Kevään jäsenkyselyn tuloksia
30.8.2024
Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC) oli kutsunut piispa Juhana Pohjolan puhekiertueelle 9.11.—17.11.2021 Yhdysvaltoihin. Kierroksen otsikkona oli: On Account of Me, You will stand. Taustalla oli ILC:n viime heinäkuussa julkaisema protesti ja vetoomus kansanedustaja Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan puolesta heitä vastaan nostetun rikossyytteen tähden. Kiertueella piispa puhui Washington DC:ssä, Fort Waynessa, Indianapoliksessa, Bostonissa ja Westminsterissä. Lisäksi ohjelmaan kuului useita tapaamisia ja haastatteluja.
Washington DC:ssa Pohjola vieraili puhumassa ILC:n edustajien pääsihteeri Timothy Quillin, pastori Roger Jamesin ja tiedottajan Mathew Blockin kanssa uskonnon – ja sananvapauden puolustamiseen keskittyvän järjestön Alliance Defending Freedomin pääkonttorissa.
Kiertuepuheessaan Pohjola valotti Lähetyshiippakunnan syntyä ja Päivi Räsäsen kirjoittaman opetusvihkosen aiheuttamaa oikeusprosessia. Piispa toi esille, miten rikossyyte Suomessa on osa laajempaa kulttuurimurrosta, jossa rotuun, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautuneisuuteen liittyvät identiteettikysymykset muodostavat moraalisen kompassin ja aikamme suuren kertomuksen hyvän ja pahan välillä. Suuntaus on kaventaa sanan- ja uskonnonvapautta ideologisesti värittyneillä tasa-arvotulkinoilla. Pohjolan puheen päähuomio oli siinä, miten kristityt vastustuksesta huolimatta saavat rohkeasti tunnustaa uskoaan, opettaa Jumalan hyvää luomisjärjestystä, rukoilla vastustajienkin puolesta ja elää syntien anteeksiantamuksen lahjasta.
Jumala, luominen, lankeemus, sovitus ja oikea kristillinen elämä kuuluvat kirkon opetuksen läpi historian. Luterilaisena piispana minun kutsuni ja tehtäväni on pitäytyä näissä opetuksissa ja julkisesti niitä opettaa oli sen hinta sitten mikä tahansa. Tarkoituksena ei ole käydä kulttuurisotaa vaan kutsua ihmisiä parannukseen ja uskon kautta Kristukseen omistaa syntien anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä. Tässä kaikessa kyseessä ei ole ensisijaisesti lainopilliset asiat vaan Kristuksen evankeliumi.
Fort Waynessa Pohjola vieraili Lähetyshiippakunnan sisarkirkon Lutheran Church Missouri Synodin pappisseminaarissa Concordia Theological Seminaryssa, jossa oli opiskellut vuosina 1997—1998. Hän tapasi niin opettajakuntaa kuin opiskelijoita sekä saarnasi seminaarin kappelissa. Lisäksi piispa vieraili kahdessa Fort Waynen St. Paulin ja Indianapoliksen esikaupungissa Advent Lutheran seurakunnissa. Tämän jälkeen matka jatkui Missouri synodin seurakuntiin Bostonissa ja sen lähellä sijaitsevan Westminsterissä. Siellä Pohjola tapasi myös useita suomalaisjuuria omaavia seurakuntalaisia.
Puhekiertue syvensi Lähetyshiippakunnan yhteyksiä sisarkirkkoon Yhdysvalloissa, teki ILC:n työtä tunnetuksi ja nosti esille yhteisiä kulttuurihaasteita, joita kristityt kohtaavat sanan- ja uskonnonvapauden saralla. Sydämellinen vastaanotto, rohkaisu ja tuki ilmaisivat, ettemme Lähetyshiippakunnassa ole yksin vaan tuhannet esirukoilijat muistavat meitä Suomessa.
Lisää:
ILC striimattu luento: https://ilc-online.org/2021/10/18/american-lecture-tour-by-bishop-juhana-pohjola/
CTS seminaari kappelisaarna 12.11.: https://www.ctsfw.edu/daily-chapel/
The Federalist: In Case With Global Implications, Finland Puts Christians On Trial For Their Faith
Kuvat: Mathew Block
Hiippakuntakokokouksessa vasemmalta lukien Dekaani Joel Kerosuo, pj. Harri Lammi hiippakuntasihteeri Sami Niemi
Lähetyshiippakunnan sääntömääräinen hiippakuntakokous järjestettiin lauantaina 20.11.2021 Helsingissä Koinonia-keskuksessa. Kokous järjestettiin niin sanotusti hybridimallina, läsnäollen ja etäyhteyksin. 2020 hiippakuntakokous oli vain etäyhteyksin ja nytkin merkittävä osuus edustajista osallistui etäyhteyksin.
