Pitäkää avioliitto kaikin tavoin kunniassa älkääkä häpäiskö aviovuodettanne, sillä Jumala tuomitsee siveettömät ja avionrikkojat. (Hepr. 13:4)
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat julkistivat elokuun lopulla lausunnon avioliitosta eduskunnan uuden avioliittolain tuoman tilanteen valossa. Kirkolliskokous oli pyytänyt piispoilta selontekoa asiasta.
Piispainkokous päätyi pitämään kiinni nykyisestä vihkikaavasta, joka koskee vain miehen ja naisen välistä liittoa. Tästä ovat monet kristityt jo ilmaisseet ilonsa.
Ilo ei valitettavasti ole lainkaan paikallaan. Piispat peittivät kokonaan muuttuneen avioliittokäsityksensä kauniitten sanojen ja muodollisuuksien taakse. Piispojen selonteko merkitsee, että kirkossa tullaan pitämään kaikkia uuden avioliittolain sallimia avioliittomuotoja – siis myös homoliittoja – pätevinä. Niitä tulee piispojen mukaan kohdella kirkossa perheinä ja ne voidaan siunata Jumalan sanalla. Lisäksi kirkon kaikkia virkoja voi hoitaa homoliitossa elävä henkilö. Tällaista elämänvalintaa on selonteon mukaan kunnioitettava.
Kristinusko on jo 2000 vuotta vanha ja avioliitto sitäkin paljon vanhempi. Avioliitto kuuluu kaikissa kansoissa ja kulttuureissa elämän tärkeimpiin asioihin ja hääjuhlat suurimpiin juhliin. Avioliiton suojelemiseksi ja lasten turvallisuuden takaamiseksi avioliitolla on myös ollut vahva laillinen asema. Vaikka avioliittoa vastaan paljon rikotaankin, se on kuitenkin yleismaailmallisesti tunnustettu yhteiskunnan perusyksikkö, jota vahvistamaan ja suojelemaan on velvoitettu niin valtiovalta kuin uskonnolliset yhteisötkin.
Maailmassa on vain harvoja niin yksiselitteisiä asioita, kuin se, että on olemassa miehiä ja naisia. Ennen meidän aikaamme sukupuolien eron hävittämistä on pidetty mielettömänä. Edelleenkin melkein kaikkialla maailmassa luonnollinen ihmisjärki ja ns. luonnonoikeus pitävät itsestään selvänä, että avioliitto on miehen ja naisen välinen, pysyvä ja velvoittava liitto. Jopa moniavioisissa kulttuureissa on pidetty tästä kiinni. Suomen eduskunnan päätös ns. tasa-arvoisesta avioliitosta on heijastusta aikamme ylimielisyydestä: olemme muka löytäneet fiksuudessamme jotain parempaa kuin mitä ihmiskunnan vakavimmin otettava käytäntö ja vakaumus ovat olleet.
Kirkolla ei ole muuta mahdollisuutta kuin pitää sekä Jumalan sanan että luonnollisen, yleismaailmallisen käsityksen mukaisesta avioliitosta kiinni, opettaa sen pyhyyttä ja varoittaa Jumalan rangaistuksesta kaikkia avioliiton rikkojia – kuten Jeesuskin teki. Kun nyt piispat luopuvat Jumalan käskystä tässäkin asiassa, he eivät päätöksellään enää edusta kristinuskoa, vaan pakanuutta.
Piispojen erehdys oli, että he ylipäätään ottivat asian käsiteltäväkseen, aivan kuin kristillinen avioliittokäsitys olisi heidän uudelleen harkittavissaan. Heidän olisi tullut yksinkertaisesti tunnustautua Jumalan sanaan, jonka palvelijoiksi heidät on asetettu. Kun Suomen ev.lut. kirkon johto ja piispat tekevät kirkon avioliittokäytännön riippuvaiseksi omista päätöksistään ja kirkolliskokouksen enemmistön mahdollisista muuttumisista, se osoittaa heiltä oman asemansa yliarvioimista ja piispojen todellisuudentajun puutetta. Muutamat heistä ilmaisivat jopa uskovansa lopulta homoliittojen vihkimisen tulevan kirkossa mahdolliseksi. Tällä tavalla kirkko itse murentaa kivijalkaansa.
Eihän piispoja ja muitakaan pappeja ole asetettu kehittelemään kristinuskoa, vaan julistamaan sitä. Kirkon tehtävänä on valmistaa ihmisiä viimeiselle tuomiolle. Tähän tehtävään ja kirkon tunnustukseen ovat papit sitoutuneet juhlallisella ja julkisella lupauksella – me vanhemmat papit vieläpä valalla. On sokeutta ja suorastaan röyhkeyttä pappina ruveta peukaloimaan Jumalan sanaa. Jos Jumalan käskyt vääristellään, ei enää voida olla varmoja evankeliumistakaan, jossa Jumala lupaa syntien anteeksiannon ja iankaikkisen elämän niille, jotka turvautuvat ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Jumalan Poikaan.
Suomen ev.lut. kirkon piispat ovat jälleen pettäneet paimenvirkansa ja johtavat laumaansa tietoisesti harhaan. Kuudes käsky on menettänyt Suomen ev.lut. kirkossa merkityksensä. Seuratessaan ajan henkeä piispat ovat hylänneet jumalanpelon.
Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa
