Riemuitsevan seurakuntaan elokuussa 2014 siirtynyt piispa Børre Knudsen oli aktiivinen ihmiselämän arvon puolestapuhuja ja siksi myös aborttien vastustaja. Kirjoitin viime jouluna oman joulusaarnani hänen Concordia-lehdessä julkaistun joulusaarnansa innoittamana Jeesuksen navasta. Siinä olkoon se ainut napa, jonka ympärillä meidänkin maailmamme taas tänä jouluna pyörii!
———
Meille on syntynyt Vapahtaja! Hän on Kristus, Herra! Tämä vuosituhantinen 
riemuviesti on tänään aivan yhtä tuore ja tarpeellinen kuin se oli Betlehemin kedolla ensimmäisenä jouluna. Yhä edelleen kansat vaeltavat pimeyden keskellä ja kuoleman varjon maassa, ja näyttää siltä, että pimeys vain tihenee ja kuolema tarraa entistä tiukemmin kiinni tähän maailmaamme ja meihin. Tänä jouluna me riemuitsemme Joulun Herran Jeesuksen seimen äärellä erityisesti yhdestä asiasta, joka on yhteinen meillä ja hänellä, ja joka yhdistää hänet meihin ja meidät häneen peruuttamattomasti.
Ojenna nyt oikea etusormesi. Jos sinulta puuttuu oikea etusormi, vasenkin käy. Jos molemmat etusormet puuttuvat, mikä tahansa sormi kelpaa. Emme ole turhan tarkkoja. Aseta nyt ojennettu sormesi napaai. Olet löytänyt sen ihmeellisen asian, joka on keskellä jouluseimeä, seimessä makaavalla Jumalan Pojalla, ja jokaisella meistä tähän maailmaan syntyneistä ihmisistä.
Kun sinä olit äitisi kohdussa, napanuora yhdisti sinut äitiisi, ja sen kautta sait kaiken tarvitsemasi hapen ja ravinnon. Kun synnyit, napanuora katkaistiin, ja napa jäi sinulle muistoksi siitä, että sinäkin olet ihminen, ja olit kerran täysin avuttomana kokonaan riippuvainen äidistäsi ja ennen syntymääsi kokonaan elinkelvoton äitisi kohdun ulkopuolella ja silti jo sellaisenasi kokonainen ihminen, määrättömän arvokas Suuren taiteilijan taideteos.
Mutta se, mikä tässä napa-asiassa on ihmeellistä, on, että myös Jumalan Pojalla on napa. Hänkin, joka koko maailman ruokkii ja vaatettaa, oli äitinsä kohdussa täysin riippuvainen äitinsä kautta saamastaan hapesta ja ravinnosta, ja syntymänsä jälkeen hänkin sai äitinsä rinnoilta turvan ja ravinnon niin kuin mekin. Hänkin tarvitsi rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa kasvaakseen ehjäksi ihmiseksi. Niin perinpohjaisesti
on iankaikkinen Jumala omaksunut meidän ihmisyytemme. Hän tuli ihmiseksi napaansa myöten, nöyryytti itsensä avuttomuuteen ja luopui voimastaan ja vallastaan, jotta sinä, ihmislapsi, Aadamin poika ja Eevan tytär, pääsisit vapaaksi synnin, kuoleman ja perkeleen orjuudesta, pimeyden varjosta taivaalliseen valkeuteen ja kirkkauteen. Jotta sinä et koskaan joutuisi olemaan yksin ja vailla auttajaa ja armahtajaa. Siksi ei yksikään tämän maailman ihminen saa tänä jouluna ajatella, että minä olen liian vähäinen ja alhainen Jeesukselle. Että minulla ei ole ketään, minä olen täysin yksin tässä maailmassa. Et ole, koska kukaan ei ole! Meille on syntynyt Vapahtaja, Jumala on meidän kanssamme!
Ja koska napanuora yhdistää iankaikkisen Jumalan hänen äitinsä kautta meihin kaikkiin ihmisiin, koska Jeesuksen napa tekee hänestä meidän veljemme, me emme saa myöskään väheksyä niitä pieniä, vielä idullaan olevia ihmislapsia, joita tämä meidänkin maamme kohtelee sairaalajätteenä ja äidin kehoon kuuluvana biomassana, joita polttamalla tänä syksynä (2014) julkaistun uutisen mukaan suunnitellaan Iso-Britanniassa lämmitettävän sairaaloita. Heitä pitää puolustaa, sillä he ovat ihmisiä niin kuin mekin, ja napanuoralla kiinni äitinsä kautta myös Jumalan Pojan luonnossa, hänen tosi ihmisyydessään. Tunnustihan profeetta Johannes Kastajakin kuuden kuukauden ikäisenä sikiönä Herransa äidin äänen, vaikka Jeesus oli aivan juuri siinnyt äitinsä kohtuun, ei näkynyt päällepäin, ei ollut äitinsä tunnettavissa, eikä vielä viikkoihin ollut Suomen lain silmissä edes ihminen.
