Leirillä opittiin isosen taitoja ja pidettiin hauskaa
9.1.2025
Hämeen rovastikunnallinen naistenpäivä 27.1.2024 klo 10–17.
Paikka: Wisahovi, Kanakouluntie 5, 13100 Hämeenlinna.
Luennoitsijana Mailis Janatuinen.
Päivän teema on uskonpuhdistaja ja hänen äitinsä.
Vapaaehtoisen kolehdin tilavuokran ja ruokailun kulujen peittämiseksi voit maksaa 19.1.2024 mennessä alla olevilla tiedoilla. Saaja: Suomen Luther-säätiö Tili: FI59 1023 3000 2354 52, muistathan käyttää viitettä 90955. Vaihtoehtoisesti voi maksaa Mobilepay numero: 18416
https://www.lhpk.fi/kannatus/rahankerayslupa/
Luvan numero: RA/2020/1666
Ilmoittaudu naistenpäivään: linkki ilmoittautumislomakkeeseen (Google Forms)
Ilmoittautumisaikaa jatkettu 24.1.2024 klo 20:00 saakka.
Lisätietoja tapahtumasta: [email protected]
Tapaamisiin Hämeenlinnassa!
Lauantaina leiriläiset pääsivät ulkoilemaan mukavassa pakkassäässä. Kuva: Ugis Mezulis
Neljän päivän mittainen Corpus Christi New Year’s Camp 2024 käynnistyi perjantaina Jyväskylässä. Kiponniemen toimintakeskuksessa on parhaillaan 55 leiriläistä, joista parikymmentä on saapunut paikalle Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen lisäksi osallistujat ovat saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Ilahduttavasti osallistujien joukossa on myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuvia nuoria aikuisia. Leirin opetuksien, juontojen ja hetkipalvelusten kielenä on englanti. Leirin johtajan, pastori Mika Tervakankaan ohjeistuksen mukaan kaikkien muidenkin kielten puhuminen on kuitenkin sallittua – jopa useita kieliä yhdistelevä ”Tiki-Talk”.
Anna Siekkinen on hoitanut leirin valmisteluja alkusyksystä lähtien. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Leirin valmistelut aloitettiin elo-syyskuussa. Sama tiimi on jo muutamia kertoja aiemminkin järjestänyt vastaavia tapahtumia, joten järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Tiimin vetovastuussa on pastori Mika Tervakangas. Lisäksi järjestelyissä ovat olleet mukana Anna Siekkinen, Joona Marttila, Jere Toikka, Hanna Erkkilä ja Mari Mattila. – Ensimmäiset ajatukset tämän leirin järjestämisestä tulivat heti alkuvuonna edellisen Loimaalla järjestetyn uuden vuoden leirin jälkeen. Heinäkuussa Latviassa Corpus Christi -konferenssissa kerroimme osallistujille, että tällainen leiri on tulossa. Varsinainen suunnittelu aloitettiin elo-syyskuussa ja tuolloin myös Kiponniemen toimintakeskus valikoitui sopivaksi leiripaikaksi, Anna Siekkinen leirin järjestelytiimistä kertoo.
Pastori Matias Krögerin raamattuopetukset ovat keskeinen osa leirin antia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Tämänkertaisen leirin teema on “We walk by faith, not by sight” (2. Kor. 5:7). Perjantain raamattuopetuksessa pastori Matias Kröger puhuikin Israelin erämaavaelluksesta ja lauantaina Kristuksesta Vanhassa testamentissa. Muutoin leiripäivien ohjelma koostuu rukoushetkistä, ruokailuista ja rennosta yhteisestä tekemisestä, tiskivuoroja unohtamatta.
Uuden vuoden aaton leiripäivä on erityinen kahdesta syystä: Aamulla leiriläiset osallistuvat Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun Jyväskylässä. Messun jälkeen leiriläisillä on mahdollisuus syödä lounasta kaupungilla ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Illalla leiriläiset kokoontuvat vastaanottamaan uutta vuotta yhdessä. Ilta on yhdistelmä muodollisempaa ja epämuodollisempaa ohjelmaa: Väki pukeutuu parhaimpiinsa ja syö tavallista leiriateriaa hienommin. Illan ohjelmassa on laulu- ja musiikkiesityksiä, puheita sekä Corpus Christin perinteisiin kuuluvia piiritansseja ja eri maista tuoduilla makeisilla herkuttelua. Keskiyön aikaan ammutaan raketteja ja poltellaan sädetikkuja.
Jordan Tomesch saapui leirille Yhdysvalloista. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Jordan Tomesch on saapunut leirille Yhdysvaltojen Atlantasta, mutta hänen sukujuurensa ovat Saksassa. Muutama vuosi sitten siellä vieraillessaan hänelle suositeltiin Corpus Christi -leirille osallistumista. Jordan kiinnostui, sillä Yhdysvalloissa vastaavanlaista toimintaa ei ole järjestetty nuorille aikuisille. Jordan kertookin tämän olevan hänen kahdeksas Corpus Christi -leirinsä. Jyväskylästä Jordanin matka jatkuu Berliiniin. Siellä hän tapaa sukulaisiaan ja käy Wittenbergissä suunnittelemassa ensi kesänä siellä järjestettävää Corpus Christi -konferenssia muun järjestelytiimin kanssa. – Ensi vuoden konferenssista tulee hieno! On upeaa päästä kokoontumaan juuri Wittenbergissä. Konferenssin teemana on ”Body of Christ”, Jordan mainitsee ja kannustaa kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan.
