Tässä on uusi käsiohjelma, joka otetaan messuissamme käyttöön talven aikana. Kuva: Janne Koskela

Vaikka luterilaisen messun liturgialla on yli kahden tuhannen vuoden pituiset perinteet, se on silti elävää ja jokainen sukupolvi tuo siihen omat muutoksensa. Viimeisten parin vuoden aikana Lähetyshiippakunnan konsistorin asettama liturgiatyöryhmä on perehtynyt kirkkomme messujärjestykseen, tutkinut ja tarkastellut sen sisältöä, taustaa ja liturgian eri osien teologisia painotuksia. Selvitystyön tuloksena laadittu uusi messujärjestys säilyy pitkälti samanlaisena kuin edeltäjänsä, mutta joitakin muutoksia on toki luvassa. Uudistetun messujärjestyksen mukaista jumalanpalvelusta ryhdytään seurakunnissa viettämään talven aikana.

Vaihtoehtoja vastausmusiikkiin, kunnioittavampi ehtoollinen

Esko Murto oli yksi messujärjestystä uudistaneista pastoreista. Kuva: Sami Niemi

Pastoreista koostuneen liturgiatyöryhmän jäsen Esko Murto kertoo, että uusi messujärjestys tuo mukanaan muutaman pienen muutoksen, jotka koskevat esimerkiksi Raamatun lukukappaleiden välistä musiikkia ja seisomista tiettyjen liturgian osien aikana.

Vanhan ja Uuden Testamentin lukukappaleiden välissä oleva tuttu vastausmusiikki, joka alkaa virren sanoilla ”Sanasi, Herra, anna valoksemme” saa nyt rinnalleen muutaman vaihtoehdon. Ne vaihtelevat kirkkovuoden ajankohdan mukaan.

– Katsoimme, että messujärjestykseen on hyvä sisällyttää joitain asioita, joilla kirkkovuoden eri vaiheet tulevat liturgiassa esiin muutoinkin kuin vain joidenkin osien poisjättämisenä, Murto kertoo ratkaisun taustoista.

Toinen muutos on askel kohti rukouskäytäntöä, joka monelle saattaa olla tuttu ulkomaan matkoilta: Seurakunta seisoo messun alussa päivän rukouksen aikana ja myöhemmin myös ehtoollisrukouksessa Pyhä-hymnistä aina ehtoollisen jakamiseen asti. Murron perustelu tälle käytännölle on yksinkertainen:

– Seisomisen suhteen ajattelemme, että osoitamme siten kunnioitusta ehtoollisessa läsnä olevalle Kristuksen ruumiille ja verelle.

Hänen mukaansa suomalais–skandinaavisessa jumalanpalveluksessa istutaan todella paljon, jos sitä verrataan muiden kirkkojen messun viettoon.

– Toki emme ajattele, että kaikkea pitää kopioida ulkomailta, koska se olisi lähtökohtaisesti jotenkin hienompaa. Vertaaminen antaa kuitenkin hyvän kannustimen miettiä omia tapoja, Murto pohtii.

Uudet käsiohjelmat matkalla seurakuntiin

Pastori Murto on liturgiatyöryhmän työskentelyn päätteeksi vastannut myös uuden messujärjestyksen mukaisen käsiohjelman saattamisesta painokuntoon. Murto kertoo, että messun käsiohjelman ulkoasua on hiottu, ja pientä stilisointia on tehty siellä täällä. Murto esitteli painotuoreen käsiohjelman viime lauantaina Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa. Parhaillaan uusia käsiohjelmia jaetaan seurakuntiin. Jokainen seurakunta käy pappinsa johdolla läpi uuden messujärjestyksen ja ottaa sen omaan tahtiinsa käyttöön sitten, kun siihen on riittävästi tutustuttu.

Tutustu tästä uuteen messun käsiohjelmaan.

Kuva: Janne Koskela

Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. (Ps. 103: 15–18)

Seurakunnissamme elää rakkaita sisaria ja veljiä, joiden kuolema koskettaa monia ja joita jäämme kaipaamaan. Yksi tapa surra ja kunnoittaa riemuitsevaan seurakuntaan siirtyneitä läheisiämme on muistella heidän elämäntaivaltaan, ja siirtää niihin liittyviä tarinoita eteenpäin jälkipolville. Olemmekin alkaneet julkaista nettisivuillamme muistokirjoituksia. Ne ovat luettavissa täällä.

Voit milloin tahansa lähettää kirjoittamasi muistokirjoituksen julkaistavaksi. Sopiva tekstin pituus on yksi sivu (enintään 3700 merkkiä välilyönteineen).  Tekstin lisäksi tarvitsemme 2-3 valokuvaa vainajasta. Tekstin ja kuvat voit lähettää sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Kiitos vaivannäöstäsi!

Nettiin ladatuista saarnoista alkanut Lähetyshiippakunnan mediatyö on sittemmin laajentunut videotuotantoon. Kuva: Janne Koskela

Oletko sinä joskus kuunnellut saarnan nettisivuiltamme? Mahdollisesti, sillä ne ovat olleet suosittuja siitä lähtien, kun saarnoja alettiin julkaista Suomen Luther-säätiön nettisivuilla parikymmentä vuotta sitten. Netin kautta kuunneltavat saarnat avasivat myös jumalanpalvelusyhteisöjen ulkopuolella eläville ikkunan, jonka kautta messuissa julistettuun Sanaan pystyi tutustumaan.

 – Saarnojen nauhoitus ei aikoinaan syntynyt suurena strategisena toimintasuunnitemana, vaan eräs henkilö pyysi, voisiko saarnan nauhoittaa, jotta myös pyhäkoulua pitävät henkilöt pystyisivät kuuntelemaan saarnan myöhemmin. Siitä se sitten lähti, hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kertoo.

Kerosuo muistelee itsekin aikoinaan tutustuneensa Luther-säätiön seurakuntiin netistä saarnoja kuuntelemalla. Myös moni muu on kertonut, että on aluksi tehnyt näin pitkäänkin ennen kuin on uskaltautunut mukaan.

– On upea asia, että saarnat voivat olla rakentamassa. Toki samalla haluamme olla aina kutsumassa myös messuun Jumalan lasten pöytään ja yhteyteen, Kerosuo lisää.

Sittemmin Lähetyshiippakunnan mediatyö on saanut saarnojen rinnalle monenlaista muita ulottuvuuksia. Esimerkiksi YouTubesta voi seurata messujamme tai Kesäjuhlaa, Studio Kryptan ohjelmista puhumattakaan. Uskonpuhdistuksen muistovuoden 2016 lähestyessä Lähetyshiippakunta halusi olla mukana nostamassa esiin uskonpuhdistuksen ja pelastuksen aarteita. Silloinen dekaani Juhana Pohjola antoi Kerosuolle tehtäväksi ottaa vastuulleen luterilainen.net -sivuston sisällön suunnittelun ja työstämisen. Sivusto palvelee kiinnostuneita edelleen.

– Samoin ainakin muutama on tunnustanut kuuntelevansa Oikeasti luterilainen– podcastia, joka on päässyt alkuun sen myötä, että hetkellisesti korona pyyhkäisi kalenterin tyhjäksi, Kerosuo iloitsee.

Tänä kesänä mediatyöhön on harkitusti panostettu, kun aiemmin aloitettua työtä jatketaan ja lisätään. Lähetyshiippakunta on näet palkannut kokoaikaiseksi mediatyöntekijäksi Matti Reinikan. Hän aloittaa laajennetussa työnkuvassaan elokuussa.

Pitkän linjan dokumentaristi ja seurakuntalainen

Matti Reinikka on ollut pitkään mukana Lähetyshiippakunnassa ja sen mediatyössä. Kuva: Janne Koskela

Matti Reinikka valmistui Lahden muotoiluinstituutista vuonna 1997. Päättötyönään hän teki dokumenttielokuvan, mikä suuntasi hänen työuraansa kymmeniksi vuosiksi eteenpäin:

– Jotenkin ajauduin opiskeluaikana dokumenttien pariin ja olen niitä tehnyt siitä lähtien, Matti kertoo.

Työuransa aikana Matti on työskennellyt pääasiassa Elokuvaosuuskunta Siperia -niminen tuotantoyhtiön kautta. Sekä omissa ja toisten tekijöiden projekteissa hän on toiminut eri rooleissa myös äänittäjänä, tuottajana ja leikkaajana.  Matin merkittävimpiä aiempia töitä ovat olleet vuonna 2019 valmistunut Seinäjoen arabikevät -niminen dokumentti, joka käsitteli pakolaiskriisiä. Tätä ennen hän ohjasi Miisa Latikan kanssa Helsingin musiikkitalosta kertovan dokumentin Musiikkitalo – alkusoitto. Isot kotimaiset rahoittajat tukivat noin viiden vuoden mittaista tuotantoa. Elokuva palkittiin maailman suurimmilla taidetta käsittelevien elokuvien festivaalilla, International Festival Of Films On Art -tapahtumassa, Kanadan Montrealissa vuonna 2013. Vuonna 2005 valmistui Tunnustus-nimen dokumentti, jonka Matti oli myös tehnyt yhteistyössä Miisa Latikan kanssa. Ylen tuotantona valmistunut elokuva käsitteli Suomen Luther-säätiön alkuvaiheita.

Lähetyshiippakunnan ja Suomen Luther-säätiön messuihin Matti oli tullut mukaan ennen Tunnustus-dokumentin tekemistä. Pikkuhiljaa häneltä ryhdyttiin pyytämään satunnaisia tilaustöitä kirkon tarpeisiin. Niistä suurimpia oli Ristisaatto-dokumentti, joka julkaistiin, kun Suomen Luther-säätiö täytti 15 vuotta.

– Pitkä dokumenttielokuva on mielestäni kuningaslaji. Se tuo henkilöiden kautta todellisuuden lähelle katsojaa, ja myös elokuvan tekijää, Matti pohtii.

Tällä hetkellä Matti työstää työryhmän kanssa Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiprosessia seuraavaa dokumenttielokuvaa. Heidän tavoitteenaan on saada elokuvalle riittävä rahoitus, jotta Matti voisi tehdä sen loppuun.

Koronarajoitukset johtivat liveohjelmiin

– Vaikeat ajanjaksot pakottavat joskus uusiin avauksiin ja kehittämään toimintaa. Nyt, kun katsoo taaksepäin, on hauska havaita, että myös korona-aikaan alkanut työ on muodostunut tärkeäksi, dekaani Kerosuo huomauttaa.

Kerosuo viittaa Lähetyshiippakunnan luterilaisia keskustelu- ja haastatteluohjelmia tuottavaan Studio Kryptaan, joka sai syntynsä maaliskuussa 2020. Hyvin pian koronarajoitustoimien alettua Matti ja Helsingin Pyhän Markuksen seurakunnan pastori Samuli Siikavirta innostuivat ideasta striimata messuja nettiin katsottavaksi. Vaikka Matti oli tehnyt työkseen videotuotantoa, hänellä ei ollut aiempaa kokemusta livestriimaamisesta. Hän hankki tarvittavan tekniikan, ja suorat lähetykset Koinonia-keskuksessa pidetyistä, kokoontumisrajoituksien puitteissa järjestetyistä messuista aloitettiin.

Keväämmällä koronarajoitusten jatkuessa oli päätettävä, voiko Kesäjuhlaa järjestää. Kun järjestäminen todettiin mahdottomaksi, ryhdyttiin Koinonia-keskuksen alakertaan pystyttämään studiota virtuaalista juhlalähetystä varten. Liisa Pitkäranta suunnitteli Studio Kryptan lavastuksen ja tarvittava tekninen kalusto hankittiin.

– Siitä se sitten lähti. Kun Kesäjuhla oli lähetetty, aloitimme keskusteluohjelmien tekemisen, Matti muistelee.