Hiippakuntakokous on tarkoituksella järjestetty toistaiseksi loppuvuodesta. On haluttu, että vuoden vaihtumisen kynnyksellä summataan edellistä vuotta, sekä katsotaan lisäksi myös jo tulevaan. Vuosi 2020 oli myös Lähetyshiippakunnalle poikkeuksellinen pandemiatilanteen vuoksi. Tilanne on tuonut oman raskautensa papistolle ja vastuunkantajille. Toisaalta on tullut paljon kiitosta siitä, kuinka ketterästi on voitu kulloisessakin tilanteessa toimia. Hiippakuntakokouksessa julkaistiin myöskin vuosikirja 2021, joka sisältää totutusti korkeatasoisia artikkeleita ja kiinnostavia juttuja sekä tilastotietoa. Kirjaa saa seurakunnista ja hiippakuntakansliasta
Pitkään jatkunut pandemia on tuonut myös taloudellista rasitetta, joka vaatii huomioimista. Kuitenkin, koska kirkon talous on kokonaisuutena vastuullisesti ja hyvin hoidettu, on myös tilanteesta mahdollista selvitä eteenpäin. ”Lopulta olemme tietysti seurakuntalaisten alttiuden ja rakkauden varassa. Vaikka aika on ollut myös taloudellisesti haastava, niin mukana on paljon sitoutuneita ihmisiä, joilla on halu saada asiat toimimaan. Yhdessä tekemällä myöskin taloudellisesta tarpeet tulevat hoidetuiksi”, hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kommentoi.
Tulevana vuonna Lähestyshiippakunnan toimintakertomuksessa jatketaan tuttujen teemojen äärellä. Keskeinen ajatus on yleisesti tehdä työtä sen eteen, että Lähetyshiippakunta ja sen seurakunnat voivat piirtyä esiin avoimena, kutsuvana ja luotettavana luterilaisena vaihtoehtona. Samalla näyn mahdollistuminen vaatii vapaaehtoisorganisaationa toimimisen vahvistumista ja sisäistämistä Lähetyshiippakunnan kaikilla tasoilla.
”Meitä kutsutaan tekemään kirkon työtä pitkäjänteisesti. Ei ole olemassa mitään taikatemppuja. Meillä on vakaa perusta ja tästä on hyvä mennä eteenpäin”, Kerosuo kommentoi.
Hiippakuntajärjestyksen päivittäminen
Tämän vuoden hiippakuntakouksessa suurimpana asiana oli sääntömääräisten pykälien lisäksi hiippakuntajärjestyksen päivittäminen. Vuosien varrella oltiin havaittu, että joissakin kohdissa auttaisi tarkempi muotoilu. Tämän vuoksi nimettiin konstituutiokomitea, joka kävi läpi hiippakuntajärjestyksen ja esitti siihen tehtävät muutokset. Lausuntokierrosten jälkeen päivitetty järjestys tuli hyväksyttäväksi tämän vuoden kokoukseen.
Työryhmä selvittämään rekisteröitymiseen liittyviä kysymyksiä
Tampereen Johanneksen seurakunta oli lähettänyt aloitteen, jossa pyydettiin hiippakuntaneuvostoa asettamaan työryhmän, joka laatisi selvityksen Lähetyshiippakunnan uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen ja rekisteröitymättä jättämiseen liittyvistä näkökulmista. Työryhmä antaa seuraavalle hiippakuntakokoukselle raportin työstään myöhempää yhteistä keskustelua varten.
”Minusta on hyvä, että asiaa selvitetään. Vaikka juridiikan osalta korona-aika olisi voinut olla selkeämpi rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi järjestäytyneenä, meillä ei edelleenkään ole teologista eikä toiminnallista painetta tai kiirettä mihinkään. Kuitenkin asiasta keskustellaan usein eri yhteyksissä ja näkemyksiä on paljon. Se on tietysti hyvä ja onkin tarpeen perusteellisesti selvittää kaikille, mitkä ovat konkreettiset vaihtoehdot ja niiden eri liitännäisvaikutukset. Tarkoitus siis on, että tiedettäisiin paremmin mistä keskustellaan jos ja kun keskustellaan. Minusta tämä pyrkimys on perusteltu”, Kerosuo kommentoi annettua aloitetta. Hiippakuntakokous hyväksyi annetun esityksen. Valittu hiippakuntaneuvosto nimeää myöhemmin työryhmän jäsenet.
Seurakunta kokoontuneena piispa Juhana Pohjolan johdolla juhlamessuun
Pienin askelin rakentunut seurakunta
Kankaanpäässä elettiin pienen seurakunnan suuria hetkiä sunnuntaina 7.11.2021. Pyhän Simeonin luterilainen seurakunta järjestäytyi, kutsui oman paimenen ja teki päätöksen hakea Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan jäsenyyttä. Juhlamessussa piispa Juhana Pohjola vihki seurakunnan toimitilan Pyhän Simeonin kirkoksi ja asetti pastori Sami Salon seurakunnan paimenen virkaan. Juhlakahville ja installaatiomessuun kokoontui reilut 60 henkeä.
Seurakunnan järjestäytymiseen huipentui kaikkiaan kaksi ja puoli vuotta kestänyt valmisteluprosessi. Ensimmäisen kerran Kankaanpäässä kokoonnuttiin Lähetyshiippakunnan seurakuntailtaan 3.3.2019. Kokoontumisen myötä käynnistyivät kirkon tuntomerkki -luennot, joita jatkettiin messun liturgiaa ja historiaa valottavilla opetuksilla. Kuukausittaiset seurakuntaillat muodostuivat tärkeäksi keskustelufoorumiksi asiasta innostuneille. Seurakuntailloista muodostui rakenne, jonka puitteissa heränneitä kysymyksiä saatettiin käsitellä yhdessä ja rukoillen.
Messutoiminta käynnistyi 7.6.2020 koronan ensimmäisen aallon helpottaessa. Messua vietettiin joka toinen sunnuntai, kunnes messuyhteisö vuoden lopulla joutui etsimään uuden toimitilan. Kokonaan omassa käytössä olevan vuokratilan myötä messutoiminta tiivistyi viikoittaiseksi vuoden 2021 alkaessa. Samalla käynnistettiin raamattupiiri.
Piispan evästyksin
Juhlamessun johdantosanoissa piispa muistutti kankaanpääläisiä Jumalan lahjoista, jotka vastaanotetaan messussa. Seurakunnan ja vihittävän kirkon raamatulliseen esikuvaan, vanhaan Simeoniin, viitaen hän aloitti: ”Pyhäkkö, Herran huone, jossa Pyhä Henki ilmoittaa Voidellun meille lohdutukseksi, Kristus lasketaan syliimme asti ja suumme puhkeaa kiitoslauluun: Tästä on kysymys kirkon pyhittämisessä, jumalanpalveluksessa, paimenen virkaanasettamisessa ja seurakunnan järjestäytymisessä.”
Saarnassaan (Matt. 17:24–27) piispa muistutti kankaanpääläisiä siitä hengellisestä perinnöstä, jonka varaan ja jatkoksi Pyhän Simeonin luterilainen seurakunta asettuu:
”Kun Jeesus puhui Kapernaumissa Isän lapsille kuuluvasta temppelistä, hän puhui tästäkin seurakunnasta, hän puhui sinusta sen jäsenenä. Ei suinkaan niin, että tänään olisi Satakuntaan vasta oikean muotoisia, sopivan kokoisia, koettelemuksia kestäviä kiviä ilmaantunut. Täällä on vuosisatoja Pyhä Henki muokannut ja asetellut kiviä toinen toisensa viereen Herran pyhässä temppelissä. On ollut aikoja, jolloin elävät kivet ovat olleet enemmän sammaleen peitossa. On ollut aikoja, jolloin kiviä on yritetty maailman ja median paineessa jauhaa hiekaksi. On aikoja, jolloin kivet on viskattu pois nykymenoon sopimattomina. Mutta niin vain on Pyhä Henki asetellut eläviä kiviä temppeliänsä varten.”
Pastori-Samia piispa kehotti rakentamaan Sanan varaan. Pietarin kalan suusta löytämään verorahaan viitaten hän totesi:
”Seurakunnan synnyn lisäksi me todistamme tänään toistakin suurta ihmettä. Jos kalan suusta löytynyt hopea oli ihme, niin väitän, että vieläkin suurempi ihme on löytää kalastajan suusta koeteltua hopeaa. Mitä Sanalaskut sanovat: ”Hurskaan puhe on puhtainta hopeaa” (San.10:20) Löytää ihmisten kalastaja, jonka puhe on puhtainta hopeaa, se vasta on Jumalan ihme ja lahja! Sitä hopeaa, joka kertoo, että Jeesus on maksanut sinun velkasi! Sitä hopeaa, joka vakuuttaa, että Jeesus on lunastanut sinun henkesi! — Sami pastori, olkoon sinun suusi tässä saarnatuolissa Kristuksen suu, täynnä Kristuksen armoa ja totuutta, tätä Kristuksen omalla verellään lunastamaa laumaa varten!
Aina alussa
Juhlamessun jälkeen seurakunta kokoontui toistamiseen kahville. Ilmassa väreili juhlan tuntu ja samalla syvä taju, että tämä juhlahetki on lyhyt pysähdys Jumalan kansan matkasaatossa. Valmiiksi tulemisesta tai perille pääsemisestä ei kukaan puhunut. Tästä matka jatkuu. Seurakunnan rakentaminen on alussa, kunnes Jumalan kansa saapuu messujen messuun, Karitsan hääaterialle taivaan juhlasaliin.
