Isoshaku kesän leireille käynnissä
2.1.2025
Hiippakuntakokous pidettiin lauantaina Koinonia-keskuksessa Helsingissä. Kuva: Janne Koskela
Lähetyshiippakunnan vuosittainen hiippakuntakokous pidettiin lauantaina 16.11. Koinonia-keskuksessa Helsingissä. Kokoukseen osallistui lähes sata henkilöä, joista noin puolet paikan päällä ja puolet etäyhteyksien välityksellä. Kokouksen puheenjohtajana toimi pastori Harri Lammi ja sihteerinä Pauliina Pylvänäinen. Kokouksessa käsiteltiin hiippakuntajärjestyksen määrittelemät sääntömääräiset asiat. Erityisen huomion kohteiksi päätyivät konstituutiokomitean loppuraportti sekä hiippakuntakokouksen kehittäminen.
Kokouksen puheenjohtaja, piispa Juhana Pohjola totesi alkusanoissaan, että Suomen Luther-säätiön perustamisesta on kulunut 25 vuotta: – Merkillepantavaa on, että työhön tuli mukaan ihmisiä maanlaajuisesti ja kaikista herätysliikkeistä, ja toki monia ilmankin järjestöperintöä, hän korosti. Kuva: Janne Koskela
Vuosi 2023 pakettiin hyvillä mielin
Hiippakuntakokous pystyi hyväksymään vuoden 2023 tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen positiivisissa tunnelmissa. Talouden tasapainotus vuodesta 2022 onnistui, joskin varsinainen toiminta jäi vielä alijäämäiseksi. Toimintakertomuksessa todettiinkin, että kirkon toimintaa kuvaavat luvut nousivat vuoden 2023 aikana koronaepidemiaa edeltävälle tasolle ja sen yli.
Lähetyshiippakuntaan kuului vuoden 2023 lopussa 42 seurakuntaa, joista kaksi perustetiin kyseisen vuoden aikana. Jumalanpalveluksia pidettiin yhteensä 2007 kappaletta ja niissä kävi yhteensä 79 501 messuvierasta keskiarvon ollessa 39,6. Seurakuntien yhteenlaskettu jäsenmäärä oli noin 2600. Jäsenten määrä kasvoi vuoden aikana noin kuusi prosenttia. Pappiskollegio sai kolme uutta jäsentä. Merkittävää oli myös, että saimme kotimaisen sisarkirkon, kun Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto solmivat kirkollisen yhteyden.
Talouspäällikkö Asko Iso-Kungas esitteli vuoden 2023 tilinpäätöksen ja vuoden 2025 talousarvion. Kuva: Janne Koskela
Äänestys konstituutiokomitean loppuraportista
Eniten puheenvuoroja hiippakuntakokouksessa käytettiin konstituutiokomitean loppuraportista keskustelemiseen. Komitean puheenjohtaja Juhana Pohjola esitteli toimenpidesuositukset, joita Lähetyshiippakunnan uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä pohtinut komitea oli laatinut. Konstituutiokomitea päätyi toteamaan, että rekisteröityminen olisi kirkollemme luonteva ja mahdollinen ratkaisu niin yhteiskunnallisesti, organisatorisesti kuin hengellisesti. Samalla komitea kuitenkin katsoi, ettei asia ole vielä ajankohtainen: ”Tässä vaiheessa pääsääntöisesti kirkkomme historiallisista syistä kumpuava jäsenistön hajaannus asiassa tukee aikalisän ottamista tässä prosessissa”, loppuraportissa todetaan. Komitea katsoi, että myös rekisteröitymisprosessissa vaadittava eri asioiden yksityiskohtainen tarkastelu ja organisatorinen kehitystyö hyötyisivät aikalisän ottamisesta.
Loppuraportin esittelemisen jälkeen pöydälle tuotiin vastaehdotus, jossa toivottiin ripeämpää etenemistä. Ehdotuksen mukaan olisi perustettava uusi komitea konstituutiokomitean päätettyä työnsä. Se valmistelisi ja toteuttaisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen tarvittavat toimenpiteet ja pitäisi huolen, että rekisteröitymisprosessissa edettäisiin seurakunnissa sopusointuisesti.
Pää- ja vastaehdotuksen synnyttämässä keskustelussa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymistä pidettiin kannatettavana tavoitteena. Todettiin, että paniikkia ei ole, mutta toivottiin, että käynnistynyt prosessi, jossa uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen on suhtauduttu pääosin myönteisesti, jatkuisi suunnitelmallisesti eteenpäin.
Koska vastaehdotus sai kokousedustajien keskuudessa kannatusta, päädyttiin äänestämään. Selkeä enemmistö kannatti alkuperäistä ehdotusta. Äänestystuloksen ratkettua piispa Pohjola kommentoi ymmärtävänsä hyvin heitä, jotka olisivat toivoneet nopeampaa etenemistä uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymisessä:
– Olen vakuuttunut siitä, että meillä kaikilla on ihan sama halu ja päämäärä. Tässä kysymyksessä ei ollut voittajia ja häviäjiä.
Kokouksen päätöksen myötä konstituutiokomitean toiminta päättyi eikä uutta komiteaa siis perustettu. Konstituutiokomitean työskentelyn myötä tarpeelliseksi havaittujen tavoitteiden, kuten kirkollisen identiteetin vahvistuminen ja jäsenyyden merkityksen kirkastaminen, toivotaan kuitenkin olevan osa seurakuntien elämää jatkossakin.
