Kartta kuva © OpenStreetMapin tekijät

Kemijärvellä kokoonnutaan tiistaina 28.3. kello 18.00 alkaen otsikolla ”Kristittyinä jälkikristillisessä ajassa”. Luvassa on opetus ja keskustelua. Aiheesta alustaa pastori Antti Leinonen Rovaniemeltä.

Elämme aikaa, jossa aivan keskeisten kristillisten totuuksien opettaminen ei ole enää lainkaan itsestäänselvyys. Jälkikristillinen kulttuuri nimittää Jeesuksen opetusta luomisesta, synnistä ja syntien anteeksiannosta jopa vihapuheeksi. Psalmissa 31 rukoillaan Herraa: ”Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon minut pelastat.” (Ps. 31:3) Tänäkin päivänä Kristus on meidän mahtava suojamme. Kristittyinä tahdomme turvautua kokonaiseen Jeesukseen.

Opetuksessa katsotaankin millaiset välineet Jumala on antanut meille avuksemme ja suojaksemme. Hän antaa pyhän sanansa selvästi ja kirkkaasti saarnattavaksi. Herra ohjaa meitä turvaamaan kasteeseemme sekä ruumiinsa ja verensä sakramenttiin. Kristus on antanut kirkolleen avaintenvallan, että saisimme syntien anteeksiantamuksen. Jeesus on lahjoittanut paimenviran seurakuntaa kaitsemaan. Kirkolle on annettu jumalanpalvelus, jossa huudamme yhdessä Herraa avuksi, ja jossa hän tulee meitä itse palvelemaan. Ahdistus voikin ohjata meitä lujemmin turvaamaan Jeesukseen, joka on lupauksensa mukaan läsnä armovälineissään.

Opetuksen myötä pohdimme, onko Kemijärvellä tarvetta aloittaa Lähetyshiippakunnan messuja. Olisiko tässä muuttuvien aikojen keskellä se muuttumaton perusta, joka on Kristuksen iankaikkisessa sanassa ja armon evankeliumissa?

Tilaisuus pidetään kokous- ja juhlahuoneisto AnnaBriittassa, Kirkkokatu 3. Tarkoitus on pitää tämän lisäksi vielä kaksi muuta opetus- ja keskustelutilaisuutta huhtikuun aikana.

Yllä oleva YouTube-video kertaa tapahtumia kymmeneltä viime vuodelta

Maaliskuussa 2013 Lahteen oli kutsuttu kahdenkymmenviiden seurakunnan edustajat Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan perustamiskokoukseen. Tämän historiallisen hetken taustalla oli vuodesta 2000 alkanut Suomen Luther-säätiön työ jumalanpalvelusyhteisöjen rakentamisessa. Piispa Olavi Rimpiläisen jäätyä eläkkeelle vuonna 2000 uusia tunnustuksellisia paimenia ei enää vihitty. Vuonna 2005 Luther-säätiön yhteydet Ruotsin Missionsprovinseniin olivat tiivistyneet siten, että ensimmäinen pastori vihittiin Suomeen Göteborgissa. Työ laajeni nopeasti.  Kun seurakuntien ja vihittyjen pappien määrä kasvoi, maaliskuussa 2010 TT Matti Väisänen vihittiin piispaksi Missionsprovinsenissa palvelemaan seurakuntia Suomessa. Tilanne kolmessa vuodessa kypsyi siihen, että tarvittiin oma kirkollinen rakenne Suomeen. Tämä uusi askel otettiin yhdessä ja iloiten Lahdessa 16.3.2013.

Kokouskutsuun oli kirjoitettu kohti käyvät psalmin sanat: ”Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut. Sillä sen kivet ovat sinun palvelijoillesi rakkaat ja sen soraläjiä heidän on sääli” (Ps.102:14-15).

Juhlapäivä alkoi yhteisellä messulla, jossa saarnasi TT Anssi Simojoki. Hän kiteytti, miten perustamiskokouksessa kyse on Raamatun Kristuksen evankeliumista:

”Raamattu on siis Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirja.  Siksi me sen sanaa rakastamme ja seuraamme, koska se on meidän rakkaan, läsnä olevan Jeesuksemme sana.  Se on meidän testamenttiperintömme, omaisuutemme, oikeutemme, vapautemme, ruokapöytämme, joita kenelläkään ei ole lupa riistää meiltä.  …Juuri siksi me myös olemme kokoontuneet tänään tänne Lahteen.  Me olemme kristittyjä, joilla on kaiken sen nälkä ja jano, minkä Jeesus on luvannut uskovilleen, mikä galilealaisille ei kelvannut.   …Meillä on Raamatussa jumalallinen oikeutemme toimia ihmisiä pelkäämättä aina Jumalan sanan mukaan.  Kenelläkään ei ole oikeutta astua meidän ja Herramme väliin muuttamalla sitä, minkä hän, Kaikkivaltias, on säätänyt ja asettanut, ei sanaa, ei miesten paimenvirkaa, ei avaimia, ei sakramentteja, ei mitään.  Jeesus, sinun laumallasi on vanhurskauden nälkä ja jano.  Päästä meidät synneistämme, ruoki meitä, juota meitä, johdata meitä!”

Perustamisasiakirjaa allekirjoitetaan

Itse kokouksen avasi piispa Matti Väisänen. Sen jälkeen tarkistettiin kahdenkymmenenviiden seurakunnan edustajien valtakirjat. Tämän jälkeen edustajat kävivät allekirjoittamassa perustamisasiakirjan ja sen liitteenä olleen hiippakuntajärjestyksen. Perustamisasiakirjassa avattiin taustaa, perusteluja poikkeukselliselle ratkaisulle hiippakunnan perustamisesta sekä työn tavoitteita:

Luterilaisen tunnustuksen ja Pyhän Raamatun syrjäyttäminen oikeuslähteinä on aiheuttanut Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vakavan hätätilan. Tätä hätätilaa ei ole mahdollista korjata tavanomaisen hallinnon tietä, koska kirkon hallintoelimet eivät opissa ja elämässä alistu Jumalan sanan alle. Kirkon historian antamien jalojen esimerkkien mukaisesti tällainen vakava tilanne kutsuu voimaan kirkollisen hätätilaoikeuden (kirchliches Notrecht). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon hätätilassa meidänkin kirkollinen oikeutemme on Pyhä Raamattu, Jumalan sana (sacra scriptura ius nostrum divinum). Se on meidän valtakirjamme käydä toimimaan sen hyväksi, että isänmaassamme mahdollisimman moni saisi kuulla oikean apostolisen viran välityksellä puhtaan evankeliumin äänen, saisi vastaanottaa avaintenvallan avun ja tulisi osalliseksi Kristuksen asettaman järjestyksen mukaan hoidetuista pyhistä sakramenteista.

Perustettavan hiippakunnan päämääränä on toteuttaa kirkon Herraltaan saamaa lähetystehtävää tukemalla seurakuntia, niiden pastoreita ja kaikkia kristittyjä oikean uskon levittämiseksi, säilymiseksi ja uudistumiseksi, kristillisen elämän elpymiseksi ja vahvistumiseksi ja kristillisen rakkaudenpalvelun ja diakonian toteutumiseksi, jotta mahdollisimman moni saisi uskon kautta Jeesukseen Kristukseen omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän. Lähetyshiippakunta kutsuu mukaan tätä tehtävää toteuttamaan kaikkia luterilaista kirkollista uudistusta etsiviä.

Kokousedustajat antamamassa äänensä piispanvaalissa

Kun Lähetyshiippakunta oli virallisesti kiitosvirsin veisaten perustettu, sen ensimmäinen tehtävä oli valita henkilöt johtamaan sitä. Piispanvaalissa esipaimeneksi valittiin pastori Risto Soramies, joka vihittiin piispan virkaan 4.5.2013. Hiippakuntadekaaniksi valittiin pastori Juhana Pohjola. Lisäksi kokouksessa valittiin hiippakuntaneuvoston ja konsistorin jäsenet. Lähetyshiippakunnan työ saattoi alkaa.

Oli selvää, että Lähetyshiippakunnan perustamisesta olisi myös seurauksia. Perustamiskokousta seuraavina vuosina lähes kaikki hiippakunnassa palvelleet Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vihityt papit menettivät pappisoikeutensa. Se merkitsi monen ja myös allekirjoittaneen kohdalla jäsenyyden jättämistä omassa kastekirkossa. Jännitteisellekään rinnakkaiselolle kansankirkossa ei ollut enää edellytyksiä. Työ sen puitteissa ei ollut enää mahdollista. Lähetyshiippakunnan perustaminen merkitsi yhtäältä katkeamatonta jatkumoa luterilaiselle uskolle ja seurakunnalliselle elämälle joka Suomessa on vaikuttanut. Toisaalta se tarkoitti, että vaikka isien ja äitien usko jatkui, Lähetyshiippakunnasta muotoutui luterilainen kirkko Suomeen. Siksi itsenäisenä kirkkona solmimmekin pian yhteyksiä sisarkirkkoihin ulkomaille ja liityimme osaksi Kansainvälistä luterilaista neuvostoa (ILC). Olemme myös Suomessa halunneet ja yhä haluamme rakentaa yhteyksiä kaikkiin niihin, joille Raamattu ja luterilainen tunnustus on rakas.

Tunnustamme arvostaen, että meillä on veljiä ja sisaria edelleen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tekemässä arvokasta evankeliumin työtä. Meille Herra hyvyydessään on kuitenkin avannut toisen tien kulkea. Sydämen vapaudessa ja ilossa olemme saaneet Lähetyshiippakunnassa ruokkia sieluja ja rakentaa seurakuntia. Ei nämä vuodet helppoja ole olleet, mutta hyvin Herra on kaiken johtanut. Työ on jatkanut kasvuaan. Pyhä Henki on kutsunut alttarien ja saarnatuolien äärelle nyt jo neljäkymmentäyksi järjestäytynyttä seurakuntaa. Olemme rukouksin kyselleet, miten me voimme Lähetyshiippakuntana kutsua tässä ajassa ihmisiä Jumalan sanan lujalle perustalle. Olemme saaneet opetella ja ihmetellä, miten jumalanpalvelus on elämäksi ja seurakunta kodiksi. Kuinka paljon onkaan Herra meille armossaan vielä varannut rakentaessamme luterilaista kirkkoa tuleville polville. Pyhä Henki, kutsu ja kokoa, varjele ja johdata!

Kymmenen vuotta on ohikiitävä hetki ihmiselämässä puhumattakaan Kristuksen Kirkon historiassa. Mutta kiinnittyessämme Kristukseen, hänen armoonsa ja pyhään sanaansa, me olemmekin tekemissä iankaikkisuuden kanssa. Kirkkomme, seurakuntamme ja messumme ovat kaikkia valmistamassa ja kantamassa meitä taivaalliseen kotiin!

Kiitos Herralle näistä vuosista ja kaikista ihmistä, jotka hän on lähettänyt!

Tervetuloa yhä rakentumaan ja rakentamaan Lähetyshiippakunnan seurakunnissa!

”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella” (Ps.103:2-4).

Viime vuoden merkittävin asia seurakunnissamme oli vuoden alusta tapahtunut rajoitusten poisjääminen, ja sen myötä käynnistynyt vähittäinen seurakuntaelämän normalisoituminen. Vuoden aikana kävijämäärät ovat lähteneet vähitellen palautumaan epidemiaa edeltävälle tasolle. Kesästä alkaen toiminta oli jo normaalia, kesän leirit, kesäjuhla ja Sinut on kutsuttu-tapahtuma Porissa pystyttiin järjestämään normaalisti.

Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon vihittiin kaksi uutta pappia kesäjuhlassa. Pastori Mikko Aho asettui Turun seurakunnan vastaavan pastorin viransijaiseksi ja Pastori Harri Hernesmaa palvelee seurakuntaa Parikkalassa oman toimen ohessa. Konsistori hyväksyi marraskuussa Pastori TT Harry S. Backströmin hakemuksen liittyä hiippakunnan pappiskollegioon.

Raamattukäräjät päätyivät keväällä käräjäoikeuden päätökseen hylätä syytteet Päivi Räsästä ja Juhana Pohjolaa koskien. Syyttäjä kuitenkin teki päätöksen valittaa hovioikeuteen, jonka odotetaan ottavan asian käsittelyyn kuluvan vuoden elokuussa. Syyskuussa Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC) valitsi piispa Juhana Pohjola puheenjohtajakseen maailmankonferenssissaan Kenian Kisumussa.

Seurakuntien toiminta

Vuotta 2022 on hyvä verrata sekä edellisvuoteen, että vuoteen 2019, joka on viimeisin vuosi, jonka tilastoja epidemia ei vääristä. Kuten jo todettiin, viime vuonna ihan alkuvuotta lukuun ottamatta toiminta on ollut normaalia ja vuodet 2020 ja 2021 olivat epidemian takia poikkeukselliset. Hyvänä esimerkkinä tästä on jumalanpalvelusten lukumäärä. Viime vuonna jumalanpalveluksia pidettiin yhteensä 1903 kertaa 1862 pyhäpäivänä. Ainostaan 42 jumalanpalvelusta olisi siis rajoitusten takia tuplattuja. Vuonna 2021 messuja oli yhteensä 3581 ja pyhiä oli 1837. Tämä kertoo toiminnan palautumisesta normaaliksi.

Vuodesta 2019 seurakuntien määrä on kasvanut neljällä. Vuonna 2022 Salon toiminta järjestäytyi Apostoli Johanneksen luterilaiseksi seurakunnaksi. Syyskaudella säännöllinen jumalanpalvelustoiminta käynnistyi Pieksämäellä ja Lieksassa. Tämän lisäksi osassa seurakunnista on pystytty lisäämään jumalanpalvelusten määrää. Kaiken tämän ansiosta, ja epidemiasta huolimatta, on jumalanpalvelusten lukumäärä kasvanut 9 % vuosien 2019 ja 2022 välillä, kun jätetään tuplamessut huomiotta. Vaikeasta tilanteesta huolimatta Jumala on suonut kasvua. Kiitos Herralle!

Jumalanpalvelusten kävijämäärissä vuosi 2022 näytti myös selkeästi toiminnan elpyvän. Kävijöitä oli yhteensä 70 235, kun vuonna 2021 kävijöitä oli yhteensä 64 588. Vielä on kuitenkin matkaa vuoden 2019 kävijämäärään 76 349. Seurakuntien jäsenmäärä kasvoi hieman ja on nyt 2447.

Talous

Seurakuntien keräämä taloudellinen kannatus kasvoi jälleen vuonna 2022. Tilinpäätös ei ole vielä valmistunut, joten luvut ovat alustavia, mutta nousua oli edellisvuoteen nähden noin 6,5%, kannatuksen ollessa 1 583 002 €. Kannatus on kasvanut hienosti, mutta yleinen kustannusten nousu on tuntunut myös kirkkomme toiminnassa menojen nousuna.

Kaiken kaikkiaan Suomen Luther-säätiön varsinainen toiminta, joka sisältää seurakuntien lisäksi myös Lähetyshiippakunnan ja Luther-säätiön varsinaisen toiminnan muttei rahoitustoimintaa ja esimerkiksi testamentteja, asettunee alijäämäiseksi yli -110 000 €. Alijäämä muodostui lähes kokonaan kevät- ja kesäkausien aikana.

Saadun testamenttilahjoituksen takia akuuttia taloudellista huolta ei ole, mutta lähiaikoina haasteena tulee olemaan varsinaisen toiminnan rakenteellisen alijäämän kurominen umpeen. Syyskaudella 2022 varsinaisen toiminnan talous pysyi jo tasapainossa, joten pitämällä saman kurssin tänä vuonna, tulee alijäämä selätetyksi!

Mediatyö

Lhpk.fi

Lähetyshiippakunnan internet-kotisivut osoitteessa www.lhpk.fi keräävät noin 2000 näyttökertaa joka päivä. Vuositasolla suosituin yksittäinen sivu, etusivun jälkeen, on saarna sivu, joka avattiin noin 88 000 kertaa vuoden aikana. Kun mukaan lasketaan seurakuntien omien saarnasivujen näyttökerrat, on lukema jo reilusti yli 100 000. Vuoden aikana julkaistuja 1194 saarnaa ja opetusta todellakin kuunnellaan. Kaiken kaikkiaan vuoden 2022 lopulla oli sivuillemme tallennettuna hieman yli 10 000 saarnaa. Yksittäisistä artikkeleista eniten kiinnostusta herättivät Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan oikeudenkäyntiä käsittelevät artikkelit.

YouTube-kanava

Lähetyshiippakunnan YouTube-kanavalla oli vuoden päätteeksi noin 1400 tilaajaa. Kanavalle ladatuilla videoilla oli yhteensä noin 20 000 katselukertaa ja suorilla lähetyksillä oli noin 28 000 katsojaa. Keväällä suorat lähetykset messusta olivat säännöllisiä, mutta syksystä niitä on ollut satunnaisemmin. Kesäjuhlan lähetykset olivat jälleen erittäin suosittuja, suoria lähetyksiä katsoi keskimäärin reilut 1500 katsojaa ja yhteensä lähetyksillä oli noin 12 500 katsojaa.

Studio Krypta

Studio Krypta tuottaa laadukkaita kristillisiä keskusteluohjelmia YouTube-palveluun omalle kanavalleen. Kanavalla oli vuoden päätteeksi hieman vajaat 2000 tilaajaa, vuoden aikana määrä kasvoi 670 tilaajalla. Kanavan ohjelmia katsottiin YouTubessa vuoden aikana yhteensä 140 000 kertaa. Suosituimmat ohjelmat olivat: Ajassa: Raamattukäräjät (30 908), Kohtaamisia Kristikunnassa: Leo Meller (9 655), Korkeimman suojeluksessa – ajatuksia Ukrainan sodasta (8 155) ja Ajassa: Vapautustuomio (8 020).

Luterilainen.net

Lähetyshiippakunnan opetussivusto luterilainen.net keräsi vuoden aikana noin 213 000 näyttökertaa. Kestosuosikkina huipulla olevan kirkkovuosikalenterin lisäksi erityisesti sarjamuotoiset podcastit ja opetustallenteet olivat suosittuja. Oikeasti luterilainen podcastin lisäksi 1 Mooseksen kirjan ja Roomalaiskirjeen opetussarjat olivat paljon vierailtuja.

Tilastot

Vuoden 2022 tilastot ovat esitettyinä artikkelin lopuksi taulukossa. Lähetyshiippakunnan kaikki tilastot löytyvät osoitteesta www.lhpk.fi/tilastot

Lataa Lähetyshiippakunnan tilastot vuodelta 2022 pdf-tiedostona

Nuorten aikuisten Corpus Christi Finland -uudenvuodentapahtuma keräsi viitisenkymmentä osallistujaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Puolasta Loimaalla sijaitsevaan Mustajärven leirikeskukseen. Englanninkielisellä leirillä opettivat ja hetkipalveluksia johtivat Lähetyshiippakunnan nuorten aikuisten työstä vastaava pastori Mika Tervakangas Oulun Timoteuksen seurakunnasta, pastori Lars Daniel Brandt Ruotsista ja pastori Mikael Bruun Norjasta.

Edellisen kerran kansainvälinen nuorten aikuisten leiri järjestettiin Mustajärvellä itsenäisyyspäivän tienoilla vuonna 2019. 

Leirillä oli raamattuopetusten ja hetkipalvelusten lisäksi ohjelmassa muun muassa jo edelliseltä Suomen Corpus Christi -leiriltä tuttu avantokisa. Kaikkien viisi minuuttia avannossa värjötelleiden kesken arvottiin viidenkymmenen euron arvoinen hinnanalennus tulevan kesän kansainväliselle Corpus Christi -leirille, joka järjestetään 24.–28.7.2023 Liepajassa, Latviassa.

Myös pastorien kyselytunti uudenvuodenaattoiltapäivänä oli suosittu ohjelmanumero. Leiriläisiä askarrutti muun muassa se, voivatko naiset ja miehet olla vain platonisia ystäviä, miksi leirillä on niin paljon liturgiaa, ristin ja kunnian teologian ero, mitä kirkkoisiä luterilaisen olisi hyvä lukea, miksi ehtoollispöytä on Lähetyshiippakunnassa suljettu ja kuinka toimia, jos omat vanhemmat suhtautuvat kristilliseen uskoon vihamielisesti.

”Saa heittäytyä kristillisessä mielessä”

21-vuotias Aarni Turun Pyhän Paavalin seurakunnasta näki ilmoituksen leiristä seurakunnan nuorten WhatsApp-ryhmässä. Hän ei ole aiemmin osallistunut kansainvälisille tunnustuksellisille luterilaisille leireille, mutta uskoo, ettei kokemus jäänyt viimeiseksi.

• Tällä leirillä heräsi mielenkiinto myös ensi kesän Corpus Christi -leiriä kohtaan, hän kertoo.

Aarnin mielestä uudenvuodentapahtuma on oiva tilaisuus tavata uusia ihmisiä ja ”heittäytyä kristillisessä mielessä”. 

• On ollut mahtavaa viettää uutta vuotta täällä rakkaudellisessa ilmapiirissä.

Myös toinen ensikertalainen hehkuttaa uusien ihmisten kohtaamista. Pienissä seurakunnissa nuoret aikuiset ovat usein vähemmistössä. On tärkeää edes muutaman kerran vuodessa päästä tapaamaan muita samanikäisiä kristittyjä, jakaa ajatuksia ja saada vertaistukea.

Saksalainen Franzisca, 19, asuu tällä hetkellä Teuvalla, jossa työskentelee au pairina. Kotimaassaan hän kuuluu luterilaiseen kirkkoon, joka on kirkollisessa yhteydessä Lähetyshiippakunnan kanssa.

• Teuva on pieni paikkakunta aika syrjässä, ja olen kaivannut tosi paljon hengellisiä tapahtumia ja muiden ikäisteni kristittyjen seuraa. 

Franzisca kertoo lähtevänsä takaisin arkeen ravittuna.