Nyt Kankaanpäässä on kuitenkin paikka, missä jumalanpalvelusta halutaan viettää Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen perustalla ja missä seurakunnasta halutaan rakentaa hengellistä kotia myös seuraavalle sukupolvelle.
Herra kaiken johtakoon.
Uutisen lopuksi kuvia perustamiskokouksesta ja juhlamessusta.
Tämän vuotinen kesäjuhla oli hieno kokemus. Epidemiatilanteesta huolimatta juhla saatiin pidettyä ja piispan virkaan vihkiminen sunnutaina oli upea huipennus. Kesäjuhlassa palveli n. 250 vapaaehtoista eri tehtävissä. Kiitos teille kaikille!
Hiippakuntaneuvosto on tehnyt päätöksen, että Lähetyshiippakunnan kesäjuhla järjestetään ensi vuonna Loimaalla 29.7.-31.7.2022. Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo toimii juhlien johtajana ja pastorit Harri Lammi ja Miika Nieminen kesäjuhlan operatiivisina johtajina.
Kesäjuhlan teemasta ja ohjelmasta kerrotaan tarkemmin niiden valmistuttua. Tässä vaiheessa merkintä kalenteriin, nähdään Loimaalla! Viimeistään alkukeväästä alkaa myös vapaaehtoisten rekrytointi. Missä tehtävässä sinä voisit palvella?
Pieksämäellä Ammattikoulun auditoriossa, osoitteessa Kuusitie 41 kokoonnutaan Ke 20.10.2021 klo 18.00 alkaen keskustelemaan luterilaisesta jumalanpalveluselämästä ja seurakuntatoiminnasta. Oletko sinä toivonut ja rukoillut itsellesi hengellistä kotia ja seurakuntaa? Voisiko Lähetyshiippakunnan puitteissa toimiva seurakunta olla sinun paikkasi?
Olet tervetullut mukaan keskustelemaan ja kuulemaan siitä, mitä luterialisuus ja Raamattuun pitäytyvä seurakuntaelämä on ja antaa.
Pieksämäellä Ammattikoulun auditoriossa, osoitteessa Kuusitie 41 kokoonnutaan Ke 20.10.2021 klo 18.00 alkaen keskustelemaan luterilaisesta jumalanpalveluselämästä ja seurakuntatoiminnasta. Oletko sinä toivonut ja rukoillut itsellesi hengellistä kotia ja seurakuntaa? Voisiko Lähetyshiippakunnan puitteissa toimiva seurakunta olla sinun paikkasi?
Olet tervetullut mukaan keskustelemaan ja kuulemaan siitä, mitä luterialisuus ja Raamattuun pitäytyvä seurakuntaelämä on ja antaa.
Lähetyshiippakunnan varhaisnuorten, nuorten ja kasvatustyön valtakunnallinen Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa 2.-3.10.2021.
Tänä vuonna teemana oli Sinut on kutsuttu ilolla palvelemaan. Tapahtuma kokosi 140 osallistujaa, joista 60 yöpyi.
Osallistujien määrä yllätti järjestäjät. Ihmisillä on selkeästi kaipaus yhteyteen. Korona aika on etäännyttänyt, mutta hienoa on nyt päästä taas yhteen. Nuorten on tärkeää tavata uskovia ikäisiään sekä aikuisten on kiva tavata toisia aikuisia, vaihtaa kuulumisia ja sitä kautta saada tukea kristityn perhearjen pyörittämiseen.
Tapahtuman avaavassa Tervetuloa -ohjelmassa kävi nopeasti ilmi, että osallistujia oli ympäri Suomea. Tutustumisleikissä asuinpaikkakuntia mainittiin esimerkiksi, Seinäjoki, Helsinki, Mikkeli, Kitee, Joensuu ja kauimmaiset olivat tulleet Kajaanista sekä Oulusta asti.
Tutustumista tapahtuman aluksi
Ikäryhmille oli omaa ohjelmaa. Esimerkiksi Varhaisnuorten kanavassa mietittiin millä tavalla kristitty nuori voi palvella Jumalaa kunnioittamalla vanhempiaan ja opettajiaan. Nuorten kanavassa pohdittiin, mistä voisi löytää ilon ja rauhan palvelutehtävässä. Opiskelijoiden K-17 kanavassa käsiteltiin lahjojen ja palvelutehtävien erilaisuutta seurakunnassa. Kasvatustyön seminaarissa keskusteltiin lasten ja nuorten toiminnan järjestämisestä seurakunnissa sekä tämän ajan koulumaailman haasteista.
Kasvatustyönkanava käynnissä
Kanavien välissä käytiin toimintapisteillä. Jalkapallo ja frisbeegolf olivat suosittuja. Sisällä sai puuhastella rannenauhojen solmimisen ja origamien parissa tai osallistua esimerkiksi Raamattutietovisaan sekä pelailla lautapelejä.
Iltaohjelma sisälsi leirilauluja ja nuorten sketsejä. Heidi Savolainen kertoi rohkaisevana esimerkkinä oman kasvutarinansa yhä vastuullisempiin palvelutehtäviin seurakunnassa. Lähetystyö oli esillä videoesittelyn muodossa Afrikan Motangosta. Vesperin jälkeen myöhäisillan Open Stagessa kuultiin taitavien nuorten itse tehtyä musiikkia sekä koskettavia tulkintoja.
Tapahtuma päättyi yhteiseen messuun
Sunnuntai aamuna tapahtuman päätteeksi kokoonnuttiin yöpyjien ja vastuunkantajien kesken messuun 90 henkilön voimin.
Iloinen puheen sorina jatkui vielä purkutalkoissa. Tapahtumassa mukana olevat ystävykset Saara Kettunen Raumalta ja Gabriella Gummerus Mikkelistä ovat tutustuneet jo ennen rippikoulua eräällä seurakunnan leirillä ja käyneet samoissa tapahtumissa sen jälkeen.
”Oli ihana nähdä pitkästä aikaa ihmisiä. Tämä tapahtuma on tosi hyvä mahdollisuus tutustua uusin ihmisiin. Opetukset olivat hyviä. Tapahtuma antaa voimaa tulevaan,” huikkaa Kettunen.
”Ohjelma oli monipuolista. Pidin myös siitä, että kanavissa oli hyvä tasapaino, ensimmäisessä meillä oli teoriaa ja toisessa keskustelua. Tapahtumassa ruoka oli myös hyvää,” Gummerus kiittelee.
Tapahtuman järjestelyistä vastasi toista kertaa peräkkäin Hämeenlinnan Pyhän Matteuksen luterilainen seurakunta. Tapahtuman uudelleen järjestäminen samalla tiimillä samassa paikassa on ollut helpompaa edellisvuoteen nähden, mutta suuremman osallistujamäärän vuoksi käytännön asioita oli nyt enemmän hoidettavana. Tapahtumakoordinaattori Sanna Niemi iloitsee hyvin menneestä tapahtumasta.
”Oli kiva, että saatiin nuoret koolle. Tapahtumassa live, läsnä ja 24/7 -toteutuivat toivotusti. Tapahtuman volyymi oli suurempi kuin edellisvuonna, joten se toi lisää tehtävää esimerkiksi juna-asemalle kyyditettäviä oli enemmän ja talkoovoimin järjestimme suurelle joukolle aamupalan itse. Muut ruokailut tilasimme palveluntuottajalta. Haasteena oli vaikeus arvioida etukäteen, paljon nuoria lopulta tulee ja moni heistä jää yöksi. Olemme kiitollisia siitä, että talkoisiin saatiin hyvin auttajia seurakunnasta. Talkoissa oli myös sellaista väkeä, joilla ei ole tapahtuman kohderyhmän ikäisiä lapsia. Ilo oli myös seurata kun nuoret olivat mukana palvelemassa, he auttoivat mm. ohjelmissa, kioskissa, purkutöissä ja siivouksessa”.
Ensivuonna, jos Herra suo, tapahtuma järjestetään Porissa.
Piispa Jobst Schöne (kuva www.selk.de)
Saimme suruviestin Berliinistä, piispa Dr. Jobst Schöne D.D. kuoli 89-vuotiaana 22.9.2021. Hän lähti opiskelemaan teologiaa useissa teologisissa korkeakouluissa ja yliopistoissa (Bethel, Tübingen, Oberursel ja Münster). Hän sai Fullbright stipendin Concordia seminaariin St. Louisiin (USA) 1956/57, joka koulutti häntä luterilaisen tunnustuksellisuuden yhdeksi johtavista eurooppalaisista piispoista. Saksassa yliopistossa assitenttivuosien jälkeen hänet vihittiin papiksi 1959 toimien pappina Berliinissä. Teologian tohtoriksi Schöne promovoitiin Münsterissä 1968 ja 1978 kunniatohtoriksi Fort Waynessä (USA). Pastoraalisesti suurta luottamusta ja intoa herättänyt työ johti hänet koko kirkkokunnan piispaksi 1985, josta hän jäi eläkkeelle 1996.
Piispa Jobst Schöne vieraili puolisonsa Ingridin kanssa kodissamme 1990-luvun lopulla ja siitä lähtien kirjoittelimme toisillemme sekä tapasimme erilaisissa kokouksissa. Schönen kanssa kävin useitakin neuvotteluja, jotka liittyivät kansankirkkojen (Saksassa maakirkkojen) liberalisoitumiseen ja hänen kirkkokuntansa elämään. Schöne tutustui myös Oulun piispa Olavi Rimpiläiseen. Niinpä piispa Olavus kirjoitti myös merkittävän artikkelin Augustanan kirkko-opista Schönen juhlakirjaan Einträchtig Lehren (1997), jossa korostettiin kirkon tuntomerkkien ratkaisevaa merkitystä historiallisen kontinuiteetin sijaan.
Schönen kirkkokunnan juuret menevät 1800-luvun Saksan unionipolitiikkaan, jossa valtiomahti pakotti luterilaiset maakirkot seurakuntineen yhdistymään reformoitujen seurakuntien kanssa ja luopumaan luterilaisesta ehtoollisopista. Jopa sotilaat keskeyttivät luterilaisen seurakunnan joulumessun. Ihmisiä lähti tuhansittain Amerikkaan ja Australiaan. Useita seurakuntia irrottautui omasta maakirkostaan ja itsenäistyi. Näistä seurakunnista muodostui myöhemmin Saksan Itsenäinen Evankelis- Luterilainen Kirkko (SELK).
Saimme hienon kutsun tulla Berliiniin piispalaan heinäkuussa 2010. Mukanamme oli Luther-säätiöstä Marja ja Erkki Pitkäranta. Messun jälkeen osallistuimme päivällisille ja sitten kirkkokahville piispalaan, joka on tehty lähes omin käsin vanhasta keisarinajan punatiilisestä hevostallista. Kodikkaassa ja vieraanvaraisessa residenssissä keskustelu liikkui tietysti teologiassa, Lähetyshiippakuntamme toiminnassa, mutta piispa Jobst halusi myös kuulla piispa Olavista. Schönen piti tulla piispanvihkimykseemme, mutta hän päätti osallistua samoihin aikoihin tapahtuneeseen Missionsprovinssin Roland Gustafsonin vihkimykseen Ruotsissa. Keskusteluissamme Schöne meni tyylinsä mukaisesti suoraan asiaan: ainoa kestävä tie on pysyä pyhän Raamatun ja sitä oikein selittävän Tunnustuksemme opissa (quia-painotus) ”vastoin aikamme liberaaleja, feministisiä tai poliittisia tulkintamalleja”. Mutta seurakuntaelämää ei voi olla ilman messua. Se on ehdoton keskus. Omassa kirkkokunnassaankin hän joutui tekemään työtä, että sai seurakuntiinsa ympäri Saksaa sunnuntain jumalanpalvelukseen Alttarin sakramentin. Tätä hän korosti myös kirjassaan Botschafter an Christi Statt (1996).
Piispamme saivat myös iloita tapaamisista piispa Jobstin kanssa monissakin kokouksissa Liettuassa, Latviassa ja Saksassa. Silloinen dekaanimme Juhana piti esitelmän piispa Jobstin kanssa peräkkäin Liettuan tunnustuksellisessa symposiumissa ja käänsi erään Schönen erinomaisen artikkelin Aamutähti-sarjaamme (nro 2). Paimenvirkaa tarkasti opettavassa artikkelissaan Schöne torjuu naispappeuden Jumalan sanan vastaisena ja päättää esityksensä: ”Huojumalla ja kirkkopolitikoimalla joudumme ojasta allikkoon”. Pappiskollegiomme jäsen Martti Vaahtoranta toimi aikoinaan SELK:n yhteydessä Kansanlähetyksen lähettinä Islam-tutkijana. Hän kirjoittaa Schönen traktaatin takakannessa selvittäen Suomen ev.lut. kirkon kriisiä: ”Kumpi on uskon asioissa suurempi auktoriteetti, Raamattu ja luterilainen tunnustus vai ’kirkon parlamentti’?”
Pastori Esko Murto lähetti viestin kesälomamatkaltaan anoppilastaan Saksasta noin kuukausi sitten ja kertoi piispa Jobstin joutuneen sairaalaan. Lähetin heti viestin piispatar Ingridin kautta ystävällemme, jonka päätin Kristuksen täytetyn työn varaan rakentuvaan autuaalliseen toivoon:”Wir sehen im Himmel, weil Christus Jesus zu einer lebendigen Hoffnung wiedergeboren hat!” Lisäsin vielä tutun virren sanat: ”Ihr alle seid auf ihn getauft, ihr habt Christus an als neues Kleid, Halleluja!”
