Blogi: Jotain niiden kirkkokahviin lisätään?

Pastori Janne Koskela säestää Maria Hietaharjua Kesäjuhlassa 2024

Palasin sunnuntai-iltana Suomen evankelisluterilaisen Lähetyshiippakunnan kesäjuhlilta Loimaalta. Päivien aikana saimme päivänpaistetta ja rankkasadetta niin kuin kesällä kuuluukin, söimme hernerokkaa ja jäätelöä ja irrotimme autoja sateen pehmittämältä peltoparkkipaikalta. Niin kuin kesällä kuuluukin. Toistatuhatta enemmän tai vähemmän tuttua ihmistä takasi sen, että juhla-alueella ei pystynyt taaskaan ottamaan kuutta askelta pysähtymättä tervehtimään jotakuta. Yhteys on lahja! Ja voi miten iloinen ja väsynyt olenkaan nyt maanantaina!

Kirkkomme kesäpäivien keskuksessa on tietysti Jumalan sana, jota opetetaan, saarnataan, veisataan, rukoillaan –– ja jopa näytellään. Huippukohtana vietimme piispan johdolla pappisvihkimysmessua, jossa Kristuksen armo jaettiin syntisille ripissä, luetussa ja saarnatussa sanassa sekä Herramme ruumiin ja veren sakramentissa. Näitä armonvälineitä hoitamaan kirkkomme sai taas neljä uutta pastoria: Hyvinkäälle, Jyväskylään, Pietarsaareen ja Turkuun. Armoa armon päälle!

Tätä blogitekstiä aloin kuitenkin kirjoittaa, jotta se mitä päivien aikana itse eniten ihmettelin, ei unohtuisi itseltäni eikä muilta: miten näin piskuiseen laumaan voi mahtua näin paljon taiteellista, teknistä, musikaalista, kulinaarista, teologista, viestinnällistä, pedagogista ja sosiaalista taitoa? Ja vielä tahtoa asettaa omat lahjansa ja taitonsa toisten palvelukseen Jumalan valtakunnassa? Jotain niiden täytyy kirkkokahveihin lisätä siellä seurakunnissaan.

Tällaisessa kesäjuhlamittakaavassa piirtyy kauniisti esiin armolahjojen rikas kirjo kristillisessä kirkossa. Se, miten kokonaisuus on valtavan paljon enemmän kuin vain osiensa summa. Miten kokonaisen kirkkokunnan jäsenistön lahjavarustuksella, palveluhalulla ja kekseliäisyydellä ei tunnu olevan mitään rajoja, kaikki on mahdollista!

Voisin nostaa esiin kansainvälisen tason säveltäjiä, sovittajia, muusikoita ja musiikinjohtajia, joiden iltakonsertit ja yhteisten tilaisuuksien säestys ja esilaulu olivat erittäin korkealuokkaista taidetta; pienen mutta pippurisen televisiostudiotiimin, joka tuottaa jatkuvasti laadukasta huippusisältöä josta hyötyy ja iloitsee Lähetyshiippakuntaa paljon laajempi joukko kristittyjä, ja jonka työn kautta myös seurakuntiimme löytää jatkuvasti uutta väkeä; Näytelmäkirjailijan ja -ohjaajan, joka lyhyessä ajassa taikoi meistä lapsista ja aikuisista koostuvan epämääräisen joukon faraon hoviksi ja Mooseksen perheeksi; Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten ohjelmista vastuuta kantaneet taitajat.

Voisin nostaa esiin kirkkotaiteilijat, joiden käden ja kynän jälkeä saimme ihailla tapahtumateltan alttaritaulussa, tammisessa alttaripöydässä ja kirkkotekstiileissä; striimaustiimin, jonka ansiosta kesäjuhliin saattoi – ja saattaa muuten vielä jälkikäteenkin – osallistua myös kotisohvalta hyvällä äänen- ja kuvanlaadulla; äänentoiston ammattilaiset, jotka (ajoittaisista rankkasateista huolimatta) varmistivat, että puheet ja musiikki välittyivät kauniisti ja selkeästi kaikille paikallaolijoille; valokuvaajat ja toimittajat, joiden ansiosta kesäpäivien uutiset päivittyivät reaaliajassa nettiin ja someen.

Voisin nostaa esiin omien alojensa ammattilaiset, jotka pitivät kanavia saattohoitoon, addiktioihin, ympäristöasioihin ja avioelämään liittyen; pastorit, jotka opettivat ja saarnasivat rikkaasti ja monipuolisesti Jumalan sanaa, uusia näkökulmia Raamatun teksteihin ja Jumalan armoon avaten.

Voisin nostaa esiin ihmiset, jotka pystyttivät, rakensivat ja purkivat koko kesäpäivien infrastruktuurin telttoineen, vessoineen ja parkkialueineen, valvoivat sitä yöllä ja pitivät sen myös kunnossa koko juhlaviikonlopun ajan. Tai sen omasta väestämme koostuvan soppatykistön pääkokkeineen, ruuanjakajineen, järjestäjineen ja tiskaajineen jotka pitivät maukkaalla ruualla vatsat kylläisinä aamusta iltaan. Unohtamatta makkaran, kahvin, pullan, jäätelön ja hattaran myyjiä, jotka pitivät huolen siitä, ettei nälkä päässyt yllättämään myöskään pitkinä tunteina lounaan ja päivällisen välissä. Voisin mainita ne lukemattomat tunnit ja palaverit joita suunnittelutiimit ja eri osa-alueiden vastaavat käyttivät etukäteisvalmisteluihin ja käytännön toteutukseen paikan päällä. Voisin mainita niin monia tekijöitä ja asioita joista olen hämmentyneen iloinen ja ylpeä. Sen sijaan mainitsen kesäpäiviemme teemana olleen psalmin 66 jakeen 5: Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä!

Kristillinen seurakunta on aina enemmän kuin osiensa summa. Se johtuu siitä, että kun Jeesus itse ottaa pienten poikien ja tyttöjen eväsleivät ja -kalat käsiinsä ja siunaa ne, niistä riittää jaettavaa suurille joukoille. Kirkkokahveihin ei tarvita lisäravinteita, kun Jumala siunaa sen vähän, mitä me kannamme omastamme yhteiseen pöytään hänen seurakuntansa rakennukseksi. Sitten voimmekin vain tulla ja katsoa Jumalan töitä!

Pastori Janne Koskela