• Olen oppinut paljon uutta Raamatusta ja saanut ymmärrystä hengellisissä kysymyksissä, hän kertoo. 

Leiristä vastannut pastori Mika Tervakangas kehuu komiteaa, joka on hoitanut käytännön järjestelyt ja mahdollistanut, että pastori voi keskittyä omiin töihinsä.

• Mukana on ahkeria ihmisiä ja kaikki toimii hyvin, hän kiittelee. 

Meno
13.10. Helsinki – Tel Aviv klo 19:50–00:15 (Reittilento, Finnair)

Paluu
21.10. Tel Aviv – Helsinki klo 01:05–05:45 (Reittilento, Finnair)

Majoitus
13.10.–16.10. Jerusalem/Leonardo Jerusalem
16.10.–20.10. Tiberias/Leonardo Club

Matkanjohtajina
pastorit Samuli Siikavirta ja Antti Lehrbäck,
oppaana Ariel Livson

Ilmoittautumiset ja tiedustelut
Lauri Kosonen / puh. 044 244 5323
[email protected]

Hinta
1599 € (sis. puolihoito, 1hh +630 €)
+ retket n. 380 €

Mainos
Israelin matka syksy 2023 (pdf-tiedosto)

HUOM! Matkan voi maksaa osissa, esim. sovittu summa kuukausittain.

Tervetuloa mukaan matkalle pyhään maahan!

Lähetyshiippakunnan valtakunnalliset miestenpäivät Kiponnimen kurssikeskuksessa (Kiponniementie 84, 41940 Jyväskylä) 27.–29.1.2023.

Mukana päivien ohjelmavastuussa mm. Sami Gråsten, Antti Lehrbäck, Miika Nieminen ja Kalle Väätäinen.

ALUSTAVA OHJELMA

Perjantai 27.1.

16.00 Tervetuloa! Sisäänkirjautuminen ja majoittuminen. Tulijoita vastaanottamassa miestenpäivien isännät Miika Nieminen ja Kalle Väätäinen
17.00 Päivällinen
18.00 Avajaiset Kiponniemen salissa: ”Mitä on raamatullinen miehuus?” Kalle Väätäinen ja Sami Gråsten
19.30 Makkaranpaisto ja vapaata keskustelua kodalla
21.30 Kompletorio salissa: ”Tapahtukoon sinun tahtosi”, Kalle Väätäinen

Lauantai 28.1.

08.00 Aamupala
09.00 Laudes: ”Teidän järjellinen jumalanpalveluksenne”, Miika Nieminen
09.30 ”Antakaa elämänne – kristityn kutsumukset.” Alustus Kalle Väätäinen, keskustelua isännöi Pekka Puustinen.
11.00 Ruokailu
13.00 Ad sextam: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille esikuvan”, Jouni Anttila
13.30 ”Järjellinen jumalanpalvelus avioliitossa, taloudenhoidossa ja seurakunnassa.” Alustus Antti Lehrbäck.
14.30 Kahvi
15.00 Pienryhmäkeskustelut alustuksen pohjalta. Ryhmäjako juhlasalissa.
16.00 Ulkoilu / vapaata olemista
17.00 Päivällinen
18.00 Seurat ukko-Paavon tyyliin. Veisaamme Luterilaisia virsiä muutaman säkeistön kerrallaan. Miesten puheenvuoroja pienryhmäkeskustelujen pohjalta jakaa Kalle Väätäinen
19.30 Saunat ja makkaranpaisto kodalla
21.30 Kompletorium: ”En minä ole tullut lakia kumoamaan, vaan täyttämään.” Pekka Puustinen

Sunnuntai 29.1.

8.00 Herätys ja huoneiden siivous
9.00 Aamupala
10.00 Messu: ”Jeesus auttaa hädässä”, lit. Kalle Väätäinen, saarna Miika Nieminen.
12.00 Lounas ja lähtökahvit

ILMOITTAUTUMINEN

Miestenpäiville ilmoittaudutaan suoraan Kiponniemen toimintakeskuksen järjestelmään: Ilmoittautuminen

HINTA

• Hinta 145 eur / mies (täysihoito omin liinavaattein).

LISÄTIEDOT:

• Kalle Väätäinen, puh. 044 333 1101
• Miika Nieminen, puh. 044 327 5007

Artikkelikuvan kartta © OpenStreetMapin tekijät

Sain olla seurakuntani lähettämänä Keniassa reilun parin viikon opetusmatkalla. Palasin retkeltä 15.12. lumiseen Suomeen.

LHF (Lutheran Heritage Foundation) toimi kahden seminaarin järjestäjänä. Ensimmäinen opetusviikko pidettiin Nairobissa LHF:n tiloissa. Paikalle oli lähetetty pastoreita kaikista Kenian evankelisluterilaisen kirkon hiippakunnista. Myös Tansaniasta oli muutama pastori. Positiivinen yllätys oli, että suurin osa saapuneista oli hiippakuntasihteereitä tai piispojen avustajia. Aiheenamme oli liturgia ja tunnustus.

Jos aiheen ymmärtää väärin, niin se kuulostaa kamalan tylsältä. Osa seminaariin tulijoista luulikin, että luennoin muotomenoista ja kaavamaisesta opista.

Luentojen pääviesti oli, että liturgia ei ole ihmisten seremonia, vaan se on Jeesuksen armotekoja meidän syntisten ihmisten keskellä. Kun Isä näki langenneen ihmiskunnan hädän, hän lähetti Poikansa suorittamaan ensimmäisen liturgian. Jeesus eli puolestamme Marian kohdusta alkaen pyhän ja puhtaan elämän. Hän otti syntimme päällensä ja kärsi Golgatan ristillä sovituskuoleman. Hänen ylösnousemuksensa vahvisti, että uhri oli riittävä ja että hän täytti kaiken, mitä Jumala meiltä ihmisiltä vaatii.

Kristus antoi kirkolleen valtuutuksen toiseen liturgiaan. Hän antoi elävän sanansa ja armonvälineet,   jotta niiden kautta voisimme vastaanottaa Hänet ja kaikki hänen ansionsa. Ilosanoma on siinä, että kaikki syntimme ovat jo sovitetut ja pyhä elämä puolestamme eletty. Kristillinen liturgia on siis Jumalan armotyötä, kun hän julistaa meitä vanhurskaaksi, pukee meitä Kristukseen kasteessa, syöttää meille lunastuksemme hinnan ehtoollisessa ja antaa syntimme anteeksi synninpäästön sanassa. Kristus valtuutti apostolisen paimenviran hoitamaan tätä liturgiaa. Oikein ymmärrettynä liturgiassa on kysymys Kristuksesta ja hänen vastaanottamisestaan. Ei ole kysymys meidän suorittamasta ylistyksestä, rukouksesta tai palvonnasta. On kysymys siitä, että Jeesus itse palvelee, rukoilee kanssamme, ja kohtaa meitä. Hän avaa näin suumme ylistykseen. Luterilainen tunnustus ei myöskään ole mitään muuta, kuin puhtaan evankeliumin varjelemista ja siitä kertomista.

Luterilainen Kristuskeskeinen hengellisyys on ainutlaatunen asia myös Afrikassa. Liian moni esittää kristinuskon turhan monimutkaisesti. Jokainen ihminen tarvitsee joka päivä Jeesusta ja hänen ansioitaan. Viestin täytyy keskittyä niihin asioihin, jotka ovat välttämättömiä pelastukseen. Muut asiat ovat epäolennaisia. Yksin Kristus, meitä syntisiä ihmisiä varten sanassa ja sakramenteissa!

Huomasin opiskelijoiden innon, kun he ymmärsivät, että nyt puhutaan yksinkertaisella tavalla vain Jeesuksesta ja hänen vastaanottamisestaan. Keskusteluissa, joita kävimme paljon viikon aikana pohdimme sitä, miten liturgiassa pastorin ja seurakunnan tulee toimia suhteessa armonvälineiden kautta läsnäolevaan Jeesukseen. Oli kyllä hienoa olla oppimassa ja jakamassa Afrikkalaisten pastorien kanssa. Kuulin jo palautetta, että yhdessä hiippakunnassa oli palattu luterilaiseen käytäntöön ehtoollisenvieton suhteen.

Toisen viikon olin maasai-alueella Lenkishonissa 100km Nairobista etelään piispa John Kispanin vieraana. Siellä opetin myös liturgiaa ja tunnustusta, mutta vähän kevennetysti. Paikalla oli maasai-heimon pastoreita, evankelistoja ja seurakunnanvanhimpia. Seminaari sujui omalla tavallaan yhtä hienosti, kuin Nairobissa. Iloitsimme ja opimme evankeliumin lahjoista. Viikko päättyi Jumalanpalvelukseen, jossa kastettiin seitsemän lasta! Kuitenkin vaikuttavin asia vierailullani oli ihmisten hätä.

Itä-afrikan kuivuuden takia maasaitten karjasta on kuollut 90-95%. Heidän koko omaisuutensa on vuohissa, lampaissa ja lehmissä. Minne tahansa savannilla kävelin, näin kymmeniä ja satoja kuolleita eläimiä. Piispa käytti minut karjamarkkinoilla, jotka olivat täynnä kuolemaa ja ahdistusta. Karjan myyminen on lähes kaikkien maasaitten ainut tulonlähde. Nyt näin myyntipaikalla enemmän kuolleita tai kituvia elämiä, kuin myytäviä. Kaikesta huolimatta sain kokea lämpimiä ja iloisia kohtaamisia paikallisten ihmisten kanssa. Oli upeaa huomata, että ihmiset luottavat hätänsä keskellä Jumalaan. Jumala on antanut kuivuuden tulla ja häneen ihmiset turvautuvat rukouksissaan.

Tilanne herätti minussa monelle Afrikassa käyneelle tutun riittämättömyyden ja avuttomuuden tunteen. Mikä olisi oikea tapa auttaa? Miten pitäisi auttaa? Miten yksittäisen ihmisen pitäisi suhtautua tilanteeseen? Näihin kysymyksiin en osaa vastata. Vaikka minä antaisin koko omaisuuteni ja auttaisin, niin se olisi mitättömän pieni apu koko Itä-Afrikan mittakaavassa.

Yksi asia, jonka opin keskusteltuani paikallisten ihmisten ja lähetystyöntekijöiden kanssa, oli suuri oivallus minulle; paras apu on kannustaa ja ohjata paikallisia ihmisiä omaan vastuuseen tilanteesta. Keniassa ihmiset ovat olleet pitkään hätäavun varassa, eikä kestäviä ratkaisuja ole tehty tarpeeksi paljon. Nyt kannustamme paikallista hiippakuntaa maasai-alueella kestävissä projekteissa. Alueelle on esimerkiksi mahdollista tehdä porakaivoja, jotka toisivat ratkaisun kuivuuteen ja ruokapulaan. Maasaitten on mahdollista paimentolaisuuden lisäksi viljellä maata ja opetella muita elinkeinoja. Tietenkin on surullista, että ikivanhan kultturin on muututtava, kuivuuden ja ihmisten määrän takia.

Joka tapauksessa evankeliumi Jeesuksesta on vastaus noidenkin ihmisten hätään ja ahdinkoon. Saamme rukoilla, että he niinkuin mekin, sanoisimme Raamatun sanoin: Jos me elämme, niin elämme Herralle, ja jos kuolemme, niin kuolemme Herralle. Sentähden, elimmepä tai kuolimme, niin me olemme Herran omat.(Room 14:8)

Pyydän sinua, joka luet matkakertomukseni, rukoile Itä-Afrikan kuivuuden takia hädässä olevien ihmisten puolesta! Herra Jeesus Kristus Jumalan Poika armahda meitä syntisiä ihmisiä!

Pastori Kalle Väätäinen

Suomen Luther-säätiön hallituksen jäsen Erkki Pitkäranta piti puheen kuvan paljastustilaisuudessa.

Suomen Luther-säätiön hallituksen joulukuun kokouksen yhteydessä pidettiin teologian lisensiaatti Simo Kivirannan kuvan paljastustilaisuus. Luther-säätiön hallituksen jäsenen Erkki Pitkärannan puhe paljastustilaisuudessa on alla.

Simo Kivirannan kuvan paljastustilaisuudessa Koinoniassa 7.12.2022

Simo Kiviranta syntyi marraskuun 28. päivänä vuonna 1936. Tuolloin poliittiset jännitteet Euroopassa nousivat kohisten. 1930-luvun lämpimät kesät olivat vaihtumassa kylmiin sodan vuosiin. Vastasyntynyt poikalapsi oli vain päivän vanha, kun NKP:n Leningradin piirin sihteeri Andrei Zdanov lähetti Neuvostoliitosta varoituksen syyttäen Suomea ja Baltian maita seikkailupolitiikasta. Simon lapsuus kului sotavuosien varjossa Satakunnan Laviassa evankelisen herätysliikkeen ja Länsi-Suomen rukoilevaisuuden vaikutusalueilla. Lapsuudessa sairastetun polion aiheuttamat vaivat hankaloittivat Simon elämää loppuun asti.

Pojan lahjakkuus huomattiin jo varhain. Opintie vei ylioppilaaksi ja Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan. Pro gradu tutkielma oli niin laaja ja perusteellinen, että se hyväksyttiin myös lisensiaattitutkimuksen arvoiseksi. Siitä lähtien Simo tunnettiin teol.lis. Simo Kivirantana. Lyhyen seurakuntapastorin pestin jälkeen Simo siirtyi Helsingin yliopistoon, jossa teki uran uskonto- ja lähetystieteen laitoksen sekä ekumeenisen arkiston assistenttina ja systemaattisen teologian laitoksen ekumeniikan jaoston assistenttina. Elämäntyö oli kuitenkin huomattavasti tätä yliopistotyötä laajempi. Simo oli tunnettu ja arvostettu opettaja ja vaikuttaja Suomen hengellisten liikkeitten keskuudessa. Itse tutustuin Simoon Evankelisen ylioppilasliiton piirissä 1970-luvun alussa. Simon yhteydessä on aina mainittava aviopuoliso Kirsti, joka avasi kodin ovet lukuisille vieraille ja osoitti aina suurta ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta.

Simon tunteneet ja hänen kanssaan keskustelleet muistavat hänet ystävällisenä ja auttamishaluisena henkilönä, joka jaksoi keskustella ja kuunnella sellaisiakin kumppaneita, joiden tietomäärä ja osaaminen olivat vaatimattomat hänen hallitsemiensa tietomäärien ja osaamisen rinnalla. Hänen kiinnostuksensa kohteet olivat poikkeuksellisen moninaiset. Hän kykeni taustoittamaan ja kehystämään teologiset ja kirkkoa koskevat kysymykset laajasti ja kiinnostavasti. Teologian eri osa-alueiden lisäksi taustaa hänen ajatteluunsa ja pohdintoihinsa ja tieteelliseen työhönsä antoivat perehtyminen historiaan, aatehistoriaan, filosofiaan, kirjallisuuteen sekä ajankohtaisen poliittisen ja teologisen keskustelun tarkka seuraaminen ja analysointi. Itseään täynnä oleva keskustelukumppani saattoi ystävällisestä kuuntelijasta ja kommentoijasta muodostaa kuvan monikasvoisesta tai kaksikasvoisesta teologista, jos ei jaksanut odottaa Simon puheenvuoroa ja hänen yhteenvetoaan esillä olevista näkökohdista. Simo ei ollut päälle painava, omia ajatuksiaan tyrkyttävä apologeetta ja agitaattori. Hän toi esiin asiaan vaikuttavat näkökohdat ja niiden taustat ja teki niistä sydämen kristittynä johtopäätökset. Hän ei ottanut tulkintahorisontikseen kulloisenkin ajankohdan kirkkopoliittisia aatteita, vaikka ne olisivat olleet laajastikin hyväksyttyjä.

Suomen Luther-säätiön perustavassa kokouksessa syksyllä 1999 tämä ajattelu tuli selvästi esiin. Simon mukaan säätiön perustaminen ei ollut mikään alku, vaan osa sitä elämän liikettä, joka alkoi siitä, kun Jumalan Poika tuli ihmiseksi, ja kun kirkko syntyi siinä mielessä, kun me kutsumme sitä apostolin mukaan Kristuksen ruumiiksi. Simo totesi, että tällä elämän liikkeellä on tausta jo vanhan liiton pyhissä. Heistä merkittävin oli Aabraham, joka uskoi lupauksen sanaan. Sen uskon Jumala luki vanhurskaudeksi. Vieläkin kauemmaksi Simo kiinnitti perustajien ajatukset sanomalla:

”meillä on Raamatun pohjalta se ajatus, että Kristuksen Pyhä Kirkko on ollut jo ennen maailman perustamista. Kristuksessa Jumala on valinnut ja valitsee ne, jotka hyväksi on nähnyt ja näkee.”