Kokoukseen oli mahdollisuus osallistua Zoomin kautta. Sami Niemi toimi teknisenä avustajana. Kuva: Janne Koskela
Ideariihi kokouksen kehittämisestä
Hiippakuntakokouksen loppupuolella kokouksen osallistujat keskustelivat hiippakuntakokouskäytänteiden kehittämisestä. Pienissä ryhmissä pohdittiin, olisiko jatkossa mahdollista järjestää vuodessa kaksi kevyempää kokousta yhden isomman sijaan. Vai olisiko parempi järjestää vuorokauden mittainen tapahtuma, jossa voitaisiin keskustella laajemmin eri teemoista, ja jonka yksi osa hiippakuntakokous olisi? Ryhmien näkemykset kootaan yhteen ja niitä käsitellään myöhemmin hiippakuntaneuvoston kokouksessa. Jo ensi vuonna hiippakuntakokoukseen saatetaan siis kokoontua toisella tavalla kuin mihin viime vuosina olemme tottuneet.
Kolehdit muodostavat merkittävän osan Lähetyshiippakunnan taloudesta. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan ja sen seurakuntien toiminta perustuu yksityishenkilöiden antamiin lahjoituksiin. Kirkon elämä ei lepää verorahojen varassa, vaan koko sen työ perustuu messuissa kerättäviin kolehteihin ja muilla tavoin annettuun vapaaehtoiseen tukeen. Meidän onkin aika ajoin paikallaan kurkistaa kukkaroomme ja katsoa, miltä taloutemme näyttää. Haastattelin tilanteesta talouspäällikkö Asko Iso-Kungasta ja hiippakuntadekaani Joel Kerosuota.
Iso-Kungas kertoo, että Suomen Luther-säätiön ja Lähetyshiippakunnan kokonaiskannatus kasvoi vuosina 2022–2023 8,4 prosenttia. Luku sisältää kolehdit ja tilikannatuksen kaikki lahjoitustavat. Siinä ei ole huomioitu muita tuottoja eikä testamentteja.
– Tilanne parani edelliseen vuoteen nähden myös silloin, kun otamme inflaation huomioon, Iso-Kungas lisää.
Vastaavasti kuluvan vuoden osalta kasvu oli lokakuun lopussa 9,3 prosenttia. Iso-Kungas toivoo, että aikaisempien vuosien tapaan saisimme ”joululisää” kannatuksiin. Siten tilanne jäisi myös vuoden lopussa plussan puolelle.
Iso-Kungaksen mukaan tilanteet eri seurakunnissa vaihtelevat paljon niin resurssien kuin kasvunkin osalta. Nämä on otettava huomioon taloustilannetta tarkasteltaessa.
– Oleellista on tietysti se, mitä lukujen takana on ja miten seurakuntien hengellinen elämä voi, Iso-Kungas pohtii. Hän pitää tärkeänä pyrkiä kulujen osalta tarkkuuteen: Myös pienistä kuluista kasvaa isoja virtoja.
Kirkkomme taloustilanne on tänä vuonna ollut nousujohteinen. Kuva: Kari Puustinen
Joel Kerosuo muistelee, että pari vuotta sitten talouden suhteen tunnelma oli hiukan kireä. Vaikka puskuria vielä oli pahan päivän varalle, oli selvää, että juoksevat menot täytyi saada paremmin tasapainoon.
– Vuonna 2022 teimme 130000 euroa miinusta normaalitoiminnassa. Saimme kuitenkin onneksi testamentin, joka lopulta kattoi tappion, Kerosuo kertoo.
Testamenttien varaan ei kuitenkaan voi rakentaa kirkon budjettia. Tasapaino on Kerosuon mukaan saavutettava muilla keinoilla.
– Olin luottavainen, mutta vastaus kentältä on tullut kuitenkin nopeammin kuin osasin kuvitella. Se on suuri kiitoksen asia. Talous on tietenkin myös jatkuvan opettamisen asia. Meillä kokoonnutaan pian 48 paikassa ympäri Suomea: Jos jokainen niistä petraa edes vähän, yhteisvaikutus on jo iso.
Tämänhetkiseen kokonaistilanteeseen Kerosuo kertookin suhtautuvansa melko toiveikkaasti:
– Ei pidä lähteä hurjastelemaan, ja tuen täytyy pysyä säännöllisenä. Toisaalta meille on myös mahdollista tarttua innostaviin projekteihin. Kirkon osalta kyse on siitä, että hallitusti sytyttelemme valoja ja pohdimme, miten asioita voidaan tehdä koko ajan järkevämmin.
Onko kirkkomme siis tekemässä lähiaikoina uusia satsauksia? Kerosuo punnitsee kysymystä uusien pastorien palkkaamisen ja kirkon eri työalojen vahvistamisen välillä:
Meidän rakenteessamme tietenkin ensisijaisesti etsitään ihmisiä seurakuntia palvelemaan. Tämän lisäksi on iso kysymys, voimmeko ja pystymmekö laittamaan resursseja yhteiseen yliseurakunnalliseen työhön. Näemmekö työn niin merkittäväksi, että siihen voidaan käyttää yhteisiä varoja, ja jos voidaan, kuinka paljon?
Kerosuo toteaa, että lähtökohtaisesti pastorit palvelevat seurakuntatyön lisäksi myös jossakin valtakunnallisessa tai alueellisessa tehtävässä, mutta volyymien kasvaessa työalojen vahvistamista muilla järjestelyillä on harkittava. Esimerkiksi mediatyössä yksittäinen iso lahjoitus on mahdollistanut työhön panostuksen.
Kerosuon mukaan yksi pohdittava työala on nuorisotyö. Varsinkin kuluneen syksyn aikana asiaa on työstetty työntekijöiden kanssa ja hommaan on pyritty saamaan lisää suunnitelmallisuutta.
– Meillä on hyvä suunnitelma eteenpäin, mutta näen tavoittelemisen arvoisena asiana, että lähivuosina voisimme kutsua ihmisen, joka voisi pääasiallisesti keskittyä nuorisotyön asioihin, Kerosuo visioi, mutta jatkaa, että siinä täytyy monen asian natsata.
Hänen mukaansa nuorisotyön tilanne on mennyt hyvin eteenpäin. Siinä me jatkuvasti rakennamme tulevaisuutta. Vaikka Kerosuo toivoo, että nuorisotyön työalaa voitaisiin vahvistaa, toive tietenkin on, että Lähetyshiippakunnassa kokonaisuutena ”hartiat kasvaisivat”, ja samalla voidaan pitää myös seurakuntien vuosittain maksama hiippakuntamaksu kohtuullisena.
Joel Kerosuo toivoo, että tulevaisuudessa kirkkomme voisi kohdistaa enemmän resursseja nuorisotyöhön. Kuva: Janne Koskela
Iso-Kungas on samaa mieltä Kerosuon kanssa siitä, miten merkittävää testamenttilahjoittaminen kirkollemme on. Vaikka säännöllinen oman seurakunnan taloudellinen tuki on perusta, joka mahdollistaa sen toiminnan, testamenttimuotoinen lahjoittaminen on tärkeä lisä.
– Testamenttiin liittyvät järjestelyt kannattaa hoitaa vielä, kun itsellä on toimintakykyä päättää asioista. Sama koskee myös hautaan siunaamista ja hautajaisjärjestelyjä koskevaa tahdonilmausta. Lisätietoja ja apua saat halutessasi Lähetyshiippakunnan kansliasta. Testamentin laatiminen on merkittävä tapa tukea luterilaiseen uskonkäsitykseen ja sanaan perustuvaa seurakuntatyötä, talouspäällikkö ja pastori Iso-Kungas ohjeistaa.
Suomen Luther-säätiö on yleishyödyllinen toimija, joten testamenttilahjoituksista ei makseta perintöveroa.
Yksi toivomus talouspäälliköllä seurakunnille on: On tärkeää, että seurakunnissa kirjataan joka viikko kävijämäärät ja tapahtumien kolehtituotot Assariin, seurakunnan tapahtumiin. Silloin saamme kattavaa ja reaaliaikaista kuvaa monestakin eri asiasta. Näin myös seurakunnat itse näkevät ajantasaisesti oman toimintansa ja vuositilastot syntyvät itsestään. Assarin kirjautumistiedot on helppo tallettaa kännykän selaimeen ja tiedot voi kirjata heti messun jälkeen.
– Aikaa menee vain kolme minuuttia, mutta hyöty on moninkertainen, Iso-Kungas vakuuttaa.
Pohjanmaan rovastikunnan seurakuntien ja seurakuntaneuvostojen jäsenet kokoontuivat yhteen viime lauantaina. Kuva: Otto Granlund
Lähetyshiippakunnassa yhdistyy vanha ja uusi. Pitäydymme siihen uskoon, joka jo isillemme annettiin. Ammennamme samasta Jumalan sanasta ja luterilaisesta tunnustuksesta, josta menneetkin sukupolvet ovat ammentaneet. Samaan aikaan Lähetyshiippakunta on kirkkona nuori; vanhimmatkin seurakuntamme ovat olleet olemassa vasta runsaat kaksikymmentä vuotta. Nuorilla seurakunnillamme on tärkeä tehtävä paitsi ravita ne, jotka jo kuuluvat seurakuntaan, myös rakentaa kutsuva kirkko ja koti, jonka tulevatkin sukupolvet saavat omakseen. Mutta miten se tehdään?
Muutaman pohjalaisen ja satakuntalaisen seurakuntaneuvoston jäsenet ja kourallinen muita vastuunkantajia löivät viisaat päänsä yhteen Vaasassa lauantaina 26. lokakuuta 2024, pohtiakseen juuri tätä.
Jari Kekäleen johdolla osallistujat saivat keskustella ensinnäkin taustoista. Menneinä vuosisatoina kirkkoon kuuluminen oli itsestäänselvyys; jopa pakko. Silloisessa tilanteessa toimivat tietynlaiset toiminta- ja päätöksentekotavat, jotka eivät kuitenkaan istu kovin hyvin nykyaikaan, jolloin vaihtoehtoja on monia eikä oikein mihinkään määrättyyn yhteisöön kuuluminen ole itsestään selvää. Osallistujat saivat yhdessä pohtia: Onko takaraivoon jäänyt ”kummittelemaan” vanhoja toimintamalleja, jotka eivät enää toimi? Mitä nämä voivat olla? Ja miten voimme oppia – niin seurakuntina kuin niiden neuvostoinakin – asettamaan tavoitteita, ja kulkemaan yhdessä niitä kohti?