Ystävät, näistä pienistä, joita kukaan ei tunnu puolustavan, heistäkin Jeesus kerran sanoo viimeisellä tuomiolla: minkä olette tehneet – ja jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisistä, sen te olette tehneet ja jättäneet tekemättä minulle. Hänen napansa todistaa heidän puolestaan ja niitä vastaan, jotka ovat laiminlyöneet tehtävänsä puolustaa elämää – tai avoimesti käyneet taisteluun elämää ja Elämän Herraa vastaan: nämä vähäisimmätkin ovat Jeesuksen veljiä ja sisaria, samasta ihmisyydestä osalliset hänen kanssaan ja meidän kanssamme.
Ystävät rakkaat, miten me ihmiset kohtelemmekaan toisiamme tässä maailmassa! Miten lähellä onkaan oma napamme meitä, miten kallisarvoista ja tärkeää olisi meille, että maailma suostuisi pyörimään juuri meidän napamme ympärillä, että kaikki, rakkaitamme ja jopa Jumalaa myöten, puhumattakaan meille kaukaisista köyhistä jossakin muualla, vaarallisten ja raskaiden tuotantolinjojen äärellä, alistuisivat palvelemaan meidän mielitekojamme, meidän parastamme kaikessa.
Itsekkyys on synti, joka johtaa kadotukseen, ja siitäkään synnistä me emme pääse irti. Ajattelepa vaikka joululahjoja. Yksi antaa saadakseen itse vastalahjoja. Toinen vertailee omia ja toisten saamia lahjoja ja pettyy. Kolmas antaa lahjoja hyvitelläkseen rumia sanojaan ja tekojaan, neljäs hiljentääkseen soimaavan omantuntonsa. Viides yrittää peittää tavaranpaljouteen sen, että ei ole valmis antamaan aikaansa, ei antamaan itsestään rakkailleen, ja kuudes tähyää lahjaröykkiön keskeltä vielä lisää paketteja avattavakseen.
Siksikin Jeesuksen napa on tärkeä. Esimerkillään Jeesus näyttää, että vaikka meillä onkin napa, maailman ei tarvitse pyöriä sen ympärillä. Jeesus suorastaan unohti oman napansa meidän hyväksemme. Meidän veljemme otti rakkaudessaan meidän syntimme ja samalla Jumalan tuomion päällensä. Ristillä Jeesuksen napa loistaa meille hänen piinatun, kuolleen ruumiinsa keskellä: Sinä, veljeni ja sisareni, olet niin kallisarvoinen Isälleni, että Jumala itse luopui kaikkein kalleimmastaan ja antoi korottaa ainosyntyisen Poikansa pilkan ja tuomion alle. Jumalan Poika antoi kaikkensa, osoitti täydellistä rakkautta loppuun saakka, jotta sinä saisit syntisi anteeksi ja pääsisit taivaaseen, saisit elää iankaikkisesti Jumalan luona, hänen lapsenaan, vailla syntiä, tahraa ja ryppyä.
Ja mikä ehkä vieläkin ihmeellisempää, kun Jeesus uhrikuolemansa jälkeen nousi kuolleista ja astui ylös taivaisiin, Isän oikealle puolelle, hänen ylösnousemusruumiissaan ovat jäljellä ne ristinhaavat, joiden hinnalla meidät on lunastettu, mutta myös hänen napansa, haava, jonka hän äidiltänsä sai muistutukseksi ihmisyydestään. Näin meidän ihmisyytemme on hänessä korotettu taivaisiin, Jumalan iankaikkiseen armon ja rauhan valtakuntaan. Voimme olla varmat, että Jumala ei unohda meitä, eikä hänen apunsa ja armonsa koskaan lakkaa, kun hänen Poikansa jatkuvasti muistuttaa sekä meidän ihmisyydestämme että armahduksesta, jonka Jumalan Pojan alennus meille on tuonut.
Joulun suuri viesti on, että Jumala on meidän kanssamme, meidän luonamme. Jeesus ei jää taivaisiin, kauas ja etäälle, vaan tulee meidän luoksemme, Sanaan kapaloituna ja Alttarin seimeen laskettuna – ja tuo koko Jumalan taivaan kaikkine aarteineen ja rikkauksineen meidän luoksemme. Tämä käsittämätön rikkaus vapauttaa meidät kaivelemasta omaa napaamme (voit muuten ottaa sormen jo pois, jos se on unohtunut sinne) ja vapauttaa meidät katsomaan ympärillemme: Kenelle me voisimme tämän jouluriemun kantaa, kuka ei ole vielä päässyt osalliseksi näistä aarteista? Kuka ei vielä tiedä, että Jouluyönä taivas murtautui meidän maailmaamme, Jumala tuli ihmiseksi, maan päälle ja jäi Pyhän Henkensä kautta meidän keskellämme ja meissä vaikuttamaan jotta me hänessä tulisimme Jumalan lapsiksi ja taivaan kansalaisiksi. Hänen täytyy saada kuulla!
Äänittelin lastenhuoneessa uudesta virsikirjastamme pienen musiikillis-taiteellisen joulutervehdyksen ystäville. Tässä sinullekin, ystävä!
(klikkaamalla kuvaa pääset katsomaan videon)
pastori Janne Koskela, Oulu