Studio Kryptan katsojamäärät ovat siitä lähtien kasvaneet tasaisesti. Ohjelmia esitetään säännöllisesti myös esimerkiksi Radio Patmoksella. Tähän asti Matti on ollut mukana palkkiotoimisesti muiden töittensä ohella. Hän on vastannut ohjelmien teknisestä toteutuksesta. Niiden aiheet ovat valikoituneet pitkälti vapaaehtoisten toimittajien omien kiinnostusten ja innostusten mukaan. Matti arvostaa suuresti toimittajien käyttämää aikaa ja panostusta:

– Parhaat ohjelmat tulevat silloin, kun toimittajat ovat henkilökohtaisesti innostuneita aiheista, hän toteaa.

Täysiaikaisesti Studio Kryptaan

Elokuun alusta lähtien Matti Reinikka työskentelee kokoaikaisesti Studio Kryptan ohjelmien parissa. Kuva: Janne Koskela

Työosuuden nosto antaa Matille mahdollisuuden keskittyä Studio Kryptaan kokoaikaisesti. Tarkoitus on jatkaa tutulla haastatteluformaatilla, mutta myös lyhyempiä ja toisinaan myös dokumentaristisia ohjelmia on visioitu.

– Kokoaikainen työ mahdollistaa minulle studion ulkopuolella työskentelyn. Olen hyvin avoin ideoille ja toiveille, Matti kertoo.

Kustannustehokkainta ohjelmien tekeminen on tutusti studiossa, mutta jos halutaan tarjota katsottavaksi dokumentaristisempaa ohjelmaa studion ulkopuolella, tarvittavan ajan määrä kasvaa moninkertaiseksi.

 – Pidän arvokkaana, että meillä on ammattimies tekemässä ja Lähetyshiippakunta voi tuottaa myös tällaisia ohjelmia, kuten esimerkiksi Paimenet-sarjaa, Kerosuo korostaa.

Alan ammattilaisena Matti pyrkii tuottamaan korkeatasoista sisältöä:

– Mielestäni riman pitää olla meillä yhtä korkealla kuin kaupallisissa medioissa.

Matti painottaa myös, että materiaalin laatu kulkee rinnakkain tuotantoon käytetyn ajan kanssa. Mitä enemmän aikaa käytetään, sitä parempaa laatua saadaan. Tämä vaatii luonnollisesti myös rahaa:

– Emme voi tehdä kanavaa ilman taloudellista tukea.

Kerosuo pitää ongelmallisena, että Lähetyshiippakunnan näkyvyys ja tunnettuus ovat edelleen heikkoja: – Olemme sen verran pieni toimija, että kaikki normaalin seurakuntatyön päälle tulevat satsaukset on pystyttävä huolella perustelemaan. Uskon kuitenkin, että kentällä tuetaan laajasti Mattiin ja Studio Kryptaan satsaamista ja ymmärretään, että tarvitsemme sen tuomaa näkyvyyttä. Talousraamin teki helpommaksi tällä kertaa se, että Reinikan palkkaamiseen saatiin tulevaksi vuodeksi erityinen, tähän tarkoitukseen annettu 25 000 euron täsmälahjoitus. Pystymme sen turvin maksamaan kokoaikaisen palkan ilman, että nostamme seurakuntien maksamaa hiippakuntamaksua, jolla katetaan kaikki yhteisen työn kulut. Toivon, että tämä esimerkki voisi tuoda innostuneita lahjoittajia myös jatkossa. Tämä on tietenkin valtava kiitosaihe jälleen, että on lahjoittaja, joka kokee motivoivaksi saada nähdä, miten konkreettisesti tuella voidaan mahdollistaa kirkon elämää.

Kesäjuhlaan ja Keniaan

Matin työrupeama alkaa vauhdilla, kun kalenteri kääntyy elokuulle. Ensimmäiseksi Matti suuntaa Loimaalle Kesäjuhlaan. Sinne pystytetään Studio Kryptan telttastudio, jossa tehdään muutamia haastatteluja juhlaviikonlopun aikana. Tällä kertaa Matti keskittyy myös Kesäjuhlan varsinaisen ohjelman taltiointiin. Hän pyrkii kuvaamaan mahdollisimman monia tilaisuuksia viikonlopun aikana ja tekemään niistä videokoosteen.

Kuun loppupuolella Matti matkustaa pastori Kalle Väätäisen seurassa Keniaan kirkkomme nimikkolähettien Leena ja Tuomo Simojoen luokse. Matkan aikana Matti seuraa ja taltioi Lähetyshiippakunnan lähetystyötä ja yhteistyötä LHF:n (Lutheran Heritage Foundation) kanssa. Tulossa on yksi isompi dokumentti, ja eri työaloista lyhyempiä videoita.

Jumalan varassa

Ensi viikolla Matti pystyttää Studio Kryptan telttastudion Lähetyshiippakunnan Kesäjuhlilla Loimaalla. Kuva: Janne Koskela

Uusiin työkuvioihin Matti suhtautuu kokemusta huokuvalla luottamuksella. Hän tuntee projektien kulut ja niihin liittyvät vastoinkäymiset. Vaikeudet, joista kuitenkin selvitään. Vuosien osa-aikaisten kuvioiden jälkeen Matti arvostaa kokoaikaista mahdollisuutta keskittyä Studio Kryptaan:

– Minulla on suuri into tarttua tähän työhön, kun tiedän, että voin panostaa siihen ihan kunnolla. Tosi hyvältä tuntuu.

Innostuksen ja kiitollisuuden ohella Matti on myös huomannut ilmiön, joka hengellisen työn tekemiseen liittyy:

– Välillä tulee hirveän voimakasta sisäistä vastusta. Sen voimakkuus on ollut yllättävää.

Noina hetkinä Matista tuntuu ihan kuin joku sanoisi, että ”Sinusta ei ole tähän, olet ihan surkea, lopeta”. Hän on kuitenkin saanut kokea, että myös tällaisina hetkinä Jumala auttaa:

– Olin kerran Kesäjuhlilla ja tuntui, että kaikki meni pieleen. Päässäni pyöri ajatus, että lopetan Studio Kryptan, minusta ei ole siihen ja kaikki vaan nauravat minulle. Tiesin, ettei se ollut totta, mutta se tuntui niin todelta, että olin jo aikeissa pakata auton, lähteä pois ja lopettaa. Silloin juhlakentältä juoksi luokseni täysin tuntematon vanhempi rouva, joka sanoi, että ”Mun oli vaan pakko tulla sanomaan, että kuinka yksi mies voi tehdä näin paljon kirkon hyväksi, ihan mahtavaa!”

Rouvan antamat kehut olivat niin ylenpalttisia, että Mattia alkoi naurattaa. Jumala oli huomannut, että hän oli epätoivon partaalla, ja lähetti enkelin.

– Tämä työ on täysin Jumalan varassa. Teen tietysti sen, mitä osaan, mutta en pysty itse päättämään, että teen jotain merkityksellistä, Matti toteaa.

Esirukoukset Matin työn ja Studio Kryptan puolesta eivät siis jatkossakaan mene hukkaan.

Samoin taloudellista tukea tarvitaan jatkossakin. Voit osoittaa tukesi Lähetyshiippakunnan Mediatyölle ja Studio Kryptalle tilisiirron viitteellä 8222 ja Luterilainen.netille viitteellä 7773. Merkitse saajaksi Suomen Luther-säätiö ja tilinumeroksi FI59 1023 3000 2354 52. Kiitos tuestasi!

Sinut on kutsuttu rauhaan! Tänä vuonna perinteikäs Sinut on kutsuttu- tapahtuma järjestetään viikonlopun mittaisena leirinä Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä 11.-13.10.2024.

Leiri on suunnattu vuonna 2007 – 2011 syntyneille. Leirin vetäjinä toimivat pastorit Hannu Mikkonen ja Kalle Väätäinen, Pauliina Pylvänäinen sekä Hanna Iso-Oja muun tiimin kanssa. Leirille kutsutaan erityisesti heinäkuussa 2024 Kiponniemessä rippileiriään viettäneitä, sillä heillä on oma jatkistapaaminen viikonlopun aikana!

Ohjelmasta

• Perjantaina 11.10. aloitus klo 17 päivällisellä
• Lauantaina 12.10.
  • hetkipalveluksia
  • opetusta kanavissa
  • Kiponniemen kesän 2024 ripariporukan jatkistapaaminen
  • aamupala, lounas, kahvi, päivällinen, iltapala
  • saunat
• Sunnuntaina 13.10.
  • Messu Kiponniemessä klo 10
  • Lounas klo 11.30
  • Kyydit Jyväskylän Matkakeskukselle lähtevät klo 12.30

Kyydit

Varaudumme järjestämään sinulle kyydin Jyväskylän Matkakeskukselta Kiponniemeen ja takaisin leirin alkaessa ja päättyessä. Matkakeskuksen ja Kiponniemen väliseen siirtymään kannattaa varata aikaa noin 30 min. Merkitse ilmoittautumislomakkeeseen junasi/linja-autosi aikataulu.

Hinta

94 € / henkilö. Ei sisarusalennusta.

Lisätiedot

Lisätietoja leiristä saat 26.8. alkaen Pauliinalta ([email protected], 040 8327 443) tai Hannulta ([email protected], 050 327 1179).

Ilmoittautuminen

Leirille ilmoittautuminen on päättynyt! Leiri on täynnä emmekä valitettavasti voi ottaa enempää osallistujia mukaan. 

Lähetyshiippakunnan naistenpäiviä vietetään Kiponniemen toimintakeskuksessa 27.–29.9.2024. Päivien teema on ”Ihmeellisesti tehty naiseksi”. Tule siis viettämään viikonloppua ja kutsu ystäväsikin mukaan! Viikonlopun aikana nautitimme uskon yhteydestä, jaamme naiseutta ja rohkaistumme toistemme tarinoista. Teeman mukaisesti myös ihmettelemme yhdessä sitä, miten suuria ihmeitä Luoja onkaan luonut!

Viikonlopun ohjelmassa on luvassa luentoja, yhteisiä keskusteluita, hetkipalveluksia sekä tietysti yhdessäoloa lepäillen, ulkoillen ja ruokaillen. Tapahtuma päättyy Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun, jota vietetään Kiponniemessä.

Ilmoittautuminen tapahtumaan on nyt avattu! Tämän linkin kautta pääset mukaan yhteisen viikonlopun viettoon. Tietosi ohjautuvat suoraan Kiponniemeen. Viikonlopun hinta on koko ajalta 145 €, jos ilmoittaudut 15.9. mennessä (Huom! Aikaa jatkettu). Tämän jälkeen hinta on 165 €. Ilmoittauminen päättyy 19.9. Majoittumiseen tarvitaan omat liinavaatteet, mutta paikan päältä ne on myös mahdollista vuokrata 12 eurolla. Ruokarajoitemaksu on 10 €.

Mustajärven leirikeskus kutsuu rippikoululaisia tänäkin kesänä. Kuva: Pekka Hyppönen

Pian koittavasta kesästä ja sen jälkeisestä syksystä on tulossa tapahtumarikasta aikaa Lähetyshiippakunnan nuorille ja nuorille aikuisille. Monet tilaisuudet ja leirit pyörivät aiemmista vuosista tuttuun tapaan, mutta myös muutamia uudistuksia on luvassa. Ne koskevat rippikoulua, Sinut on kutsuttu -tapahtumaa sekä nuorten aikuisten työtä. 

Kaksi rippikoululeiriä

Tänä kesänä Lähetyshiippakunnan rippikoululeirit pidetään kesäkuussa Mustajärven leirikeskuksessa Loimaalla ja heinäkuussa Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä. Molemmille leireille on osallistumassa parikymmentä rippikoululaista. Molemmat leirit päättyvät leirin osallistujien yhteisiin konfirmaatiomessuihin. 

Mustajärven leirille lähtevä pastori Mikko Aho kertoo, että rippikoulut ovat olleet seurakunnissa käynnissä jo syksystä asti ulkoläksyjen opettelemisen ja muiden ennakkotehtävien myötä. Leirin suunnittelu ja siihen liittyvä yhteydenpito on kevään mittaan tiivistynyt, minkä myötä Aho kokee tunnelman alkavan olla jo odottavan innostunut. 

– Olen iloinen ja kiitollinen saadessani olla järjestämässä rippileiriä ja rukoukseni on, että tulevat leirit saisivat juurruttaa nuoria Kristukseen ja iloitsemaan siitä yhteydestä, joka meillä Hänessä on, Aho kuvailee tunnelmiaan. Hän lainaa Roomalaiskirjeen lukua 15: “Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi.”

Seuraavaan, kesällä 2025 konfirmaatioon huipentuvaan rippikouluun ilmoittautuminen alkaa elokuun alussa Kesäjuhlassa. Tällöin Mikko Aho siirtyy kantamaan päävastuun Lähetyshiippakunnan rippikoulutyön pyörittämisestä.

Sinut on kutsuttu – leirille!

Ensi syksynä nuoret pääsevät kokoontumaan leirimuotoiseen ”SOK:iin”. Kuva: Arto Jääskeläinen

Tulevana syksynä jo perinteeksi muodostunut Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestetään poikkeuksellisesti leirimuotoisesti. Sinut on kutsuttu -leiri pidetään 11. – 13. lokakuuta Kiponniemen toimintakeskuksessa Jyväskylässä. Leiri on suunnattu 13  – 18 -vuotiaille nuorille. Sen teema on “Sinut on kutsuttu rauhaan”. Leirille ilmoittautuminen avataan elokuussa.

Aiempina vuosina SOK -tapahtuma on ollut vuorokauden mittainen ja sen järjestämisestä ovat vastanneet vuorovuosin yksittäiset seurakunnat. Lähetyshiippakunnan kasvatustyön toimikunnan puheenjohtaja Päivi Pohjolan mukaan järjestäminen on vaatinut suurta panostusta vapaaehtoisilta seurakuntalaisilta. Tapahtumasta vastaavaa seurakuntaa ei ole aina ollut helppo löytää.  

– Monen yhtälön summana päätimme tänä vuonna järjestää koko viikonlopun leirin Kiponniemessä, joka tarjoaa valmiit ja hienot puitteet jopa sadalle nuorelle.  Ohjelmaa voidaan nytkin eriyttää ikäryhmittäin kuten SOK -tapahtumasssa on ollut tapana. Tärkeää on myös kokea uskonyhteyttä kaikkien leirille tulevien nuorten kanssa, Pohjola painottaa. 

Nuoret aikuiset järjestävät toimintaa aktiivisesti

Corpus Christi -leirit ovat nuorten aikuisten järjestämiä tapahtumia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Myös Lähetyshiippakunnan nuorilla aikuisilla on omia tilaisuuksia ja leirejä. Niitä osallistujat ovat itse aktiivisesti järjestäneet. Toimintaan kuuluu yhteisiä iltoja, jotka koostuvat opetuksesta, rukoushetkestä ja mukavasta yhdessäolosta. Lisäksi järjestetään leirejä ja osallistutaan kansainvälisiin Corpus Christi -tapahtumiin Suomessa ja ulkomailla. 

Nuorten aikuisten toiminnasta vastaava pastori Mika Tervakangas kertoo, että toimintaa on jokunen vuosi sitten jaettu Alfa- ja Omega -ryhmiin. 

– Karkeasti sanottuna Alfa-toiminta on alle 28-vuotiaille suunnattua ja muu nuorten aikuisten toiminta on kaikille avointa, Tervakangas kuvailee.

Alfat ovat järjestäneet omia leirejään syksyisin ja keväisin. Kaikkien yhteisiä tapahtumia ovat olleet Kesäjuhlaa edeltävä talkooleiri, Kesäjuhla ja vuodenvaihteen huipentava Corpus Christi -leiri. 

Tervakankaan mukaan keskeistä nuorten aikuisten toiminnassa on juurruttaa heitä seurakunta– ja jumalanpalvelusyhteyteen. On myös tärkeää, että nuoret aikuiset jakavat yhteisen sosiaalisen todellisuuden, jossa he elävät  nuorina kristittyinä koko ajan muuttuvassa maailmassa. 

– Iloista on se, ettei toimintaa järjestetä vain toiminnan vuoksi, vaan monet eri työryhmät tekevät kovasti töitä kirkkomme rakentamiseksi. Innokkuutta ja osaamista on laajalti! Tervakangas iloitsee. Hän rohkaisee kiinnostuneita tulemaan mukaan toimintaan: 

– Pienessä, mutta kasvavassa kirkossamme nuorten aikuisten työ kehittyy jatkuvasti. Kannustan nuoria aikuisia kaikissa seurakunnissamme hakemaan yhteyttä toisiin nuoriin aikuisiin ja opiskelijoihin paikallistasolla – vaikkapa raamattu- tai katekismuspiirin merkeissä. Kannustan myös katsomaan maailmalle. Luterilaisia nuoria aikuisia on maailmalla paljon! Kannattaa tutustua Corpus Christin toimintaan. 

Nuorten aikuisten toiminta on ollut viime aikoina hyvinkin suosittuja erityisesti Uudellamaalla. Alueen osalta Mika Tervakangas on saamassa uuden työparin syksyllä. Hänen parinaan aloittaa Helsingin Markuksen seurakuntaan siirtyvä pastori Janne Koskela. 

Tuomo ja Leena Simojoki afrikkalaisten vieraiden kanssa Kesäjuhlassa vuonna 2022. Kuva: Kari Puustinen

Tänä vuonna Lähetyshiippakunnan lähetystyön painopiste siirtyy aiempaa selkeämmin Afrikan mantereelle. Pastorien opetusmatkoja ja kummioppilaiden tukitoimintaa jatketaan kuten aiemmin, mutta saamme mantereelle myös pysyviä työntekijöitä, kun Tuomo ja Leena Simojoki perheineen muuttavat takaisin Keniaan heinäkuussa. Samalla mukaan astuu myös uusi yhteistyön muoto: kirkkomme saa ensimmäiset nimikkolähetit.