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvoston puheenjohtajana toimii piispa Juhana Pohjola. Neuvosto kokoontuu kokouksiinsa verkossa. Kuvassa neuvoston jäseniä lounaalla Kesäjuhlassa elokuussa 2023. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui torstaina 7. joulukuuta. Yksi kokouksessa käsitellyistä asioista oli Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisen työn rakenne ja siihen tehtävät uudistukset. Ruotsinkielisen työn johtoryhmän toimenkuvaa tarkennettiin, ja työlle nimettiin koordinaattori.
Ruotsinkelisellä työllä on jo vuodesta 2019 lähtien ollut oma johtoryhmänsä (”ledningsgrupp”), mutta jatkossa johtoryhmällä on aiempaa selkeämpi mandaatti tukea seurakuntien työtä. Se työskentelee Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisten seurakuntien yhteisten asioiden, kuten tapahtumien ja julkaisujen, parissa. Johtoryhmällä on myös tärkeä tehtävä luoda yhteys maantieteellisesti hajallaan olevien ruotsinkielisten seurakuntien välille. Johtoryhmän tehtävänä on myös tukea Lähetyshiippakunnan kansliaa ruotsinkielisten julkaisujen ja käännöstöiden toteuttamisessa. Yhteyttä Ruotsin ja Norjan sisarkirkkoihin etsitään siltä osin kuin se on toiminnallisen yhteistyön kannalta mielekästä.
Johtoryhmän puheenjohtaja Ida Heikkilä.
Johtoryhmän jäsenet nimitetään vuodeksi kerrallaan. Teologian tohtori Ida Heikkilä jatkaa johtoryhmän puheenjohtajana seuraavana kautena. Heikkilä kertoo, että johtoryhmällä on moninaisia tulevaisuuden suunnitelmia: – Tulemme seuraavan kahden vuoden aikana jatkamaan ruotsinkielisen työn aseman selkiyttämistä Lähetyshiippakunnan kokonaisuudessa. Pohdimme yhdessä hiippakunnan johdon kanssa, miten ruotsinkieliset seurakunnat voisivat parhaiten toimia ja kehittyä kirkossa, jonka yhteinen toiminta tapahtuu pääasiassa suomeksi. Käytännön tasolla tavoitteenamme on tuottaa ruotsinkielistä sisältöä hiippakunnan eri medioihin sekä kehittää ruotsinkielistä lapsi- ja nuorisotyötä. Haaveenamme on erityisesti ruotsinkielinen rippikoululeiri. Suunnitelmissa on yhteinen seurakuntapäivä loppukeväästä 2024 ja mahdollisesti kesäleiri vuonna 2025. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät! Kaikessa toiminnassamme tahdomme myös tukea uusien ruotsinkielisten seurakuntien syntymistä.
Ruotsinkielisellä työllä ei ole tätä ennen ollut koordinaattoria. Ruotsinkielisen työn koordinaattorin tehtävänä on pysyä ajan tasalla ruotsinkielisten seurakuntien tilanteesta, jotta hän voi myös auttaa Lähetyshiippakunnan kansliaa välittämällä tietoa ja ilmaisemalla työn tarpeita ja toiveita. Koordinaattori pitää yhteyttä ruotsinkielisten seurakuntien pappeihin ja johtaa työtä heidän keskuudessaan. Hän on myös johtoryhmän jäsen.
Ruotsinkielisen työn koordinaattori Richard Eklund.
Kaudeksi 2024–2025 Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto nimitti koordinaattoriksi pastori Richard Eklundin. Eklund kertoo olevansa kiitollinen valinnasta sekä valmis yhteistyöhön ja toiminnan kehittämiseen: – Aloitan kiitollisin mielin! On kyse uudesta tehtävästä, joka etsii vielä muotojaan. Meidän tarvitsee jatkossakin tehdä yhdessä parhaamme ja luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa!
Lähetyshiippakunnan nuorten aikuisten syksy huipentui 20–22.10.2023 Mustajärven leirikeskuksessa vietettyyn Alfaleiriin. Viikonlopun aikana pohdittiin yli 70 nuoren aikuisen voimin teemaa ”Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi”. Opettamassa olivat pastorimme Jukka Peranto ja Mikko Aho sekä Mikon vaimo Elisa.
Viikonlopun parasta antia olivat puhuttelevat opetukset sekä niistä syntyneet syvälliset keskustelut pienryhmissä ja isommalla porukalla. Opetusten ohella ohjelmamme koostui ulkoilusta raikkaassa pakkassäässä, tutustumis- ja pelailuhetkistä sekä aamu- ja iltapalveluksista.
Leirikeskuksen kapasiteettia koeteltiin ennätyssuurella leiriläisten määrällä, tämän ollen samalla suuren suuri siunaus ja ilon aihe. Sopu antoi sijaa tunnelman ollessa tiivis ja erityisen lämmin. Uusien ja vanhojen tuttujen näkeminen ja yhteen kokoontuminen ympäri Suomen oli tärkeää ja odotettua. Rohkaisevana koimme muiden nuorten aikuisten kanssa ajatusten ja kokemusten jakamisen, vaikeistakin aiheista.
Saunat lämpesivät molempina iltoina ja järvivesi virkisti uimareita tähtitaivaan alla. Paistoimme makkaraa ja muita herkkuja nuotiopaikalla. Virallisten iltaohjelmien jälkeen meitä valvotutti aamun tunneille saakka venynyt yhdessäolo jutustelun ja pelien merkeissä.
Leiri päättyi sunnuntaina Loimaan evankeliselle opistolle, missä pääsimme osallistumaan Harri Lammin kaitseman Hyvän Paimenen luterilaisen seurakunnan messuun. Messun ja yhteisen lounaan jälkeen kokoonnuimme leirin päätöstilaisuuteen jakamaan ajatuksia ja sanomaan hyvästit uusille ja vanhoille tutuille. Haikein mutta onnellisin mielin kotimatkalle lähti uusin eväin varustettu suuri nuorten aikuisten joukko.
