Elämässä tapahtuu paljon monenlaisia asioita. Erityisesti kristityille ja erityisesti tässä ajassa. Yli 30 vuotta kansankirkon pappina on ohi. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli ilmoitti minulle erottavansa minut kansankirkon pappisvirasta. Se oli tuomiokapitulilta odotettu ratkaisu. Olenhan tehnyt työtä Lähetyshiippakunta-nimisessä kirkollisessa organisaatiossa.
Olen viihtynyt siellä hyvin. Olen saanut uusia pappisveljiä ja tutuiksi on tullut monia ihmisiä eri puolilla Suomea. Olen saanut olla tunnustuksellisena luterilaisena Lähetyshiippakunnassa. Se on tehnyt minulle hyvää niin henkisesti kuin hengellisestikin.
Vuodet kansankirkon pappisvirassa olivat vaikeita. Kirkko muuttui tuona ajanjaksona todella nopeasti. Se maallistui nopeammin kuin kukaan olisi osannut arvata.
Olen miettinyt, minkä tähden kansankirkko ja sen eri seurakunnat olivat niin täynnä arvovaltakiistoja ja ongelmia. Kansankirkko tuli tunnetuksi yhtenä kehnoimmista työantajista, mitä Suomessa on. Tuntui koko ajan siltä, että pappisviran alta vedettiin mattoa. Kansankirkkoon ovat vahvasti tunkeutuneet uusvanhat aatteet, feminismi, liberaalivasemmistolaisuus ja humanismi. Nuo kaikki antikristilliset aatteet jäytävät jatkuvasti kansankirkkoa muuttaen kansankirkon tunnistamattomaksi, ei enää kirkoksi. Kun kansankirkon viime aikojen johtajia kerran punnitaan kirkkohistorian valossa, niin havaitaan, että he olivat kansankirkon monisatavuotisen jatkumon heikoimpia esityksiä.
Kansankirkon ongelmat johtuvat perimmiltään siitä, että Raamattu kirkon ja kristityn elämän ja opin ylimpänä auktoriteettina on työnnetty syrjään. Tilalle on tullut ihmislähtöinen raamatuntulkinta. Keskustelin piispan kanssa ennen erottamistani. Hän sanoi omana käsityksenään, että raamatuntulkinta, so. mikä on oikeaa ja väärää, riippuu tulkitsijan näkökulmasta. Tästä voi päätellä, ettei piispan mukaan voi enää olla yhtenäistä raamatuntulkintaa, vaan jokainen voi tulkita Raamattua omien mielitekojensa mukaan. Tämä tällainen ei ole teologiaa. Sellaista eivät opettaneet kristikunnan todelliset opettajat, sellaiset kuin vaikkapa apostoli Paavali tai uskonpuhdistaja Martti Luther. Raamattu on kirkon uskon ja elämän ylin ohje.
Kun tämä periaate palautetaan kunniaan ja aletaan toimia sen mukaan, tapahtuu uusia, mullistavia asioita. Ensinnäkin kirkko vahvistuu sisäisesti, kun se on ankkuroitu Jumalan sanaan. Toiseksi Jumalan sanaan ankkuroitunut kirkko joutuu kaikin tavoin tämän maailman pilkkaamaksi ja pommittamaksi. On autuas asema kirkolle miellyttää Jumalaa mutta joutua vastapuolen hyökkäyksen kohteeksi.
Aidot kristityt ovat pakenemassa kansankirkosta. He etsivät uutta suuntaa ja uusia yhteisöjä. Etsikää vaan uusia uskonyhteisöjä, kansankirkon jäljellä olevat kristityt. Uusia uskonyhteisöjä on syntynyt, sellaisia Jumalan lasten kokoontumispaikkoja, jossa on aito ja apostolinen virka, raamatullinen saarna ja oikein toimitetut sakramentit.
Itse erosin kansankirkon jäsenyydestä. Se oli helpottava paikka. Vuosien taakat putosivat harteilta. Kristityt, nyt on aika heittää sivuun vanha ja maallistunut kirkkolaitos. On aika tulla aidon saarnan ja sakramenttien lähteille. Synnintunnustuksen ja synninpäästön paikalle. Etsi oikeat saarnatuolit ja oikeat sakramentit. Kyllä sinä ne löydät. Tiedät kyllä mistä.
Ilpo Sinkko
Lähetyshiippakunnan ja Aamos-seurakunnan pappi
