Blogi: Ideoita kristityn perheen joulunviettoon
20.12.2024
Pastori Richard Eklund käsittelee blogissa Saarnaajan kirjan sanomaa. Kuva: Janne Koskela
Jos joku on lukenut Saarnaajan kirjaa ja yrittänyt ymmärtää sitä, hän on saattanut kohdata turhautumista. Monien lukijoiden mielestä kirja on vaikeasti ymmärrettävä, ja monet Raamatun tutkijatkin ovat samaa mieltä. Saarnaajan tapa käsitellä elämää ja ihmisen vaivannäköä herättää monia kysymyksiä. Saarnajan kirja on kuin mustekala. Kun lukija luulee, että kirja on hänen hallussaan, yksi lonkero onkin vapaa.
Toisaalta on paljon ihmisiä, jotka ovat lukeneet Saarnaajan kirjaa suurella ihailulla. Ei ole vain yksi kristitty, jonka olen kuullut sanovan: ”Tämä on suosikkikirjani Raamatussa.” Saarnaajan realismi on kuin virkistävä tuuli, joka muistuttaa meitä katoavaisesta maailmasta. Monet kokevat kirjan ajankohtaisena, koska se paljastaa ja selittää sen tyhjyyden ja turhautumisen, jota kohtaamme niin usein ihmisinä. Saarnaaja kuuluu omiin suosikkeihini, ja se johtuu ehkä kirjassa esiin tulevasta elämänasenteesta. Kyseinen kirja on ollut erityisen lohdullinen seurakuntatyössä. Seurakunnassa työskentelemme sellaisten asioiden parissa, jotka eivät ole katoavaisia, vaan ikuisia, mutta teemme sen tässä maailmassa. Saarnaajan kirjan viesti on meille kristityille tosi arvokas.
Yksi sana, joka toistuu usein Saarnaajan kirjassa, on hepreankielinen ”hevel”, joka on suomenkielisissä käännöksissä käännetty sanalla ”turhuus”. Sana esiintyy 71 kertaa Vanhassa testamentissa, joista 36 kertaa Saarnaajan kirjassa. Miten tulisi ymmärtää tämä sana ”hevel”?
Monet asiat ovat ”hevel” Saarnaajan kirjassa. ”Hevel” on esimerkiksi kaikki (Saarn. 1:2), kaikki mitä tehdään auringon alla (1:14), nautinto (2:1), työ (2:11), viisaus (2:15), rikkaus, aarteet ja kunnia (5:9; 6:2), ihmisen elinpäivät (6:12), kaikki tuleva (11:8) ja nuoruuden aika (11:10). Mitä Saarnaajan kirja tarkoittaa sanoessaan, että kaikki on ”hevel”? Yksi tapa ymmärtää ”hevel” on, että se tarkoittaisi tyhjyyttä tai merkityksettömyyttä (katso esim. Bibel 2000). Tarkoittaako Saarnaaja todella, että kaikki mitä tehdään auringon alla, on tyhjää tai merkityksetöntä? Onko nuoruus, viisaus ja työ merkityksetöntä? En usko, että sana tyhjyys tavoittaa sen, minkä Saarnaaja yrittää sanoa sanalla ”hevel”. Tästä ymmärryksestä käsin elämänasenne muuttuu pessimistiseksi, ei realistiseksi.
Saarnaaja kirjoittaa: Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. (1:14) Turhuuteen kuuluu tuo tuulen tavoittelu. Jos esimerkiksi oma työ on elämämme keskipiste ja turvamme, se muuttuu kuin tuulen tavoittelemiseksi. Sama tapahtuu, jos elämämme tarkoitus on nautinto, silloin kohtaamme turhuutta. Miksi? Koska, mitä tapahtuu, jos yritämme tarttua kiinni asioihin, kuten työhön, nautintoihin ja nuoruuteen? Ne katoavat! Se on kuin tuulen tavoittelua. Maailmassa on paljon hyvää ja kaunista, mutta juuri kun yrität tarttua niihin, ne katoavat kuin tuuli. Ja tätä Saarnaaja yrittää kuvata. Auringon alla ei ole mitään sellaista, mihin voimme tarttua lujasti kiinni ja jonka päällä voimme rakentaa elämämme. Täällä ei ole mitään iankaikkista. Täällä kaikki on turhuutta, katoavaista. Mutta se ei tarkoita, että kaikki se olisi merkityksetöntä. Työn teko ei ole merkityksetöntä, koska työ antaa ruokaa pöytään. Nuoruusaika ei myöskään ole merkityksetöntä, mutta se on ohimenevä elämänvaihe.