Vaikka leiri tuntui loppuvan lyhyeen, niin lohduttavaa on tieto, että seuraavaa leiriä ei tarvitse kauaa odottaa. Uutena vuotena on nimittäin jo seuraava leiri, kun saamme kokoontua yhteen kansainvälisten ystävien kanssa Corpus Christi Finland – tapahtumaan Kiponniemen leirikeskukseen Jyväskylään.
Kiitos Herralle hienosta leiriviikonlopusta ja kasvaneesta nuorten aikuisten toiminnasta!
Teksti : Emma Sumuvuori ja Aaro Pohjola
Kuvat : Emma Sumuvuori ja Juuso Siltanen
Hiippakuntakokouksen puhetta johti pastori Harri Lammi (keskellä). Sami Niemi (oikealla) toimi sihteerinä. Kuva: Asko Iso-Kungas
Lähetyshiippakunnan ylin päättävä elin, hiippakuntakokous, kokoontuu joka vuosi marraskuun kolmantena lauantaina. Tänä vuonna kokous pidettiin lauantaina 19.11. hybridimallilla eli siihen pystyi osallistumaan sekä paikan päällä Koinonia-keskuksessa että verkkoyhteyden välityksellä. Jokaisesta Lähetyshiippakunnan seurakunnasta oli valittu kokoukseen kaksi edustajaa ja pastori. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu mukaan hiippakuntaneuvoston, Suomen Luther-säätiön hallituksen ja konsistorin jäsenet.
Ennen varsinaista hiippakuntakokousta sen edustajilla oli ollut mahdollisuus osallistua etätapaamiseen, jossa käsiteltiin yksityiskohtaisemmin vuoden 2022 toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Yksi siellä käsitelty asia nousi esille myös varsinaisessa hiippakuntakokouksessa. Edellisen vuoden lopulla tehtiin päätös Jyväskylän pastorin työsuhteen osa-aikaistamisesta heinäkuusta alkaen. Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kävi läpi Jesajan seurakunnan tilanteen kehittymistä viime vuosina: Jyväskylässä käytiin keskusteluja dekaanin kanssa, tehtiin toimia ja asetettiin tavoitteita. Seurakunta teki hienon nousun taloudessaan. Samalla kuitenkin vaikutti siltä, että tilanne on liian harvojen harteilla eikä kokonaisuutta saatu riittävästi tasapainoon.
Jesajan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Tero Salmela kommentoi puheessaan tilannetta: – Mekin otimme aluksi ristiriitaisin tuntein vastaan, kun Joel kertoi tilanteesta. Kun asioista oli puhuttu avoimesti, oli helpottavaa alkaa rakentaa uutta kasvua ja taloutta, joka ei olisi enää alijäämäinen. Kun jatkossa uusia seurakuntia perustetaan, tai me joskus saamme uudelleen 100 % pastorin Jyväskylään, toimintaa on kehitettävä talous edellä siten, että seurakunta kasvaa toiminnan mukana. Kaikkien ikävien asioiden jälkeen me näemme hyvinkin valoisana tulevaisuuden ja olemme hyvällä mielellä. Haluan kiittää Lähetyshiippakuntaa, dekaania ja piispaa sekä aluerovasti Kalle Väätäistä tuesta, kannustuksesta ja rinnalla kulkemisesta. Missään vaiheessa talouden ja kaikkien muiden asioiden kanssa meitä ei ole jätetty yksin, ja meillä on hyvät suunnitelmat tulevaisuuteen.
Vuoden 2022 tilinpäätöstä käsitellessä tuli ilmi, että kokonaistulos oli runsaasti alijäämäinen. Hiippakunnan työ jäi alijäämäiseksi 36000 euroon, ja yhdessä seurakuntien kanssa 132000 euroon. – Menot tulivat aiemmin aloitettujen työalojen työstä eivätkä uusien työalojen avaamisesta, hiippakuntasihteeri Sami Niemi totesi.
Toiminnantarkastajana toiminut Ida Heikkilä totesi lausunnossaan, että Lähetyshiippakunnan taloutta on hoidettu asianmukaisesti. Heikkilä nosti esiin toiveen siitä, että avoimuutta suhteessa Lähetyshiippakunnan tukijäsenenä toimivaan Suomen Luther-säätiöön voisi edelleen vahvistaa. Jo tänä vuonna olikin niin, että vuoden 2024 talousarvio sisältää rakenteellisen muutoksen: Joidenkin kustannuspaikkojen muutosten lisäksi aiemmat Lähetyshiippakunnan hiippakuntamaksu ja Luther-säätiön säätiömaksu yhdistyvät yhteiseksi seurakuntien hiippakuntamaksuksi. Sen suuruus määrittyy seurakunnan vuoden 2022 messukävijäkeskiarvon mukaan. Vuonna 2024 seurakunnan hiippakuntamaksu on 3,582 e/messukävijä. – Uudistuksella on pyritty selkeyttämään asiaa. Yritetään yhdellä summalla piirtää esiin kaikki se kirkon työ mitä eri työaloilla ja kokonaisuudessa tapahtuu lastenleireistä ehtoollisleipiin ja piispan junalipusta kanslian kirjekuoreen, dekaani Kerosuo kuvasi.
Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo vastasi moniin kokousedustajien esittämiin kysymyksiin. Kuva: Asko Iso-Kungas
Hiippakuntakokous myönsi myös konstituutiokomitealle valtuudet jatkaa työskentelyä vuonna 2024. Konstituutiokomitea sai aiemmin hiippakuntakokoukselta valtuutuksen selvittää, mitä hyviä ja huonoja puolia olisi, jos Lähetyshiippakunta rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tämä selvitys tulee saataville seurakuntiin tulevana keväänä. Sen yhteydessä tarkoituksena on kuulla seurakuntalaisia ja seurakuntia sekä saada syvempi käsitys erilaisista näkökulmista asiaan liittyen. Vuoden 2024 hiippakuntakokoukselle toimitetaan konstituutiokomitean loppuraportti.
Toimintasuunnitelman kohdalla oli myös esillä pyrkimys, että Lähetyshiippakunnan strategista työtä pyritään vahvistamaan tulevana vuonna.
Hiippakuntakokouksen loppumetreillä tehtiin kirkkohistoriaa. Hiippakuntakokous totesi esityksen mukaisesti kirkollisen yhteyden Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä. Piispa Juhana Pohjola pohjusti esitystään kertomalla, että Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko, joka viettää parhaillaan 100-vuotisjuhlia. Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto ovat käyneet opillisia keskusteluja vuodesta 2015 lähtien. – Yhteinen uskonoppi todettiin jo aiemmin, mutta pelkkä yhteinen käsitys ei riitä, piispa totesi ja jatkoi: – Tarvitaan myös molemminpuolista tutustumista työntekijöiden ja seurakuntien kesken. Tätä on jatkunut useamman vuoden ajan. Tämä on päätynyt siihen, että voimme tunnustaa ja todeta, että meillä on uskon ja opin yhteys. Meille tämä on historiallista, sillä tämä on ensimmäinen suomalainen luterilainen kirkko, jonka kanssa meillä on yhteys. Näen tässä Jumalan hyvän, kutsuvan ja kokoavan työn. Kun hiippakuntakokous oli todennut opillisen yhteyden Seurakuntaliiton kanssa, piispa Juhana Pohjola valtuutettiin allekirjoittamaan asiakirja Seurakuntaliiton kanssa. Historiallista tilannetta kunnioitettiin veisaamalla seisten ”Herraa hyvää kiittäkää” -virren ensimmäinen säkeistö sekä yhteisellä rukouksella.
Hiippakuntakokous päätettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kirjojen julkaisemiseen. Piispa Juhana Pohjola esitteli vuoden 2023 Vuosikirjan sekä pastori Juuso Mäkisen kirjoittaman ”Kristuksessa valitut pelastukseen. Pelastusvarmuus ja ennalta määrääminen” -nimisen teoksen.
Hiippakuntakokouksessa julkaistut kirjat tulevat myyntiin seurakuntien kirjapöydille ja Lähetyshiippakunnan kauppaan.
Kansanedustaja Päivi Räsänen ja piispa Juhana Pohjola hovioikeudessa
Helsingin hovioikeus antoi tänään 14.11.23 tuomionsa ”raamattukäräjinä” tunnetussa tapauksessa, jossa kansanedustaja Päivi Räsänen, piispa Juhana Pohjola, Suomen Luther-säätiö ja Yleisradio ovat olleet syytettyinä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Valtiosyyttäjä Anu Mantila valitti Helsingin käräjäoikeuden aiemmin tekemästä perusteellisesta vapauttavasta tuomiosta. Hovioikeus päätyi ratkaisussaan pitämään voimassa käräjäoikeuden vapauttavan päätöksen sellaisenaan, lähinnä tarkentaen muutamalla kappaleella teon tarkoituksellisuutta koskevaa arviota.
Piispa Juhana Pohjola kommentoi päätöstä tuoreeltaan.
– Olen tyytyväinen hovioikeuden vapauttavaan päätöksen. Tämä ei ollut voitto vain kansanedustaja Räsäselle ja minulle vaan kaikille suomalaisille, sillä sanan- ja uskonnonvapauden asia on näkemyseroistakin huolimatta meille yhteinen. Samalla on sanottava, että tässä vaiheessa yli neljä vuotta kestäneellä prosessilla on ollut varmasti vapaata keskustelua rajoittava pelotevaikute. Kuinka moni pelkääkään ilmaista julkisesti kantaansa luonnollisen lain ja kristillisen uskon mukaisen ihmis- ja avioliittokäsityksestä puolesta, jos vaarana on joutua syytetyksi vihapuheesta tai jopa joutua raskaan oikeusprosessin kohteeksi.
– Olen kiitollinen kaikesta tuesta ja monista esirukoista niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Näen, että kaiken keskellä Jumalan hyvyyttä siinä, että olemme saaneet pitää esillä Raamatun keskeisiä opetuksia luomisen hyvistä lahjoista sekä synnin vakavuudesta että armosta Kristuksessa Jeesuksessa. Kun ajassamme kristinuskon perusopetuksia yhä voimakkaammin haastetaan ja vastustetaan, meidän ei tarvitse pelosta käpertyä ja vaieta. Saamme edelleen opettaa niin jokaisen ihmisen jakamatonta ihmisarvoa Jumalan luotuina kuin myös Jumalan tarkoittamaa avioliitto- ja perhe-elämää sekä elämän särkyneisyyden keskellä uutta elämää Kristuksen yhteydessä.
Piispa Juhana Pohjolan ja Suomen Luther-säätiön oikeusavustajana toiminut Jyrki Anttinen kommentoi myös päätöstä lyhyesti.
– Hovioikeus kiinnitti tuomion perusteluissa huomiota kiihottamisrikoksen tahallisuuteen liittyviin seikkoihin sen vuoksi, koska syyttäjät olivat niihin valituksensa tueksi vedonneet. Hovioikeus kuitenkin katsoi – samoin kuin käräjäoikeuskin – että syytekohdissa mainitut lausumat eivät täytä rikoslain 11 luvun 10 §:n tunnusmerkistöä eli eivät ole lainvastaisia.
Syyttäjällä on mahdollisuus hakea päätökseen muutosta korkeimmalta oikeudelta 15.1.2024 mennessä
Mistä on kyse?
Syytteessä on kyse syyttäjän näkemyksestä, että Päivi Räsäsen kirjoitus Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi, Pride kulkuetta koskenut Twiitti ja keskustelu Ruben Stillerin radio-ohjelmassa olisivat kiihottamista kansanryhmää vastaan. Tähän mennessä poliisi on pamflettikirjoitukseen liittyen todennut esitutkinnassa, ettei kirjoitus riko lakia ja viimeisimpänä käräjäoikeus päätyi samaan lopputulemaan. Helsingin hovioikeus käsitteli yleisesti ”raamattukäräjiksi” nimettyä tapausta elo-syyskuun vaihteessa. Uutiset käsittelystä sivuillamme:
”Raamattukäräjät” siirtyi hovioikeuteen
Hovioikeuden käsittely päätökseen
Syytteet ovat herättäneet kansallista ja kansainvälistä huomiota, sillä niiden on arvioitu vaarantavan sanan- ja uskonnonvapautta. Myös syytteiden oikeudellisuutta on kyseenalaistettu. Käräjäoikeuden päätöksen jälkeen Yleisradio julkaisi uutisen: Syyttäjä laittoi Päivi Räsäsen suuhun sanoja, joita tämä ei ollut lausunut – Yle kävi läpi virheelliset väitteet. Myöhemmässä Ylen uutisessa Valtionsyyttäjä Anu Mantila ilmoitti tyytymättömyytensä tuomioon ja kertoi syyttäjän velvollisuuden olevan kertoa, mikä Räsäsen lausumien merkityssisältö on eli miten lausumia on objektiivisesti tulkittava: Syyttäjä kiistää esittäneensä väärää tietoa Päivi Räsäsen lausumista – lyttää vapauttavan tuomion ja selittää tulkintaeroja hevosesimerkillä
Lähetyshiippakunnan seurakuntien ensimmäinen yhteisöpäivä kokoontui Koinonia-keskuksessa, Helsingissä lauantaina 28.10. Yhteisöpäivä on jatkumoa seurakuntien vastuunkantajille suunnatuille yhteisön kehittämisen kursseille. Nyt Helsinkiin oli kutsuttu edustajia Lähetyshiippakunnan seurakunnista.
Ohjelmassa oli paljon lyhyiden puheenvuorojen pohjalta käytyjä pienryhmä keskusteluja seurakunnan yhteisön kehittämisestä. Kymmenestä nelihenkisestä ryhmästä nousi innostunut keskustelun porina, kun eri seurakuntien edustajat jakoivat keskenään kokemuksia ja ajatuksia seurakunnan yhteisön kehittämisestä.
Jari Kekäle ja Petteri Puusa johdattivat päivää eteenpäin. Inhimillisen yhteisön lainalaisuudet ja seurakunnan erityispiirteet nivoutuivat yhteen alustuksissa. Lähetyshiippakunnan tunnuslause Jumalanpalvelus elämäksi ja seurakunta kodiksi tuli konkretiaksi.
Toimiakseen yhteisö tarvitsee tilaa keskustelulle ja kohtaamiselle. Tätä osassa Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on harjoiteltu yhteisön rakentamisen kurssien myötä lanseerattujen perhekeskustelujen myötä. Yhteisön rakentamisen työryhmästä Lilli Lanki, Olli Mustonen ja Jari Heiska nostivat esimerkkejä niin pienen kuin isonkin seurakunnan näkökulmasta.
5 syytä miksi yhteisöä tulee rakentaa
Diakonissa Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä 29. lokakuuta. Kuva: Tuomo Simojoki
Kenian luterilaisessa kirkossa vietetään huomenna suurta juhlaa, kun syyskuussa diakonissaksi valmistunut Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä. Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiaattiohjelman tuella opiskellut henkilö, joka pääsee nyt aloittamaan työnsä.
Faithin työ sijoittuu Keski-Kenian Merun alueelle. Se kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Yksi Faithin päätehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Keniassa seurakunnissa on paljon lapsia, mutta pyhäkoulutyötä ei ole aina hyvin järjestetty. Muutoinkin lapsi- ja nuorisotyö on vielä monessa seurakunnassa vielä aluillaan. Faith kokee tämän työn olevan erityisen lähellä hänen sydäntään. Hän on iloinen ja energinen nainen, joka on valmistautunut kiertämään eri seurakuntia Katekismus ja lastenraamattu laukussaan.
Yksi Faithin tehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Kuva: Tuomo Simojoki
Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiohjelmasta valmistunut opiskelija. Porissa toimiva Sakkeuksen luterilainen seurakunta on kantanut taloudellisen vastuun Faithin stipendivarojen keräämisestä. Lisäksi hänen puolestaan on rukoiltu messussa esirukouksissa. Varsinaisesti Faithin opiskelutaival päättyi elokuun lopussa, kun viimeinen harjoittelujakso loppui. Syyskuussa Matongon teologisessa seminaarissa vietettiin Faithin valmistujaisia.
