Tuntuuko sinusta joskus siltä, että maailma on niin hullu, että haluaisit sulkeutua omaan kammioosi ja paeta? Laittaa oven kiinni ja avata se sitten, kun kysymyksiin ovat löytyneet vastaukset, jokainen on löytänyt kodin ja paha on nujerrettu.
Viime päivinä olen halunnut tehdä niin aika usein. Epävarmuus, pahuus, pelko ja ahdistus vyöryvät päälle niin kovalla voimalla, että sitä ei tahdo kestää. Minkälaisessa maailmassa me oikein elämme? Ja mikä vielä ahdistavampaa, millainen tästä maailmasta on tulossa? Kyllähän minä vielä jotenkin, mutta entä lapseni? Nuo suloiset, joiden silmissä tuikkii sata tähteä, joita maailman murheet eivät ole sammuttaneet.
Herään aamu aamun jälkeen samaan pahaan maailmaan. Aamu-uutiset luovat synkät raamit päivälle. Mutta silti keitän puuron, etsin lapselle sukat jalkaan ja suukotan rakasta. Tänäänkin on täytettävä oma paikkansa tässä maailmassa. Vaikka soditaan, tapetaan ja raiskataan, on katsottava lähelle. Nähtävä lapsen katse, puhallettava kuhmuihin ja soviteltava riitoja. Taiteltava lennokkeja, pestävä kuraisia vaatteita ja hämmennettävä keittoa. Minulla on tehtävä ja paikka, vaikka muurit sortuvat ja kaikki on toisin kuin eilen.
Mutta mitä teen tälle ahdistukselle ja pelolle? Kuristavalle synkkyydelle, joka saa silmät kyyneliin? Missä on minun pakopaikkani? ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa… ” Tässäkö se on? Astun sisään ja laitan oven kiinni. Vapahtajan luona minulle luvataan rauha, joka käy yli ymmärryksen, ja toivo, joka valaisee huomisen päivän. Sydäntäni ymmärretään sanoittakin, ja saan levätä käsivarsilla, jotka kestävät mitä vain. Kammion oven avatessani samat kysymykset huutavat vasten kasvoja, kodittomat vyöryvät rajojen yli ja pahan valta yrittää kietoa kaiken otteeseensa, myös oman sydämeni. Mutta ahdistunut mieleni on tyynnytetty Kristuksen katseella. Hän on voittanut pahan, Hän on luvannut viedä perille, Hän on vastaus pelkoomme ja ahdistukseemme. Kun tämä maailma kerran katoaa, Hän luo uuden taivaan ja uuden maan.
Mitä pelottavammaksi maailma muuttuu, sitä lujemmin on tartuttava lupauksiin, joita Raamattu on täynnä. Opetetaan ne lapsillemme, jotta heidänkään ei tarvitse koskaan pelätä. Kutsutaan lähimmäisiä mukaan seurakuntaan, jonka keskellä Jeesus vakuuttaa, että on jotain pysyvää ja muuttumatonta. Älkää pelätkö, minä olen tässä.
Eikä unohdeta iloa, ei käännetä katsettamme pois. Tärkeät asiat ovat tässä lähellä. Mutta tähyillään välillä taivaanrantaan. Siellä meitä odotetaan, sinne olemme matkalla. ”Ja kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.”
Tämä valo on todellista, tämä valo voittaa synkimmänkin pimeyden. Kulje siis, ystävä, turvallisin mielin. Sinun tiesi on valaistu perille asti.
Reetta Syri
Luukkaan seurakunnan jäsen
