Wille Huuskonen erosi pappisvirasta

Wille Huuskonen

Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan konsistori kokoontui Helsingissä 16.2.2017. Asialistalla oli myös pastori Wille Huuskosen eropyyntö pappiskollegion jäsenyydestä. Konsistori myönsi eron pappiskollegiosta, mikä merkitsi eroa myös pappisvirasta Lähetyshiippakunnassa.

– Willen eropyyntö tuntui kipeältä niin Luukkaan seurakunnassa kuin työyhteisössämme. Olen kiitollinen siitä merkittävästä panoksesta, jonka hän antoi seurakuntatyössä ja Lähetyshiippakunnassa. Willellä oli esimerkiksi suuri rooli Luterilaisia virsiä -kirjan rukousosion toimituksessa. Vaikka työtoverin lähtö koskettaakin, on selvää, että jokaisella on täysi vapaus, ei vain tulla vaan myös lähteä seurakunnistamme. Mistään riidasta ei ole ollut kyse, vaan Willen oman hengellisen polun uudesta suunnasta, hiippakuntadekaani Juhana Pohjola sanoo.

– Pappisvirka on kyllä tarkoitettu Kristuksen lahjana hoidettavaksi kuolemaan asti. On kuitenkin varmasti parempi kaikille osapuolille, että Wille luopui pappisvirasta, kun hän katsoo, ettei voi enää toimia saamansa kutsumuksen mukaisesti, Pohjola jatkaa.

Artikkeli erosta Kotimaa-lehdessä

Wille Huuskonen valottaa päätöksensä taustoja Kotimaa-lehdessä ja verkkosivuilla 16.2. julkaistussa haastattelussa. Siinä hän nostaa esille syitä: mikä Luther-säätiössä ja Lähetyshiippakunnassa innosti, mutta myös mihin hän pettyi. Huuskonen kritisoi haastattelussa sekä Lähetyshiippakunnan johtamista että tiettyjä hengellisiä piirteitä.

– Wille mielestäni aivan oikein näkee organisaatiomme haasteen, kun yhtäältä Luther-säätiö vastaa taloudesta ja toisaalta Lähetyshiippakunta hengellisestä toiminnasta. Tämä on kyllä tiedostettu ja siitä on paljon puhuttu. Toistaiseksi parempaa mallia ei ole yhdessä löydetty, sillä hiippakunnan järjestäytyminen rekisteröimättömäksi yhdistykseksi pakottaa nykyisenlaiseen kaksoisrakenteeseen. Rakennetta kuitenkin kehitetään jatkuvasti. Seurakunnat ovat itse halunneet pitää taloudenhoidon keskitetysti säätiössä, hiippakuntasihteeri Sami Niemi toteaa.

Hengellisellä saralla Huuskonen haastattelun mukaan haluaa jättää taakseen oikeassa olevan opillisuuden, joka on korostunut Lähetyshiippakunnassa syrjäyttäen ihmisen tunteet ja tilan omiin oivalluksiin.

– Kritiikkiä täytyy kuunnella herkällä korvalla. Siinä luterilaisessa uskossa, jota me haluamme viedä eteenpäin, on haluttu pitää aina yhdessä oppi ja elämä, usko ja rakkaus, ajattelu ja tunteet, evankeliointi ja diakonia, ihmisen luotuisuus ja langenneisuus sekä synti ja armo. Toivottavasti pystymme välittämään tätä opetusta entistäkin kirkkaammin.

– Varmasti meidät tunnetaan opillisuuden korostamisesta, mutta sen ei tulisi viime kädessä tarkoittaa muuta kuin että hengellisen sekamelskan keskellä Kristus ja hänen evankeliuminsa lahjat säilyvät meidän keskellämme sellaisina kuin hän ne on meille Raamatun sanassa ilmoittanut. Organisaatioon, toisiin kristittyihin ja itseensäkin voi pettyä, mutta onneksi kenenkään ei tarvitse pettyä Kristukseen ja hänen sanansa lupauksiin, Pohjola painottaa.