Blogi: ”Kulkurisaarnaajasta” seurakunnan rakastetuksi paimeneksi

Ensimmäistä kertaa suomennettu Martti Lutherin kommentaari pastoraalikirjeisiin julkaistaan juhlakirjana pastori Eero Johannes Kaumille. Sen sivuilta luemme, mitä tarkoittaa käytännössä Augsburgin tunnustuksen (CA 5) määritys: ”Tämän uskon saamiseksi on asetettu evankeliumin opettamisen ja sakramenttien jakamisen virka.” Kastetut ja uskovat ihmiset ovat kuninkaallista papistoa erilaisine tehtävineen seurakunnassa ja myös yhteiskunnan elämässä. Mutta apostolisen paimenen viran perustana on apostolin virka. Tätä selvittävät seikkaperäisesti Uuden Testamentin ns. paimenkirjeet tai pastoraalikirjeet (ensimmäinen kirje Timoteukselle, Toinen kirje Timoteukselle ja Kirje Tiitukselle). Saarnaaja Eero Kaumin tie paimeneksi on ollut jännittävä.

Isä Eero syntyi Turussa 11.11.1943. Vaikka asuinpaikat ovatkin vaihdelleet, hän on aina pitänyt itseään turkulaisena. Perustettuaan armeijan jälkeen perheen Marja Helena o.s. Lintusen kanssa 1965 Eero lähti puolisonsa kanssa liike-elämään. Eero oli saanut kristillisen kasvatuksen, mutta maailma vei pian mukanaan. Mitä olisi tapahtunut, ellei Jumala olisi pysäyttänyt ja johtanut armossaan uskon tielle? Näistä vaiheista Eero on antanut Studio Kryptaan katseltavissa olevan puhuttelevan haastattelun. https://www.studiokrypta.fi/videot/paimenet-eero-kaumi-apostoli-johanneksen-luterilainen-seurakunta-salo/

Turun seudulla tapahtui 1970-luvun lopulla nuorten ja nuorten aikuisten heräämistä ja uskon uudistumista. Tähän vaikutti myös se, että monet ns. tunnustukselliset papit pitivät läheistä yhteyttä. Uskovia nuoria oli monissa seurakunnissa paljon. Mm. Martin seurakunnassa veti vapaaehtoisena maisteri Eeva Laato isoa nuorten raamattupiiriä. Turussa Evankelinen Ylioppilasliitto (EYL) oli eloisa. Turun Mikaelin seurakunnassa oli uudistumista ja sieltä kävi Naantalin pappilassamme pastori Pekka Huhtinen kertoen mm. tunnetun asekauppiaan eli Eeron tien vaihtuneen. Eero sai varsin pian kosketuksen myös rukoilevaisliikkeeseen, jonka hengellisenä johtajana toimi Lapin kirkkoherra Anssi Simojoki. Eero alkoi saarnata seuroissa. Sitten kirkkoherra Eeli Vuola kutsui Eeron Mikaelin nuorisotyöhön. Tällöin hänen seurakuntanuoriaan oli mm. nykyinen kirjakauppias Hannu Halonen. Siirryttyäni Naantalin seurakunnasta Helsinkiin Evankeliumiyhdistyksen työhön kutsuin Eero Kaumin saarnaajakurssille. Siitä Eeron tie johti pian vakituiseen työsuhteeseen Evankeliumiyhdistyksessä. Eero toimi eri puolilla Suomea saarnaajana ja evankelistana. Hän tahtoi kasvaa Jumalan sanan tuntemisessa ja johdin Eeron myös Simo Kivirannan yhteyteen. Koska Eeroa pyydettiin seurakuntien messujen saarnaajaksi, hän suoritti ns. saarnalupatutkinnon Lapuan tuomiokapitulissa ja myöhemmin Oulun tuomiokapitulissa. Piispa Olavi Rimpiläisestä oli tullut ystävä.

Työn painopisteet vaihtelivat. Yhdessä vaiheessa järjestimme kansankirkon seurakuntiin evankeliumijuhlien lisäksi raamattukoulutusta ja muita huomattavan suuria tapahtumia. Niinpä esimerkiksi Eero Kaumi ja pastori Heikki Haataja kiersivät ympäri Suomea järjestämässä seurakuntien kanssa evankelioimisaktioita. Eero osallistui myös Ruotsin ja Inkerin työhön. Tämä toimintamalli oli hyvä niin kauan kun kansankirkon oppiperusta pysyi ainakin muodollisesti pyhän Raamatun ja sitä oikein selittävän Tunnustuksen perustalla.

Mutta kansankirkko joutui suureen opilliseen kriisiin. Näkemyskonflikteja kaihtava kirkollinen eliitti oli irtaantunut varsinaisesta kirkkokansasta ja turvautui yhä enemmän maallistuneen enemmistön uskonnollisiin käsityksiin. Alkoivat raastavat kirkkotaistelun vuodet. Eero osallistui koko ajan ns. tunnustusrintaman (Paavalin synodi) toimintaan. Arkkipiispa John Vikström, media ja gallupit ratkaisivat uuden uskonopin! ”Kun kirkko päättää”-ideologia vei pian kansankirkon sisäiseen rikkoutumiseen ja ekumeeniseen umpisolmuun. Mutta muistamme, että itse Herramme Jeesus Kristus hävisi 100 prosenttisesti aikansa gallupin. Barabbas voitti!

Naispappeuden hyväksyminen jakoi kirkon ja muutti totaalisesti myös SLEY:n aseman kansankirkossa ja niin myös Eeron mahdollisuudet seurakuntia kiertävänä tunnustuksellisena saarnaajana ja evankelistana. Suuri osa tunnustusrintamaa uskoi sinisilmäisesti kirkolliskokouksen kirjoittaman ponnen olevan kansankirkon johdon totuudellinen kädenojennus meille, jotka aiomme pysyä Pyhän Raamatun selkeissä opetuksissa paimenviran miehisyydestä. Niin ei tapahtunut. Saarnaaja Eero ei enää kelvannutkaan. Kirkollinen suomettuminen jatkui järkyttävällä tavalla. Suomen ev.lut. kirkon piispainkokous kriminalisoi ”vanhauskoisuuden”.

Eihän meillä ole mistään perustavista uskon totuuksista muuta taetta kuin apostoliset ja profeetalliset Kirjoitukset. Myös SLEY:ssä koettiin vaikeita aikoja ja kipuilua erilaisten linjojen välillä. Tämä vaikutti työntekijävalintoihin ja myös Eeron aika siellä tuli päätökseen. Anssi Simojoki alkoi puhua itsestään ja meistä muista poispotkituista ”kulkurisaarnaajina”. Kirkon Herralla oli katsottuna kuitenkin parempaa Eeron elämään. Jumala avasi hedelmälliseen työhön, kun Simo Kiviranta vihki ”kulkurisaarnaaja” Eeron vastaperustetun Luther-säätiön katekeetaksi. Mutta tämäkin oli vain välivaihe. Säätiön työ laajeni herätyksen tavoin ja syntyi Lähetyshiippakunta. Olin jo kauan ymmärtänyt, ettei pappiskoulutusta saa sitoa yliopistoihin. Konsistorimme antamaksi tehtäväksi tuli vanhan ystäväni Eeron opettaminen ordinaatiota varten ja sitten seurakunnan paimeneksi. Piispa Risto vihki 4.3.2018 Eeron Turkuun Pyhän Paavalin seurakunnan pastoriksi avustamaan pastori Sebastian Grünbaumia. Jonkin ajan kuluttua tie vei johtavaksi pastoriksi Saloon Apostoli Johanneksen seurakuntaan. ”Kulkurisaarnaajasta” tuli paimen.

Apostolisen viran haltijoina isä Eero ja me hänen rinnallaan pastorit Harry ja Sakari olemme saaneet kokea apostoli Paavalin tavoin, miten seurakunnat ovat ottaneet vastaan ”niin kuin Jumalan enkelin, jopa niin kuin Kristuksen Jeesuksen”, Gal:4:14. Itse Herramme sanookin:” Joka kuulee teitä, se kuulee minua”, Luuk 10:16. Kun jubilaari isä Eero pysyy Jumalan pettämättömässä sanassa ja Kristuksen evankeliumissa hän saa tunnustaa: ”Minä ylistän virkaani”, Room 11:13. Tämä on Bibliasta. Sama kohta myöhemmän käännöksen mukaan kuuluu: ”Minä pidän virkaani kunniassa”

Sakari Korpinen

Pastori Apostoli Johanneksen lut. seurakunta

Kyseessä on lyhennetty teksti Sakari Korpisen esipuheesta juhlakirjassa.

Pyhän Paavalin lut. seurakunta järjestää pastori Eero Kaumin syntymäpäiväseurat  Turkuun Betel-kirkkoon sunnuntaina 26.11 klo.14.30 . Seuroissa puhumassa mm. piispa Risto Soramies, Sakari Korpinen, Heikki Haataja, Pekka Huhtinen ja Ville Melanen. Ohjelmassa lisäksi musiikkia ja kahvitus.- Luther-Kirjat Oy julkaisee juhlakirjan Kirjeitä paimenille.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset oheisen artikkelin kautta