Nuori rikas mies – hurskas, mitaten melkein millä mitalla hyvänsä – tuli kysymään Jeesukselta tätä asiaa. Ei ihan näillä sanoilla, mutta samaa tarkoittaen. Hän oli tullut kaikkein parhaimpaan osoitteeseen. Kukapa muu olisi osannut vastata paremmin kuin itse Jeesus. Sanoihan Jeesus itsestään: ”Minä olen ovi.”
Mutta aukesiko taivaan portti nuorukaiselle? Sen sijaan, että Jeesus olisi avannut tai edes antanut ohjeen, mistä avain olisi löydettävissä, hän sulki portin. Miehen oli yhtä mahdoton saada taivaan porttia auki, kuin jos olisi seissyt raskaan, metrin paksuisen rautaoven edessä, joka on suljettu ranteen paksuisella ketjulla ja tonnin painavalla lukolla. Sellaista ovea saa hakata koko epätoivonsa voimalla ja huutaa sen edessä keuhkot haljetakseen. Sisäpuolella ei kukaan vastaa.
Jeesus vertasi rikkaan miehen mahdollisuuksia kameliin ja neulansilmään. Vastoin huhua, että Jerusalemin muurissa olisi ollut Neulansilmä-niminen portti, Jeesus tarkoitti todellakin kirjaimellisesti, mitä sanoi. Kaiken lisäksi hän sanoi, että kameli pääsee neulansilmästä helpommalla, kuin rikas taivaaseen. Kun opetuslapset ihmettelivät tätä, Jeesus tiukensi vielä sanojaan: Jumalan valtakunnan ovi ei ole suljettu ainoastaan rikkaille, vaan ylipäätään ihmisille. Ei siksi, ettei sitä ovea olisi tehty käytettäväksi, vaan siksi, että ihmisen itsensä on mahdoton kulkea siitä.
Rikas nuorukainen oli itsensä vanki: hän ei pystynyt luopumaan rikkauksistaan. Se oli mahdottomampaa kuin kamelin kulkea neulansilmästä. Moni soisi olevansa kunnon ihminen, onnistunut kristitty, mutta omat heikkoudet ja vahvuudet sitovat, eikä niistä pääse irti. Jokainen tietää, että huumeet ja alkoholi voivat olla raudanlujia kahleita, noita ranteenpaksuisia ketjuja, joita vastaan taisteleminen on osoittautunut toivottomaksi. Joku ei pysty voittamaan tuntemaansa vastenmielisyyttä ihmisveljeään kohtaan. Monelle houkutukset ja lankeemukset kuudetta käskyä vastaan ovat kuin hyökyaalto, joka vie mukanaan päätöksistä ja itsekurin yrityksistä riippumatta. Joku ei pysty vastustamaan omaa puhetulvaansa, jolla tietää usein rikkoneensa kahdeksannen käskyn ja puhuneensa pahaa toisista. Anteeksiantaminen on jollekulle ylivoimainen vaatimus. Eivät edes pahimmat uhkaukset auta: ”Joka vihaa veljeänsä, on ansainnut helvetin tulen.” ”Joka katsoo naista himoiten häntä, on tehnyt sydämessään huorin.” ”Jokaisesta sanastasi joudut tekemään tilin!” ”Jollette te anna anteeksi, ei teillekään anneta anteeksi.”
Pahinta kaikessa ei ole kuitenkaan oma voimattomuus ja mahdottomuus, vaan tieto siitä, että syntinen on Jumalan vihan alla, vaikka soisi olevansa autuas, huoleton taivaan lapsi ja Jumalan hyväksymä ja rakastama kristitty. Kunpa ei olisi näitä kahleita! Kunpa pääsisin Jumalan suosioon! Olla vaikka vain taivaan etäisimmän kolkan asukki olisi parempi kuin elää ja kuolla tällaisena, alituisten kiusausten ja lankeemusten orjana.
Rikas nuorimies lähti pois Jeesuksen luota. Kyllä Jeesus tiesi, ettei hänen taivaan portista kulkemisestaan tule mitään. Mutta sitä ei vielä nuorimies itse tiennyt.
Jos olet itse huomannut, ettei sinusta ole kristityksi eikä synnin voittajaksi, niin älä tee sitä virhettä, että lähdet pois. Tee niin kuin toivon tuon nuoren miehen myöhemmin tehneen: tule sinne, missä Jeesus on, tunnusta hänelle syntisi, sekin synti, ettet pääse synneistäsi eroon. Kuule sitten hänen äänensä: ”Poikani, tyttäreni, ole turvallisella mielellä. Sinun syntisi on annettu anteeksi.”
Missä Jeesus sitten on, missä kuulen hänen anteeksiantamuksensa äänen? Tule kirkkoon. Siellä Jeesus on luvannut olla, niiden keskellä, jotka kokoontuvat hänen nimeensä. Siellä tunnustetaan syntejä joka sunnuntai ja siellä Jeesus, papin suulla, julistaa ne myös anteeksi. Ja kun syntejä tulee lisää, nekin tuodaan yhä uudestaan sen Jumalan Karitsan luo, joka ottaa pois maailman synnit. Siellä saat kaiken lisäksi kuulla ehtoollisen sanat: ”Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu ja tämä on minun vereni, joka vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”
Silloin olet päässyt Jumalan suosioon. Taivaan portti on auki, syntejä ei enää lueta syyksi, kahleet on katkaistu ja Jumalan suosio on loppumaton. ”Synnit poissa, autuutta oi!” Käyt iloisin mielin portista Jumalan valtakuntaan.
Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa