Isoshaku kesän leireille käynnissä
2.1.2025
Myös ensi kesänä tarvitsemme leireille paljon innostuneita isosia. Kuva: Matti Reinikka
Vaikka talvi on vasta alussa, ensi kesän leirien suunnittelu on jo käynnissä. Nyt etsimme isosia leireille! Isoshaku on käynnissä 2.-14.1.2025. Isoseksi voi tulla joko Lähetyshiippakunnan isoskoulutukseen tänä vuonna tai aiemmin osallistunut nuori, tai muun tahon järjestämän isoskoulutuksen käynyt. Tärkeintä on oikea isosen asenne ja innokkuus olla mukana!
Tarvitsemme eri ikäisiä isosia niin rippi- kuin lasten ja varhaisnuorten leireille. Kunkin leirin päivämääriin pääset tutustumaan alta. Isosena toimiminen on palvelutehtävä, josta ei makseta palkkaa. Majoitus ja ruokailu leireillä ovat toki maksuttomat, ja matkakustannuksista kotoa leiripaikalle voi saada korvauksen.
Pääset nyt ilmoittautumaan myös Sinut on kutsuttu (SOK) -tapahtuman järjestäjätiimiin. Tapahtuma järjestetään Espoossa lauantaina 4.10. Siellä tarvitaan paljon vastuunkantajia erilaisiin tehtäviin, joten tehtävissä riittää valinnanvaraa!
Rippileirien isosten valinnoista ilmoitetaan tammikuun aikana. Lasten- ja varhaisnuorten leirien isoset selviävät myös talven mittaan. Edellisinä vuosina rippileireille ilmoittautuneita isosia on ollut paljon enemmän kuin olemme voineet ottaa. Tähän kannattaa varautua tänäkin vuonna – ja toisaalta yrittää uudestaan nyt, jos aiemmin ei ole tärpännyt!
Ilmoittaudu isoseksi täyttämällä tästä linkistä avautuva lomake huolellisesti! Lomake on lähetetty onnistuneesti, kun kiitosviesti ilmestyy näytöllesi. Et saa sähköpostiisi vahvistusviestiä.
Mustajärvellä 3.-14.6.2025
Kiponniemessä 24.6.-5.7.2025
Kuluneen vuoden aikana erilaiset kristilliset podcastit eli puheohjelmat nostivat suosiotaan, ja tarjosivat monelle rakentavaa kuunneltavaa lenkkipolkujen varrelle tai vaikkapa työmatkojen iloksi.
Tänä vuonna useampi Lähetyshiippakunnassa toimiva teologi vieraili Kujalla- nimisessä podcast-sarjassa. Kyseessä on podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä teologian valossa. Aiheet ja ohjelmaan kutsutut vieraat vaihtuvat jaksottain. Vuonna 2021 aloitetun podcastin toimittajana toimii Heidi Martikainen.
Lähetyshiippakunnan teologeja on kyseisen podcastin vieraina ollut usein aiemminkin, mutta nostamme tässä esiin tänä vuonna julkaistut jaksot. Pastori Petri Hiltunen vieraili ohjelmassa, jossa keskusteltiin uushengellisyyden vaikutuksesta seurakunnissa. Mailis Janatuinen esitti perustelunsa sille, miksi hän on naisteologi, vaikka voisi olla naispappi. Uusimmassa jaksossa hiippakuntadekaani Joel Kerosuo pohti, miksi kirkkohistoriaa kannattaa tutkia.
Kyseiset jaksot ovat kuunneltavissa alta. Muita Kujalla-podcastin jaksoja voi kuunnella esimerkiksi Spotify- ja Podimo- sovelluksilla tai katsella YouTube-videoina.
Muista myös seurata Lähetyshiippakunnan omaa podcast-sarjaa Oikeasti luterilainen, joka on kuunneltavissa niin ikään Spotifyn ja Luterilainen.net -sivustomme kautta!
Hiippakuntakokous kokoontui marraskuussa Helsingissä ja etäyhteyksin. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous, pappiskollegio ja Suomen Luther-säätiön hallitus ovat päättäneet eri toimielinten edustajista tulevalle vuodelle. Edustajien joukossa on uusia kasvoja, mutta myös tuttuja konkareita.
Hiippakuntaneuvosto on Lähetyshiippakunnan käytännön toiminnasta ja hallinnosta vastaava toimielin. Se vastaa hiippakunnan hallinnollisista ja taloudellisista asioista sekä viime kädessä myös muun muassa julkaisuista ja lähetystyöstä. Hiippakuntaneuvosto kokoontuu 5–6 kertaa vuodessa. Jäsenten ja varajäsenten lisäksi siihen kuuluvat piispa, hiippakuntadekaani sekä hiippakuntasihteeri. Hiippakuntaneuvosto pitää kokouksia keskimäärin joka toinen kuukausi etäyhteyksin ja paikan päällä.
Hiippakuntaneuvoston jäseninä kaksivuotista kauttaan jatkavat Matias Koponen Helsingistä, varalla Johannes Typpö Helsingistä; Taisto Laato Espoosta, varalla Kari Lehtonen Vaasasta sekä Olli Ylönen Mikkelistä, varalla Mari-Anna Alenius Oulusta. Käytännössä sekä varsinaiset että varajäsenet osallistuvat kokouksiin mahdollisuuksiensa mukaan, joskin jäsenen statuksella on merkitystä äänestystilanteissa.
Uudelle kaudelle jäseniksi on kutsuttu Janne Vanhala Kokkolasta, varalla Patrik Saviaro Pietarsaaresta; Päivi Raudasoja Kuopiosta, varalla Liisa Berndt Jyväskylästä sekä Tiina Männikkö Seinäjoelta, varalla Hilla Anttoora Lappeenrannasta.
Konsistori toimii piispan tukena kirkon hengellisessä kaitsennassa. Konsistoriin kuuluu piispa Juhana Pohjolan ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuon lisäksi joukko muita pastoreita. Konsistorin notaarina toimii Otto Granlund ja lakimiesasessorina Jyrki Anttinen. Tänä vuonna konsistorin pappisasessoreita ovat Hannu Mikkonen, varalla Jukka Peranto; Petri Hiltunen, varalla Antti Leinonen sekä Esko Murto, varalla Ville Typpö. Konsistorin maallikkojäsenenä toimii Raimo Savolainen, varalla Markus Ristimäki.
Aluerovastit Eero Pihlava, Miika Nieminen ja Ville Typpö työntekijäpäivillä toukokuussa. Kuva: Janne Koskela
Rovastikunnissa alkava kausi 2025–2026 ei tuo suuria muutoksia. Pohjoisen rovastikunnan aluerovastina jatkaa Antti Leinonen, Idässä Kalle Väätäinen, Pohjanmaalla Ville Typpö, Uudellamaalla Eero Pihlava ja Lounaisessa rovastikunnassa Miika Nieminen. Häme-Kaakon rovastikunta jaetaan kahteen osaan niin, että Hämeen aluerovastina jatkaa Esko Murto ja Kaakon pastoreista vastaa dekaani Joel Kerosuo.
Suomen Luther-säätiön hallituksessa jatkavat edellisessä vuosikokouksessa valitut henkilöt. Puheenjohtajana jatkaa Raimo Savolainen ja varapuheenjohtajana piispa Juhana Pohjola. Lisäksi hallitukseen kuuluvat Mirko Brummer, Jari Kekäle, Olli Mustonen, Sami Koskela ja Erkki Pitkäranta. Säätiön asiamiehenä toimii hiippakuntadekaani Joel Kerosuo.
Johtoryhmä kokoontuu kuukausittain Helsingissä. Kuva: Janne Koskela
Hiippakuntaneuvoston ja Suomen Luther-säätiön hallituksen kokoukset valmistelee Lähetyshiippakunnan johtoryhmä. Sen jäseninä toimivat piispa Juhana Pohjola, Luther-säätiön hallituksen puheenjohtaja Raimo Savolainen, hiippakuntadekaani Joel Kerosuo, talouspäällikkö Asko Iso-Kungas ja hiippakuntasihteeri Pauliina Pylvänäinen.
Lähetyshiippakunnan Elämän puolesta -yhteyshenkilönä aloittaa Hanna Brummer (kuvassa oikealla). Kuva: Mirko Brummer
Lähetyshiippakunnan seurakunnat saavat vuodenvaihteessa käyttöönsä oman Elämän puolesta -yhteyshenkilön, joka pitää esillä syntymättömien lasten oikeutta elämään. Hiippakuntaneuvosto nimesi joulukuun kokouksessaan yhteyshenkilöksi Hanna Brummerin Lohjan Pyhän Ristin seurakunnasta. Brummer aloittaa tässä vapaaehtoistehtävässä talven aikana, ja toimii yhdessä miehensä Mirkon kanssa.
Hannalla ja hänen miehellään on pitkä kokemus syntymättömien lasten oikeuksien puolustamisesta. Hannan kohdalla perusta asialle luotiin jo lapsuudessa:
– Äitini tuli uskoon, kun olin pieni lapsi. Hän oli mukana Ylioppilaslähetyksessä (sittemmin Opko), joka oli tuohon aikaa aktiivinen Pro life -työssä. Muistan myös Lennart Nilssonin kirjan syntymättömän lapsen kehityksestä. Luimme sitä äitini kanssa aina, kun perheeseemme odotettiin vauvoja.
Äidin esimerkki ja kirja vaikuttivat Hannaan vahvasti. Hänelle on aina ollut selvää, että syntymätön lapsi on ihminen alusta alkaen. Biologinen ihmiseksi tulon hetki on täysin kiistaton: Kun hedelmöitys on tapahtunut, ihmisen elämä on alkanut. Tämä on tieteellinen tosiasia.
– Toinen ja iso kysymys on, minkä arvon me alkaneelle elämälle annamme. Onko jokainen ihminen yhtä arvokas vai onko joku raja, joka määrittelee, ettei tietyn ikäinen ihminen ole yhtä arvokas kuin joku toinen, Hanna kysyy.
Käänteentekevä hetki Hannan elämässä sijoittuu vuoteen 1992. Tuolloin hänen kihlattunsa ja nykyinen aviomiehensä törmäsi Israelin-matkallaan paikalliseen Pro life -järjestöön.
– Mirko toi matkalta mukanaan esitteitä, joissa oli kuvia tapetuista syntymättömistä lapsista. Hän oli hyvin järkyttynyt, ja niin olin minäkin. Koko senastisen elämäni aikana minulle ei ollut opetettu aiheesta mitään. Kun näin kuvat, ja sulhaseni itkevän, meillä ei ollut paluuta. Meidän elämässämme on aika ennen kuvia ja aika niiden jälkeen, Hanna kuvailee.
