Pieniä uudistuksia messun viettoon
21.11.2024
Tulit Päivisi kanssa Fort Waynesta USA:sta menestyksellisen opintojakson jälkeen Suomeen sydämessänne näky Sanasta elävästä seurakunnasta. Saman vuoden syksyllä 1999 Simo ja Kirsti Kivirannan kodissa olit suuren joukon kanssa perustamassa Luther-säätiötä silmämääränä tuon näyn käytäntöönpanoajatus. Suomen lakien mukaan säätiöpääoma oli kerätty ja yhteissumman riittävyys todettu ja jopa poliisitukinnalla keräyksen laillisuus varmistettu. Ilmassa oli jännitys ja sellaisen uuden alku, jonka tulevaa luonnetta ainakaan minä en osannut edes arvailla.
Oulun piispa Olavi Rimpiläinen ordinoi sinut joulukuussa 1999 ja antoi tehtäväksesi jumalanpalvelusyhteisöjen rakentamisen. Ensimmäinen saarnasi, homiliasi oli loppiaisena 2000 Pyhän Sydämen Kappelissa Helsingissä.
Tähtäyspisteenä ei siis ollut organisaation tai herätysliikkeen rakentaminen vaan osallistuminen Kristuksen kirkon maailmanlaajaan rakennustyöhön. Olen monesti miettinyt ehkä sinäkin, miten kaikki on mahdollistunut. Ei ollut rahaa, ei palkattuja työntekijöitä, ei messutilaa, ei seurakuntalaisia. Kuitenkin syksyllä 2000 messut alkoivat Ruoholahden seurakuntakodissa Helsingissä. Pian oli seurakunta ja alkoi tulla taloudellista tukea, alkoi löytyä innostuneita ihmisiä. Mikä innosti? Tultiin kuuntelemaan saarnoja, homiliasi ihastuttivat, innostivat ja avasivat näkyjä.
*
Sinun homilioillesi on tyypillistä syvällinen perehtyminen saarnan tekstiin, sen taustoihin ja ajankuviin. Homilioissasi tulee esiin laaja lukeneisuutesi ja sivistyksesi. Olemme saarnojen kuulijoina tapahtumien keskellä. Et ole oppimestari, joka jaat ulkopuolisille ohjeita, käyttäytymismalleja ja ajatuskaavoja. Sinun paimenuraasi voikin hyvällä syyllä kuvata kahdella sanalla: homilialla rakentaja.
Säätiön alkuajoista keskeisimpänä pastorintyössäsi on ollut jumalanpalvelusyhteisöjen, messuyhteisöjen, seurakuntien rakentaminen. Siinä työssä keskeinen ”väline” on ollut homiliasi, julistustyösi. Se on kerännyt kuulijoita heti alussa. Syntyi into. Kuulijat ryhtyivät ajattelemaan, sanomaan ja tekemään. Järjestettiin kirkkokahveja ja kimppalounaita. Keskusteltiin ja suunniteltiin. Pian syntyi toinen seurakunta ja kolmas ja niin edelleen. Sanasta syttyneet alkoivat puuhata seurakuntia eri puolille maatamme. Seurakuntia ei päätetty perustaa Helsingissä. Jokainen seurakunta on syntynyt paikallisten ihmisten toimesta.
*
Sananpalvelija on annettujen ehtojen rajoissa ja niiden mukaan toimija. Ehtoollinen oli ensimmäinen törmäykseen, tai ehkä paremminkin, selvennykseen johtanut tapahtumakulku. Kävi ilmi, että ehtoollinen on asettajansa asetus, ei vastaanottajien subjektiivinen oikeus. Nämä Mellunkylän tapahtumat johtivat yhteyksien rakentumiseen Ruotsin syntymisvaiheessa olleeseen Missionprovinseniin. Pastorien saaminen lisääntyvälle seurakuntajoukolle löysi ratkaisun Ruotsista. Usea pastori paimenjoukostamme on ordinoitu Göteborgissa tai Tukholmassa. Tämä Ruotsin juna ei ollut komiteamietinnön kautta löydetty ja päätetty ratkaisumalli vaan avautunut tie, Herran avaama. Mukana olijana sanoisin, että Herran avaama, jotta homilia saattoi ulottua laajemmalle.
Seurakuntaverkoston laajenemista ja pappisvihkimysten järjestämistä hankaloitti ja vaikeutti se, että päätöksenteko piti viedä monissa kysymyksissä Ruotsiin suomen kieltä taitamattomille ja Suomen tilannetta tuntemattomille tahoille. Tarvittiin oma piispa, Matti Väisänen. Pastorien ordinaatiot siirtyivät Suomeen. Seuraava uusi linjaus tuli välttämättömäksi seuraavan Risto piispan valinnan yhteydessä. Suomalaisten olisi pitänyt etsiä ehdokkaita vaaliin, jotta Missionprovinsenin asianomainen kokous olisi voinut tehdä vaaliasetelma. Lähetyshiippakunnan perustaminen teki mahdolliseksi toimittaa piispanvaali Suomessa alusta loppuun. Sinä olit sen henkilö, jolle tuli ehkä epäkiitollinenkin, mutta joka tapauksessa selvä ja kirkas tehtävä sanoutua irti Missionsprovinsenin yhteydestä ja julistautua itsenäiseksi hiippakunnaksi. Vähitellen selveni, että uusi luterilainen kirkko oli syntynyt Suomeen.
