Lähetyshiippakunnan perustamisesta kymmenen vuotta

Yllä oleva YouTube-video kertaa tapahtumia kymmeneltä viime vuodelta

Maaliskuussa 2013 Lahteen oli kutsuttu kahdenkymmenviiden seurakunnan edustajat Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan perustamiskokoukseen. Tämän historiallisen hetken taustalla oli vuodesta 2000 alkanut Suomen Luther-säätiön työ jumalanpalvelusyhteisöjen rakentamisessa. Piispa Olavi Rimpiläisen jäätyä eläkkeelle vuonna 2000 uusia tunnustuksellisia paimenia ei enää vihitty. Vuonna 2005 Luther-säätiön yhteydet Ruotsin Missionsprovinseniin olivat tiivistyneet siten, että ensimmäinen pastori vihittiin Suomeen Göteborgissa. Työ laajeni nopeasti.  Kun seurakuntien ja vihittyjen pappien määrä kasvoi, maaliskuussa 2010 TT Matti Väisänen vihittiin piispaksi Missionsprovinsenissa palvelemaan seurakuntia Suomessa. Tilanne kolmessa vuodessa kypsyi siihen, että tarvittiin oma kirkollinen rakenne Suomeen. Tämä uusi askel otettiin yhdessä ja iloiten Lahdessa 16.3.2013.

Kokouskutsuun oli kirjoitettu kohti käyvät psalmin sanat: ”Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat ja sen soraläjiä heidän on sääli” (Ps.102:14-15).

Juhlapäivä alkoi yhteisellä messulla, jossa saarnasi TT Anssi Simojoki. Hän kiteytti, miten perustamiskokouksessa kyse on Raamatun Kristuksen evankeliumista:

”Raamattu on siis Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirja.  Siksi me sen sanaa rakastamme ja seuraamme, koska se on meidän rakkaan, läsnä olevan Jeesuksemme sana.  Se on meidän testamenttiperintömme, omaisuutemme, oikeutemme, vapautemme, ruokapöytämme, joita kenelläkään ei ole lupa riistää meiltä.  …Juuri siksi me myös olemme kokoontuneet tänään tänne Lahteen.  Me olemme kristittyjä, joilla on kaiken sen nälkä ja jano, minkä Jeesus on luvannut uskovilleen, mikä galilealaisille ei kelvannut.   …Meillä on Raamatussa jumalallinen oikeutemme toimia ihmisiä pelkäämättä aina Jumalan sanan mukaan.  Kenelläkään ei ole oikeutta astua meidän ja Herramme väliin muuttamalla sitä, minkä hän, Kaikkivaltias, on säätänyt ja asettanut, ei sanaa, ei miesten paimenvirkaa, ei avaimia, ei sakramentteja, ei mitään.  Jeesus, sinun laumallasi on vanhurskauden nälkä ja jano.  Päästä meidät synneistämme, ruoki meitä, juota meitä, johdata meitä!”

Perustamisasiakirjaa allekirjoitetaan

Itse kokouksen avasi piispa Matti Väisänen. Sen jälkeen tarkistettiin kahdenkymmenenviiden seurakunnan edustajien valtakirjat. Tämän jälkeen edustajat kävivät allekirjoittamassa perustamisasiakirjan ja sen liitteenä olleen hiippakuntajärjestyksen. Perustamisasiakirjassa avattiin taustaa, perusteluja poikkeukselliselle ratkaisulle hiippakunnan perustamisesta sekä työn tavoitteita:

Luterilaisen tunnustuksen ja Pyhän Raamatun syrjäyttäminen oikeuslähteinä on aiheuttanut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vakavan hätätilan. Tätä hätätilaa ei ole mahdollista korjata tavanomaisen hallinnon tietä, koska kirkon hallintoelimet eivät opissa ja elämässä alistu Jumalan sanan alle. Kirkon historian antamien jalojen esimerkkien mukaisesti tällainen vakava tilanne kutsuu voimaan kirkollisen hätätilaoikeuden (kirchliches Notrecht). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hätätilassa meidänkin kirkollinen oikeutemme on Pyhä Raamattu, Jumalan sana (sacra scriptura ius nostrum divinum). Se on meidän valtakirjamme käydä toimimaan sen hyväksi, että isänmaassamme mahdollisimman moni saisi kuulla oikean apostolisen viran välityksellä puhtaan evankeliumin äänen, saisi vastaanottaa avaintenvallan avun ja tulisi osalliseksi Kristuksen asettaman järjestyksen mukaan hoidetuista pyhistä sakramenteista.