Lilli Lanki kertoi Sakkeuksen seurakunnan neuvoston toimintaperiaatteista. Kuva: Otto Granlund
Konkreettisen esimerkin uudesta ja hyvin toimivasta toimintakulttuurista tarjosi Lilli Lanki ja Porin Sakkeuksen luterilaisen seurakunnan seurakuntaneuvosto. Ajatus kuukausittaisesta kolmen tunnin pituisesta neuvoston kokouksesta saattaa hirvittää yhtä jos toistakin. Porilaisia se ei kuitenkaan hirvitä, ja yksi toisensa jälkeen porilaiset neuvoston jäsenet antoivat hyvän esimerkin siitä, miksi se ei heitä hirvitä. Sakkeuksen neuvostossa kokoustekniset asiat ovat minimissä. Neuvosto kokoontumiset aloitetaan yhteisellä aterialla, jonka lomassa on tilaisuus keskustella niin yhteisistä kuin henkilökohtaisistakin asioista. Asialistalla on yleensä vain vähän asioita, mutta niistä keskustellaan vapaasti ja ideoidaan yhdessä. Neuvostossa käsiteltävät asiat ovat myös kiinteässä yhteydessä seurakunnan elämään. Säännöllisesti yhteisiä asioita käsitellään kirkkokahveilla, niin kutsutuissa seurakuntaperhekeskusteluissa.
Monet meistä tuntevat kirkon tuntomerkit, mutta mitkä voisivat olla seurakuntakodin tuntomerkit, kysyivät Richard Eklund ja Jimmy Svenfelt. Kuva: Otto Granlund
Seurakunta perheenä olikin keskiössä päivän kolmannessa osiossa, jossa Richard Eklund ja Jimmy Svenfelt johdattivat osallistujat pohtimaan seurakuntaa kotina. Alustajat totesivat, että Lähetyshiippakunnassa on jo pitkään – aivan oikein – puhuttu kirkon tuntomerkeistä, ja pidetty niitä esillä. Eli paljon on opetettu siitä, mikä tekee kirkon kirkoksi. Mutta mikä tekee kirkon kodiksi?
Lähetyshiippakunnan motto on ”Jumalanpalvelus elämäksi, seurakunta kodiksi”. Voisikin sanoa, että kun puhutaan kirkon tuntomerkeistä, pääpaino osuu iskulauseen ensimmäiseen osaan: ”jumalanpalvelus elämäksi”. Toinen osio, eli ”seurakunta kodiksi”, on kenties jäänyt vähemmälle huomiolle. Osallistujat saivat siksi tehtäväkseen pohtia, mistä voi tunnistaa kodin. Mitkä ovat kodin tuntomerkit?
Jos Herra suo, näihin kodin tuntomerkkeihin palataan vuoden 2025 ensimmäisessä Pyhäkön Lampun numerossa. Mutta ehkä sitäkin tärkeämpää on, että kodeissa – eli seurakunnissa – niin nyt kuin myöhemminkin yhdessä ihmetellään saamaamme suurta lahjaa: Seurakunta on koti, jonka olemme lahjaksi saanut. Seurakunta on koti, johon saamme Jumalan armosta kuulua. Miten voisimme tätä lahjaa yhdessä vaalia? Miten voisimme olla perhe ja koti, joka ottaa avosylin vastaan kodittomat, perheenjäseniksi?
Nuoret aikuiset kokoontuivat alfaleirille Mertiörannan leirikeskukseen. Kuva: Emma Sumuvuori
Jo kuudes Alfaleiri eli nuorten aikuisten valtakunnallinen leiri vietettiin 18.-20.10.2024 Mertiörannan leirikeskuksessa. Kokoonnuimme yhteen 70 nuoren aikuisen kanssa Jämijärvelle viikonlopuksi. Iloksemme jälleen mukana oli ympäri Suomea niin vanhoja tuttuja kuin ensikertalaisiakin.
Perjantaina kokoonnuimme alkuillasta Mertiörantaan ja majoituimme sekä nautimme päivällisen. Leiriläisiä valui paikalle illan mittaan, viimeiset saapuivat vasta lauantaiaamun puolella. Perjantai-illan ohjelmaan kuului tutustumista, leirin ensimmäinen raamattuopetus ja vesper. Illan jatkoa tähdittivät uinnit ja saunat, joiden ohella nautimme toistemme seurasta keskusteluin ja pelailuin.
Leirin opetuksissa tutkimme pastori Janne Koskelan johdolla Apostolien tekoja. Pohdimme, millaisia esteitä evankeliumin leviämiseen on alusta alkaen ollut, ja miten Jumala onkaan ne kerta toisensa jälkeen ihmeellisesti ylittänyt. Opetukset ja niistä virvonneet keskustelut olivat syvällisiä, opimme paljon uutta ja löysimme jopa yhtymäkohtia nykypäivän haasteisiin. Pidimme myös pienryhmissä ilosanomapiiriä tutustuen etiopialaiseeen hoviherraan Mailis Janatuisen laatimien kysymysten johdattelemana. Lukijallekin voimme suositella taas Apostolien tekojen kertaamista.
Ilosanomapiirissä tutustuttiin etiopialaisen hoviherran tapaukseen. Kuva: Janne Koskela
Hienoa ja odotettua oli pitkästä aikaa nähdä ystäviä ympäri Suomen. Ohjelman lomassa nautimme aurinkoisesta säästä ulkoillen muun muassa lipunryöstön parissa. Lauantai-illasta pääsimme vielä toistamiseen saunomaan ja uimaan hyisessä Mertiöjärvessä ennen leirin huipennusta.
Jotkut leiriläiset uskaltautuivat uimaan hyiseen Mertiöjärveen. Kuva: Emma Sumuvuori
Lauantai-iltana leiri sai huipennuksensa leiritiimin valmistelemassa Elämäni Apostoli-ohjelmassa, jossa tutustuimme vaikuttavien tarinoiden ja hulvattomien näytelmien kautta vielä viiteen apostoliin: Paavaliin, Pietariin, Johannekseen, Markukseen ja Andreakseen. Välissä käytiin virsikatkoilla!