Sakari Korpinen
Ryhmäkeskustelua työntekijäpäivillä. Harri Lammi, Esko Murto, Ville Typpo ja Piispa Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan työntekijät kokoontuivat 20-22.9 työntekijäpäiville Kukkian leirikeskukseen Pälkäneellä. Meitä oli paikalla n. neljäkymmentä pappia, sekä hiippakuntasihteeri ja kansliasihteeri. Oli suuri ilo päästä pitkän tauon jälkeen yhdessä koolle. Päivien aikana keskustelu oli, kuten yleensä, hyvin vilkasta. Normaalistikin työntekijäpäivät ovat olleet hyvin antoisia ja rakentavia kokemuksia, mutta nyt tunnelma oli vielä tavallistakin innostuneempi. Varmasti yksi syy tähän oli, että viime vuoden kokoontuminen jäi väliin koronan tähden. Mikä ilo ja siunaus veljet virassa ovatkaan! Papistomme on edelleen suhteellisen nuori, mutta samaan aikaan huomaa tiettyä vanhenemista. ”Nuoret miehet” jotka vihittiin Luther-säätiön aikana ovat jo lähemmäs keski-ikäisiä, mutta toisaalta lisää nuoria virkaveljiä on uusien vihkimysten kautta tullut mukaan.
Työntekijäpäivien runko koostuu hetkipalveluksista, aterioista, opetuksista, urheilusta ja keskusteluista. Ajatus on antaa hengellistä ravintoa ja samalla myös ravita sosiaalisia tarpeita ja etsiä toimivia ratkaisuja työhön. Tällä kertaa aiheena oli erityisesti työnhyvinvointi. Lähetyshiippakunnan työnantaja-asioista vastaava Luther-säätiö muodosti työryhmän tähän liittyen. Ryhmässä on työnantajan edustajana vt. dekaani Joel Kerosuo, työsuojeluvaltuutettuna rovasti Kalle Väätäinen, konsistorin edustajana pastori Sebastian Grünbaum ja kanslian edustajana Asko Iso-Kungas. Kysely kartoitti Lähetyshiippakunnan papiston työnhyvinvointia ja työssäjaksamista.
Kyselyn tulos oli, että suurin osa Lähetyshiippakunnan papistosta voi suhteellisen hyvin. Vastaajista selkeästi suurin osa (yli 75%) ilmoitti jaksavansa erittäin hyvin tai hyvin. Tämä tulos yllätti positiivisesti työryhmän. Kysely paljasti, että papisto koki työnsä merkitykselliseksi ja myös heillä oli selkeä kuva siitä mikä organisaation tehtävä oli. Tässä näkyy myös messukeskeisyys ja näky seurakuntaperheen rakentamisesta. Toki on niinkin, että on asioita jotka tarvitsevat huomiota. Muun muassa osa papistosta toivoi konkreettisempaa opastusta työhön, apua työn hallintaan ja organisointiin. Samalla toivottiin vaikkapa enemmän resursseja liikuntaan ja vapaa-aikaan, puolisoiden suurempaa huomioimista ja muitakin asioita. Yhteisten kokoontumisten merkitys nousi myös kyselyissäkin selkeästi esille.
Dekaani Kerosuo kiitteli annetuista ideoista ja osoitti suurta halukkuutta edesauttaa asioita, jotka voivat parantaa työhyvinvointia. Kerosuo totesi esimerkiksi, että ”rakennamme yhdessä seurakuntakotia ja kirkkoa, niin pastorit kuin kuninkaallinen papisto, seurakuntalaiset. Yksi aivan keskeinen kirkkomme menestymisen edellytys on osaavat ja motivoituneet työntekijät, joilla meitä on siunattu. Senkin tähden työntekijöistä ja heidän perheistään huolehtiminen on aivan ydinkysymyksiä. Olen motivoitunut etsimään yhdessä ratkaisuja, jotka edesauttaa työn mielekkyyttä, antaa voimavaroja ja auttaa jokaista löytämään mielekkään otteen tärkeään työhönsä.”
Rippipalvelus
Työntekijäpäivät alkoivat yhteisellä piispa Pohjolan johtamalla rippipalveluksella. Pastori Mäkinen taas johdatti raamattutunnilla viimeisten aikojen äärelle. Piispan katsauksessa Juhana-piispa varusti papistoa kohtaamaan erilaisia työn haasteita: ”Joosef eli merkillisessä tilanteessa. Yhtäältä hän oli orja (doulos), joka oli toisen omaisuutta. Toisaalta hänelle oli taloudenhoitajana (oikonomos) uskottu kaikki, koko Potifarin talo. Hänen tuli ymmärtää asemansa ja nähdä virkansa kahtalainen luonne. Kaikki oli hänen, mikään ei ollut hänen. Joosefin kahtalainen asema virka avautuvat meille tarkemmin Uudessa testamentissa. Yhtäältä Kristus itse on tullut ihmiseksi ja orjan paikalle ja samalla hänelle on uskottu kaikki valta taivaan ja maan päällä. Meidät on vihitty pappisvirkaan, joka sisältää samanaikaisesti douloksen ja oikonomoksen kutsun. Virka on annettu Jumalalta ylhäältä, mutta se palvelee aina alhaalla. Tämä kahtalainen jännite koskettaa syvästi pappisidentiteettiämme. Meidän ei tarvitse pyydellä anteeksi tai lupia, mitä meille on uskottu oikonomoksina. Mutta samalla meillä on velvollisuus oppia douloksen mieltä ja toimintatapoja. Toisia kiusataan vetäytymään vastuusta, toisia olla jakamatta vastuuta. Toisille meistä on vaikeampaa muistaa olevansa oikonomos, toiselle olla doulos. Toiselle vaikeampaa on seistä vastapäätä seurakuntaa oikonomoksena, toisella tulla douloksena vierelle ja lähelle. Ja kuitenkin Kristuksen virka on seurakunnassa aina samanaikaisesti ”teitä varten” ja ”teidän kanssanne”.”