Opintojen aloittaminen ei ollut Faithille itsestäänselvyys. Hänen elämäntilanteensa ei ollut lainkaan helppo. Miehensä hylkäämisen takia Faith on kolmen nuoren yksinhuoltaja. Opintojen aloittaminen vaati häneltä lähtemisen pois kotoa, lasten luota. Myös lasten koulumaksujen hoituminen oli iso kysymys. Vaikka Lähetyshiippakunnan stipendiin sisältyy pieni taskuraha, se ei riittänyt koulumaksuihin. Faith kysyi piispaltansa Bernard Kugerialta, miten hänen tulisi tehdä. He hiljentyivät rukoukseen. Sen jälkeen piispa totesi, että jos Jumala on ihmeellisesti johdattanut stipendin, johdattaisi hän varmasti muunkin avun. Tämän uskon varassa Faith uskalsi lähteä opiskelemaan. Sukulaiset vuorostaan ottivat opiskelujen ajaksi lapset hoitaakseen.
Jumala vaikutti niin, että Suomesta, Lähetyshiippakunnan parista, eräs yksityishenkilö otti omaehtoisesti vastuulleen Faithin lasten koulumaksut. Tämä tapahtui Faithin pyytämättä tai olematta asiasta erikseen yhteydessä. Vasta jälkikäteen selvisi, miten hän oli ylipäätään epäröinyt koko opiskeluasiaa, ja minkälainen paine koulumaksujen suhteen oli ollut. Miten hienosti Jumala oli kaiken ennakkoon valmistanut! Miten sopivaa on, että näin tapahtui ihmiselle, jonka nimi on Faith, sillä englanniksi nimi tarkoittaa nimenomaan uskoa.
Kenian luterilaisessa kirkossa on huutava työvoimapula. Kirkko kasvaa, mutta työntekijöitä on liian vähän. Hiippakunnassa saattaa olla esimerkiksi yli 80 seurakuntaa, mutta pastoreita vain 20. Toisin kuin Suomessa, Keniassa opiskelu ei ole ilmaista. Monen opinnot jäävät toteutumatta, sillä heillä tai heidän seurakunnillaan ei ole varaa opintomaksuihin.
Jotta rahanpuute ei olisi este saada kirkoille hyviä työntekijöitä, Lähetyshiippakunta on alkanut tarjota opiskelijoille stipendejä. Faith Kajujun valmistumisen jälkeen Lähetyshiippakunnalla on yhteensä kahdeksan stipendiaattia. Heistä kolme on jarai-kansaan kuuluvia pappisopiskelijoita, jotka opiskelevat Kambodzassa. Loput viisi opiskelevat Faithin tavoin Kenian Matongossa. Voimme Lähetyshiippakunnassa iloita, että jokainen meistä saa omalta osaltaan olla mukana tukemassa heitä – Jumalan armosta.
Faith Kajuju opettamassa pyhäkoulua Kituissa. Kuvassa mukana swahilinkieliset lastenraamatut, joiden painamista tuettiin Lähetyshiippakunnan keräyksellä. Kuva: Tuomo Simojoki
Teksti: Tuomo Simojoki
ILC:n 30-vuotisjuhlallisuuksiin Wittenbergiin, Saksaan kokoontui eri kirkkojen edustajia ympäri maailmaa (kuva: LCMS Communications/Erik M. Lunsford
Kansainvälinen luterilainen neuvosto, International Lutheran Council (ILC) juhlisti 30-vuotista historiaansa Wittenbergissä Saksassa 14.10.2023. Järjestön historia ulottuu vuoteen 1952, mutta nykyisessä muodossaan se on perustettu vuonna 1993. ILC on tunnustuksellisten luterilaisten seurakuntien yhteistyöjärjestö, johon kuuluu 59 jäsenkirkkoa ympäri maailmaa. Lähetyshiippakunta on ollut jäsen ILC:ssä vuodesta 2018 ja piispa Juhana Pohjola on toiminut ILC:n puheenjohtajana vuodesta 2022 alkaen.
ILC:n puheenjohtaja, piispa Juhana Pohjola asettaa pastori Klaus Detlev Schulzin pääsihteerin tehtävään. (kuva LCMS Communications/Erik M. Lunsford)
Juhlallisuuksien ohessa ILC:lle asetettiin uusi pääsihteeri. Pastori Klaus Detlev Schulz asetettiin tehtävään Pyhän Marian kirkossa aamuhartauden yhteydessä. Tehtäviinsä asetettiin myös pastori Wilhelm Weber Etelä-Afrikasta. Pastori Weber palvelee Wittenbergin kansainvälistä luterilaista yhteisöä, International Lutheran Society of Wittenberg (ILSW).
Juhlallisuuksien päätteeksi Kansainvälinen luterilaisen neuvosto julkaisi julkilausuman, jossa se vahvisti sitoutuneensa Pyhän Raamatun auktoriteettiin, vaikka siten asettuukin nyky-yhteiskunnan muuttuvia tapojen vastaan. Alkuperäinen julkilausuma on luettavissa suomeksi tämän artikkelin lopuksi ja englanniksi oheisesta linkistä: ILC-30th-Anniversary-Statement-Final
Julkilausuma Kansainvälisen luterilaisen neuvoston 30. vuosipäivänä
Saksan Wittenbergissä
14. lokakuuta 2023
Kansainvälinen luterilainen neuvosto (International Lutheran Council, ILC) on 58:n tunnustuksellisen luterilaisen kirkon maailmanlaajuinen yhteisö, jolla on jäsenkirkkoja 52:ssa eri maassa. Nämä kirkot julistavat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta ja perustavat uskonsa ja opetuksensa varauksettomasti Pyhään Raamattuun Jumalan inspiroimana, erehtymättömänä sanana ja luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin Jumalan sanan luotettavina selityksinä (ILC:n säännöt II, A, B).
Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (ILC) juuret voidaan jäljittää vuoden 1952 kokoukseen, jossa tunnustuksellisten kirkkokuntien edustajat eri puolilta Eurooppaa, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaa sekä Australiaa kokoontuivat Uelzenissa, Saksassa pian toisen maailmansodan jälkeen. Seuraavien neljän vuosikymmenen aikana Kansainvälinen luterilainen teologinen konferenssi, jota nimeä tuolloin käytettiin, järjesti useita kansainvälisiä tapaamisia tunnustuksellisten luterilaisten kirkkojen johtajille. ILC perustettiin virallisesti 9. syyskuuta 1993, kun 23 luterilaista kirkon johtajaa eri puolilta maailmaa kokoontui Antiguaan, Guatemalaan ja hyväksyi ILC:n peruskirjan. ILC:n teologiset juuret juontavat kuitenkin jo Martti Lutherin ja 16. vuosisadan uskonpuhdistukseen ja luterilaisten isien tunnustukseen, joihin kuuluivat myös Yksimielisyyden ohjeen rohkeat allekirjoittajat, jotka totesivat tunnustuksen lopuksi (Yksimielisyyden ohje XII:40):
”Näin olemme tahtoneet vakuuttaa Jumalan kasvojen edessä ja koko kristikunnan, sekä nykypolven että jälkipolvien kuullen, että juuri nyt esitetty selvitys … vastaa meidän opetustamme, uskoamme ja tunnustustamme. Siinä uskossa me tahdomme myös Jumalan armon avulla pelottomin sydämin astua Jeesuksen Kristuksen tuomarinistuimen eteen siitä tiliä tekemään.”
Omalla vuosisadallamme Kansainvälisen luterilaisen neuvoston jäseniä innoittaa noiden 16. vuosisadan tunnustajien ”pelottomien sydänten” rohkeus, jotka allekirjoittivat Yksimielisyyden ohjeen. Sama henki elää edelleen, kun ILC juhlii 30-vuotisjuhlaansa teemanaan ”Tunnustakaamme uskoa pelottomin sydämin.”
ILC pitää kiinni peruskirjan (artiklat II ja III) ja sääntöjen (artikla II) mukaisesta tunnustuksellisesta perustastaan ja päämäärästään sanoin ja teoin. Edellytämme ILC:n jäsenkirkoilta, että ne tunnustautuvat Jumalan mielen mukaiseen, viisaaseen ja hyvään, Sanassa ilmoitettuun elämäntapaan myös käytännössä. Tätä me suosittelemme samoin niille kirkoille, jotka eivät kuulu ILC:een. Tänä pimenevänä aikanamme leviää rumuuden ja kuoleman kulttuuri, jota yhä enemmän edistävät, uskonnon- ja sananvapauden vastaisesti, jopa yhteiskunnan johtavat tahot. Siksi ILC:n tulee jatkaa Jumalan tahdon mukaisen, raamatullisen pyhyyden, totuuden ja kauneuden edistämistä, opettamista ja rohkeaa julistamista. Nämä menestyvät siellä, missä julistetaan Jeesuksen Kristuksen ansaitsemaa sovitusta ja anteeksiantamusta, ja missä Pyhä Henki ylläpitää elämää käyttäen välineenään Sanaa sekä pyhän kasteen ja Jeesuksen ruumiin ja veren sakramentteja.
Siksi tänä juhlavuotenamme vahvistamme jälleen: ”Pyhät kirjoitukset eivät ohjaa ainoastaan kirkon oppia, vaan myös sen elämää ja moraalia” (säännöt II, D). Näin ollen vahvistamme seuraavat totuudet:
Pyhän Raamatun opetukset eivät suinkaan rajoitu näihin, yllä mainittuihin opinkohtiin, mutta meidän päivinämme juuri niitä on ymmärretty väärin, ne on asetettu kyseenalaisiksi ja jopa hylätty. Siksi niiden, jotka pitävät kiinni Raamatusta ja luterilaisesta tunnustuksesta, on sitä rohkeammin korostettava ja tunnustettava niitä.
On kuitenkin olemassa oppi, josta pidämme kiinni ennen kaikkia muita Raamatun oppeja. Vietämme tätä 30-vuotisjuhlaa Wittenbergin Pyhän Marian kaupunginkirkossa, missä Martti Luther saarnasi. Luther ei ollut vain Wittenbergin yliopiston professori, vaan hänet oli kutsuttu myös Pyhän Marian seurakunnan saarnaajaksi. Messun uudistamisessa Lutherille oli avuksi erinomainen kielitaito, musikaalisuus ja liturgian tuntemus. Mutta uudistuksen varsinaisena vaikuttimena oli kuitenkin Raamatun oppi vanhurskauttamisesta yksin armosta. Olipa kyseessä kirkko tai luentosali, Luther julisti Jeesusta ja evankeliumia syntien anteeksiantamuksesta yksin Jumalan armosta, uskosta kautta lunastukseen, jonka Kristus ansaitsi elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan.
Tämä on Raamatun pääoppi, jonka mukaan kirkko seisoo tai kaatuu. Tästä opetuksesta jokainen kristitty elää, saadessaan synnit anteeksi Sanan, veden, leivän ja viinin muodossa. Mikä onkaan sopivampaa, kuin että tämä 30-vuotisjuhla alkaa sieltä, missä vanhurskauttamisen pääoppi löydettiin uudelleen, julistettiin selkeästi, tunnustettiin ja laulettiin rohkein sydämin. ILC tukee jäsenkirkkojaan koko maailman evankelioimisessa ja kun nämä edistävät ”yhteistä diakoniaa tietoisilla teoilla ja avustusohjelmilla, joilla vastataan ihmisen tarpeisiin ja lievitetään kärsimystä” (säännöt II.2).
Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta: saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
(2. Tim. 4:1-2)
Julkaistu Kansainvälisen luterilaisen neuvoston nimissä. ILC:n hallitus
Puheenjohtaja: Piispa Juhana Pohjola
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta
Sihteeri: Piispa/presidentti John Donkoh
Ghanan evankelisluterilainen kirkko
Afrikka: Arkkipiispa Joseph Ochola Omolo
Kenian evankelisluterilainen kirkko
Aasia: Presidentti Antonio Reyes
Philippinien luterilainen kirkko
Eurooppa: Puhemies George Samiec
Englannin evankelisluterilainen kirkko
Latinalais-Amerikka: Presidentti Alceu Alton Figur
Paraguain evankelisluterilainen kirkko
Pohjois-Amerikka: Presidentti Timothy Teuscher
Kanadan luterilainen kirkko
Kutsuttuna: Rev. Dr. Robert Bugbee
Kanadan luterilainen kirkko
Kutsuttuna: Presidentti Matthew C. Harrison
Luterilainen kirkko – Missouri Synodi
Pääsihteeri: Rev. Dr. Timothy C.J. Quill
Kansainvälinen luterilainen neuvosto (ILC)
Tänään Jesajan seurakunnassa messun toimittivat pastorit Joel Kerosuo ja Pekka Hyppönen. Kuva: Juho Pylvänäinen
Tänään Jyväskylässä Jesajan luterilainen seurakunta kokoontui jokasunnuntaiseen tapaansa Jyvälän setlementin tiloihin viettämään viikon kohokohtaa, messua. Jeesus Kristus palveli Sanansa ja sakramenttinsa kautta noin neljääkymmentä seuraajaansa. Messun liturgina toimi hiippakuntadekaani, pastori Joel Kerosuo. Saarnan piti pastori Pekka Hyppönen.
Messu poikkesi tavanomaisesta sikäli, että se jäi Pekka-pastorin viimeiseksi työtehtäväksi Suomen Luther-säätiön työsuhteisena pastorina. Tästä lähtien Pekka palvelee seurakuntaa oman toimensa ohella. Hän toimittaa esimerkiksi jumalanpalveluksia ja paimenviran hoitoon kuuluvia toimituksia uuden palkkatyönsä asettamien reunaehtojen sisällä. Pekka säilyy edelleen Lähetyshiippakunnan pappiskollegion ja Hyppösten perhe Jesajan luterilaisen seurakunnan jäseninä.
Viime joulukuussa Suomen Luther-säätiö teki kipeän ratkaisun leikata pastorin työosuus 50 prosenttiin Jesajan seurakunnan ja Lähetyshiippakunnan taloustilanteen vuoksi. Käytännössä pastorin työaika puolittui kuluvan vuoden heinäkuun alusta alkaen. Muutos on koskettanut koko Jesajan seurakuntaa, mutta luonnollisesti eniten Hyppösten perhettä. Pekan oli ryhdyttävä etsimään toista työtä pastorin osa-aikaisen työsuhteen rinnalle.
Pekka kertoo hakeneensa alun perin sosionomin koulutustaan vastaavaa keikkatyötä. Työnantaja päätyikin tarjoamaan hänelle sopimusta kokoaikaisesta työsuhteesta. Kun Pekka oli keskustellut tarjouksesta piispan ja hiippakuntadekaanin kanssa, hän päätti ottaa työn vastaan. Pekka aloittaa uudessa työssä huomenna maanantaina.
Jesajan seurakuntaa Pekka-pastori evästi käyttämään Raamattua ja Katekismusta sekä perheiden että seurakunnan elämän ohjenuorana. Hän myös puhui uskosta, toivosta ja rakkaudesta seurakunnan yhteisönrakennuksen raamatullisina aineksina. Pekka kehotti heitä lukemaan vuonna 2014 julkaistusta Yhdeksi ruumiiksi kastettuna -kirjasta kirjoittamansa artikkelin.
Messun jälkeen Joel Kerosuo muisti Pekkaa pienellä lahjalla ja saatesanoilla. Kerosuo kertoi olevansa kiitollinen Pekalle erityisesti siitä, että heidän yhteistyönsä oli kantanut kuluneen vuoden raskaiden vaiheiden yli. Kerosuo iloitsi ajatuksesta, että jatkossakin he saavat elää samoista kirkon lahjoista ammentaen. Tämä on voimavara myös Pekan uudessa työn haasteissa: – Toivon Lähetyshiippakunnan puolesta, että uuteen, vaativaan työhösi voisi löytyä lepo ja rauha ja että samalla sinulle voisi löytyä mielekäs paikka palvella myös paimenvirassa, Kerosuo sanoi.
Jatkossa Jesajan seurakunnassa pyritään säilyttämään toiminnan jatkuvuus. Se jatkaa messujen viettämistä mahdollisimman pitkälle entiseen tapaansa. Seuraavina sunnuntaina messuja saapuvat toimittamaan Itäisen rovastikunnan pastorit Jarno Gummerus ja Kalle Väätäinen sekä seurakunnan oma ystäväpastori Matti Hyttinen. Pitkän tähtäimen vaihtoehdot pastorin viran täyttämisestä ovat harkinnassa. Kutsummekin kirkkoamme rukoilemaan, että Jesajan seurakunnalle järjestyy uusi vastuupastori Jumalan aikataulun ja suunnitelman mukaisesti.
Pastori Pekka Hyppönen palvelee jatkossa Jesajan luterilaista seurakuntaa oman toimensa ohella. Kuva: Juho Pylvänäinen
