Lähetyshiippakunnan taustalla on muutamalle ihmiselle herännyt haave: voisiko syntyä tunnustuksellisia luterilaisia seurakuntia, joissa eletään turvallisesti sanan ja sakramenttien äärellä? Voisiko noissa seurakunnissa olla tuttu pastori, ja voisiko siellä oppia ajan myötä tuntemaan myös muita armosta eläviä syntisiä?
Tuo näky kannattelee edelleen. Osaksi seurakunnan elämään ja niitä rakentamaan on ilo olla kutsumassa uusia ihmisiä. Me teemme työtä, jotta mahdollisimmassa monessa paikassa Suomessa voisi olla luterilainen seurakunta, johon voi iloiten mennä ja turvallisin mielin ihmisiä ohjata.
Kyseessä ei tietenkään ole mikään Lähetyshiippakunnan yksinoikeus. Miten omituinen ajatuskin! Me toivomme, että mahdollisimman monet lähtisivät rakentamaan luterilaisia seurakuntia — Lähetyshiippakunnan yhteydessä tai ei. Seurakuntia, joihin voi lapsensa kastaa ja omalla nimellään jäsenenä kuulua.
Tietenkin me toivomme, että monet löytäisivät tiensä Lähetyshiippakunnan sateenvarjon alle, mutta ei se ole lopulta olennaista. Kunhan evankeliumi kuuluu kirkkaana, sakramentit ovat syntisille Kristuksen asetuksen mukaan tarjolla ja ihminen voi mennä luterilaiseen seurakuntaan. Siten me toivomme, että esimerkiksi Sley, Kansanlähetys, Raamattuopisto, OPKO ja niin edelleen lähtisivät rohkeasti rakentamaan tahoillaan luterilaisia seurakuntia.
Sillä sinä tarvitset seurakunnan! Sinä tarvitset kirkon! Mutta siis minkä ja missä?
Ihmisten ajattelussa vaikuttaa jatkuvasti jako kirkkoon ja seurakuntiin. Kirkko ymmärretään keskitetyksi ylärakenteeksi, jonka alla on suuri joukko seurakuntia. Kuitenkin Uudessa testamentissa sana ekklesia tarkoittaa sekä yhtä kirkkoa Kristuksen ruumiin täyteytenä että yhtä paikallisseurakuntaa. Kirkko ei ole vain ylärakenne, vaan luterilaisen ymmärryksen mukaan kirkko on kaikkialla siellä, missä sanaa puhtaasti julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan.
Luterilainen ajatus lähteekin alhaalta ylöspäin. Joka sunnuntai kirkko on läsnä, kun siellä on Kristuksen aarteet.
Rakennustyössä kohtaamme monenlaista uutta opeteltavaa. On asioita, joista on opeteltava luopumaan ja asioita, joita on opeteltava tekemään. Se saa kuitenkin voimansa siitä, että saamme valita Jumalan sanan tien. Kirkolta voidaan viedä kaikki muu paitsi Jumalan sana, ilman että olisi tapahtunut korvaamaton vahinko. On upeaa, jos voi kokoontua katedraaleissa, mutta ei niin kannata tehdä, jos se vie teologisen vapauden ja riistää tai hämärtää sanan.
Seinät ovat lopulta vain ihmisistä koostuvan kirkon hetkellinen suoja.
Rukoilemme siis, että sanoma syntisten Vapahtajasta saisi elää rikkaana ja luterilainen seurakuntaelämä kasvaa ja vahvistua Suomessa — niin Lähetyshiippakunnan yhteydessä kuin muuallakin.
Joel Kerosuo
Pastori
Pyhän Nehemian luterilainen seurakunta, Joensuu