Saarnaajan puhetta elämän turhuudesta auringon alla ei myöskään tule ymmärtää niin, että se koskee pelkästään elämää ilman Jumalaa. Elämä ilman Jumalaa on tietysti katoavaista, jopa merkityksetöntä, mutta Saarnaajan kirja puhuu myös turhuudesta uskovan elämässä. Joku on ehdottanut, että hepreankielinen ”hevel” tulisi ymmärtää ”turhautumiseksi” tai ”turhautumana”. Uskovan elämä tässä maailmassa on täynnä turhautumisia. Elämä langenneessa maailmassa näyttää juuri olevan niin kuin Saarnaaja sitä kuvailee: Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? (1:3) Tämä on turhautuneen ihmisen kysymys! Käännös ”turhautuma” tai ”turhautuminen” tavoittaa kyllä jotain mitä Saarnaaja yrittää sanoa: Mutta kun minä käänsin huomioni kaikkiin töihin, joita minun käteni olivat tehneet, ja vaivannäköön, jolla olin vaivannut itseäni niitä tehdessäni, niin katso: se oli kaikki ”turhautumista” ja tuulen tavoittelua; eikä ole hyötyä mistään auringon alla. (2:11)
Varmasti tunnistamme itsemme Saarnaajan kysymyksistä ja turhautumisesta. Välillä olemme niin turhautuneita siihen, että asiat eivät mene niin kuin olimme ajatelleet. Tämä pätee myös seurakuntaelämässä, jossa olemme jatkuvasti tekemisissä iankaikkisuusasioiden kanssa. Miten voimme olla saavuttamatta suurempaa menestystä Jumalan valtakunnan työssä, vaikka meillä on Jumalan sana ja Pyhä Henki?
Saarnaajan kirja ei kuitenkaan jätä meitä vain katoavaisuuden ja turhautumisen keskelle. Kirjassa ei ole pessimististä elämänkatsomusta, vaan realistinen. Emme myöskään saa syyttää Saarnaajaa pessimismistä, sillä ilman katoavaisuuden syvyyden ymmärtämistä emme voi ymmärtää armoa.
Maailmassa on paljon turhuutta ja turhautumista, mutta kaikkea mitä on, ei ole auringon alla. Kirja päättyy seuraavaan johtopäätökseen: Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä. Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa. (Saarn. 12:13-14) Jumala tulee jonain päivänä tuomitsemaan maailman ja erottamaan hyvän pahasta. Kun se tapahtuu, turhuuden kierre katkeaa ja se, mikä on hyvää ja iankaikkista, jää. Siksi Saarnaaja antaa nuorelle neuvon iloita nuoruudestaan, vaeltamaan sydämensä teitä, mutta myös muistamaan, että Jumala kutsuu jokaisen ihmisen tuomiolle (Saarn. 11:9). Saamme nauttia elämästä ja elää sitä täysillä, mutta meidän tulee muistaa, mikä on lopullista ja iankaikkista. Olemme täysin riippuvaisia Herrasta, joka on Luoja ja Pelastaja.
Turhautuminen herää meissä siksi, ettemme näe koko kuvaa auringon alla. Tämä koskee myös, tai ennen kaikkea, Jumalan valtakunnan työtä. Saarnaaja auttaa meitä laajentamaan perspektiiviämme: Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä; sen tähden olkoot sanasi harvat. (Saarn. 5:1) Saarnaaja johtaa meitä elämään Pojan alaisuudessa. Kristitty saa täysin uuden perspektiivin, kun elämme Herran sanan varassa luottavaisin mielin. Eläessämme auringon alla voi tuntua siltä, ettei mikään ole uutta, kaikki jatkuu uuvuttavassa muuttumattomuudessa. Mutta Pojan alaisuudessa ymmärrämme, että Jumala luo uutta ja että kristitty on osa uutta luomakuntaa (2. Kor. 5:17). Kun me auringon alla katselemme kaikkea mitä olemme tehneet, näemme että kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua. (Saarn. 1:14) On niin turhauttavaa, kun emme näe tulosta kovan työn jälkeen. Mutta Pojan alaisuudessa luotamme Jumalan sanaan, joka lupaa meille, että vaivannäkömme ei ole turha Herrassa. (1. Kor. 15:58) Auringon alla kyllästyn kaikkeen vaivannäkööni, jolla olin vaivannut itseäni auringon alla, koska minun täytyy se jättää ihmiselle, joka tulee minun jälkeeni. (Saarn. 2:18) Miksi tehdä työtä asian puolesta, jota kukaan ei näytä arvostavan, ja joka unohdetaan, kun aikani täällä maan päällä on ohi? Pojan alaisuudessa Jumala antaa meidän huomata sen, että emme elä itseämme varten vaan Herraamme ja lähimmäisiämme varten. Jumala on kutsunut meidät palvelemaan toisiamme, ja kun teemme sen palvelijoina Herran edessä, olemme vain tehneet velvollisuutemme (Luuk. 17:10). Jos me emme saa nähdä työmme hedelmää, niin ehkä Jumala antaa sen siunauksen tuleville sukupolville.
Mitä Saarnaajan kirja yrittää opettaa, voidaan ilmaista myös näin: Millään ei ole merkitystä ilman jumalanpelkoa, mutta jumalanpelon kautta löydämme merkityksen kaikessa. Lohdutuksemme on, että Jumala on Jumala, ja että Hän johtaa kaikkea viisaudellaan ja kaikkivaltiaisuudellaan. Ihminen elää Jumalan luomakunnassa eikä näe kaikkea kuten Jumala näkee taivaissaan. Jumala kuitenkin lupaa, että vaivannäkömme ei ole turhaa ja että Hän tulee jonain päivänä katkaisemaan turhuuden kierteen. Turvaamme Herraan elämässämme auringon alla ja elämme kiitollisuudessa ja ilossa Pojan alaisuudessa.