Elämäni apostoli -ohjelma viihdytti leirin viimeisenä iltana. Kuva: Emma Sumuvuori
Sunnuntaina osallistuimme Kankaanpäässä Pyhän Simeonin luterilaisen seurakunnan messuun. Messun jälkeen oli vielä yhteinen leirin päätöstilaisuus perinteisen leirivisan merkeissä. Haikein mielin olikin jäähyväisten aika.
Leirin päättyi perinteiseen leirivisaan. Kuva: Emma Sumuvuori
Seuraavaa leiriä ei onneksi kovin kauaa tarvitse odotella, kun jo uutena vuotena on edessä kansainvälinen nuorten aikuisten Corpus Christi Finland -leiri Jyväskylän Kiponniemessä.
Kiitos Herralle jälleen leirimme varjelemisesta!
Teksti: Emma Sumuvuori ja Aaro Pohjola
Lähetyshiippakunnan isoskoulutusleiri järjestetään Loimaalla, Mustajärven leirikeskuksessa tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-5.1.2025.
Leirille ovat tervetulleita sekä jo isosena olleet että isosena toimimisesta kiinnostuneet, rippikoulun käyneet nuoret. Isoset ensi kesän rippileireille valitaan tammikuussa heidän keskuudestaan, jotka haluavat isoseksi ja jotka ovat nyt tai aiemmin käyneet isoskoulutuksen.
Leiri alkaa päivällisellä perjantaina 3.1. klo 17 Mustajärvellä. Se päättyy messuun ja lounaaseen sunnuntaina 5.1. noin klo 13 Loimaan evankelisella opistolla.
Leirin ohjelmassa on ainakin saunomista, raamista, ruokailuja, hetkipalveluksia, nukkumista, valvomista sekä yhteistä ohjelmaa sisällä ja ulkona. Samalla opetellaan yhdessä isosena olemista aina asenteesta ryhmän johtamiseen ja leikkien vetämiseen.
Leirin vetäjinä toimivat Hannu Mikkonen, Mikko Aho ja Pauliina Pylvänäinen. Leirille ilmoittautumiseen liittyvissä kysymyksissä sinun kannattaa ottaa yhteyttä Hannuun ja kyytiasioissa Mikkoon.
Kyydit perjantaina Loimaan rautatieasemalta leirikeskukseen ja sunnuntaina opistolta rautatieasemalle järjestämme heille, jotka ovat kertoneet kyydin tarpeestaan ilmoittautumisen yhteydessä.
Leirille ilmoittautuminen on päättynyt! Emme valitettavasti voi ottaa vastaan jälki-ilmoittautumisia, koska leiri on täynnä. Leirikirje on lähetetty sähköpostilla ilmoittautuneiden nuorten vanhemmille 12.12.
Viime viikonloppuna nuoret kokoontuivat Sinut on kutsuttu -leirille. Kuva: Harri Hernesmaa
Vuoden 2024 Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti leirin muodossa. Perjantaina 11.10. yli 60 nuorta saapui Jyväskylään Kiponniemen toimintakeskukselle viettämään viikonlopun mittaista leiriä. Kyseessä oli tähän asti suurin Lähetyshiippakunnan järjestämä nuorten leiri, ja mukaan saatiin mahtava porukka ja vetäjätiimi. Vetäjinä SOK-leirillä toimivat Pauliina Pylvänäinen, Hannu Mikkonen, Kalle Väätäinen, Harri Hernesmaa, Hanna Iso-oja, Hanna Kaartokallio, Aarni Kaartokallio, Tiitus Erola, Hilla Holappa, Emmy Jääskeläinen ja Tilda Seppänen.
Leiri alkoi perjantaina päivällisellä, jota seurasi tutustumishetki. Myöhemmin saunottiin ja uitiin. Päivä päätettiin yhteiseen kompletorioon, jonka jälkeen ilta jatkui monen osalta vielä yhteisen pelailun ja rupattelun merkeissä.
Pastori Kalle Väätäisen opetus käsitteli rauhaa Jumalan kanssa. Kuva: Ellamaija Mikkonen
Lauantai käynnistyi aamurukouksella ja raamiksilla. Leiriläiset oli jaettu ryhmiin, joissa vetäjän johdolla pidimme raamikset. Päivällä saimme kuulla Kallen opetuksen rauhasta Jumalan kanssa. Päiväkahvien jälkeen kanavien aiheena oli rauha itseni ja muiden kanssa. Kanaviin jakauduttiin ikäluokan mukaan.
Lauantaina joukko tyttöjä sai idean meikata Kallea, ja lopulta tämä suostui heidän vaatimukseensa. Kuva: Ellamaija Mikkonen
Illalla oli hauska iltaohjelma ja vetäjien paneelikeskustelu nuorten elämästä, johon olimme aikaisemmin saaneet kirjoitella kysymyksiä. Mukaan lauantaipäivään mahtui myös jalkapalloturnaus, tämän kesän riparilaisten oma tapaaminen sekä paljon yhteistä hengailua ja pelailua.
Sunnuntaina kokoonnuimme messuun. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Sunnuntaina aamupäivällä saimme viettää messua. Messussa palvelivat pastorit Hannu Mikkonen ja Harri Hernesmaa sekä kanttorina Hanna Iso-Oja.
Messun toimitti pastori Hannu Mikkonen, ja häntä avusti pastori Harri Hernesmaa. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Lounaan jälkeen leiri lähestyi loppuaan ja vähitellen leiriläisten ja vetäjien tiet erkanivat takaisin eripuolille Suomea.
Leirin loppuessa nuoret kertoivat olevansa tyytyväisiä viikonloppuun:
”Muihin nuoriin tutustuminen ja yhteinen pelaaminen oli mukavaa. Ruoka oli maukasta.” – Touko Nokelainen
”Odotin leiriltä hyvää opetusta ja kavereiden näkemistä, se oli parasta.” – Eino Rantala
”Oli kiva leiri, ohjelma oli hyvin suunniteltu ja toteutettu ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin.” – Akseli Rantala
Teksti: Päivikki Nokelainen
Pastori Juuso Mäkinen on perehtynyt pelastusvarmuuden raamatullisiin perusteisiin. Kuva: Janne Koskela
Raamatussa kerrotaan Jumalan ennalta tietämisestä ja jopa ennalta määräämisestä. Siksi moni iankaikkisuuden todellisuuteen herännyt kysyykin: ”Miten minun käy? Kuulunko minä valittuihin, jotka Jumala on ennalta määrännyt pelastukseen? Ja jos en, onko minulla toivoa?”
Kristikunnassa näihin kysymyksiin on annettu ja annetaan erilaisia vastauksia. Hiljattain pastorimme Juuso Mäkinen on pohtinut esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia tuotteliaalla tavalla: Nyt on mahdollista nauttia Mäkisen selvitystyöstä sekä kirjan että kahden podcast-jakson muodossa. Oikeasti luterilainen -sarjan osissa 121 ja 122 Mäkinen keskustelee pastori Joel Kerosuon kanssa tahdonvapauden teemasta pelastuksen ja uskonpuhdistuksen näkökulmista käsin. Jaksot ovat kuunneltavissa täällä.
Lähetyshiippakunta julkaisi Juuso Mäkisen teoksen ”Kristuksessa valitut pelastukseen. Pelastusvarmuus ja ennaltamäärääminen” marraskuussa 2023.
Perusteellisemmin aiheen äärelle pääsee Kristuksessa valitut pelastukseen -kirjassa, jonka esipuheessa kirjoittaja Juuso Mäkinen toteaa, että teos voi antaa vastauksia kaikille, jotka etsivät Raamatusta perusteita pelastusvarmuudelle ja opille armovalinnasta Kristuksessa. Kirja auttaa myös suunnistamaan kristikunnan eri oppisuuntien viidakossa. Näin se voi parhaimmillaan tukea ihmisen autuutta Jeesuksessa. Kirja selventää, miksi ja miten pelastusvarmuus lahjoitetaan Kristuksen yhteydessä.
– Mutta jos ihmisellä on päällä omakohtainen hätä pelastuksestaan, kirjojen lukeminen ei yleensä riitä, vaan tarvitaan lisäksi keskustelua taitavan sielunhoitajan kanssa ja raitista seurakuntaa, jossa syntien anteeksiantamuksen evankeliumi kaikuu kirkkaana, pastori tarkentaa viisaasti.
Mäkinen kertoo monien kirjan jo lukeneiden maallikoiden sanoneen, että teos on selventänyt heille autuuden asiaa ja armovalintaa.
– Useampi lukija on kertonut, että kirjan luettuaan he ovat entistä iloisempia ja helpottuneempia siitä, että ovat luterilaisia, Mäkinen iloitsee.
Eräs teologian lukemiseen väsähtänyt teologikin oli kommentoinut Mäkiselle, että kirja oli ensimmäinen alan opus, jonka hän on vuosiin jaksanut lukea mielenkiinnolla.
Kristuksessa valitut pelastukseen -teoksen voit nyt hankkia itsellesi alennettuun hintaan: Kun tilaat kirjan Lähetyshiippakunnan kaupasta ja käytät tilatessasi tarjouskoodia Pelastukseen2024, kirjan hinta on 20 euroa sisältäen postikulut.
Jos lisäät samaan tilaukseen muita tuotteita, niistäkään ei postikuluja tule. Tarjouskoodi toimii vain Kristuksessa pelastukseen valitut -kirjan tilauksissa ja se on voimassa 27.10. saakka. Esimerkiksi isänpäivälahjaksi paketoituna kirja antaa lukunautinnon lisäksi autuuden ilon!
Nuorien talkoolaisten määrä ilahduttaa Kesäjuhlan järjestelijöitä. Kuva: Marko Palu
Lähetyshiippakunnan vuosittaista Kesäjuhlaa vietettiin 2. – 4. elokuuta Loimaan evankelisella kansanopistolla. Viikonlopun aikana tapahtumaan osallistui yhteensä noin 3000 kävijää. Kesäjuhlassa palveli vajaa 400 talkoolaista yli kahdessakymmenessä vastuutiimissä.
Kesäjuhlan operatiivinen johtaja Harri Lammi toteaa, että Kesäjuhlan järjestelyt onnistuivat hyvin:
– Muutama kova sadekuuro antoi meille oman haasteensa, mutta olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, että niinkin moni halusi osallistua kesäjuhlille vaikka sääkartat lupailivatkin hyvin vaihtelevaa säätä.
Lammi kertoo olevansa kiitollinen myös siitä, miten uutterasti ja taitavasti jokainen vastuutiimi hoiti tehtävänsä. He olivat tehneet aikaisempiin vuosiin verrattuna paljon enemmän etukäteissuunnitelua jo kuukausien ajan. Tämä näkyi positiivisella tavalla juhlien järjestelyissä.