Nimikkolähetit jatkavat jo aloittamaansa työtä

Lutheran Heritage Foundation (LHF) on kutsunut pastori Tuomo Simojoen yhdessä vaimonsa Leenan ja lastensa kanssa työyhteyteen Itä-Afrikassa. LHF:n ja Lähetyshiippakunta teki marraskuussa 2023 sopimuksen Simojokien työhön liittyen. Sopimuksen mukaisesti Simojoet toimivat Keniassa LHF:n työntekijöinä ja Lähetyshiippakunnan nimikkolähetteinä. Kirkkomme roolina on siten toimia lähettäjänä ja esirukoilijana. Juridisen ja taloudellisen vastuun kantaa LHF. Lähetyshiippakunta ei maksa Simojokien palkkaa, mutta tukee muutoin LHF:n työtä Afrikassa osallistuen kirjojen kustantamiseen ja koulutustyöhön. 

Lähetysneuvoston puheenjohtaja, pastori Ville Typpö: Millaisia mahdollisuuksia nimikkolähettien työ tarjoaa Lähetyshiippakunnan lähetystyölle?

– Lähetyshiippakunta ja LHF ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Nyt saamme olla lähettämässä Simojoen perhettä Itä-Afrikkaan vahvistamaan sitä työtä, jota he ovat jo aiemmin paikan päällä tehneet ja viime vuosina Suomesta käsin koordinoineet. Pienenä kirkkona omat voimavaramme eivät riittäisi lähettiperheen ylläpitämiseen. Toisaalta LHF tarvitsee juuri sitä vahvaa osaamista ja kokemusta, jota Tuomolla ja Leenalla on. Nimikkolähettien kautta pääsemme hyvin konkreettisella tavalla mukaan vastaamaan monien afrikkalaisten kirkkojen suurimpaan tarpeeseen varustamalla seurakunnille paimenia, jotka opettavat oikein Jumalan Sanaa ja jakavat sakramentit Kristuksen asetuksen mukaisesti. Simojoen perheen kautta tällä työllä on kasvot, jotka jo tunnetaan monissa seurakunnissamme. Heidän kauttaan saamme varmasti lisää konkretiaa esirukouksiimme. Myös omien pastoreidemme opetusmatkojen järjestely helpottuu, kun nimikkolähettimme ovat paikan päällä.

– Lähetysstrategiaamme on kirjattu visio: “Luterilainen seurakunta lähellä ja kaukana”. Siitä runsaasta Jumalan siunauksesta, jota saamme monin tavoin osaksemme täällä omissa seurakunnissamme, riittää jaettavaksi myös kauemmas. Tuomon ja Leenan työssä on kyse juuri tästä eteenpäin jakamisesta. LHF:n lukuisille kielille kääntämä ja jakama kirjallisuus sekä näiden kirjojen opettamiseksi ja käyttämiseksi järjestetty koulutus pastoreille ja muille seurakuntien vastuunkantajille on tavoittavuudessaan hämmästyttävää. Se mahdollistaa jo olemassa olevien luterilaisten seurakuntien vahvistumisen ja uusien seurakuntien syntymisen kymmenien kansojen parissa Itä-Afrikassa. Tänä aikana, jolloin lähetystyö on monien mielissä muuttunut materiaaliseksi tai sosiaaliseksi avustamiseksi, saamme keskittyä ja panostaa erityisesti siihen, että puhdas evankeliumi Kristuksesta syntiemme sovittajana leviää ihmisten iankaikkiseksi autuudeksi.

Uusi järjestely mielekäs myös talouden kannalta

Aiempien vuosien tapaan Lähetyshiippakunnan lähetystyöhön kerätyillä varoilla järjestetään pastorien opetusmatkoja Keniaan. Samoin seurakunnan itua Tel Avivissa pyritään edelleen tukemaan resurssien ja olosuhteiden sallimissa rajoissa. 

Lähetyshiippakunnan hiippakuntadekaani Joel Kerosuo: Miltä lähetystyön taloustilanne tällä hetkellä näyttää? 

– Edellisen vuoden aikana oli paljon selvittelyjä lähetyksen tilanteen suhteen: Mikä olisi Lähetyshiippakunnalle mielekäs malli ja mikä olisi sopiva taso talouden suhteen? Olen hyvällä mielellä, että olemme nykyisessä tilanteessa. Löysimme hyvän ratkaisun Simojokien, LHF:n ja kirkkomme kannalta. Kirkkomme voi olla lähetystyössä mukana tavalla, joka omille hartioillemme olisi liian raskas, mutta laajempaan työhön osallistuessa mahdollinen ja mielekäs. Edellinen vuosi jäi lähetyksen talouden osalta ylijäämäiseksi. Menot olivat huomattavasti budjetoitua pienemmät, koska opetusmatkojen kustannukset jäivät pienemmiksi. Meillä on työtä edessä vuosittaisen maksun keräämiseksi LHF:n työhön ja opetusmatkoille, mutta ensimmäiset signaalit ovat hyviä. Uskon, että lähetysinnostus nousee sen myötä, että Simojokien perhe kirkostamme on lähdössä palvelemaan Afrikkaan. Toiveemme ja rukouksemme on, että Afrikan työ saisi olla näkyvästi esillä seurakunnissamme, mikä rohkaisi rukoilemaan työn puolesta ja kannattamaan sitä myös taloudellisesti.

– On sanottu, että ihmisillä on lompakossaan kaksi osastoa: oma seurakunta ja lähetystyö. Selvää on, että haluamme tukea ja tehdä lähetystyötä siellä missä mielekäs ovi avautuu. Samalla täytyy huolehtia tasapainosta oman työmme ja seurakuntien suhteen. Ei siis ole kestävää, että laitettaisiin vaikkapa isoja summia lähetykseen, mutta oma seurakunta olisi ronskisti miinuksella. Silloin joku muu oikeastaan maksaisi seurakuntakodin menot. Tässä etsitään tasapainoa, mutta uskon, että tuleviksi vuosiksi kaavailtu kehys lähetyksen suhteen on hartioillemme mahdollinen.

Kirkko perustaa uusia kirkkoja

Lähetyshiippakunnan lähetystyön tavoitteena on keskittyä kaste- ja lähetyskäskyn (Matt. 28: 18–20) toteuttamiseen käytännössä. Siten lähetystyössä pyritään saamaan aikaan evankeliumin julistusta ja opetusta seurakuntien syntymiseksi ja vahvistumiseksi. 

Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies: Mitä visiosi “kirkosta perustamassa uusia kirkkoja” tarkoittaa? Miten se liittyy kirkkomme lähetystyön tavoitteisiin?

– “Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” (1. Kor. 3:11) Kun Suomessa 1960-luvulla syntyi erityisesti “viidennen herätysliikkeen” piireissä uusi innostus ulkolähetystyöstä, oli kansankirkon hengellinen rakenne ja suuntaus vielä selvä: Lähetystyössä on kysymys ennen kaikkea evankeliumin julistamisesta niin, että ihmiset kääntyvät synneistään ja uskovat evankeliumin. Itselleni oli usko Kristukseen avautunut vasta muutamaa vuotta aikaisemmin ja se muutti käsitykseni Jumalasta ja siitä, mikä tässä elämässä oli ehdottomasti tärkeintä. Oli luonnollista ymmärtää lähetystyö samantapaisena kuin se toiminta, jossa olimme mukana Suomessakin eri paikkakunnilla: julistuksena herätyskokouksissa, kaduilla ja kouluissa. Tarkoituksena oli saavuttaa mahdollisimman monia ihmissieluja, joiden kunkin arvo iankaikkisuuden ja Jumalan edessä oli ja on ääretön. Vasta vähitellen, jo lähetyskentällä aloin ymmärtää, että nämä sielut, ihmiset, tarvitsevat seurakuntaa, kirkkoa.

– Kirkon perustaminen lähetyskentällä pakottaa lähetyssaarnaajat sellaisten kysymysten eteen, jotka kotimaassa olivat valmiiksi vastattuja ja joita ei useinkaan ajatella sen syvällisemmin. Mikä on kirkko, mikä seurakunta? Kuinka suuri kirkon täytyy vähintään olla? Kuka päättää kirkon asioista? Mitä kirkko tunnustaa? Mikä on kirkon hengellinen virka? Mitä seurakunnan paimenilta vähintään vaaditaan? Mitä opetetaan sakramenteista? Tämän tapaisia kysymyksiä on loputtomasti. Valitettavasti lähetyssaarnaajia ei yleensä ole valmistettu kohtaamaan niitä.

– Luterilaisen kirkon lähetystyö tulee suunnitella alusta alkaen seurakuntien ja kirkon perustamista varten silloin, kun ei vielä niitä ole olemassa. Kirkon historia on jo 2000 vuotta vanha. Olisi kummallista ajatella, ettei kirkon kokemuksista ja opeista voisi hyötyä. Kirkon perustamista ei tule eikä saa panna uusien kristittyjen ratkaistavaksi ja rasitukseksi. Kirkko on jo olemassa. Lähetyssaarnaajien tulee “tuoda kirkko mukanaan”. He opettavat paikallisille, uusille kristityille kristillisen totuuden sellaisena kuin he itsekin uskovat. Luterilaisen lähetystyön päämääränä on tietenkin sielujen pelastus, mutta samalla myös luterilaisen kirkon perustaminen sinne, missä kirkkoa ei vielä ole tai myös olemassa olevan luterilaisen kirkon vahvistaminen niillä lahjoilla ja kyvyillä, joita Jumala on meille antanut.

Jari Heiska on yksi Lähetyshiippakunnan soppatykkimiehistä. Kuva: Kari Puustinen

Lähetyshiippakunnan seurakunnissa voi palvella monella eri tavalla: Yksi pitää pyhäkouluja, toinen suntioi messuaamuna alttarin paikoilleen – ja kolmas ”taistelee” kauhan varressa soppatykkimiehenä. Näitä viimeksi mainittuja vastuunkantajia on seurakunnissamme monia, niin kuin muuten kyseisiä kenttäkeittimiäkin. Esittelemme seuraavaksi miehistä kaksi.

Heiska iloitsee uudesta tykistä ja käyttökoulutuksesta

Jari Heiskaa Pyhän Ristin luterilaisesta seurakunnasta Lohjalta voisi kutsua Lähetyshiippakunnan soppatykistön komentajaksi. Heiska on johtanut Kesäjuhlan ruokailujen suunnittelua, tarviketilauksia, valmistusta ja siivousta joka kerta, kun juhlat on järjestetty. Aluksi homma oli Lohjan seurakunnan vastuulla, mutta myöhemmin tykkitiimiin on tullut muitakin innokkaita. Jotkut palvelevat yhden vuoron verran, jotkut koko viikonlopun ajan. Heiska toivoo, että lisää porukkaa tulisi mukaan:

– Ensi kesänä otamme käyttöön Lähetyshiippakunnalle hankitun oman soppatykin, jonka vahvuus on kippaava kattila. Sen käyttäminen ja puhdistaminen on aiempaa tehokkaampaa, hän iloitsee.

– Tykki on tarkoitettu kaikkien seurakuntien käyttöön. Sen lainaamisesta voi kysyä lisätietoja pastori Harri Lammilta.

Loimaan evankelisella opistolla järjestetään 24.–25. toukokuuta Kenttäkeittimen käytön peruskurssi, jota ravintola-alan opettajana työskentelevä Heiska on puuhaamassa. Kurssille voivat osallistua kaikki soppatykin käytöstä kiinnostuneet. Kurssi antaa myös eväitä toimia Kesäjuhlan tykkitiimissä. Kurssille ilmoittautuminen on auki toukokuun 10. päivään saakka, linkki löytyy alta.

Kosonen saapuu kutsusta kokkaamaan

Lauri Kososta soppatykkeineen voi kutsua vierailemaan seurakuntien tilaisuuksiin. Kuva: Kari Puustinen

Tamperelainen Lauri Kosonen on löytänyt soppatykin avulla oman paikkansa rakentaa seurakuntaa ja luoda yhteisöllisyyttä. Itseoppinut, ruoanlaittoa rakastava kokki kiertää Lähetyshiippakunnan seurakunnissa ja laittaa ruokaa isollekin porukalle. Aina oman mielikuvituksensa tuottamalla, herkullisella reseptillä.

– Mikä olisikaan parempi ja raamatullisempi tapa rakentaa yhteisöllisyyttä kuin yhdessä syöminen, Lauri huomauttaa.

Hän lupaa tulla kutsusta eri puolilla Suomea sijaitseviin seurakuntiin kokkaamaan, olipa keittovälineenä sitten kattila, soppatykki, paellapannu tai vaikka porsasvarras.

– Minulle on ilo, että saan tehdä jotain Lähetyshiippakunnan eteen. Tämä sopii sosiaaliselle luonteelleni. Eläkkeellä olen vapaa lähtemään reissuun, Lauri kertoo.

Mieti, miten haluaisit palvella

Kuopion Pyhän Pietarin luterilaisen seurakunnan pastori Kalle Väätäinen pitää Laurin toimintaa esimerkillisenä:

– Lauri on hieno esimerkki siitä, miten vapaaehtoiset vastuunkantajat voivat Lähetyshiippakunnassa palvella. Hän on itse valinnut, millä tavalla haluaa palvella, ja tekee sitten sitä omatoimisesti. Laurin ideasta on varmasti iloa ja hyötyä monille.

Voitte kutsua Laurin kokkaamaan seurakuntaanne soittamalla numeroon 044-244 5323 tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen [email protected].

Lisätietoja ja hakulomake Loimaan evankelisella opistolla 24.–25.5. järjestettävälle Kenttäkeittimen käytön peruskurssille avautuvat tästä linkistä.

Teksti: Pauliina Pylvänäinen ja Marjaana Anttila

Mailis Janatuinen opetti Hämeeninnassa profeetta Samuelin äidistä ja elämästä. Kuva: Lähetyshiippakunnan arkisto.

Ja Samuel otti kiven ja pani sen Mispan ja Seenin välille ja antoi sille nimen Eben-Eser ja sanoi: ”Tähän asti on Herra meitä auttanut” (1.Sam.7:12)

Saimme viettää rovastikunnallista naistenpäivää Hämeenlinnan Wisahovissa lauantaina 27.1. Paikalle saapui kolmisenkymmentä naista kuulemaan Mailis Janatuisen luentoja, nauttimaan uskovien yhteydestä, yhteisestä rukouksesta, ilosanomapiiristä ja hyvästä ruuasta, joilla kaikilla Herra meistä runsaasti ravitsi.

Samuelin äidin esimerkki

Ensimmäisen luennon aiheena oli uskonpuhdistajan äiti. Luento käsitteli profeetta Samuelin äitiä Hannaa, joka pitkään lapsettomuudesta kärsittyään pyysi Herralta poikalasta ja lupasi antaa tämän Herralle palvelijaksi pienestä pitäen. Herra kuuli Hannaa ja Hanna piti lupauksensa. Tämän raamatunkertomuksen äärellä Mailis kehotti meitä osallistujia muistamaan, että lapsemme ja lapsenlapsemme eivät kuulu meille, vaan Herralle, aina pienestä pitäen. Hanna toimi myös esimerkkinä sitkeästä rukouksesta ja siitä, että Herraan luottaen ja turvaten elämämme kulkee aina parhaaseen mahdolliseen suuntaan.

Lounaan jälkeen pidettiin ilosanomapiiri. Kuva: Sirkku-Marja Väätäinen

Lounaan jälkeen jakauduimme ilosanomapiiriryhmiin, joissa käsittelimme Luukkaan evankeliumin kertomusta, jossa Jeesus kohtaa syntisen naisen (Luuk.7:36-50). Pohdimme sitä, miten tärkeää on tunnistaa oma syntisyytensä, jotta voi tunnustaa syntinsä Herralle ja näin saada ne anteeksi sekä sitä, miten hyviä me ihmiset olemme selittelemään väärät tekomme oikeutetuiksi. Vertasimme kertomuksessa esiintyvää fariseus Simonia ja syntistä naista, joka itki Jeesuksen jaloissa ja löysimme itsemme kummastakin. Yhtä aikaa syntisiä ja vanhurskaita, yhtä aikaa kovia ja katuvia.

Profeetta Samuelin elämän opit

Toisessa luennossaan Mailis jatkoi profeetta Samuelin elämän käsittelyä. Miten tämä sai viettää hienoja vuosia kuningas Saulin aisaparina, sitten pettyä Sauliin ja taas herätä toivomaan parempaa, kun Herra johdatti Samuelin tulevan kuninkaan, Daavidin, luo. Lisäksi käsiteltiin sitä, miten hyvin hurskaatkin ihmiset voivat epäonnistua esimerkiksi lastenkasvatuksessa. Miten helppoa onkaan katsoa läpi sormien jotakin pieneltä tuntuvaa asiaa, joka todellisuudessa voikin johtaa suuriin vaikeuksiin, mikäli kasvattaja (esimerkkeinä Mailis käytti pappi Eeliä ja profeetta Samuelia isän roolissa) ei ole riittävän määrätietoinen silloin kun sitä vaadittaisiin. Lohtuna huonoille kasvattajille nousi kuitenkin esiin Raamatun lupaus ”Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi” (Apt.16:31).

Lopuksi saimme käydä yhteiseen esirukoukseen päivän aikana jätettyjen rukouspyyntöjen kautta. Oli hienoa saada viettää aikaa uskonsisarten ympäröimänä, Raamatun äärellä ja ammentaa uutta voimaa arkeen. Jälkikäteen osallistujat kiittivät mukavasta päivästä, joka oli virkistävä ja rohkaiseva, ja jossa väkeä oli paljon enemmän kuin oli osattu odottaa. Osallistujista oli ollut hienoa saada kuulla Mailista vielä ”livenä”. Kiitos kaikille mukana olleille ja vastuuta kantaneille tästä kokemuksesta!

Teksti: Pauliina Lahti