Perustettavan hiippakunnan päämääränä on toteuttaa kirkon Herraltaan saamaa lähetystehtävää tukemalla seurakuntia, niiden pastoreita ja kaikkia kristittyjä oikean uskon levittämiseksi, säilymiseksi ja uudistumiseksi, kristillisen elämän elpymiseksi ja vahvistumiseksi ja kristillisen rakkaudenpalvelun ja diakonian toteutumiseksi, jotta mahdollisimman moni saisi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Lähetyshiippakunta kutsuu mukaan tätä tehtävää toteuttamaan kaikkia luterilaista kirkollista uudistusta etsiviä.

Kokousedustajat antamamassa äänensä piispanvaalissa

Kun Lähetyshiippakunta oli virallisesti kiitosvirsin veisaten perustettu, sen ensimmäinen tehtävä oli valita henkilöt johtamaan sitä. Piispanvaalissa esipaimeneksi valittiin pastori Risto Soramies, joka vihittiin piispan virkaan 4.5.2013. Hiippakuntadekaaniksi valittiin pastori Juhana Pohjola. Lisäksi kokouksessa valittiin hiippakuntaneuvoston ja konsistorin jäsenet. Lähetyshiippakunnan työ saattoi alkaa.

Oli selvää, että Lähetyshiippakunnan perustamisesta olisi myös seurauksia. Perustamiskokousta seuraavina vuosina lähes kaikki hiippakunnassa palvelleet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vihityt papit menettivät pappisoikeutensa. Se merkitsi monen ja myös allekirjoittaneen kohdalla jäsenyyden jättämistä omassa kastekirkossa. Jännitteisellekään rinnakkaiselolle kansankirkossa ei ollut enää edellytyksiä. Työ sen puitteissa ei ollut enää mahdollista. Lähetyshiippakunnan perustaminen merkitsi yhtäältä katkeamatonta jatkumoa luterilaiselle uskolle ja seurakunnalliselle elämälle joka Suomessa on vaikuttanut. Toisaalta se tarkoitti, että vaikka isien ja äitien usko jatkui, Lähetyshiippakunnasta muotoutui luterilainen kirkko Suomeen. Siksi itsenäisenä kirkkona solmimmekin pian yhteyksiä sisarkirkkoihin ulkomaille ja liityimme osaksi Kansainvälistä luterilaista neuvostoa (ILC). Olemme myös Suomessa halunneet ja yhä haluamme rakentaa yhteyksiä kaikkiin niihin, joille Raamattu ja luterilainen tunnustus on rakas.

Tunnustamme arvostaen, että meillä on veljiä ja sisaria edelleen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tekemässä arvokasta evankeliumin työtä. Meille Herra hyvyydessään on kuitenkin avannut toisen tien kulkea. Sydämen vapaudessa ja ilossa olemme saaneet Lähetyshiippakunnassa ruokkia sieluja ja rakentaa seurakuntia. Ei nämä vuodet helppoja ole olleet, mutta hyvin Herra on kaiken johtanut. Työ on jatkanut kasvuaan. Pyhä Henki on kutsunut alttarien ja saarnatuolien äärelle nyt jo neljäkymmentäyksi järjestäytynyttä seurakuntaa. Olemme rukouksin kyselleet, miten me voimme Lähetyshiippakuntana kutsua tässä ajassa ihmisiä Jumalan sanan lujalle perustalle. Olemme saaneet opetella ja ihmetellä, miten jumalanpalvelus on elämäksi ja seurakunta kodiksi. Kuinka paljon onkaan Herra meille armossaan vielä varannut rakentaessamme luterilaista kirkkoa tuleville polville. Pyhä Henki, kutsu ja kokoa, varjele ja johdata!

Kymmenen vuotta on ohikiitävä hetki ihmiselämässä puhumattakaan Kristuksen Kirkon historiassa. Mutta kiinnittyessämme Kristukseen, hänen armoonsa ja pyhään sanaansa, me olemmekin tekemissä iankaikkisuuden kanssa. Kirkkomme, seurakuntamme ja messumme ovat kaikkia valmistamassa ja kantamassa meitä taivaalliseen kotiin!

Kiitos Herralle näistä vuosista ja kaikista ihmistä, jotka hän on lähettänyt!

Tervetuloa yhä rakentumaan ja rakentamaan Lähetyshiippakunnan seurakunnissa!

”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella” (Ps.103:2-4).