Kuten huomaamme, inkarnaatio, Jumalan ihmiseksi tuleminen on tässä Luther-Säätiön perustajan puheessa keskiössä.

Minusta Simon teologisen työskentelyn ja tutkimuksen keskeinen piirre on saksalaisen idealismin turmiollisen vaikutuksen huomaaminen länsimaisessa teologiassa ja kirkkojen elämässä. Länsimaisen filosofian ja aatevirtausten tunkeutuminen teologiaan konstantiinolaisissa kirkoissa on saanut aikaan opetuksen, jossa ruumis ja henki erotetaan toisistaan. Teologiasta ja kristinuskon sisällöstä on muodostunut henkinen, ei-aineellinen sielutiede, jolloin mm. ruumis ja sen muokkaushalut jäävät teologian ulkopuolelle. Postuumisti Simon luentomateriaaleista julkaistu systemaattisen teologian oppikirja Salattu ja ilmoitettu Jumala avaa tämän idealismikritiikin laajasti ja perustellen.

Alkavan joulun aikana tästä henkistyneestä kristillisyydestä lauletaan taas innolla siihen tapaan, että Jeesus syntyy ihmissydämeen ja hiljaiseen mieleen eikä talliin seimen oljille. Kristus ei ole irtautunut kirkon ulkopuoliseksi taivaassa asuvaksi Hengeksi. Hän on keskellämme Sanassaan, kasteveteen liittyneenä ja siunatussa ehtoollisleivässä ja viinissä.

Simo Kiviranta

Olkoon tämä kuva Simosta muistutuksena jokaiselle siitä, että samalla tavalla kuin Simo katsoo tässä valokuvassa katsojaa, inkarnoitunut Kristus katsoo jokaista rakastaen. Hän luopui taivaallisesta kirkkaudestaan meidän vuoksemme syntyen pyhän neitsyt Marian Sanalla puhdistetun kohdun kautta ihmisen osaan kärsimään synnin rangaistuksen meidän puolestamme.

Tapaninpäivän lauluseuroissa Simon ja Kirstin kodissa ei koskaan jätetty laulamatta virttä, joka alkaa riemullisesti:

In dulci jubilo
nyt riemuin laulakaamme.
Meidän autuutemme
in praesepio
on nyt aurinkomme
matris in gremio

Erkki Pitkäranta

Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo oli 22.11.2022 Radio Patmoksen aamuvieraana.

Kerosuon haastattelun voit kuunnella alla olevasta saarnaselaimesta:

Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokouksessa julkaistiin kirja nimeltä Ihmeellisesti tehty. Kirja on suomenkielinen käännös pastori John W. Kleinigin teoksesta Wonderfully Made.

Kirjan kääntäjä Pauliina Pylvänäinen kuvasi kirjaa seuraavin sanoin: ”Tänään julkaistava kirja muistuttaa, että vaatteittesi alla piilossa on Jumalan luoma ruumis. Kleinig käsittelee ihmiskehoa luomisen, lunastuksen ja pyhityksen näkökulmista. Tämä kirja onkin ihmiskehon ylistys.

Lisäksi kirjassa pysähdytään meidän aikamme ajankohtaisten asioiden äärelle. Kleinig käsittelee niin ihmisen omaan ulkonäköön liittyvää tyytymättömyyttä ja häpeää kuin monia ruumiin seksuaaliseen luonteeseen liittyviä kysymyksiä: seksuaalisuutta avioliitossa, naimattomana elämistä, seksuaalista halua ja sukupuolisia suhteita. Kenen ihmisen elämään nämä eivät liittyisi? Kuka meistä tämän ajan ihmisistä voi pysyä erossa turhista ulkonäköpaineista, ruumiin hyvinvoinnin laiminlyömisestä, seksuaalisuuden lahjan väärin käyttämisestä tai ruumiin arvon väheksymisestä henkisyyttä tai jopa hengellisyyttä ylikorostamalla?

Kirjaa kääntäessäni koin olevani etuoikeutettu, kun sain sana sanalta pysähtyä miettimään, mitä Jumalan sana ja luterilainen traditio ihmisruumiin asemasta ja merkityksestä sanovat. Tämä kirja haastaa meidät näkemään oman ruumiimme ja toistemme ruumiit sellaisina kuin Jumala näkee ne ja suhtautumaan niihin niin kuin hän suhtautuu. Jumala näkee jokaisen ihmisen ruumiin sellaisena kuin se ikuisuudessa tulee olemaan. Hän katsoo ihmisen ulkoisen olemuksen sisään ja näkee ihmisen, joka on hänen silmissään kaunis ja jonka hän on tehnyt. Jumalan Sanalla on myös voima parantaa vahingoittuneita kehoja ja tehdä meidät todellisesti sinuiksi itsemme, Jumalan ja muiden kanssa.

Rukoukseni onkin, että tätä kirjaa lukiessa sinäkin voisit iloita ylösnousseen Herramme ruumiista, omasta kehostasi ja toisten ihmisten kehoista niin kuin psalmin 139 kirjoittaja tekee: Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää!”

Kirjan voi tilata Lähetyshiippakunnan kaupasta: kauppa.lhpk.fi/ se on myös myynnissä seurakuntien kirjamyyntipöydillä. Kirjan hinta on 23€.

18.12 mennessä tilatut kirjat ehtivät vielä joulupostitukseen.