Matka uskonpuhdistuksen syntysijoille

Bachin kotitalo Eisenachissa. Kuva: Petri Hiltunen

Kahdeksantoista reipasta retkeläistä osallistui Lähetyshiippakunnan Saksan matkalle 4.–12. kesäkuuta 2024. Saimme nauttia rikkaista hengellisistä aarteista, Martti Vaahtorannan asiantuntevasta opastuksesta, perinteikkäistä saksalaisista kaupungeista, kauniista luonnosta, erinomaisesta ruoasta, kauniista säästä ja kaiken lisäksi uskonystävien rohkaisevasta seurasta. Parempaa matkaa on vaikea kuvitellakaan!

Menimme laivalla Helsingistä Travemündeen ja jatkoimme sieltä linja-autolla Wolfenbütteliin, virsisäveltäjä Michael Prätoriuksen (1571–1621) kaupunkiin. Kaupungissa on eräs uskonpuhdistuksen vanhimmista kirkoista, jossa ryhmäläisemme Risto Leino soitti Prätoriuksen sovittaman virren Es ist ein Ros entsprungen (On ruusu Iisain juuren, virsikirja No 30).

Jatkoimme matkaa Quedlinburgiin, jonka tunnelmallinen keskusta säilyi toisen maailmansodan pommituksilta. Sieltä matkamme suuntautui Eisenachiin, jossa ovat asuneet sekä Martti Luther (1483–1546) että Johann Sebastian Bach (1685–1750). Bachin talossa saimme kuulla pienimuotoisen konsertin vanhoilla soittimilla.

Yksi matkamme ehdottomista kohokohdista oli Eisenachissa sijaitseva Wartburgin linna, johon Luther vietiin vajaaksi vuodeksi suojaan vihollisiltaan. Uskonpuhdistaja käytti ajan tehokkaasti kääntämällä Uuden testamentin saksan kansankielelle. Sen seurauksena tavallinen kansa sai kuulla evankeliumin omalla äidinkielellään. Näimme Martin vaatimattoman työhuoneen, jonka siunaus on levinnyt miljoonille ihmisille.

Wartburgin linna Eisenachissa. Kuva Petri Hiltunen

Wittenberg on nykyisin viralliselta nimeltäänkin ”Luther-kaupunki Wittenberg”. Siellä Luther toimi yliopiston opettajana, saarnaajana, kirjailijana, sielunhoitajana ja perheensä isänä – esikuvana tulevien polvien paimenille. Osallistuimme englanninkieliseen jumalanpalvelukseen Vanhassa latinakoulussa ja kävimme Linnankirkossa, johon Luther on haudattu. Suorastaan pakko oli ottaa ryhmäkuva paikalla, jossa Luther naulasi 95 teesiään Linnankirkon oveen. Tästähän katsotaan uskonpuhdistuksen alkaneen.

Wittenbergin Linnankirkon teesiovella. Kuva: Petri Hiltunen

Wittenbergin Kaupunginkirkossa ovat puolestaan tunnetut Lucas Granachin (1472–1553) maalaukset, jotka esittävät kastetta, ehtoollista ja rippiä sekä Lutheria ristiinnaulitun Kristuksen saarnaajana.

Lucas Granachin alttaritaulu Wittenbergin linnankirkossa. Kuva: Petri Hiltunen

Lübbenissä poikkesimme kirkkoon, jossa aikanaan toimi rakastettu virsirunoilija Paul Gerhardt (1607–1676), jonka säkeet ovat lohduttaneet monia vaivattuja sieluja.

Eikö ole, uskon kyllä,
risti luotu iäksi.
Ei sen vaiva enää yllä
tuolle puolen matkani.
Talven tuimat tuiskut poistaa
jälleen suvi suloinen,
niin myös jälkeen vaivojen
ilosta saa silmä loistaa.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan.

(virsi 270:11)

Matkan lopulla harrastimme myös luontomatkailua osallistumalla jokiveneajeluun Lübbenaussa. Seudulla on peräti tuhat kilometriä jokia ja kanavia, joita kuljetaan sauvomalla tai melomalla. Parin tunnin ajan saimme venekyytiä vehreän luonnon ja omaperäisen asutuksen keskellä.

Lübbenaun satama. Kuva: Petri Hiltunen

Iloisin ja tyytyväisin mielin kotiuduimme ajatuksia herättäneeltä ja sielua ravinneelta matkaltamme. Sen onnistumisesta kertoo sekin, että aloimme jo haaveilla seuraavasta reissusta.