Kirkkomme teologeja Kujalla-podcastin vieraina
31.12.2024
(c) Andrey Shishkin
”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” (Luuk 2:29–32)
Simeonin kiitos
Näitä Luukkaan evankeliumin jakeita pian jouluevankeliumin jälkeen nimitetään Simeonin kiitosvirreksi. Vanha Simeon oli pitkään odottanut saadakseen nähdä Vapahtajan, luvatun Messiaan. Jumala oli luvannut hänelle, että se tulee vielä tapahtumaan. Kun se päivä viimein koitti, oli se varmasti yllätys. Maria ja Joosef kantoivat vastasyntynyttä lasta Jerusalemin temppeliin. Koko maailman Luoja, Herra ja Hallitsija tuli Simeonin luokse pienenä Jeesus-vauvana. Ei taivaallisena henkiolentona, vaan silmin nähtävällä tavalla, konkreettista lihaa ja verta olevana tavallisena lapsena. Simeonin omat silmät eivät olisi siinä Messiasta tunnistaneet, mutta Pyhän Hengen avaamat uskon silmät tunsivat Hänet. Juuri tämän Jumala oli etukäteen luvannut!
Ottaessaan Jeesus-lapsen syliinsä Simeon sai todellakin pitää käsissään omaa Luojaansa ja Lunastajaansa, joka kerran kärsisi ristinkuoleman Simeonin syntien sovittamiseksi; jonka ruumis kätkettäisiin hautaan niinkuin Simeon kerran itsekin; ja joka nousisi kuolleista kuoleman voittajana valmistaen ylösnousemuksen ja taivaan autuuden myös Simeonille.
Tuolla hetkellä Simeon kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään”. Simeon ei tarvinnut mitään muuta. Kun hän sai ottaa vastaan Jeesuksen, hän oli saanut kaiken. Hän oli valmis rauhassa lähtemään.
Kristillinen kirkko on veisannut Simeonin kiitosvirttä jo pari tuhatta vuotta erityisesti kahdessa yhteydessä. Ehtoollisen vieton jälkeen, sillä saammehan siinä todella konkreettisesti vastaanottaa Herramme Jeesuksen ruumiin ja veren leipään ja viiniin kätkettynä. Saamme omin silmin nähdä syntiemme sovittajan tulevan juuri meidän luoksemme. Eikä hän tule vain lähelle, ei ainoastaan käsiimme tai syliimme, vaan astuu suumme kautta sisälle asti, niin että saamme olla aivan varmoja siitä, että hän on tullut juuri minun luokseni ja juuri minua varten. Hänen ristillä antamansa uhri kuuluu minulle. Juuri minun syntini ovat anteeksiannetut. Minutkin kaikkivaltias Jumala on armahtanut ja tehnyt taivaan perilliseksi.
Toinen paikka Simeonin kiitosvirrelle on iltarukouksen yhteydessä. Silloin kiitämme Jumalaa hänen meitä kohtaan osoittamastaan armosta, siitä että Hän nyt laskee meidät rauhaan päivän töistä. Ja jos kävisi niin, että yön levosta emme enää nousisi uuteen päivään, saamme kiittää siitä, että Jeesuksen tuoma rauha yltää ajan rajan tuollekin puolelle.
Tästä syystä Simeonin kiitosvirsi on tullut lohduttajaksi myös moniin hautajaisiin. Sillä se, joka on saanut vastaanottaa Jeesuksen tässä ajassa, joka on saanut kaikki syntinsä anteeksi, on todellakin valmis lähtemään rauhassa. Jeesuksen kanssa on turvallista käydä Pyhän Jumalan eteen ja viimeiselle tuomiolle.
Riemulla liitämme äänemme Simeonin kiitosvirteen ehtoollisen yhteydessä. Kiitollisuudella laulamme sitä iltarukouksessa. Ja uusin äänin ylistämme Jumalan Karitsaa kerran kirkkaudessa. ”Sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.”
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampussa 5/2024.
