Otsikon sanat ovat Timo Holman kirjoittamat Pappismatrikkelissa (2010). Vanhan luterilaisen kansankirkollisuuden viimeisimmistä mohikaaneista kutsui Herramme Timo Holman riemuitsevaan seurakuntaan Järvenpäässä 8.12.2022. Timo Holma oli syntynyt 19.6.1932 Ylitorniolla. Hän toimi seurakuntatyössä Iissä, Toholammilla ja sitten Haukiputaan kirkkoherrana 1974–1996, Iin rovastikunnan lääninrovastina, Oulun hiippakunnan asessorina ym. Monipuoliseen pappisuraan liittyi lukemattomia kokonaiskirkollisia tehtäviä kuten jäsenenä kirkolliskokouksessa, merkittävässä kirkon virkakomiteassa ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppikeskustelujen työryhmässä. Mutta Timo Holma kuului myös niihin vanhan kansan pappeihin, joille monipuolinen kulttuuriharrastus oli tärkeää.

Haluan kirjoittaa muistokirjoituksen suurta veljellistä kunnioitusta tuntien, sillä omakohtaiset muistot vyöryvät mieleeni tunnustusrintaman synnystä, Paavalin synodin yhteisistä ponnisteluista, Kokkolan Andreaksen luterilaisen seurakunnan alkuvaiheista, Timo Holman muutosta Järvenpäähän ja osallistumisesta Pyhän Markuksen seurakunnan messuihin Helsingissä.

Timolle rakas lestadiolainen liike oli kokenut pahoja murtumia, mikä ajoittain vaivasi häntä. Olihan hän mm. lestadiolaisen lauluperinteen parhaita tuntijoita. Herramme avasi hänen silmänsä näkemään laajemmin. Varmaan siihen vaikutti myös hänen Oulun synodaalikokoukseen tekemänsä tutkimus virasta ja yleisestä pappeudesta (1967). Muistan hänet ryhdikkäänä ja sanojaan punnitsevana vanhanajan kutsumustietoisena pappina. Asessorina ollessaan hän tutki mm. tarkkaan pappiskandidaatteja ja saattoi myös hylätä tai kirjoituttaa eriävän mielipiteen. Niinpä hän sai jopa kypäräpapin pilkkanimen. Mutta totta on, että Timossa oli hienostunutta upseerimaisuutta. Muistan hänet ensimmäistä kertaa Evankeliumiyhdistyksen jostain pappeinkokouksesta. SLEY:ssä alkoi tapahtua varsinkin Reijo Arkkilan kaudella aidon ’hedbergiläisyyden’ eli luterilaisen tunnustuksellisuuden nousu, joka keräsi valveutuneita pappeja ja saarnaajia erilaisista lähtökohdista.  En tiedä, miten Simo Kiviranta, Olavi Rimpiläinen ja Anssi Simojoki ystävystyivät hänen kanssaan, mutta varmaan Kirkon virkakomiteaan liittyvissä keskusteluissa. Kun Olavi Rimpiläinen oli kutsuttu Kirkon koulutuskeskuksen johtoon, hän pyysi Timo Holmaa myös luennoimaan pastoraalikursseille. Olavi, Timo ja minä aloimme hioa eräällä kurssilla yömyöhään aseita, joita tarvittiin, etteivät ’postmodernistit jyräisi kirkkomme tunnustusta’. Kun Olavi Rimpiläisestä tuli piispa, monistakin syistä alkoi kvartetti Simo Kiviranta, Anssi Simojoki, Olavi Rimpiläinen ja minä kokoontua yhtenään, Timo vähemmän. Syy siihen, että piispana ollessaan Olavi piti valitettavasti tiettyä etäisyyttä Haukiputaan kirkkoherraan, oli se, ettei hän halunnut ’suosituimmuusasemaan’ ketään papeistaan. Mutta olihan Timo Holma Paavalin synodin tuki ry:n puheenjohtaja vuodet 1984–95, jolloin puheenjohtajuus siirtyi minulle. Olavi Rimpiläinen oli synodin esimies. Timo Holman teologinen kompetenssi, kansankirkon hyvä tuntemus ja realistinen näkemys, missä mennään, vei synodiamme eteenpäin. Tässä vaiheessa mukaan Synodin toimintaan tuli nykyinen piispamme Juhana Pohjola. Silloin oli vielä jotain mahdollisuuksia vanhalla kirkollisuudella ns. ponnen ollessa myös käytännössä arvossa. Mutta edessä oli aika, jolloin pitäytyminen Herran käskyyn kriminalisoitiin.

Laitoimme itsemme likoon, ettei kansankirkko olisi irrottautunut pyhästä Raamatusta ja kirkon tunnustuksesta, mutta hävisimme. Oli lähdettävä etsimään uutta tietä. Timo Holman vaimo Mirjami oli kuollut 1995 ja Timo muutti Kokkolaan saatuaan uuden vaimon Kertun. Vaikka Kokkolan seutu pysyi pitkään kirkollisena lintukotona, tilanne muuttui pian. Timo ystävystyi lähinnä evankelisten kanssa, mainittakoon mm. saarnaajat Martti Pylkkänen, Anders. P.O. Skytte ja Lauri Paavola. Timo osallistui heti jumalanpalvelusyhteisön alkuneuvotteluihin. Olin heidän kodissaankin. Niin syntyi Andreaksen luterilainen seurakunta. Kun Kerttukin kuoli, Timo muutti Järvenpäähän ja alkoi käydä Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan messuissa. Hänelle oli kuitenkin vaikeaa mm. se, että Lähetyshiippakuntaan valittiin oma piispa ja hän jäi pois hiljalleen. Koko maatamme siunannut aitoon luterilaisuuteen sitoutunut kansankirkko oli kuitenkin jo historiaa. Vanhan polven patriarkka ei pystynyt näkemään, että ”postmodernistit jyräsivät tunnustuksen”. Hänen luonaan hoitokodissa kävi vielä useitakin Paavalin synodin ajoilta tuttuja pappeja, jotka saattoivat valaa uskoa aikojen parantumisesta: ”Kun Jumala antaa herätyksen tuulien puhaltaa, kansankirkko palaa entiselleen”. Mutta ’postmodernistit jyräsivät jo tunnustuksen ja kansankirkon’.

Odotan aikaa, että saamme taas yhdessä laulaa:

”Pienet pääskyt wisertävät elämän puun oksill,

Jossa ei saada oleskella harakat eikä hottiset.

Mutta kesä pääskyt laulaa, kiitoswirttä kilvan.

Kuin ovat päässeet hengittämään Isän kirkasta ilmaa.

Suloisin Jesu, on wapahtajan Jesu.

Sen teki Jesu yksinään; siis kiitos sulle Jesus.”

Pastori Sakari Korpinen

Kohta juhlistamme seurakunnissa joulun suurinta lahjaa, Vapahtajamme syntymää. Joulunaika on monelle meistä ehkä rakastetuin kristillinen juhla-aika. Näin on varmasti osin myös takia, että joulu on perinteisesti myös yhdessäolon aikaa perheen kanssa. Tämän artikkelin aluksi haluankin toivottaa kaikille lukijoille siunattua adventinaikaa ja iloista ja rauhallista joulua kaikille! Pysähdytään yhdessä joulun ihmeen äärelle.

Lähetyshiippakunnan työ on kasvanut nopeasti ja tasaisesti ja yhä useammalla paikkakunnalla vietetään tänä vuonna joulua seurakuntamme yhteydessä. Tästä kiitos Jumalalle ja teille seurakuntalaisille. Yhteinen työmme vaatii toimiakseen myös riittävät varat toiminnan pyörittämiseen ja uuden toiminnan suunnitteluun. Moni seurakunnistamme on vasta matkalla kohti omien kulujen kattamista.

Toivon, että pysähtyisit hetkeksi pohtimaan mahdollisuutta osallistua ylimääräisellä lahjalla seurakuntasi kulujen kattamiseen myös näin joulun alla. Voisiko seurakuntasi saada joululahjan ylimääräisen kannatusmaksun muodossa? Halutessasi voit muistaa lahjalla esimerkiksi nuorisotyötä.