Pappiskollegio muisti piispa Risto Soramiestä
Piispan katsauksen yhteydessä muistettiin myös piispansauvan laskenutta emerituspiispa Soramiestä. Työntekijäpäivien yhteydessä julkaistiin myös Risto-piispan piispakauden muistovideo kiitoksena palvelutyöstä. Videon voit katsoa alta. Kuvallis tunnelmia työntekijäpäiviltä löydät jutun lopulla olevasta kuvagalleriasta.
Normaalisti Lähetyshiippakunnan pastorit kokoontuvat kerran vuodessa työntekijäpäiville ja kerran vuodessa alueelliseen pappeinkokoukseen.
Kuvat Janne Koskela. Videokooste Matti Reinikka.
Richard Eklund
Lähetyshiippakunnan Pietarsaaren ruotsinkielinen seurakunta Sankt Jakob sai uuden paimenen sunnuntaina 5.9.2021. Piispa Juhana Pohjola asetti avustajineen pastori Richard Eklundin seurakunnan vastaavaksi pastoriksi. Iltamessuun oli kokoontunut 65 seurakuntalaista, joista suurin osa oli lapsia ja nuoria.
Piispa Juhana Pohjola asettaa Richard Eklundin Sankt Jakobin seurakunnan pastoriksi. Avustajina Patrik Saviaro ja Jimmy Svenfelt.
Installaatiopuheessaan piispa rohkaisi Nehemian kirjan lukukappaleen sanoin uutta seurakunnan paimenta avaamaan kirjan.
– Esran tavoin saat avata kirjan tämän Jumalan kansan keskellä. Avaa kirja julistaaksesi tässä saarnatuolissa Jumalan suuria tekoja Kristuksessa Jeesuksessa. Avaa kirja lukeaksesi ehtoollisen asetussanat syntien anteeksiantamuksen ateriaa varten. Avaa kirja kastaaksesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Avaa kirja, jotta voit rukouksin vedota Jumalan omiin lupauksiin. Avaa kirja nuorille ja vanhoille, uskoville ja ei-uskoville varoittaaksesi ja lohduttaaksesi Pyhän Hengen antamin sanoin. Sillä jos Jumalan sanan kirja pysyy suljettuna, mistä silloin kuulemme armon evankeliumin äänen. Omasta sydämestäkö? Ympäröivästä maailmastako? Emme varmasti. Mutta kun sinä avaat Jumalan sanan kirjan, silloin taivas avautuu meille. Sillä avattu kirja avaa meille Kristuksen avatut kädet ja lahjoittavat syntien anteeksiantamuksen.
Richard Eklund on vihitty pastoriksi Inkerin kirkossa. Hän on palvellut useita vuosia nuorisotyössä Laestadianernas Fridsföreningas Förbundissa Pietarsaaressa. Lähetyshiippakunnan konsistori on hyväksynyt Richardin pappiskollegion jäseneksi ja St. Jakob seurakunta kutsui hänen jäsenkokouksessaan paimeneksi.
Seurakunnan uusi pastori julisti tulossaarnassaan Kristuksen soveliaasta ikeestä.
– Kristuksen ies on Vapahtajan ies. Vapahtajamme kärsii ja kuolee Golgatan ristillä. Hän kantaa sinun taakkasi, syntisi ja velkasi. Hänen sovitustyönsä kautta sinulla on syntien anteeksiantamus, vanhurskaus ja iankaikkinen elämä. Jeesuksen Kristuksen ies on sovelias, koska hän on kantanut sitä ensin.
St. Jakobin seurakuntaa palvellut pastori Patrik Saviaro jatkaa seurakunnassa palvelua oman toimensa ohella.
Linkit:
– Haastattelu: Pyhäkön lamppu 4/2021 (ruotsiksi)
– Installaatiomessu Sankt Jakobin seurakunnan Youtube-kanavalla:
