”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” (3. Moos. 19:32)
”Setä, tässä on teille paikka!” Olin juuri pari päivää aikaisemmin täyttänyt 51 vuotta. Istanbulilainen neiti nousi täydessä bussissa paikaltaan ja kehotti minua istumaan. Hän jäi itse seisomaan vielä pitkäksi matkaa. Ensimmäinen impulssini oli torjua ystävällinen tarjous pohjoismaiseen tasapäiseen tapaan, mutta otin tämän ystävällisyyden vastaan, kiitin kauniisti ja ajattelin: ”Nyt se sitten on alkanut, nimittäin vanhuus!”
Olen kokenut samaa kohteliaisuutta ja ystävällisyyttä silloin tällöin myös Saksassa ja jopa täällä Suomessa. Se ilahduttaa minua syvästi, vaikka en yleensä olekaan istumapaikan tarpeessa. Joku isä ja äiti on opettanut lapsilleen oikeata asennetta harmaapäitä, vanhuksia, vanhempia kohtaan. Luonnostaan sitä ei opita.
Luther kiinnittää Isossa katekismuksessa huomion siihen, että neljäs käsky, kunnioita isääsi ja äitiäsi, on heti Jumala-suhdetta koskevien käskyjen jälkeen. Muista käskyistä se on ensimmäinen, sillä se on niistä tärkein. On Jumalan mielen mukaista, että lapset ovat kuuliaisia vanhemmilleen ja että aikuiset pitävät vanhoja vanhempiaan arvossa ja katsovat, että he voivat elää vanhuutensa mahdollisimman turvattuina, kunnioitettuina ja jälkikasvustaan iloisina. Kun käskyt julistettiin Israelille, paikalla olivat lähinnä aikuiset miehet. Heidän piti oppia käskyt ja opettaa ne perheelleen.
Jumalan tahto on, että lasten vanhemmat – varsinkin isät – pitävät huolen siitä, että lapset oppivat kunnioittamaan vanhempiaan. Jumala käskee rakastamaan kaikkia, mutta vain Jumalaa itseänsä ja vanhempia kehotetaan kunnioittamaan. Lasten opettaminen tässä asiassa on paras aloittaa oman sydämensä ja tekojensa tutkimisella. Miten minä kunnioitan vanhempiani? Ja sitten: miten lasteni tulee kunnioittaa vanhempiaan?
Kun lapset luonnostaan käyttäytyvät niin kuin he olisivat maailman keskipiste, tulee vanhempien opettaa heille, että on annettava etusija toisille, erityisesti omille ja toistenkin vanhemmille. Kuulen joskus vastaväitteen: eivät lapset malta odottaa vuoroaan. Silloin kysyn: No maltatko sinä? Missä vaiheessa elämääsi olet sen oppinut? Luulisin, että lapsena! Se joka ei opi jo lapsena ”nousemaan harmaapään edessä” eli antamaan hänelle ja yleensä toisille kohteliaasti etusijan, konkreettisesti ja asenteellisesti, ei opi sitä helpolla myöhemminkään.
Teet lapselle suuren palveluksen koko hänen elämänsä ajaksi, kun opetat hänet ilman pelkoa mutta sydämestään kunnioittamaan vanhempiaan ja toisia ihmisiä. Älä salli lapsen kiukuttelulla ohjata perheen elämää, sillä hän tulee jatkamaan samaan tyyliin avioliitossaankin. Opeta lapsiasi sulkemaan suunsa, kun on toisten vuoro puhua. Opeta heitä tervehtimään reilusti ja katsomaan toisia ihmisiä silmiin. Kun he tämän taidon ovat oppineet, he ovat oppineet elämäntaidoista huomattavan osan. Silloin heidän ei tarvitse arvailla ja kyräillä, kun eivät tiedä, miten käyttäytyisivät.
Isät, älkää ikinä salliko lastenne puhua rumasti, polkea jalkaa ja kiukutella äidilleen. Äidit, ottakaa vastaan tämä isien palvelus, älkää käykö ”pehmentämään” isän vaatimuksia tässä suhteessa. Lapsenne ovat tästä opista myöhemmin kiitolliset. Aikuisten on johdettava perhettä, ei lasten. Lapset ja heidän tarpeensa ja toiveensa otetaan tietenkin huomioon vanhempien harkinnan mukaan. Harkitkaa, mitä te vaaditte lapsiltanne. Ei paljon kieltoja ja käskyjä, mutta niihin käskyihin ja sääntöihin, jotka annetaan, suhtaudutaan johdonmukaisesti, niin että lapset ja myöhemmin nuoret tietävät, missä mennään ja voivat hengittää vapaasti.
Neljännen käskyn noudattaminen ja sen pitämisen opettaminen omille lapsilleen on pyhä teko, Jumalalle mieluinen ja arvokas. Jos kysyt, mitä ovat ne teot, jotka Jumala on ”edeltä valmistanut”, kuten Paavali kirjoittaa, niin tässä on konkreettinen, kullan arvoinen ja elämää ylläpitävä teko. Siellä, missä olet rikkonut neljättä käskyä vastaan, kuten muittenkin käskyjen kohdalla, tunnusta syntisi Jumalalle, usko ne Jeesuksen tähden anteeksi ja pyydä voimia ja rakkautta oikeanlaisiin tekoihin Jumalan kunniaksi ja lähimmäistesi parhaaksi!
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.
Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa
