Pastori Kalle Väätäinen
Päivi Räsänen kirjoitti Raamattuun pohjautuvan mielipiteensä Pride-tapahtumasta(9.9.2020). Tuttuun tapaan monet sukupuolivähemmistöjen edustajat suuttuivat jälleen. Suvaitsevaisuutta edustavat käyttäytyvät äärimmäisen suvaitsemattomasti. Näyttää, että kristittyä saa pilkata ja halventaa julkisesti. Miksi monet älykkäät sukupuolivähemmistöjä edustavat ihmiset alkavat käyttäytyä sivistymättömästi kun kohteena ovat kristityt? Seuraavassa pohdinnassa koitan löytää syyn tälle järjettömälle käytökselle.
Paradigma on sivistyssana, joka tarkoittaa ajattelun viitekehystä. Se on omissa joukoissa hyväksytty oppirakennelma, ajattelutapa tai suuntaus. Keskustelun vaikeudessa on kysymys siitä, että ihmiset eivät suostu näkemään erilaisen ajattelun paradigmoja.
Kristillinen paradigma, ajattelun viitekehys, lähtee siitä, että ihminen on luotu mieheksi ja naiseksi: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1.Moos. 1:27) Ihminen oli kerran ehjä Jumalan kuva. Syntiinlankeemuksessa perisynti tuli koko ihmiskuntaan Aadamin ja Eevan kautta. Jokainen ihminen on siis perisynnin turmelema. Emme enää ole ehjiä Jumalan kuvia, vaan olemme turmeltuneita Jumalan kuvia. Luterilainen tunnustus lausuu asiasta näin:
Me uskomme, opetamme ja tunnustamme toiselta puolen, että perisynti ei ole turmellut ihmisluontoa vain vähässä määrin vaan niin syvältä, että ihmisen ruumiiseen ja sieluun, sisäisiin ja ulkoisiin kykyihin ei ole jäänyt mitään tervettä eikä turmeltumatonta. Oikein veisaa kirkko: ”On turmeltunut ihminen jo Aadamista asti.” Tämä vamma on sanoin kuvaamaton, sitä ei voida käsittää järjen vaan ainoastaan Jumalan sanan valossa. Yksin Jumala voi myös erottaa luonnon siinä olevasta turmeluksesta; hän tekee sen täydellisesti kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Tämä nykyinen luontomme on nouseva elämään iankaikkisesti, mutta vailla perisyntiä, siitä täydellisesti erillään ja vapaana.(FC I,3)
Myös ihmisen seksuaalisuus on turmeltunut ihan jokaisella ihmisellä. Ja kuten tunnustuksemme sanoo, me voimme käsittää sen vain Jumalan sanan valossa. Kun ihminen on kristitty, ja hänen ihmiskuvansa on kristillinen, silloin hänen on mahdollista kuulla puhetta omista synneistään. Jos joku kirjoittaa pamfletin ja se puhuu minun synneistäni, pitäisi siitä seurata kristillisessä paradigmassa katumus omista synneistä ja usko anteeksiantamukseen Jeesuksen sovitustyön tähden. Tämän jälkeen pitäisi seurata kysymys: Miten minä elän armahdettuna syntisenä Jumalan Sanan mukaan. Tässä paradigmassa on ihan yleistä ja normaalia puhua ihmisten synneistä ilman että se koetaan kenenkään tuomitsemisena.
Sitten on sukupuolivähemmistöjen paradigma. Siinä kaiken perustana on ihmisen oma kokemus ja hänen tunteensa. Mikään ihmisten kokemuksen ulkopuolinen ei vaikuta enää ihmiskäsitykseen. Tämä käyt ilmi SETA:n laatimasta varhaiskasvatusoppaasta: Viime aikoina käsitykset sukupuolesta ovat muuttuneet pysyvästi. Nykyisin ei enää ajatella, että sukupuolia olisi vain kaksi: nainen ja mies tai tyttö ja poika. Sukupuolen yksiselitteisiksi määrittäjiksi ei katsota ainoastaan biologiaa ja sukuelimiä. Myöskin lähestymistapa, jossa sukupuoli muodostuu biologisista ja sosiaalisista ulottuvuuksista, nähdään liian kapeaksi.(Opas varhaiskasvattajille 2019, s 4.)
Aivan sama ajatuksenjuoksu on myös siinä, mitä ihminen kokee seksuaalisen suuntautumisensa suhteen. Se, mitä ihminen kokee on totuus. Kun samalla kristillinen ihmiskuva ja käsitys perisynnistä on kadonnut, on mahdollista heilutella ylpeänä Pride-kulkuessa ”Minä olen Jumalan kuva!”- kylttiä. Tämä on tulkinta jumalan luomistyöstä, jossa unohdetaan synti ja rikkinäisyys. Kristillisen ihmiskuvan edustajan pitäisi sen sijaan heilutella kylttiä” Minä olen turmeltunut Jumalan kuva, Kristus on minut armahtanut!”
Puhe synnistä on ymmärrettävästi loukkaavaa tässä sukupuolivähemmistöjen ihmiskuvassa. Puhe ei kohdistu perisyntiin ja sen seurauksiin, vaan ihmisten tunteisiin ja kokemuksiin. Tämän vuoksi Raamatun siteeraaminen koetaan henkilökohtaisena loukkauksena.
On siis syntynyt paradigma, joka perustuu valikoituihin tutkimuksiin, jota monissa piirissä opetetaan uutena vallitsevana totuutena. Edellisen lainauksen kohta on paljonpuhuva: ”Viime aikoina käsitykset sukupuolesta ovat muuttuneet pysyvästi.” Kun asiaa markkinoidaan ainoana ja pysyvänä totuutena, on ymmärrettävää, että monien ihmisten sateenkaari-ideologiassa on vaikea käsittää että jokaisella ihmisellä on paradigmansa. Vaikeutensa asiaan tuo myös se, että totuus on punoutunut omien tunteiden ja kokemusten kanssa yhdeksi köydeksi.
Kristillisen paradigman suhteen keskustelu on sen sijaan helpompaa. Riippumatta omista tai toisten mielipiteistä Jumalan sanan totuus säilyy järkähtämättömänä. Kristityille totuus on ihmisten kokemusten ja tunteiden ulkopuolella objektiivisessa Raamatun ilmoituksessa.
Kutsunkin sinua miettimään mihin sinun oma ajattelusi todella perustuu. Kutsun sinua myöskin kysymään mihin kanssasi eri mieltä olevan ihmisen ajattelu todella perustuu. Tällä neuvolla päästään jo pitkälle keskusteluissa.
