Blogi: Joulu koko kehollemme

Millaista olisi viettää erilainen joulu? Menisit joulukonserttiin, mutta peittäisit korvasi kuulemasta ihania säveliä ja rakkaita sanoituksia. Kävisit joulupöytään, mutta kieltäytyisit maistamasta mitään pöydälle katetuista ruuista. Hankkisit kuusen, joulukukat ja leivonnaisaineet, mutta tukkisit nenäsi, ettei mikään tuoksu tavoittasi sisintäsi. Laittaisit jouluvalot ja -koristeet kodissasi paikalleen, mutta sitten peittäisit silmäsi näkemästä kaikkea kauneutta. Kutsuisit rakkaasi ja ystäväsi yhteen joulunviettoon, mutta kieltäytyisit ketään kohtaamasta, halaamasta ja koskettamasta. Kuinka tyhjä olisi vain pään sisäinen, mielen kuvaruudulla eletty virtuaalinen joulu. Eikö juhla-aika ole tarkoitettu elettäväksi kaikilla aisteillamme? Koko kehomme huutaa kokemaan joulunaika kaikissa sen rikkaissa perinteissä ja muodoissa. Miksi? Koska ”Sana tuli lihaksi” (Joh.1:14). Jumalan Poika syntyi ihmiseksi.

Seimessä ei makaa ajatusrakennelma eikä utopian airut. Kapaloiden sisältä ei löydy myyttiä eikä ideologiaa. Mitä paimenet koskettavat ja tietäjät kumartavat? Näkyvää pientä lasta, ihmisruumista. Koko jumalallinen täyteys näkyy, tuntuu ja tuoksuu pienen pojan kehossa. Koska Jumala on luonut meidät ruumiillisiksi, myös Vapahtajan täytyi jakaa sama ruumiillisuus kanssamme. Jumalan Pojan ihmiskeho alleviivaa – meistä usein niin vääränkokoisen ja -näköisen, kuihtuvankin – kehomme arvoa ja ainutlaatuisuutta. Koska tämä rapistuva ruumiimme on synnin tähden kuolevainen, tuli Vapahtajankin ruumiin kuolla kuolemamme. Mitä tuo keho joutuikaan tuntemaan, korvat kuulemaan, suu maistamaan, silmät näkemään ennen kuin se hervottomana ja runneltuna roikkui ristillä? Kun sisimpäsi huutaa nähdyksi tulemista, ruumiisi kaipaa armollista kosketusta, korvasi odottavat toivon sanaa ja suusi janoaa taivaan esimakua, niin tiedä, että ruumiillisesti Ylösnoussut tuntee sinut. Hän kuulee huokauksesi ja koskettaa sinua rakkaudella. Lihaksi tullut Sana antaa itsensä ja lahjansa koko kehollesi ja kaikille aisteillesi. Siksi silmämme kiinnittyvät krusifiksiin. Siksi me polvistumme ja kumarrumme alttariseimen luona. Siksi suumme täyttyy enkelien kanssa ylistyksellä Jumalan kunniasta korkeudessa. Siksi me maistamme syntien anteeksiantamuksen Herramme veren ja ruumiin lahjassa. Siksi korvamme täyttyvät sanoista: Teille on syntynyt Vapahtaja, Kristus, Herra. Siksi me voimme seurakunnassa, Jumalan perheväessä ilman ylisanoja lausua: sisareni ja veljeni.

Miksi siis kenenkään tulisi tyytyä johonkin mielen sisäiseen joulun tunnelmalapseen, johon ei voi tarttua. Miksi kenenkään tulisi heittäytyä historiattomaan ja kuorrutettuun joulun sanomaan ilman lihaan tullutta Sanaa?  Miksi kenellekään tarvitsisi riittää kehollisesta kokonaisvaltaisuudesta, saarnatuolin, alttarin ja kastemaljan täyteydestä riisuttu kristinusko?

Kaikki Jeesuksessa, kaikki joulussamme, kaikki uskossamme, kaikki messussamme onkin kehollista ja konkreettista. Juuri siksi saamme koko kehollamme ja kaikilla aisteillamme iloita ja nauttia joulun lahjoista. Siksi saamme yhdessä koko kristikunnan kanssa sanoin, kuvaelmin, seimiasetelmin sekä sävelin todistaa ja kaiuttaa maailman pimeyden, kuoleman ja pelon keskellä historian kerralla muuttanutta iankaikkisen elämän lahjoittavaa joulun ilosanomaa:

”Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta” (1.Joh.1:1).

Juhana Pohjola

kirjoitus on julkaistu alunperin Pyhäkön Lampussa 6/2021