Pohjoismaisten tunnustuksellisten luterilaisten hiippakuntien ja Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (International Lutheran Council, ILC) edustajat tapasivat Göteborgissa 20.1.2016 keskustellakseen yhteistyömahdollisuuksista.
Pohjoismaisia hiippakuntia paikalla edustivat piispat Risto Soramies (Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta), Roland Gustafsson, Göran Beijer ja Lars Artman (Ruotsin Missionsprovinsen i Sverige) sekä Thor Henrik With (Norjan Det evangelisk-luterske stift i Norge) avustajineen, joihin lukeutuivat dekaani Juhana Pohjola, teologinen avustaja Bengt Birgersson ja piispan sihteeri Jakob Okkels.
Sisarhiippakunnat kokoontuivat puolivuosittain pidettävään piispojen neuvotteluun Göteborgissa 19.– 21.1. Samaan aikaan Göteborgissa kokoontui ILC:n johtokunta, jonka kanssa hiippakuntien edustajat pitivät yhteisen neuvottelun.
ILC kokoaa tunnustuksellisia luterilaisia kirkkoja yhteyteen toistensa kanssa. Sen jäsenkirkot ja -yhteisöt tunnustautuvat varauksettomasti raamatulliseen luterilaiseen uskoon ja ovat siksi usein vähemmistöinä maallistuvien kirkkojen joukossa. ILC rohkaisee jäseniään pysymään uskollisena tunnustuksessa. Monet jäsenet ovat nuoria ja pieniä kirkkoja, jotka ovat syntyneet lähetyksen hedelmänä. Suurimmalla jäsenkirkolla, Missouri-synodilla, on 2,1 miljoonaa jäsentä. Yhteensä ILC:n jäsenkirkkoihin kuuluu noin 3,5 miljoonaa ihmistä kuudessa maanosassa.
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies pitää pohjoismaisten sisarhiippakuntien ja ILC:n välistä lähentymistä luonnollisena asiana.
– ILC ja pohjoismaiset hiippakunnat ovat jo pitkään olleet yhteydessä, ja vähitellen on alkanut näyttää tarkoituksenmukaiselta, että hiippakunnat pyrkivät ILC:n jäsenyyteen, piispa Soramies toteaa.
– Hiippakunnat ovat itsenäisiä ja toisistaan lopulta riippumattomia mutta syntyneet samanlaisissa oloissa ja monin tavoin myös yhteydessä toisiinsa. Pidimme siksi hyödyllisenä, että neuvottelemme ILC:n jäsenyydestä yhdessä. Kukin hiippakunta päättä tietenkin omien sääntöjensä ja menettelytapojensa mukaan etenemisestä, mutta tarkoituksena on, että tulemme jäseniksi samanaikaisesti, Soramies valottaa.
Göteborgin-neuvottelut selventivät tilannetta puolin ja toisin. Pohjoismaiset lähetyshiippakunnat ovat syntyneet vanhalla luterilaisella maaperällä ja edustavat pitkää luterilaista perintöä, kun taas useimmat muut ILC:n jäsenkirkot ovat luterilaisuuden uusia valtauksia maailmalla.
– Pohjoiset hiippakunnat saivat selkeän käsityksen ILC:n luonteesta ja toiminnasta ja sen jäsenilleen asettamista edellytyksistä. ILC:n johtokunnalle selvisi moni seikka hiippakunnistamme, piispa Soramies raportoi.
”Lähetys” on kirjoitettuna jo Lähetyshiippakunnan nimeen. Sisä- ja ulkolähetystä on väärin erottaa toisistaan. ILC:n jäsenyyttä hakemalla Lähetyshiippakunta pyrkii osaksi yhteisöä, joka tavoittaa ihmisiä puhtaalla sanalla ja Kristuksen asetuksen mukaan toimitetuilla sakramenteilla ympäri maailman.
– Kristikunta ja koko maailma tarvitsee raamatullista julistusta ja opetusta. Jumalan antamat armovälineet on saatettava kaikkien kansojen saataville, kuten Jeesus käski: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä ja opettamalla heitä pitämään kaiken, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”, piispa Soramies tiivistää.
Aiheesta muualla Internetissä:
The Nordic Lutheran Dioceses and the International Lutheran Council Discuss Membership (englanniksi)
Møte mellom Nordisk bispemøte og ILC (Internasjonal luthersk Råd) (norjaksi)