Samalla juhlien järjestäjät toki tiedostavat, että kehitettävää riittää tuleville vuosille. Iloinen asia on, että nuorten ja nuorten aikuisten talkootyön osuus on kasvanut merkittävästi vuosi vuodelta.
Pian päätetään, minkä teeman äärellä Loimaalla ensi vuonna kokoonnutaan. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto on päättänyt järjestää Kesäjuhlan Loimaan evankelisella opistolla myös kolmena seuraavana vuonna. Juhlat ajoittuvat jo perinteeksi muodostuneeseen elokuun ensimmäiseen viikonloppuun: 1.-3.8.2025, 31.7.-2.8.2026 ja 30.7.-1.8.2027.
Ensi vuonna Kesäjuhlan johtajana jatkaa hiippakuntadekaani Joel Kerosuo ja operatiivisina johtajina jatkavat Harri Lammi ja Miika Nieminen. He työskentelevät yhteistyössä juhlia valmistelevan muun johtoryhmän kanssa. Johtoryhmä aloittaa ensi vuoden juhlien valmistelun ensi viikolla.
Kesäjuhlan operatiivinen johtaja Miika Nieminen kertoo odottavansa mielenkiinnolla aiempaa suuremman johtoryhmän työskentelyä:
– Aloitamme lauantaina 12.10. Huittisissa yhteisen juhlavision sekä juhlien teeman miettimisellä. Monesti ensimmäiset kokoukset ovat olleet luovan ideoinnin ja intensiivisen keskustelun täyttämiä. Ihmeellisesti yhteinen näkemys on vuodesta toiseen hahmottunut, ja olemme voineet julkaista juhlateeman johtoryhmän yhteisenä löytönä.
Kun teema on kirkastunut, johtoryhmä alkaa koota ohjelmasisältöjä ja vastuutiimejä.
– On ilo aloittaa kuudennen kesäjuhlan valmistelu, kuvailee Nieminen järjestäjien tunnelmia.
Kesäjuhlan majoitusvaihtoehtoja on lisätty sitä mukaa kuin juhlien kävijämäärä on vuosien mittaan kasvanut. Tästä huolimatta juhlaviikonlopun majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Majoitusta voi tiedustella esimerkiksi Loimaan evankelisen opiston toimistolta tai tälle sivulle listatuista paikoista.
Tapaamisiin siis ensi vuonna juhlilla!
Raahessa kokoonnuttiin ensimmäiseen Lähetyshiippakunnan messuun Mikkelinpäivänä 29. syyskuuta. Messua edelsi tilojen valmisteleminen jumalanpalvelusta varten. Sanalla ja rukouksella tilat sekä kaikki välineet otettiin jumalanpalveluskäyttöön.
Messussa itsessään tunnelma oli iloinen ja liikuttunut, kaikin puolin juhallinen. Pastori Mika Tervakangas saarnasi Apostolien tekojen luvusta 12. Pietarin näköala kuolemansellissä sai olla Karitsan hääateria. Huolimatta siitä miten hänelle kävisi, olisi hän viettänyt Karitsan hääateriaa joko riemuitsevan seurakunnnan kanssa taivaassa tai taistelevan seurakunnan kanssa pääsiäisyön messussa Jerusalemissa. Tämä on myös kristityn näköala.
Ensimmäisellä kerralla oli myös sellainen positiivinen ongelma, että seinät tulivat vastaan, kun paikalla oli 34 henkilöä. Mukaan mahtuu tästäkin huolimatta, sillä liturgian sekä virrenveisuun kannalta tiivis tunnelma onkin hyvä ja kodikas.
Paikalliset ovat nähneet valtavan suuren työn, jotta jumalanpalvelusta voidaan viettää. Tilojen löytäminen ei ollut itsestäänselvyys. Moniin eri paikkoihin tutustuttiin ja lopulta osoitteeseen Kirkkokatu 43 päädyttiin. Välineitä on hankittu ja käytännön asioita järjestelty. Messukalusteitakin on rakennettu omasta takaa Kjellin toimesta, muun muassa alttarin taso ja saarnastuoli. Käsiä on käytetty ahkerasti tekemiseen, mutta myös rukoilemiseen.
Raahen jumalanpalvelusyhteisö on Oulun Timoteuksen luterilaisen seurakunnan kappeliseurakunta. Tästä eteenpäin Raahessa kokoonnutaan messuun kahden viikon välein. Lue lisää täältä.
Naistenpäivillä nautittiin Jumalan lahjoista niin Jumalan sanan kuin luonnonantimien muodossa. Kuvassa Päivi Raudasoja. Kuva: Sirkku-Marja Väätäinen
Lähetyshiippakunnan naistenpäiviä vietettiin Jyväskylässä, Kiponniemen toimintakeskuksessa 27.–29.9.2024. Päivien teema oli ”Ihmeellisesti tehty naiseksi”. Päiville kokoontui kolmisenkymmentä naista eri puolilta Suomea.
Naisten elämäntarinat kertoivat Jumalan johdatuksesta. Kuva: Kaisa Nygård
Perjantai-iltana aloitimme kuulemalla Maija Laakson ja Sirkku-Marja Väätäisen elämäntarinat. Rohkaisevaa oli kuulla, miten Jumalan ihmeellinen johdatus on kantanut mahdottomiltakin tuntuvissa elämäntilanteissa.
