Blogi: Joulu Takaokassa vuonna 1990

12.12. Suuri kiinanvaahtera kadun toisella puolella toimii tätä nykyä lintujen ruokailupaikkana. Tulipunaisten lehtien pudottua maahan jäljelle ovat jääneet vain valkoiset marjat. Välistä puuhun pyrähtää kymmenittäin täkäläisiä kottaraisia. Istun pitkät ajat apaattisena, lintuja tuijottaen, osaamatta ryhtyä mihinkään. 

Suomesta tulee surullista postia, surullisia viestejä. Pikkuveljeni (18v.) on joutunut poliisin kanssa tekemisiin. Viime yönä valvoessani muistin tämän raamatunlauseen: ”Meidän Jumalamme ei ole meitä hylännyt.” Onko se varmasti totta? 

13.12. Nostin kukkaruukkuun istutetun metrinmittaisen joulukuusen sisälle ja koristelin sen. En usko, että vähemmällä määrällä joulumieltä on mitään kuusta koskaan koristeltu. Koristeet toivat mieleen kodin ja sisarukset. Tämän tontun lähetti pikkuveli minulle lahjaksi kymmenen vuotta sitten, muistelin itkua pidätellen… 

Iltapäivällä pidettiin lasten englanninluokan joulujuhla. Oppilaat olivat kutsuneet mukaan ystäviään; heitä oli lähemmäs 20 paikalla. Iloitsisin evankeliumin julistamisesta, jollei sydämeni olisi niin surua täynnä. 

15.12. Kuuntelin illalla Händelin Messiasta; se on minun joulutraditioni Japanissa. Näin siinä laulettiin Jeesuksesta englannin kielellä: ”Hän on surujen mies ja murheen tuttava.” Jeesuksellakin oli paljon surua elämässään, ajattelin. Eikö hän sitten voisi meitä surujen kuormittamia tänäkin jouluna auttaa? 

19.12. Kotonani pidettiin raamattupiirin joulukokous. Ohjelma koostui Suomen joulua esittelevästä diasarjasta ja minun joulusaarnastani. Poltimme kuusta ja söimme maittavia tarjouksia, joita naiset olivat tuoneet tullessaan. Lisäksi jokainen sai kertoa yhden asian menneestä vuodesta. Siinä vaiheessa meidän pitikin jo kaivella nenäliinat esille. 

Naapurin rouvalta kuoli lapsi. Ensikertalainen Maeda-san kertoi kautta rantain, että hänen perhettään kohtasi jokin suuri onnettomuus. (Myöhemmin kuulin, että hänen poikansa joutui vankilaan.) Muuan etsijä itki siitä ilosta, että oli saanut tutustua kristinuskoon menneenä vuonna. 

20.12. Aamupäivällä kotiini tulla tupsahti yllätysvieras, se samainen Maeda-san, jonka poika on istunut neljä kuukautta vankilassa. Miten hyvin minä ymmärsinkään tuon naisen tuskaa! Juttelimme toista tuntia. Luin vieraalleni vertauksen tuhlaajapojasta enkä ole vielä koskaan nähnyt kenenkään kuuntelevan tuota kertomusta niin keskittyneesti kuin Maeda-san sitä kuunteli. Hänelle se oli suuri uutinen, että kristittyjen Jumala ottaa pahat ihmiset noin lämpimästi vastaan.   

Iltapäivällä pidettiin lasten joulujuhla. Katsottiin video Jeesuksen syntymästä, ja sitten minä pidin puheen Sachiko-tyttösestä, jolle ei meinannut joulu tulla ollenkaan, koska hänen sydämensä oli niin paha ja musta. ”Mitä Jeesus teki sillä mustalla sydämellä, jonka Sachiko hänelle joululahjaksi antoi?” kysyin. ”Heitti menemään”, vastasivat lapset. ”Ei, vaan kantoi ristille ja antoi kaiken anteeksi”, julistin. 

23.12. Vasta vaikeana jouluna koetellaan, onko jouluevankeliumi ilosanoma vai eikö ole. Helppoahan joulua on juhlia silloin, kun ”hyvä lämmin hellä, on mieli jokaisen”. Mutta entäs kun taivas romahtaa niskaan – mistä se jouluilo silloin saadaan? 

Oikeastaan joulun valo on kirkkainta juuri silloin, kun pimeys on kaikkein synkintä. Pimeyden on pakko olla pimeää, että ihminen alkaisi kaivata valoa. Tuskan on oltava tuskallista, että ihminen alkaisi huutaa apua. Jeesuksen tie ihmisen luo on usein nimeltään pimeys ja tuskan huuto. Niin tänäkin armon vuonna 1990.

Jospa vaikeasta joulusta tulisikin meille joulu, jota myöhemmin kaiholla muistelemme: silloin Jeesus itse oli meillä juhlavieraana, koska tarvitsimme häntä enemmän kuin koskaan ennen. Tapahtukoon tämä ihme myös minulle ja rakkailleni tänä jouluna! Minä ainakin tahdon katsoa joulutähdestä ja jouluevankeliumista loistavaa valoa, vallitsipa sydämessäni miten synkkä pimeys hyvänsä.

25.12. Vielä vuosi sitten ei tässä korttelissa loistanut yksikään ainoa jouluvalo, mutta nyt uuden kokouspaikkamme ikkunassa säteilee pimeän tultua paperinen joulutähti. Pakanuuden keskellä se kutsuu ohikulkijoita joulukokouksiin ja kuuluttaa ilosanomaa: ”Teillekin on syntynyt Vapahtaja, Kristus Herra!”

Teksti on julkaistu Pyhäkön lampussa 5/2024.