Missä mennään Lähetyshiippakunnan taloudessa?
12.11.2024
Kolehdit muodostavat merkittävän osan Lähetyshiippakunnan taloudesta. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan ja sen seurakuntien toiminta perustuu yksityishenkilöiden antamiin lahjoituksiin. Kirkon elämä ei lepää verorahojen varassa, vaan koko sen työ perustuu messuissa kerättäviin kolehteihin ja muilla tavoin annettuun vapaaehtoiseen tukeen. Meidän onkin aika ajoin paikallaan kurkistaa kukkaroomme ja katsoa, miltä taloutemme näyttää. Haastattelin tilanteesta talouspäällikkö Asko Iso-Kungasta ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuota.
Iso-Kungas kertoo, että Suomen Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan kokonaiskannatus kasvoi vuosina 2022–2023 8,4 prosenttia. Luku sisältää kolehdit ja tilikannatuksen kaikki lahjoitustavat. Siinä ei ole huomioitu muita tuottoja eikä testamentteja.
– Tilanne parani edelliseen vuoteen nähden myös silloin, kun otamme inflaation huomioon, Iso-Kungas lisää.
Vastaavasti kuluvan vuoden osalta kasvu oli lokakuun lopussa 9,3 prosenttia. Iso-Kungas toivoo, että aikaisempien vuosien tapaan saisimme ”joululisää” kannatuksiin. Siten tilanne jäisi myös vuoden lopussa plussan puolelle.
Iso-Kungaksen mukaan tilanteet eri seurakunnissa vaihtelevat paljon niin resurssien kuin kasvunkin osalta. Nämä on otettava huomioon taloustilannetta tarkasteltaessa.
– Oleellista on tietysti se, mitä lukujen takana on ja miten seurakuntien hengellinen elämä voi, Iso-Kungas pohtii. Hän pitää tärkeänä pyrkiä kulujen osalta tarkkuuteen: Myös pienistä kuluista kasvaa isoja virtoja.
Kirkkomme taloustilanne on tänä vuonna ollut nousujohteinen. Kuva: Kari Puustinen
Joel Kerosuo muistelee, että pari vuotta sitten talouden suhteen tunnelma oli hiukan kireä. Vaikka puskuria vielä oli pahan päivän varalle, oli selvää, että juoksevat menot täytyi saada paremmin tasapainoon.
– Vuonna 2022 teimme 130000 euroa miinusta normaalitoiminnassa. Saimme kuitenkin onneksi testamentin, joka lopulta kattoi tappion, Kerosuo kertoo.
Testamenttien varaan ei kuitenkaan voi rakentaa kirkon budjettia. Tasapaino on Kerosuon mukaan saavutettava muilla keinoilla.
– Olin luottavainen, mutta vastaus kentältä on tullut kuitenkin nopeammin kuin osasin kuvitella. Se on suuri kiitoksen asia. Talous on tietenkin myös jatkuvan opettamisen asia. Meillä kokoonnutaan pian 48 paikassa ympäri Suomea: Jos jokainen niistä petraa edes vähän, yhteisvaikutus on jo iso.
Tämänhetkiseen kokonaistilanteeseen Kerosuo kertookin suhtautuvansa melko toiveikkaasti:
– Ei pidä lähteä hurjastelemaan, ja tuen täytyy pysyä säännöllisenä. Toisaalta meille on myös mahdollista tarttua innostaviin projekteihin. Kirkon osalta kyse on siitä, että hallitusti sytyttelemme valoja ja pohdimme, miten asioita voidaan tehdä koko ajan järkevämmin.
Onko kirkkomme siis tekemässä lähiaikoina uusia satsauksia? Kerosuo punnitsee kysymystä uusien pastorien palkkaamisen ja kirkon eri työalojen vahvistamisen välillä:
Meidän rakenteessamme tietenkin ensisijaisesti etsitään ihmisiä seurakuntia palvelemaan. Tämän lisäksi on iso kysymys, voimmeko ja pystymmekö laittamaan resursseja yhteiseen yliseurakunnalliseen työhön. Näemmekö työn niin merkittäväksi, että siihen voidaan käyttää yhteisiä varoja, ja jos voidaan, kuinka paljon?
Kerosuo toteaa, että lähtökohtaisesti pastorit palvelevat seurakuntatyön lisäksi myös jossakin valtakunnallisessa tai alueellisessa tehtävässä, mutta volyymien kasvaessa työalojen vahvistamista muilla järjestelyillä on harkittava. Esimerkiksi mediatyössä yksittäinen iso lahjoitus on mahdollistanut työhön panostuksen.
Kerosuon mukaan yksi pohdittava työala on nuorisotyö. Varsinkin kuluneen syksyn aikana asiaa on työstetty työntekijöiden kanssa ja hommaan on pyritty saamaan lisää suunnitelmallisuutta.
– Meillä on hyvä suunnitelma eteenpäin, mutta näen tavoittelemisen arvoisena asiana, että lähivuosina voisimme kutsua ihmisen, joka voisi pääasiallisesti keskittyä nuorisotyön asioihin, Kerosuo visioi, mutta jatkaa, että siinä täytyy monen asian natsata.
Hänen mukaansa nuorisotyön tilanne on mennyt hyvin eteenpäin. Siinä me jatkuvasti rakennamme tulevaisuutta. Vaikka Kerosuo toivoo, että nuorisotyön työalaa voitaisiin vahvistaa, toive tietenkin on, että Lähetyshiippakunnassa kokonaisuutena ”hartiat kasvaisivat”, ja samalla voidaan pitää myös seurakuntien vuosittain maksama hiippakuntamaksu kohtuullisena.
Joel Kerosuo toivoo, että tulevaisuudessa kirkkomme voisi kohdistaa enemmän resursseja nuorisotyöhön. Kuva: Janne Koskela
Iso-Kungas on samaa mieltä Kerosuon kanssa siitä, miten merkittävää testamenttilahjoittaminen kirkollemme on. Vaikka säännöllinen oman seurakunnan taloudellinen tuki on perusta, joka mahdollistaa sen toiminnan, testamenttimuotoinen lahjoittaminen on tärkeä lisä.
– Testamenttiin liittyvät järjestelyt kannattaa hoitaa vielä, kun itsellä on toimintakykyä päättää asioista. Sama koskee myös hautaan siunaamista ja hautajaisjärjestelyjä koskevaa tahdonilmausta. Lisätietoja ja apua saat halutessasi Lähetyshiippakunnan kansliasta. Testamentin laatiminen on merkittävä tapa tukea luterilaiseen uskonkäsitykseen ja sanaan perustuvaa seurakuntatyötä, talouspäällikkö ja pastori Iso-Kungas ohjeistaa.
Suomen Luther-säätiö on yleishyödyllinen toimija, joten testamenttilahjoituksista ei makseta perintöveroa.
Yksi toivomus talouspäälliköllä seurakunnille on: On tärkeää, että seurakunnissa kirjataan joka viikko kävijämäärät ja tapahtumien kolehtituotot Assariin, seurakunnan tapahtumiin. Silloin saamme kattavaa ja reaaliaikaista kuvaa monestakin eri asiasta. Näin myös seurakunnat itse näkevät ajantasaisesti oman toimintansa ja vuositilastot syntyvät itsestään. Assarin kirjautumistiedot on helppo tallettaa kännykän selaimeen ja tiedot voi kirjata heti messun jälkeen.
– Aikaa menee vain kolme minuuttia, mutta hyöty on moninkertainen, Iso-Kungas vakuuttaa.