Tämän jälkeen jakaannuimme ryhmiin, joissa saimme tutustua toisiimme ja jakaa omia elämäntarinoitamme. Ryhmäkeskusteluihin kuului aina myös yhteistä rukousta, mikä loi niihin luottamuksellisen ja sielunhoidollisen ilmapiirin.
Tutut virret soivat kauniisti naisäänien laulamana. Kuva: Kaisa Nygård
Lauantaiaamun aloitimme pastori Elias Ikäläisen johdolla laudes-aamurukoushetkellä. Elias muistutti meitä uudesta armon päivästä Jumalan lahjana. Yhteinen virsilaulu soi hienosti tällä naisten porukalla.
Pauliina Pylvänäinen piti luennon ”Ihmeellisesti luotu naiseksi”. Pauliinan luento perustui hänen suomentamaansa John W. Kleinigin teokseen Ihmeellisesti tehty. Erityisen ajankohtaiselta tuntui Pauliinan luennossa ollut Luther-sitaatti:
Jumala jakoi ihmiskunnan kahtia, nimittäin mieheksi ja naiseksi… Sen takia meistä jokaisella on oltava sellainen ruumis kuin Jumala on luonut meille. En voi tehdä itsestäni naista etkä sinä voi itsestäsi miestä. Meillä ei ole valtaa siihen. Sen sijaan me olemme juuri sellaisia, kuin hän on meidät luonut. Minä olen mies ja sinä nainen. Lisäksi hän tahtoo, että hänen erinomaista käsityötään kunnioitetaan hänen jumalallisena luomistyönään eikä sitä halveksittaisi. Miehen ei pidä halveksi tai pilkata naista tai hänen vartaloaan eikä naisen miestä. Sitä vastoin jokaisen täytyy kunnioittaa toisen ulkonäköä ja vartaloa hyvänä jumalallisena luomuksena, joka on Jumalalle itselleen hyvin mieluinen.
Pauliinan luennon jälkeen pääsimme taas ryhmiimme pohtimaan syvällisemmin luennon teemoja. Ryhmän jäsenet uskaltautuivat puhumaan asioista, joista emme yleensä puhu: häpeästä ja syyllisyydestä.
Iltapäivän opetus oli Anna-Kaisa Leinon pitämä ”Kristityn naisen seksuaalisuus”. Anna-Kaisa lähestyi tätä herkkää ja haasteellista aihepiiriä laajasti ja monipuolisesti. Seksuaalisuus Jumalan antamana lahjana on vääristynyt monella tavoin ajassamme. Luento viitoittikin tietä tasapainoiseen ja naiseutta arvostavaan seksuaalisuuteen. Ryhmäkeskustelut syvensivät tätäkin teemaa.
Lauantaipäivän viimeinen luento oli Mari Hiltusen raamattutunti ”Kutsuttu kristityksi naiseksi”. Kuulimme Jeesuksen kylväjävertauksen pohjalta opetusta kristityn identiteetistä. Hyvään maahan pudonnut siemen tuottaa satoa. Itse emme voi kuitenkaan tuottaa satoa, vaan meidän tulee juurtua Jumalan Sanan peltoon. Juurtuminen tapahtuu elämällä seurakunnan yhteydessä Pyhän Hengen johdatuksessa sanan ja sakramenttien kautta.
Jäimme pohtimaan ”hengellisten äitien” merkitystä kristityn kasvulle. Jotkut osallistujat muistivat edelleen lapsuuden pyhäkouluopettajiensa opetuksia. Miten meistä tämän ajan naisista voisi kasvaa naisia, jotka ovat juurruttamassa seuraavaa sukupolvea Kristuksen yhteyteen? Tämä kysymys on entistä ajankohtaisempi, kun tilastojen mukaan erityisesti nuorten naisten uskonnollisuus on vähentynyt rajusti.
Kodassa oli tunnelmallista pimenevänä syysiltana. Kuva: Kaisa Nygård
Päivän päätteeksi oli mahdollisuus suunnata rantasaunalle löylyihin ja uimaan sekä kodalle makkaranpaistoon. Päivä päätettiin yhdessä completorium-rukoushetkeen.
Sunnuntaiaamun luennon piti eläkkeellä oleva psykoterapeutti Saara Kinnunen. Kuva: Kaisa Nygård
Sunnuntaiaamuna Saara Kinnunen luennoi naisen elämänkaaren neljästä vuodenajasta. Jokaisessa vuodenajassa on omat mahdollisuutensa, ja toki myös kipukohtansa. Kiponniemen luonnonkauniissa ympäristössä oli helppo eläytyä kuvittelemaan oma elämänsä vaihtuvina vuodenaikoina. Lopuksi saimme osallistua Jesajan seurakunnan Mikkelinpäivän messuun, jota vietettiin poikkeuksellisesti Kiponniemessä.
Lähetyshiippakunnan naistenpäivät osoittivat tällaisen työmuodon tarpeellisuuden: Seurakunnissamme saamme elää Jumalan meille antamaa ihmeellistä naisen elämän lahjaa todeksi. Toinen toistemme taakkoja kantaen, toisiamme rohkaisten ja lohduttaen. Naistenpäivillä saimmekin voimaantua paitsi levosta, maukkaista ja valmiiksi pöytään katetuista ruuista, myös toinen toistemme yhteydestä. Seuraavat naistenpäivät pyritäänkin järjestämään ensi syksynä, 26.–28.9.2025 Kiponniemessä.
Teksti: Mari Hiltunen