Syntymättömien lasten oikeuksien puolustaminen laskettiin tulevalle avioparille kutsumustehtäväksi. Näin Jumala vastasi heidän rukoukseensa saada jokin yhteinen tehtävä. Pariskunta ryhtyikin ottamaan yhteyttä kaikkiin mahdollisiin uskoviin ihmisiin, joita he tunsivat. Ensin he järjestivät pastori Niilo ja lääkäri (myöhemmin kansanedustaja) Päivi Räsäsen kanssa Pro life -tapahtuman. He myös vierailivat tapahtumissa, seurakunnissa ja kouluissa sekä osallistuivat Pro life -tapahtumiin Norjassa, Ruotsissa, Israelissa, Hollannissa, Tanskassa, Saksassa, USA:ssa ja Venäjällä. Myöhemmin Brummerit myös innostuivat järjestämään aiheeseen liittyviä mielenosoituksia.
– Helsingistä tuli vakituinen paikka, jossa pidimme esillä ständejä ja jaoimme kuvakortteja abortista, Hanna muistelee.
Hanna on puolustanut syntymättömien lasten oikeuksia myös Venäjällä. Kuva: Mirko Brummer
Hannan mukaan syntymättömien lasten ihmisoikeudet, abortin eettiset kysymykset ja siihen liittyvät varjopuolet ovat Suomessa kuoliaaksi vaiettuja aiheita, joista ei haluta puhua.
– Vaikka olemme monta kertaa olleet jakamassa kuvakortteja abortoiduista sikiöistä Helsingin ydinkeskustassa, mikään media ei ole koskaan noteerannut meitä, Hanna toteaa.
Vaikenemisen kulttuuri vaikuttaa huomaamatta myös kristittyjen elämään. Hannan mukaan myös uskovan on usein vaikea tehdä oikein, sillä olemme huomaamattamme ja tietämättämme valmiiksi mukautuneet moderniin elämänmenoon.
– Tarkemmin ajattelematta meillä voi esimerkiksi olla ajatus, että on oikeus kaikin tavoin säädellä lasten määrää. Ajatus vain tulee automaattisesti, Hanna kuvailee. Hän mainitsee esimerkkinä abortoivat ehkäisyvälineet.
Hannan mukaan yhteiskunnassamme vallitseva vaikenemisen ilmapiiri johtuu osittain meistä kristityistä, jotka olemme perinteisesti passiivisia ja haluttomia asettua vastarintaan. Toisaalta Suomessa myös ajatellaan usein, että abortti on vain lääkäreille ja sairaanhoitajille kuuluva asia. Niinpä tavallisten ihmisten ei tarvitse ottaa siihen kantaa, ja asioita pidetään liian vaikeina ymmärtää. Perusasiat ovat kuitenkin selkeitä ja jokaisen ymmärrettävissä.
Kutsumuksen saamisesta lähtien Hanna on itsekin joutunut vastakkain vaikenemisen kulttuurin kanssa:
– Kun törmäsin abortin todellisuuteen, ensimmäinen reaktio oli, että hetkinen, minähän olen muusikko, en voi ymmärtää tällaisista asioista mitään!
Hannasta tuntui absurdilta kertoa aborttiin liittyvistä asioista julkisesti tai lähteä jakamaan siihen liittyviä kuvia, koska hänen omassa viitekehyksessä sellainen ei ole ollut tapana. Monet pelon ja häpeän tunteet Hanna onkin joutunut kohtaamaan ja voittamaan:
– Pelottaa, jos joku on sitä mieltä, että olen idiootti. Häpeä tulee siitä, että joka tätä asiaa pitää esillä, on todella moninkertaisessa vähemmistössä.
Voitettavana on Hannan mukaan myös ”oma liha”: Jokainen ihminen haluaisi olla tykätty ja ihailtu, mutta tässä toiminnassa ihmisten reaktiot voivat olla monenlaisia.
– Vaikka tietää asian oikeaksi ja hyväksi, joka kerta hävettää, pelottaa ja nolottaa. Luonnostaan tätä ei haluaisi tehdä, hän myöntää.
Hannan mukaan nämä esteet voidaan ylittää, kun keskittyy faktoihin: Ihminen on täysi ihminen elämänsä ensi hetkestä lähtien. Jokaisella ihmisellä on samanlainen arvo. Tämä sopii yllättävää kyllä hyvin yhteen nyky-yhteiskuntamme yhdenvertaisuusajattelun kanssa. Myös abortin kohdalla on mahdollista kysyä, ovatko kaikkien ihmiset oikeudet yhdenvertaisia, toteutuuko tasa-arvo syntymättömien lasten kohdalla ja onko kohtu turvallinen tila.
Aborttia puolustetaan usein sanomalla, että naisella on oikeus omaan ruumiiseensa. Hanna kertoo olevansa tästä ihmisenä ja naisena ehdottomasti samaa mieltä. Hän kuitenkin lisää, että kohdussa oleva lapsi ei ole missään vaiheessa osa äidin elimistöä. Lapsi on kyllä yhteydessä äitiinsä napanuoran ja istukan kautta, mutta hän ei ole osa tämän kehoa. Lapsi voi myös olla eri sukupuolta tai erivärinen kuin äiti.
– Kristittyinä olemme velvoitettuja noudattamaan Raamatun ohjeistusta ja pitämään näitä asioita esillä. Meillä on siihen oikeus ja velvollisuus ja voimme tehdä sitä rohkeasti Jumalan Sanan pohjalta, sillä Suomessakin perustuslain mukaan on sananvapaus, Hanna painottaa. Tosin sananvapaus on jo uhattuna, mistä on osoituksena kansanedustaja Päivi Räsästä ja piispa Juhana Pohjolaa vastaan vuonna 2022 alkanut käynnissä oleva oikeusprosessi.
Suomen eduskunnan viimeisin uudistus aborttilakiin tuli voimaan syyskuussa 2023. Kuva: Hanne Salonen / Eduskunta
Vuoden 1970 aborttilaki antoi naisille oikeuden tehdä abortti sosiaalisiin syihin vedoten ja vuoden 2023 aborttilain mukaan abortin saa sosiaalisin syin 12. raskausviikkoon asti omasta tahdosta ja pyynnöstä ilman lääkärinlausuntoja. Viime vuosikymmenien aikana yhteiskunnassamme on tapahtunut monia muutoksia, jotka osoittavat, mitä seurauksia maallemme on lain höllentämisestä ollut.
Hanna nostaa esille, että ikäluokkien pieneneminen on suoraan verrannollinen aborttien määrään:
– Vuonna 1969 syntyneet oli viimeinen ikäluokka, joiden mennessä armeijaan oli vuosittain kolme saapumiserää. Vuonna 1970 syntyneistä lähtien lähtien saapumiseriä on ollut vain kaksi. Tämä vaikuttaa suoraan Suomen maanpuolustukseen ja huoltovarmuuteen sekä yhteiskunnan elinvoimaisuuteen.
1970-luvun alussa abortteja tehtiin vuosittain noin 22 000. Tilastojen mukaan 2023 tehtiin 8188 lääkkeellistä aborttia, 103 kirurgista aborttia ja 18 jollain muulla tavalla tehtyä aborttia. Ns. katumuspillerin käyttöä ei lasketa raskaudenkeskeytykseksi. Reseptivapaita pakkauksia on myyty noin 100 000 vuodessa. Lääkkeelliset eli kemialliset abortit ovat yleisiä, koska ne ovat terveydenhuoltojärjestelmälle helpompia, halvempia ja kätevämpiä. Henkilökunnan ei tarvitse olla tekemässä abortteja niin paljon, ja näkemässä niiden aiheuttamaa karmeaa todellisuutta. Tosiasiassa moni kemiallisen abortin tehnyt on kokemastaan järkyttynyt. He ovat myös vaarassa jäädä yksin. Koska terveydenhuollossa aborttia pidetään hyvänä asiana, ja siitä puhutaan naisen hoitamisena, viiveellä tuleviin henkisiin seurauksiin ei ole tarjolla tukea. Jälkihoidosta tai palautumisesta ei puhuta mitään.
Yhteiskunnallisista muutoksista Hanna nostaa esille myös hyväksyvämmän suhtautumisen eutanasiaa kohtaan. Kun Suomessa on viime vuosikymmenien ajan totuttu ajattelemaan, että ei-toivotun uuden ihmisen voi eliminoida, on helpompaa soveltaa ajattelumallia myös elämän loppupäähän. Näin eutanasia tulee yhä kannatettavammaksi sekä yhteiskunnan että yksilön tasolla. Asiaan liittyy Hannan mukaan myös paljon väärinymmärrystä:
– Moni, joka kannattaa eutanasiaa, tosiasiassa pelkää kipua ja kärsimystä omassa tai läheisen sairaudessa. Ei ole tietoa, kuinka paljon kivunlievitys ja saattohoito on viime vuosina kehittynyt. Kipua pystytään aina lievittämään, ja tarvittaessa potilas voidaan myös sedatoida.
Sekä eutanasiaan että aborttiin liittyy epätodenmukaista kielenkäyttöä. Eutanasiasta puhutaan kivun hoitamisena tai kärsimyksen lieventämisenä, vaikka tosiasiassa lääkäri tappaa potilaan. Vastaavasti aborttia voidaan pitää naisen hoitamisena, mutta tosiasiassa tapetaan lapsi.
Hanna kertoo, että kristittynä hänelle merkitsee paljon se, mitä Raamattu kertoo ihmisestä, ihmisen arvosta ja sen pyhyydestä. Raamatun mukaan ihmisen arvo perustuu luomiseen. Raamattu ohjaa meitä myös käyttäytymään: Viides käsky kuuluu, että ”älä tapa”. Vanhassa testamentissa toistuvasti kielletään viattoman veren vuodattaminen. Lisäksi evankeliumi kuuluu kaikille, ja myös syntymättömät lapset ovat lähimmäisiämme, joita Jeesus on käskenyt rakastaa.
– Raamatussa hienolla tavalla kuvataan myös siitä, miten Jumalalla on suunnitelma jokaisen syntymättömän lapsen kohdalla, Hanna lisää.
Jumalan suunnitelmat tulevat esille vaikkapa psalmista 139 sekä profeetta Jeremian tai apostoli Johanneksen kutsumisessa. Jeesus on myös hyvä esimerkki: Kun hän alkoi inhimillisen elämänsä äitinsä kohdussa, Jumalalla oli jo kauan aikaa ollut suunnitelma, mitä tulee tapahtumaan.
Mitä me Lähetyshiippakunnan seurakunnissa voisimme puolustaa syntymättömien lapsien oikeutta elää? Hannalla on meille monta toteuttamiskelpoista ideaa:
– Ensimmäinen asia on rukous. Toivon, että messun yhteisessä esirukouksessa tulisi tavaksi mainita syntymättömät lapset.
Jokainen kristitty voi myös tahoillaan muistaa rukoilla heidän puolestaan joka kuukauden ensimmäisenä perjantaina, joka on asian kansainvälinen rukouspäivä.
Toiseksi Hannan ja hänen miehensä voi kutsua oman seurakunnan kirkkokahveille kertomaan asiasta.
– Viime syksynä meillä oli pilottikokeilu Tampereella, jonne meidät kutsuttiin. Se oli kaikenikäisille avoin tilaisuus. Emme näyttäneet perinteisiä aborttikuvia, vaan käsittelimme muilla tavoin ihmisen kehittymistä ja muuta siihen liittyvää tietoa, Hanna kertoo.
Tällaiset vierailut ovat jatkossa kaikille seurakunnille mahdollisia, ja maksuttomia. Sopivaa ajankohtaa voi pohtia oman pastorin kanssa, ja tehdä sitten ehdotuksia päivämääristä Hannalle. Hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteella [email protected].
Seurakuntavierailujen lisäksi Hanna on valmis kutsusta tulemaan mukaan Lähetyshiippakunnan leireille ja tapahtumiin.
Hanna pitää tärkeänä, että syntymättömien lasten oikeuksia käsiteltäessä huomioidaan, miten monenlaisia taakkoja ihmisillä voi tähän liittyen olla:
– Tuomme vierailuillamme aina esiin, että jos tämän asian kanssa ihminen on langennut, anteeksiantamus on voimassa aina samalla tavalla kuin minkä tahansa muun synnin kohdalla, kun sen haluaa omalle kohdalleen uskoa. Myös tähän aihepiiriin liittyvän synnin saa anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä niin kuin minkä tahansa muun.
Hanna rohkaisee seurakuntalaisia tukemaan erityisesti raskaana olevia naisia. Olisi tärkeää, että nainen ei jäisi yksin ja joutuisi tuntemaan, ettei kukaan auta. Jo ystävänä tai kaverina toimiminen auttaa. Voi tarjoutua tulemaan mukaan neuvolaan tai hoitamaan muita käytännön asioita. Tärkeintä on olla itse valmis auttamaan ja toimimaan, kun on sellainen hetki.
Helsingin Kalevankadun Koinonia-keskukseen saapui 3. adventtisunnuntaina messuvieraita tavalliseen tapaan — onhan samalla porukalla, samassa paikassa ja samaan aikaan vietetty messuja jo maaliskuusta lähtien. Kuitenkin seurakunnan virallinen järjestäytyminen 15. joulukuuta oli toivottu ja odotettu päivä seurakuntalaisille.
Koinonian luterilaisessa seurakunnassa olemme rakentaneet yhteisöllisyyttä ennen järjestäytymistä jo yli vuoden verran. Yhteisten tapaamisten ja keskustelujen kautta olemme oppineet tuntemaan toisiamme paremmin myös messujen ulkopuolella. Seurakunnan tuore jäsen Erkki kuvailee tilannetta harvinaiseksi, ja toteaa että pohjatyö on osoittanut sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, että tässä meillä on porukka, joka tämän seurakunnan haluaa perustaa.
Messun jälkeen pidetyssä järjestäytymiskokouksessa 31 seurakuntalaista liittyi Koinonian luterilaiseen seurakuntaan. Allekirjoituksia seurasi nauravainen ja iloinen puheensorina. Seurakuntaan liittynyt Joona kuvailee tunnelmaa luottavaiseksi. Hän pitää järjestäytymistä merkittävänä etappina vuoden valmistautumisen jälkeen. Mailis puolestaan iloitsee nuorista jäsenistä. Hän pohtii, mahtaako Suomessa olla kovin montaa muuta seurakuntaa, jossa hän 75-vuotiaana on miltei vanhin. Päiväunilta herännyt Lilja 4 kk on toistaiseksi seurakunnan nuorin jäsen. Liljan jokeltaessa vaunuissa vanhemmat Emmi ja Simo korostavat kiitollisuutta uudesta seurakunnasta ja siitä, että Lilja saa pienestä pitäen elää Jumalan huoneessa.
Perustamisasiakirjaa allekirjoitettiin iloisissa tunnelmissa.
Kuva: Juuso Siltanen
Koinonian luterilaisessa seurakunnassa vallitsee hyvin kodinomainen tunnelma. Seurakuntaan liittynyt Essi iloitsee siitä, että vaikkei kaikkia seurakuntalaisia vielä tunne, on kuitenkin semmoinen olo, että kaikille voi mennä juttelemaan. Lisäksi Essi toteaa, että uuden seurakunnan myötä on tullut myös helppo ja matala kynnys vastuunkannolle. Kodinomaista tunnelmaa vahvistaa varmasti myös se, että seurakunnassa tietyt kotityöt, esimerkiksi kahvitusvuorot, jaetaan seurakuntaperheenjäsenten kesken tasan.