Tämän artikkelin lopuksi löydät seurakuntakohtaiset viitenumerot tilisiirtoa varten ja MobilePay maksulinkit. Avaa tiedot + merkistä.  Tiedot löydät myös www.lhpk.fi/kannatus sivulta.

Sami Niemi, hiippakuntasihteeri

Lähetyshiippakunnan verkkokaupassa kauppa.lhpk.fi  on julkaistu uusia kirjoja:

• Vuosikirja 2022
• Ihmeellisesti tehty – Raamatun opetus ruumiillisuudesta

Loppiaiseen asti kirjakaupasta löytyy myös paljon kirjoja alennusmyynnistä. Isoimpana tarjouksena Martti Lutherin Genesis-kommentaarin tarjoukset. Nyt koko sarja hintaan 45€ (normaali hinta 100€) ja yksittäiset sarjan osat 10-12€ (normaalihinta 25€).

Verkkokauppaan: kauppa.lhpk.fi

Kaikki tarjoushinnat ovat voimassa myös seurakuntien kirjapöydillä.

Uutuudet

Lähetyshiippakunnan vuosikirja 2022

Hinta 10€

Kaupasta on myös tilattavissa edellisiä vuosikirjoja 7€ hintaan tai kaikki vuosikirjat yhtenä pakettina 39€, niin kauan kuin vanhempia kirjoja on vielä saatavilla.

Ihmeellisesti tehty

Raamatun opetus ruumiillisuudesta

John W. Kleinig

23€

Tarjouskirjat

Genesis kommentaari sarjana, kaikki kuusi kirjaa 45 € (normaalihinta 100 €)

• Genesis kommentaarin osa 1 (luvut 1-7), 12 €
• Genesis kommentaarin osa 2 (luvut 8-17), 10 €
• Genesis kommentaarin osa 3 (luvut 18-24), 10 €
• Genesis kommentaarin osa 4 (luvut 25-31), 10 €
• Genesis kommentaarin osa 5 (luvut 32-40), 10 €
• Genesis kommentaarin osa 6 (luvut 41-50), 10 €
• Yksittäisen osan normaalihinta 25 €

Galatalaiskirjeen selitys 15 € (normaalihinta 25 €)

Vuosikirjat 2013-2021 7 € kappale, nyt kaikki edelliset vuodet alennettuun hintaan

Vuosikirjapaketti, sisältää vuosikirjat 2013-2022 39 € (normaalihinta 50 €)

Luterilaisia virsiä säestyskirja 35 € (normaalihinta 40 €)

Loputon lokakuu 8 € (normaalihinta 15 €)

Katekismus 7 € (normaalihinta 10 €

Katekes 7 € (normaalihinta 10 €)

Jumala vaikuttaa rukouksen 5 € (normaalihinta 10 €)

Seuraa minua – kirkkovuosi Jeesuksen seurassa 7 € (normaalihinta 15 €)

Sano vain sana – vuosi Jeesuksen seurassa 15 € (normaalihinta 20 €)

Adventus Domini – adventtilevy 3 € (normaalihinta 10 €)

Niin kuin se kirjoitettu on, niin se myös paikkansa pitää 10 € (normaalihinta 20 €)

Kristuksen ehtoollisesta – suuri tunnustus 10 € (normaalihinta 15 €)

Tuntomerkkien kirkko 6 € (normaalihinta 10 €)

Pyhä kaste Raamatussa 8 € (normaalihinta 10 €)

Pyhä kaste kirkossa 8 € (normaalihinta 10 €)

Lauantaina 19.11.2022 pidettiin Lähetyshiippakunnan vuosittainen hiippakuntakokous. Koolla oli lähes sata seurakuntien edustajaa, joista hieman alle puolet paikan päällä Helsingissä Koinonia-keskuksessa ja loput etäyhteyksin. Kokouksessa summattiin mennyttä aikaa ja luotiin katseita eteenpäin.

Piispa Juhana Pohjola teki avauspuheenvuorossaan nostoja sekä Lähetyshiippakunnan tilanteesta että laajemmin ajankohtaisista teemoista.

”Olemme kahden vaikean pandemiapoikkeusvuoden jälkeen saaneet harjoitella uudelleen kokoamista. Monissa seurakunnissa kipuillaan perustoiminnan jaksamisen kanssa, mutta on rohkaisevia merkkejä. On suuri ihme aina, kun uusi seurakunta liittyy osaksi kirkkoamme, kuten syksyllä Salossa apostoli Johanneksen seurakunta. On riemastuttavaa nähdä, miten Pyhä Henki on sytyttänyt sydämiä Pieksämäellä ja Lieksassa janoamaan Kristuksen lahjoja luterilaisessa messussa. Herra antakoon kasvun näille taimille! Sain olla todistamassa, miten pieniä taimia oli ennätysmäärä koolla syyskuussa Porissa Sinut on kutsuttu -tapahtumassa. Nuorisotyö onkin kantanut hedelmää siten, että opiskelijatyö on ottanut suuria harppauksia eteenpäin.”

Kokouksessa olikin runsaasti esillä seurakuntatyön lisäksi valtakunnallisen työn teemoja. Esillä olivat esimerkiksi Kesäjuhlat ja Lähetyshiippakunnan mediatyö. Iloittiin eteenpäin menneistä työmuodoista ja samalla kannettiin huolta, että niiden tulevaisuus ja rahoitus saataisiin varmistettua kirkolle kestävällä tavalla. Kokousväestä nousi myös huoli taloudesta ja toiveita sen tasapainottamiseen. Dekaani Joel Kerosuo kuvasi talouden tilannetta:

”Mikään kriisitilanne taloudessa ei ole päällä, mutta kyllä se erityistä huomiota nyt vaatii. Taloutemme on kuitenkin koko ajan mennyt eteenpäin lukuun ottamatta hetkellistä korona-ajan notkahdusta. Oletus siis on, että jos jokainen seurakunta pystyy petraamaan vähäsen nykyistä tilannetta ja samalla ollaan kustannusten nousussa varovaisia, niin saamme tilanteen hyvin tasapainoon.”

Vuoden 2021 hiippakuntakokouksessa hyväksyttiin aloite, jossa esitettiin tutkittavaksi vaikutukset Lähetyshiippakunnan kannalta, jos se rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi, tai jos se säilyttäisi nykyisen järjestäytymismuotonsa. Hiippakuntakokousedustajat olivat käsitelleet työryhmän laatimaa selvitystä aiemmin syksyllä. Vilkkaan ja antoisan keskustelun jälkeen hiippakuntakokous antoi mandaatin sille, että työryhmä jatkaa selvitystyötä ja pohtii selvityksen käsittelyä seurakunnissa. Tarkoitus on kerätä tietoa, keskustella asiaan liittyvistä seikoista ja vastata seurakunnista nousseisiin kysymyksiin.

”Kirkkona kysymme yhdessä ja levollisesti keskustellen, mikä on paras järjestymisen muoto niin seurakuntiemme ja yhteisen työn kannalta kuin suhteessa yhteiskuntaan. Meillä on aikaa ja tilaa pureskella ja rukoilla rauhassa asiaa. Tärkeää on, että saamme yhdessä syventyä seurakunnan ja sen jäsenyyden lahjan sisältöön. Tässäkin saamme luottaa Herran hyvään johdatukseen!”, piispa Pohjola kommentoi asiaa.

Uskonpuhdistuksen muistopäivänä (su 6. 11.) parikymmentä henkeä kokoontui viettämään messua Pieksämäen Järjestötalolle. Messun toimitti Jyväskylän Jesajan luterilaisen seurakunnan pastori, Pekka Hyppönen.

Mikkeliläiset jakavat opetusmateriaalia

Mukana oli myös messuvieraita Tiituksen luterilaisesta seurakunnasta, Mikkelistä. Tiituslaiset ovat olleet tukemassa toimintaa vahvalla panoksella. Pastori Jarno Gummerus on vastannut yhteydenpidosta pieksämäkeläisiin ja pitänyt paikkakunnalla Kirkon tuntomerkkejä käsittelevän opetussarjan. Opetusiltojen yhteydessä on päästy viettämään myös ehtoollista.

Ensimmäisessä sunnuntain messussa suntiona palveli Olli Vuorimies, joka on ollut mukana Pieksämäen toiminnassa alusta asti.

Olli ja Eino Vuorimies

Miltä tuntuu olla nyt tässä?

– Tuntuu hienolta ja uskomattomalta, että Jumala on tämän järjestänyt. Nyt saan kuulua omaan pieneen seurakunnan alkuun. Onhan se hieno juttu, Olli toteaa.

Nuoruudessaan Vuorimies osallistui Evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakuntien tilaisuuksiin, sittemmin ei enää vuosiin.

– Luottamus kirkon opetukseen on mennyt, kun opetus ei ole ollut Raamatun sanan mukaista.

Nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta ja toivoa on jaettavaksi toisillekin.

– Toivon ja rukoilen, että toiminta pysyisi ja laajentuisi, että ihmiset löytäisivät ja tulisivat mielellään. Varmaankin jokaisella on sama rukous, Olli sanoo ja toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi tutustumaan!

Lisätietoa: www.lhpk.fi/pieksamaki
Saarnat ja puheet: www.lhpk.fi/seurakunnat/pieksamaki/saarnat/

Kesäjuhla 2022. Kuva Kari Puustinen

Kesäjuhlan päätteeksi ja niiden jälkeenkin olen useasti kuullut kysymyksen: ”Pidetäänhän Kesäjuhla ensi vuonnakin?”. Vielä elokuussa tähän ei voinut vastata mitään varmaa, ainoastaan että asiaa selvitellään. Todellakin tilanne oli se, että kesäjuhlaorganisaatiossa pysähdyttiin arvioimaan tilannetta ja syksyn aikana kaikkien keskeisten vastuutehtävien osalta saatiin vihreä valo tulevallekin vuodellekin. Kiitos kaikille sitoutuneille vastuunkantajille!

Eilisessä kokouksessaan hiippakuntaneuvosto teki päätöksen, että Lähetyshiippakunnan Kesäjuhla pidetään vuonna 2023 Loimaan evankelisella kansanopistolla 4.-6.8.2023. Ajankohta on siis viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti. Samalla tehtiin päätös, että Kesäjuhla pidetään myös vuonna 2024 Loimaalla elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, perjantai 2.8. – sunnuntai 4.8.2024.

Lähetyshiippakunnan Pohjoisen rovastikunnan seurakuntapäivä järjestettiin lauantaina 8. lokakuuta Oulussa. Väkeä paikalle saapui nelisenkymmentä osallistujaa pienen kirkkomme suurimmasta rovastikunnasta –– Sodankylästä aina Kajaaniin saakka. 

Teemaksi seurakuntapäivään valikoitui aina ajankohtainen aihe ja opinkohta, eli vanhurskauttaminen. Piispa Matti Väisänen on kirjoittanut erinomaisen kirjasen Jumalalle kelpaaminen – Syntisen vanhurskauttaminen ja pelastuminen. Näitä kirjoja on myynnissä seurakunnissamme ja tämän kirjan pohjalta myös vanhurskauttamista yhdessä lähestyimme seurakuntapäivässä. 

Vaikka kyseessä on opinkohta, joka luterilaisille pitäisi olla takaraivoon taottu ja alitajuntaan asennettu, on silti elintärkeää pysähtyä tuttujenkin teemojen kohdalle ja jakaa ajatuksia kanssakristittyjen seurassa. Pastorit Antti, Hannu ja Mika alustivat kukin aiheen tiimoilta ja kuinkas muutenkaan, rautaisella otteella ja raikkaasti Jumalan Sanaa seurakunnalle jakaen. Alustusten ja opetusten yhteydessä keskusteltiin ja yleisön toivomuksesta hakeuduttiin ryhmiin, joissa oli muitakin kuin oman seurakunnan edustajia. 

Eipä seurakuntapäivä pelkästään opetusten parissa kulunut, vaan keittiölle koottu tiimi jakoi meille myös luotuisuuden jokapäiväistä leipää. Pöydät oli laitettu koreaksi mitä maukkaimmilla antimilla. Kahvihampaankin kolotukseen kukin sai tarvitsemansa. Sali täyttyi iloisesta ”porinasta”, kuten Oulussa tavataan sanoa. 

Seurakuntapäivä alkoi ja päättyi rukoushetkeen. Lauloimme päivän mittaan monia tuttuja virsiä Luterilaisista virsistä ja vanhurskauttamisen teeman äärellä nämä virsien sanatkin avautuivat jälleen kerran taas aivan uudella tavalla. 

Timoteuksen seurakunnasta Oulusta rohkaisemme myös muita Lähetyshiippakunnan seurakuntia järjestämään vastaavia tai aivan muunlaisia kokoontumisia. Seurakunnan keskus on sunnuntain messussa ja tämän lisäksi seurakuntien perhe-elämän kannalta on tärkeää ja virkistävää kokoontua yhteen muissakin tilanteissa. 

Sähkösanomat kulkivat jonoissa Samuelin ja Lillin ohjeistamina. Juhana-piispa pääsi tällä kertaa pälkähästä ja sai seurata leikkiä sivusta.

Lähetyshiippakunnan vuotuinen varhaisnuorten, nuorten ja kasvattajien ”Sinut on kutsuttu” – tapahtuma järjestettiin Porissa 1.-2.10.2022. Maailman myllerrysten keskellä teemaksi oli valittu: ”Sinut on kutsuttu turvaan”. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Sakkeuksen luterilainen seurakunta.

Opetusta, kohtaamista…

Suureksi iloksemme Porin Kuninkaanhaan koululle saapui kaikkiaan 175 osallistujaa, joista nuorisoa lähes 120. Ilmoittautumisten ja lounaan jälkeen tapahtuma polkaistiin käyntiin Mari Niemisen johdolla liikuntasalissa. Vauhdikkaan ohjelman alkaessa aikuiset siirtyivät omaan kanavaansa, tutustumaan toisiinsa kahvikupin äärellä. Keskustelimme monessa perheessä kipeästä tilanteesta: Miksi kaikki perheenjäsenet eivät haluakaan kulkea yhteistä kirkkopolkua? Aiheesta alustamassa oli Juhana-piispa. Jatkoa pohdinnalle saatiin myöhemmin iltapäivällä, kun Mailis Janatuinen jakoi omakohtaisia vinkkejä siitä, miten lapset voi saada innostumaan Raamatun lukemisesta.

Koko osallistujajoukko keskittyi koulun liikuntasalissa Mailis Janatuisen opetusta kuuntelemaan

Varhaisnuoret pohtivat kanavissaan elämän pelisääntöjä jääkiekkotuomari Jonne Mäkisalon ja pastori Jarno Gummeruksen johdolla. Varhaisnuorten toisen kanavan aiheena oli Jumalan antama turva täällä maan päällä ja kerran taivaassa. Kanavasta vastasivat pastori Jukka Peranto Rauman Pyhän Marian seurakunnan nuorten kanssa. Rippikouluiän ylittäneille pastori Esko Murto kertoi, mitä Raamatussa opetetaan enkeleistä. Myöhemmin iltapäivällä nuorten kanavassa keskityttiin tunteisiin. Terveen itsetunnon rakennuspalikoista kasvukivuissa ja maailman paineissa kertoivat pastori Miika Nieminen ja erityisopettaja Kristiina Pärkö.

Jenni Typpö (kitara) ja Heidi Lohtander (koskettimet) musisoivat illalla. Jenni iloitsi tapahtumassa erityisesti Riparimiitistä: ”Oli ihana kohdata viime kesän leiriläiset ja tutustua tuleviin rippikoululaisiin”. Heidi on käynyt jokaisessa Sinut on kutsuttu -tapahtumassa. ”Tämä on syksyn piristys, on niin kiva tulla tapaamaan kavereita”

Myös rippikoululaiset saivat kanavansa. Riparipappi Eero Pihlava ja viime kesän riparilaiset vastaanottivat tulevan kesän rippikoululaisia. Riparivuoden 2023 lokin ensimmäiset merkinnät on tehty!

Osallistuin toista kertaa Sinut on kutsuttu -tapahtumaan. Kivointa olivat ihmisten kohtaaminen sekä samaistuttavat opetukset. Kannatti osallistua, sain kokea yhteyttä ja yhteisöllisyyttä, vaikkei ollutkaan nähnyt monia pitkään aikaan.

Opetuksista jäi mieleen erityisesti Kristiinan ja Miikan opetus itsetunnosta ja sen peilaamisesta Raamattuun. Sain uusia näkökulmia ja samaistumispintaa.
Saara, 17v

…ja sopivasti koheltamistakin

Kanavien välissä otettiin rennommin. Toimintarasteille jokainen sai osallistua oman valintansa mukaan. Tarjolla oli frisbeen heittoa, yhteislaulua, voimaannuttavaa valokuvausta, tietokilpailu ja jumppahetki.

Myös päivällinen oli omanlaisensa ohjelmanumero. Kävelimme Porin halki yhtenä kulkueena ravintola Ailaviin, jonka maittavista aterioista saimme nauttia. Vatsat täynnä palasimme koululle. Kaikenikäisten yhteisessä iltaohjelmassa oli nuorten valmistelemia sketsejä ja yhteislaulua.

Saara Kettunen, Gabriella Gummerus ja Roosa Lindman pitivät huolta yhteisen iltaohjelman juontamisesta, huumorilla ja sketseillä höystettynä.

Mailis Janatuinen kehotti pienessä opetuksessaan nuoria elämään rohkeasti Voittajan puolella ja seuraamaan Jumalan kutsua, minne Hän itse kunkin johdattaa. Iltaohjelmassa päästiin myös leikkimään. Osansa temmellyksestä sai Juhana-piispakin, joka valittiin kissaksi ”Kissa ja hiiri labyrintissa” -leikissä. Piispan vikkelistä jaloista huolimatta hiiri pääsi karkuun, ja vaadittiin peräti kolme kissaa ennen kuin hiiri jäi kiinni.

Kissa ja hiiri -labyrintin sokkeloissa riitti juoksemista

Lähetyshiippakunnan tapahtumille tunnusomaiseen tapaan rauhoituimme leikkien jälkeen iltarukoukseen. Kompletoriumin piti Sakkeuksen pastori Miika Nieminen. Yöpyjien osalta ilta jatkui vielä nuorten Café Turvasatamassa lautapelien, iltapalan ja nuorten omista musiikkiesityksistä rakentuneen Stagen ympärillä.

Tämä oli ensimmäinen kertani tapahtumassa. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan mukava ja jäi iloinen mieli… kannatti lähteä mukaan! Parasta oli kun sai viettää aikaa kavereiden kanssa.
Opetuksissa sain uusia ajatuksia Raamatusta ja rohkaisua elää kristittynä.
Roosa, 15v

Iloinen talkoomieli yhdisti

Sinut on kutsuttu -tapahtuman valmistelu alkoi edellisen tapahtuman aikoihin. Ensimmäisissä suunnittelupalavereissa kartoittiin sopivaa tilaa ja nimettiin järjestelytiimejä sekä talkoolaisia. Lopulta noin 30 talkoolaista Porin Sakkeuksen seurakunnasta valmisti tapahtuman puitteet Kuninkaanhaan koululle. Vastuutiimit huolehtivat vastaanotosta, ruuasta, ohjelmasta, musiikista, siisteydestä, majoituksesta, yövalvonnasta ja kaikesta tarvittavasta – rakensipa miestenporukka valtavan kenkätelineenkin, jossa toistasataa kenkäparia pysyi hyvässä järjestyksessä. Seurakuntalaisten lahjoituksena saatiin välipalatarvikkeet, ja ahkerat kädet leipoivat pullia, mokkapaloja sekä muuta hyvää kahvilaan.

Leirimeinkiä: Kassit, makuupussit ja patjat oli pakattu mukaan

Talkoohommissa vapaaehtoisena puuhasi ahkera joukko. Yhtenä mukana hääri Antti Lanki, joka toi Kuninkaanhaan koululle peräkärryllisen tavaraa, kuten keinutuolin Aulamummolaan, pehmopapereita ja keittiötarpeita. ”Homma sujui, koska kaikki olivat innolla mukana ja tarttuivat toimeen. Tekemisen meininki oli hyvä ja auttavia käsiä löytyi.” Näihin Antin sanoihin on ilo yhtyä.

Tule ensi syksynä Tampereelle!

Miksi tapahtumaan kannatti tulla? Näin kiteytti Gabriella Gummerus, 17v, jolla on kokemusta myös aiemmista Sinut on kutsuttu -tapahtumista:

“Kivointa oli kristittyjen ystävien tapaaminen ja yhdessäolo – muut kristityt ympärillä on korvaamaton asia. Opetukset kanavoittain on hyvä ratkaisu, jokainen ikäryhmä sai omien tarpeiden ja kiinnostusten mukaisen hyvän opetuksen.

Mailiksen opetuksesta jäi mieleen Jumalan johdatus ja se, miten aina on hyvä ratkaisu tyytyä (ja olla oikeasti tyytyväinen) siihen, miten Jumala meitä elämässä vie. Myös itsetuntoon ja itsensä kunnioittamiseen liittyviä asioita ei voi kuulla koskaan liikaa – etenkin Raamatun sanomaan sidottuna.

Tapahtuman ohjelma oli sopiva, ei liikaa, mutta silti oli tekemistä, eikä aika käynyt pitkäksi. Ei mitään moitittavaa, ohjelma oli onnistunut, hauska ja rento:)”

Sinut on kutsuttu – ensi syksynä Tampereelle!

Lilli Lanki ja Miika Nieminen

Tapahtuma päättyi messuun koulun liikuntasalissa

Piispa Juhana Pohjola toimittaa messun Männistön vanhassa kirkossa. Kuva Kari Puustinen

Piispa Juhana Pohjola vieraili Kuopiossa Pyhän Pietarin luterilaisessa seurakunnassa 25.9.2022. Piispanmessu pidettiin Männistön vanhassa kirkossa.

Pohjolan saarnassa korostui vaikuttavalla tavalla Vapahtajan murhe jokaisesta murheiden kanssa painivasta ihmisestä. Piispanmessun sanoma tiivistyy Pietarin kirjeen sanoihin: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen”(1.Piet 5:7)

Moni kirkkokansasta kertoi lain ja evankeliumin vaikuttaneen syvästi sanan ja ehtoollisen kautta. Messun jälkeen vietettiin kirkkokahvit ahtaassa kahvihuoneessa.

Piispa tapasi seurakuntaneuvoston ruuan äärellä ennen messua. Kuulumisten kyselyn lisäksi keskusteltiin seurakunnan jäsenyyden tärkeydestä, seurakuntaelämän haasteista ja eri työmuodoista.

Keskiviikkona 14.9. Perniön Lintilässä kokoontui innostunutta väkeä Lähetyshiippakunnan Salon seurakunnan perustamiskokoukseen. Jumalanpalveluksia on pidetty jo aiemmin, mutta nyt seurakunta järjestäytyi virallisesti ja sen jäseneksi voi liittyä. Kokousta oli johtamassa hiippakuntadekaani Joel Kerosuo ja kuultiin myös piispa Juhana Pohjolan tervehdys Afrikasta saakka. Uusi seurakunta sai nimekseen Apostoli Johanneksen luterilainen seurakunta. Seurakunnan pastoreiksi kutsuttiin Eero Kaumi ja Sakari Korpinen. Seurakunnan isäntänä ja suntiona toimii Lasse Kaikkonen.

Alkuhartaudessa Korpinen puhui Apostolien tekojen kohdasta 2:42. ”Apostolien teoissa kuvataan, kuinka seurakunta kokoontui apostolien opetuksen äärelle, yhteiseen seurakunnan rukoukseen ja viettämään ehtoollista. Siitä käsin sai rakentua myös Jumalan perheväen yhteys. Tällä näyllä mekin haluamme rakentaa ja kutsua mukaan.”

Järjestäytymisen jälkeen seurakunnan jäsenhakemus käsitellään virallisesti seuraavassa Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvoston kokouksessa. Tällä hetkellä Lähetyshiippakuntaan kuuluu 40 seurakuntaa. Tämän lisäksi jumalanpalveluksia pidetään neljällä paikkakunnalla, jotka eivät vielä ole järjestäytyneitä.