*
Alkuvuosien mahdoton työmäärä oli vaarassa hyydyttää. Silloin tavalliset kansalaiset vetäytyvät lepäämään ja niin sanotusti latautumaan. Sinä vetäydyit perheesi kanssa Kanadan St. Catherinesiin opiskelemaan ja tekemään väitöskirjaa. Asettauduitte koko perheen kanssa paikallisen luterilaisen kirkon seurakuntaan. Sinä ryhdyit saattamaan päätökseen väitöstutkimustasi Kutsuminen, siunaaminen ja lähettäminen ordinaatiokaavojen käsitys pappisvihkimyksestä ja -virasta Suomen evankelis- luterilaisessa kirkossa 1963-2003. Tuo väitöskirjasi on monista lukemistani väitöskirjoista poikkeava yhdellä tavalla. Säilytit tutkimuksessasi kirkonrakentajan näköalan, vaikka tutkimus on metodologisesti ja kaikin puolin akateemiset ehdot täyttävä. Tutkimuksesi on innostava ja ajatuksia herättävä, seurakuntaelämässä mukana olevalle ymmärrettävä. Samaa syvällisyyttä ja suurta teologista osaamista osoittaa viime vuonna julkaistu Herran ateria tutkimus. Se on jokaiselle lukevalle ymmärrettävää hengelliseksi rakennukseksi sopivaa kirjallisuutta.
Säätiön alkuajoista asti julkaisutoiminta on ollut mukana seurakuntalaisten hengellisen rakentamisen välineenä. Olet toiminut vastuullisena julkaisijan edustajana. Nuo alkuvuosien aamutähdet ovat loistaneet aikansa, mutta sitten monet ovat syyttä himmenneet. Aamutähti numero 32 ei ollut tähdenlento. Se on päinvastoin noussut koko maailmaa valaisevaksi tähdeksi. Sen myötä sinä ja Päivi Räsänen olette joutuneet ennen näkemättömään ajojahtiin, jonka aiheuttamien otsikoiden, lehtijuttujen ja mediaselostusten väärämielisyyden on ylittänyt vasta naapurimaamme operaatiovääristelyn tiedotus.
*
Onko tosiaan niin, että homilia saa ja on saanut kaiken tämän aikaan? Kyllä, sillä homilia ei ole pastorin yksityisajattelua, ei seurakuntalaisten motivointia, ei esitelmiä, ei visioiden esittelyä ja yritystä innostaa kuulijoita toteuttamaan ennalta laadittuja toimintamalleja vaan tässä hetkessä elävänä ja voimallisena vaikuttavan Jumalan Sanan välittämistä ja sovittamista kielen, kulttuurin ja ajan aatteiden sokkeloissa kulkevien seurakuntalaisten valoksi ja rohkaisuksi. Et pyri homilioissasi joidenkin eksegeettien tapaan herättämään kuollutta Raamatun tekstiä eloon vaan julistat elävää Raamatun Sanaa herättääksesi sillä hengellisesti kuolleet eloon.
*
Rakentajan mieleeni nousee vertauskuva tätä sinun rakennustyötäsi miettiessä. Betonivalaja. Valaja suuntaa betonia letkusta terässokkeloiden keskelle, valmiisiin toisten rakentamiin muotteihin. Hän luottaa siihen massaan, mitä letkusta tulee. Ei laimenna valumassa, ei heitä valumassan sekaan omia aineita. Onnistuneessa valutyössä massan laatu ratkaisee koko työn onnistumisen. Massa on tarkkaa ohjetta noudattaen valmistettu kaikkien raaka-aineiden laatu tarkistettu, oikeat sekoitussuhteet varmistettu ja seos pidetty muuttumattomana koko matkan ajan valmistuspaikalta rakennustyömaalle asti. Ihmeellinen ja ihasteltava rakennustyö tulee aikanaan näkyviin, jos muotti on huolellisesti ja hyvän muotin tuntomerkkejä noudattaen rakennettu ja jos valua on kovettumisen aikana huolellisesti hoidettu. Mielessäni kuvatun rakennustyömaan muotit vertautuvat kirkon konstituutioon, valu ja valun hoito sananjulistukseen ja seurakuntatyöhön.
*
Muistiinpanojeni mukaan lausuit 2006 joulusaarnasi lopuksi seuraavan ajatuksen: Seimeen laskettiin Jeesuslapsen sijaan ehtoollisleipä. Niin tulee sana lihaksi tänäänkin alttarilla. Ehtoolliselle olet tervetullut ilon tunteen kanssa tai ilman sitä.” Nämä homiliasi sanat kuullessani tempaudun itse katselijan ja kuuntelijan paikalta pelastustapahtumien keskiöön.
*
Olet uskollisesti pysynyt Suuren Rakennusmestarimme alaisena palvelijana Kristuksen kirkon rakennustyömaalla tuulessa ja tuiskussa, auringonpaisteen lämmössä ja muiden rakentajien avustamana. Raamatun sana on käynyt toteen: Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi (Matt.25:21).
Kiitämme sinua tästä merkittävästä työstäsi meidän seurakuntalaisten ikuiseen elämään johtavan kaidan tien kunnossa pitämisestä ja oppaana toimimisesta.
Herramme Kristus sinua ja Päiviä ja perhettäsi edelleen runsaasti siunatkoon ja varjelkoon.
Erkki Pitkäranta
