”Naispappeutta vastustava Luther-säätiö…” En muistaa vuosien varrelta monta lehtikirjoitusta ilman tätä määritelmää. Ikään kuin toimintamme ytimessä olisi vastustaminen ja vieläpä naisten. Opetamme kyllä Lähetyshiippakunnassa Raamatun, tradition ja valtaosan kirkkokuntien kanssa paimenviran kuuluvan miehille. Vaikka paimenvirkaan vihkiminen ei ole kansalaisoikeus vaan Kristuksen säätämä apostolinen virka, monet ymmärtävät asian yhteiskunnallisena tasa-arvokysymyksenä. Raskasta on ollut kantaa, jollei naisvihaajan, niin ainakin naisten syrjijän leimaa. Vaikea on kuitenkin tätä ennakkokäsitystä sovittaa yhteen seurakunnissamme toimiviin kyvykkäisiin naisiin ja naisteologeihin!
Pappisvirkaa koskeva debatti nivoutuu paljon suurempaan sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvään kulttuuritaisteluun länsimaissa. Jos aikaisemmin monet heiluttivat yhteiskunnallisen luokkataistelun lippua pääomasta, 1960-luvulta jälkeen on marssittu toisenlaisten sorrettujen naisten ja erilaisten vähemmistöjen kuten sateenkaariväen kanssa. Tätä on kutsuttu kulttuurimarxilaisuudeksi. Opiskeluaikoinani tasa-arvon toteutumisen mittana Suomen ev.lut. kirkossa pidettiin sitä, että Oulun piispaksi valittaisiin tummaihoinen lesbo. Tämän ideologisen aatesuunnan valtakritiikin kertomusta kaiutetaan ainoana totuutena mediassa. Yksilövapauden ja tasa-arvon nimessä yhä julkeammin kielipoliisit ja tasa-arvovartijat rajoittavat yhteisiä vapauksia. Askel askeleelta tämä ideologia valtaa lainsäädäntöä, mediaa, koulumaailmaa, kirkkoja ja arkielämää. Poliittisesti korrektista julkishallinnosta on vaikea kohta löytää virkamiestä naistenvessasta! Lopputulemana tästä myllerryksestä on ollut, että sukupuolta ei käsitetä biologisena tosiasiana vaan ihmisen omana valintana ja kokemuksena. Ja jos yhteiskunta ei halua sortaa, sen täytyy kumartaa yksilöiden kokemusta. Ja jos joku ei halua kumartaa, niin sortajat on pantava kuriin! Kuka opettaja uskaltaa enää sanoa: Hyvää huomenta tytöt ja pojat!
Tasapäistävästä tasa-arvokäsityksestä juopuneissa länsimaissa on skandaali opettaa, että Jumala on luonut miehen ja naisen omaksi kuvakseen. Mieheys ja naiseus ovat syntymässä lahjaksi annettua, mutta tässä synninlangenneensa maailmassa monesti rikkinäistä ja väärinkäytettyä. Jumalan kuvaksi luotuisuudesta seuraa kaksi perustavaa seikkaa. Naiset ja miehet ovat samanarvoisia mutta eivät samanlaisia. Tämän yhdenvertaisuuden mutta erilaisuuden säilyttäminen on tärkeää niin aikuisten kuin erityisesti lastenkin kannalta. Valitettavasti juuri miehen ja naisen mallin tarvitsevat lapset tulevatkin kantamaan kalliin hinnan luotuisuuden ja Jumalan säädökset syrjäyttäneestä ideologisesta päihtymyksestä. Kun kerran humalahöyryt haihtuvat ja vastuullisia hullutukselle etsitään, toivoa sopii, että edes kristityn nimeä kantavat olisivat tunnustaneet luotuisuuden perustavat totuudet.
Raamatun opetus naisen yhdenvertaisesta arvosta miehen kanssa on valtava suoja fyysisesti heikommalle sukupuolelle. Tästä seuraa luovuttamattomia oikeuksia kuten tyttöjen ja naisten fyysinen ja henkinen koskemattomuus, yhtäläiset mahdollisuudet koulutuksen kautta kehittää lahjojaan ja yhteiskunnassa käyttää taitojaan. Tämän oikeuden perusta ei ole vain tasa-arvoa tavoittelevan yhteiskunnan myöntämä, vaan Jumalan antama ja 10 käskyn suojelema.
Raamatun opetus naisen ja miehen erilaisuudesta ja eri kutsumuksista perustuu myös luomiseen. Jumalan luoma ruumiillinen ja henkinen erilaisuus nostaa kunniaan naiset juuri ainutlaatuisina naisina. Se myös korostaa naisten jaloa kustumusta joko naimattomina tai vaimoina ja äiteinä. Se myös tarkoittaa, että naisten ja miesten tehtävien erilaisuus kirkossa ei ole haitta, vaan toisiaan täydentävä rikkaus seurakuntien parhaaksi.
Lähetyshiippakunnan kutsumus ei ole vain vastustaa, vaikka emme suostukaan tasa-arvoideologian vietäväksi. Kansalaisina saamme rohkeasti edistää kristillisen ihmiskäsityksen mukaisia arvoja. Perheissämme ja seurakunnissamme saamme vahvistaa lapsiamme Jumalan luomina tyttöinä ja poikina, opettaa kunnioittamaan toista sukupuolta sekä arvostamaan avioliittoa ja vanhemman tehtävää. Tarvitsemme jokainen tukea omassa kutsumuksessamme miehinä tai naisina, koska juuri sukupuolisuuteen liittyvät asiat ovat monesti säröillä.
Samanarvoisuuden mutta erilaisuuden salaisuuden ei tulisi olla meille vieras. Pyhän Kolminaisuuden persoonathan ovat samaa olemusta, mutta silti erillisiä persoonia. Isä Jumala ihmisrakkaudessaan antoi Jeesuksen syntyä mieheksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta meidän pelastuksemme. Siinä on kiteytetty mieheyden ja naiseuden taivaallinen arvo!
Juhana Pohjola,
hiippakuntadekaani