Seurakunnan vastaava pastori Eero toteaa, että seurakunnan järjestäytymistä seuraa tiettyjä odotuksia sekä tavoitteita että vastuuta. Hän muistuttaa lähetyskäskystä, joka alunalkain tätä porukkaa ohjasi uutta seurakuntaa perustamaan. Erkki täydentää, että kaiken työn ja valmistelun tähtäimenä on se, että me kaikki saisimme tulla hengellisesti ravituiksi, ja että seurakuntamme voisi olla paikka niille, jotka haluavat löytää vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ja löytää sosiaalisen yhteyden muihin kristittyihin.
Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan seurakuntaamme! Messuja vietetään sunnuntaisin klo 11 osoitteessa Kalevankatu 53.
Koinonian luterilaisen seurakunnan perustajajäsenet.
Kuva: Juuso Siltanen
Teksti: Anni Erkkilä
Tulevina vuosina kirkossamme panostetaan seurakuntien yhteisölliseen toimintakulttuuriin. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui kalenterivuoden viimeiseen kokoukseensa viime viikon torstaina. Zoomissa järjestettyyn kokoukseen osallistuivat sekä kautensa päättävät että uuden kauden aloittavat edustajat eri puolilta Suomea.
Yksi kokouksessa käsitellyistä asioista liittyi Lähetyshiippakunnan kesällä päivitetyn strategian tavoitteeseen kehittää seurakuntien yhteistoimintarakenteita tiimityöskentelymalleilla ja rovastikunnallisten vastuuhenkilöiden yhteisönrakentamisaiheisilla koulutuksilla.
Hiippakuntaneuvosto päätti perustaa yhteisönrakennustiimin. Sen tehtävänä on kehittää, kouluttaa ja tukea yhteisöllistä toimintakulttuuria seurakunnissa. Neuvosto nimesi rovasti Miika Niemisen tiimin kokoajaksi ja vetäjäksi.
Strategiatyöhön osallistunut pastori ja perheterapeutti Jari Kekäle pitää tärkeänä, että kirkkomme seurakunnissa panostetaan yhteisönrakentamiseen juuri nyt, kun elämme erityisen yksilökeskeistä aikaa:
– Yhteisön rakentaminen on toki aina ja kaikkialla ollut tärkeä asia. Kun lukee Paavalin kirjeitä voi huomata, että hänelle asia ja ihmiset, jotka yhteisöä rakensivat, eivät olleet yhdentekeviä. Paavali huomioi työtovereitaan eri tavoin kirjeissään. Nykyinen nopea ja individualistinen kulttuuri nostaa tarpeen tässä entistä korostuneemmin esille. Samalla kiire ja tapahtumisen paljous vaikeuttaa asiaa. Siksi asiaan paneutuminen on hyvin tärkeää, Kekäle painottaa.
Tiimi töihin ensi vuonna
Miika Nieminen on jo vuosia panostanut yhteisöllisen toimintakulttuurin kehittämiseen Porissa Sakkeuksen luterilaisessa seurakunnassa, jonka pastorina hän palvelee. Nyt siellä kerätty kokemus alkaa siis hiljalleen päästä käyttöön myös laajemmin kirkossamme. Niemisen kokoama tiimi aloittaa toimintansa talven aikana.
Lisää yhteisönrakentamisen teemoista voit lukea tammikuussa ilmestyvästä Pyhäkön lampusta.
Kolmannesta adventtisunnuntaista lähtien Lähetyshiippakunnan messuja vietetään myös Kemijärvellä. Kuva: Jussi Mattila
Puolitoista vuotta sitten Kemijärvellä pidettiin useampi opetuskerta. Näiden opetusten myötä kyseltiin tarvetta ja innostusta Lähetyshiippakunnan messujen aloittamiseen. Tuolloin jäätiin kuitenkin selvittelemään muita mahdollisuuksia. Nyt sen sijaan aika on kypsä. Uuden kirkkovuoden myötä päästään Kemijärvellä starttaamaan Lähetyshiippakunnan messuja.
Muutamia ihmisiä Kemijärveltä on kuluvan vuoden aikana liittynyt Rovaniemen Stefanoksen luterilaisen seurakunnan jäseniksi. Näin Lähetyshiippakunnalla on jo selkeä linkki paikkakunnalle. Messut alkavat niin ikään Stefanoksen kappeliseurakunta-toimintana. Messujen toimittamisesta papillisen vastuun kantaa Antti Leinonen Rovaniemeltä.
Pastori Antti Leinonen kantaa vastuun Kemijärven messujen toimittamisesta. Kuva: Janne Koskela
– Paikalliset kristityt ovat ottaneet aktiivisen otteen tulevien messujen käytännön järjestelyistä. Näyttää siltä, että tehtäviin, kuten suntiointiin ja kahvitukseen löytyy hyvin palveluhalua, toteaa pastori Antti Leinonen.
Ensimmäistä messua päästään, jos Herra suo, viettämään 3. adventtisunnuntaina 15.12.2024. Messut tullaan järjestämään iltapäivällä klo 15 alkaen. Jumalanpalvelukset pidetään kokous- ja juhlahuoneisto AnnaBriitassa, osoitteessa Kirkkokatu 3.
Lähetyshiippakunnassa on juuri julkaistu uusi messujärjestys. Aiempaan järjestykseen verrattuna muutoksia on melko vähän. Raamatuntekstien välissä laulettavaan vastausmusiikkiin on tullut kirkkovuoden mukaista vaihtelua. Lisäksi ehtoollisrukouksen aikana seisotaan kunnioittaen Kristuksen läsnäoloa siunatussa leivässä ja viinissä. Kemijärvellä uusi messujärjestys otetaan alusta lähtien käyttöön.
Vuoden 2025 ensimmäisen puolikkaan aikana messu on suunniteltu pidettäväksi kerran kuussa. Moni saattaa käydä myös Rovaniemellä messussa silloin tällöin. Loppukeväästä pohditaan tarvetta uudelleen.
– Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa ja pystytti jumalanpalveluspaikan uudelleen joka pysähdyspaikkaan. Silti tuossa kuljetettavassa telttamajassa Jumala asui seurakuntansa keskellä. Meidänkin pitää kunakin sunnuntaina rakentaa ja jälleen purkaa alttari, saarnastuoli ja kirkkosalin järjestys. Silti näissä puitteissa Jumala asuu lupauksensa mukaan keskellämme: sanan saarnassa ja ehtoollisen sakramentissa, Leinonen sanoo.
Seurakuntien musiikkityöstä kiinnostuneet kokoontuivat lauantaina Koinoniassa. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan musiikkityön toimikunta kutsui seurakuntien kanttoreita ja muita musiikkityössä mukana olevia tapaamiseen Koinonia-keskukseen lauantaina 23.11.24. Yhteisellä lounaalla – kiitos emännille! – aloitettuun päivään saapuikin parikymmentä musiikki-ihmistä pääasiassa pääkaupunkiseudulta, mutta muutamia myös eri puolilta maata, yksi Sodankylästä asti!
Lounaan jälkeen varsinainen ohjelma aloitettiin pastori Janne Koskelan toimittamalla Ad sextam -hetkipalveluksella.
Musiikkityön kuulumisia kertoi ja päivän ohjelmaan johdatteli toimikunnan puheenjohtaja Anneli Vaahtoranta. Samassa yhteydessä kiitoksin ja kukin muistettiin Miikkael Halosta, joka on toiminut ansiokkaasti Kesäjuhlan musiikkivastaavana niin säveltäjänä, sovittajana, muusikkona kuin yleisorganisaattorina viime vuosina. Syksyllä 2023 muodostetun Musiikkityön toimikunnan puheenjohtajan tehtävää Miikkael on hoitanut ensimmäisen toimintavuoden ajan. Miikkael on nyt siirtymässä toistaiseksi syrjään tästä vastuutehtävistä.
Janne Koskelan johdolla tutustuttiin uuteen messuohjelmaan, joka on tarkoitus ottaa seurakunnissa käyttöön uuden kirkkovuoden alkaessa tai lähiviikkoina sen alettua. Todettiin, että isoja muutoksia entiseen ei ole tulossa, mutta joissakin kohdin on entistä enemmän valinnan mahdollisuuksia. Pastorit ja seurakunnat voivat näin ollen paikallisesti päättää sopivista toteutustavoista.
Jussi-Pekka Rauha esitteli uusia virsisuosituksia. Kuva: Janne Koskela
Luterilaisia virsiä -kirjan käyttöä helpottamaan Musiikkityön toimikunta on laatinut kaksikin virsisuosituslistaa. Toisessa listassa on luetteloitu kirkkovuoden eri sunnuntaille ja pyhäpäiville sopivia virsiä, toiseen listaan on järjestetty virsiä raamattuviitteiden mukaan. Näitä apuvälineitä ovat olleet laatimassa lähinnä Jussi-Pekka Rauha Seinäjoelta sekä Mari ja Petri Hiltunen Kouvolasta. Raamattuviitelistauksen on tehnyt Marja Simojoki Seinäjoelta. Nämä dokumentit on tarkoitus saada kaikkien nähtäville Lähetyshiiippakunnan nettisivuille lähiaikoina. Virsisuosituslistoja kokoontuneelle väelle esitteli Jussi-Pekka Rauha.
Erkki Pitkäranta luennoi seurakuntaveisuun kehittymisestä. Kuva: Janne Koskela
Erkki Pitkäranta johdatteli tiiviissä ja erittäin opettavaisessa esityksessään ymmärtämään seurakuntaveisuun kehittymistä alkukirkon ajoista nykyiseen Suomen ev. lut. kirkossa käytössä olevaan virsikirjaan asti. Esityksen kuluessa laulettiin yhdessä eri aikojen virsiä. Ensimmäinen oli Aurelius Ambrosiuksen 300-luvulta peräisin olevaan tekstiin perustuva ja keskiaikaisella melodialla veisattava virsi 549. Viimeisenä laulettiin F. G. Hedbergin virsi 123 (sävelmä kansantoisinto Sortavalasta), joka on otettu suomalaiseen virsikirjaan v. 1938.
Kimmokkeena Erkki Pitkärannan esitykselle on ollut ensimmäisen luterilaisen laulukirjan (Achtliederbuch) julkaisemisen 500-vuotisjuhlavuosi. Myös Erkki Pitkärannan esitelmä on tarkoitus saada nähtäville Lähetyshiippakunnan nettisivuille.
Päivän aikana nautittiin musiikin lisäksi pöydän antimista. Kuva: Janne Koskela
Musiikkipäivän lopuksi oli halukkaille lyhyt opetustuokio. Vapaan keskustelun jälkeen iloittiin yhteisestä uskosta ja musiikin lahjasta harjoittamalla neliäänistä virsilaulua. Ennen kotimatkaa hiljennyttiin Vesper-hetkipalvelukseen.
Ehkä ensi vuonna uudelleen!
”Nyt laulan sydän täynnä iloa Kristuksen, kuninkaani kunniaa. Huuliltaan virtaa vapaa armahdus. Se kurjan ikuinen on omaisuus.” LV 803:1
Teksti: Vesa Vaahtoranta
Tässä on uusi käsiohjelma, joka otetaan messuissamme käyttöön talven aikana. Kuva: Janne Koskela
Vaikka luterilaisen messun liturgialla on yli kahden tuhannen vuoden pituiset perinteet, se on silti elävää ja jokainen sukupolvi tuo siihen omat muutoksensa. Viimeisten parin vuoden aikana Lähetyshiippakunnan konsistorin asettama liturgiatyöryhmä on perehtynyt kirkkomme messujärjestykseen, tutkinut ja tarkastellut sen sisältöä, taustaa ja liturgian eri osien teologisia painotuksia. Selvitystyön tuloksena laadittu uusi messujärjestys säilyy pitkälti samanlaisena kuin edeltäjänsä, mutta joitakin muutoksia on toki luvassa. Uudistetun messujärjestyksen mukaista jumalanpalvelusta ryhdytään seurakunnissa viettämään talven aikana.
Esko Murto oli yksi messujärjestystä uudistaneista pastoreista. Kuva: Sami Niemi
Pastoreista koostuneen liturgiatyöryhmän jäsen Esko Murto kertoo, että uusi messujärjestys tuo mukanaan muutaman pienen muutoksen, jotka koskevat esimerkiksi Raamatun lukukappaleiden välistä musiikkia ja seisomista tiettyjen liturgian osien aikana.
Vanhan ja Uuden Testamentin lukukappaleiden välissä oleva tuttu vastausmusiikki, joka alkaa virren sanoilla ”Sanasi, Herra, anna valoksemme” saa nyt rinnalleen muutaman vaihtoehdon. Ne vaihtelevat kirkkovuoden ajankohdan mukaan.
– Katsoimme, että messujärjestykseen on hyvä sisällyttää joitain asioita, joilla kirkkovuoden eri vaiheet tulevat liturgiassa esiin muutoinkin kuin vain joidenkin osien poisjättämisenä, Murto kertoo ratkaisun taustoista.
Toinen muutos on askel kohti rukouskäytäntöä, joka monelle saattaa olla tuttu ulkomaan matkoilta: Seurakunta seisoo messun alussa päivän rukouksen aikana ja myöhemmin myös ehtoollisrukouksessa Pyhä-hymnistä aina ehtoollisen jakamiseen asti. Murron perustelu tälle käytännölle on yksinkertainen:
– Seisomisen suhteen ajattelemme, että osoitamme siten kunnioitusta ehtoollisessa läsnä olevalle Kristuksen ruumiille ja verelle.
Hänen mukaansa suomalais–skandinaavisessa jumalanpalveluksessa istutaan todella paljon, jos sitä verrataan muiden kirkkojen messun viettoon.
– Toki emme ajattele, että kaikkea pitää kopioida ulkomailta, koska se olisi lähtökohtaisesti jotenkin hienompaa. Vertaaminen antaa kuitenkin hyvän kannustimen miettiä omia tapoja, Murto pohtii.
Pastori Murto on liturgiatyöryhmän työskentelyn päätteeksi vastannut myös uuden messujärjestyksen mukaisen käsiohjelman saattamisesta painokuntoon. Murto kertoo, että messun käsiohjelman ulkoasua on hiottu, ja pientä stilisointia on tehty siellä täällä. Murto esitteli painotuoreen käsiohjelman viime lauantaina Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa. Parhaillaan uusia käsiohjelmia jaetaan seurakuntiin. Jokainen seurakunta käy pappinsa johdolla läpi uuden messujärjestyksen ja ottaa sen omaan tahtiinsa käyttöön sitten, kun siihen on riittävästi tutustuttu.
Ensi vuoden Kesäjuhlan valmistelut on aloitettu.
Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla järjestetään jälleen tulevana kesänä Loimaan evankelisella opistolla 1.-3.8.2025. Johtoryhmä on aloittanut juhlan suunnittelutyön ja kokouksessaan 9.11.2024 päättänyt teeman ensi vuoden juhlaan: “Saman lupauksen perillisiä” (Heprealaiskirje 11:9)
Kesäjuhlan organisoinnista vastaa johtoryhmä, joka kutsuu vastuutiimien vetäjät. Vastuutiimeissä toimii laaja vapaaehtoisten joukko erilaisissa tehtävissä.
Johtoryhmän muodostavat Harri Lammi ja Miika Nieminen (Kesäjuhlan operatiiviset johtajat), Joel Kerosuo (Kesäjuhlan johtaja), Eero Kaumi, Tiitus Hiltunen, Hanna Rautavuori, Paavo Rautavuori, Aaro Pohjola ja Emma Sumuvuori (Kesäjuhlan viestintä).
