Muistan elävästi rippikoululeirin 70-luvulta, jossa minulle annettiin tehtäväksi laatia kysymykset Tuhlaajapoika-vertaukseen. Olin ylen onnellinen kuullessani, että kysymysteni avulla oli syntynyt jotain keskusteluakin. Se oli pienten alkujen päivä.
80-luvulla törmäsin uudelleen raamattupiirikysymyksiin Japanin opiskelijatyössä. Opiskelijoiden raamikset pyörivät, mutta valmiita kysymyksiä ei ollut saatavilla. Kokeilin taitojani ja väsäsin kysymykset kymmeneen vertaukseen. Eräs opiskelijapoika kirjoitti ne käsin puhtaaksi ja muuan tyttö piirsi kuvat. Siinä se oli – ensimmäinen oppaani. Kun tulin Suomeen, aloin markkinoida evankelioivaa raamattupiiriä avoimen raamattupiirin nimellä.
Seuraavalla työkaudellani Japanissa (1990–94) sain olla aloittamassa uutta seurakuntaa Takaokaan japanilaisen pastorin kanssa. Työn selkäranka oli jumalanpalvelusten ohella nimenomaan raamattupiiri, jotka kokoontui kappelissa ja vähitellen myös kodeissa. Kristityt toivat mukaan ystäviään ja kasvoivat sanan tuntemisessa ja siihen luottamisessa. Pidin myös kursseja tuleville vetäjille. Alkavassa seurakunnassamme kastettiin tuolloin monia ihmisiä, joista monet olivat tulleet mukaan kotikokousten kautta.
90-luvun loppupuolella pääsin opettajaksi Koben raamattukouluun, jonka kautta raamattupiirikysymykseni levisivät pikkuhiljaa yhä laajempiin piireihin. 90-luvun lopulla olin vihdoin saanut valmiiksi englannin ja japanin kielellä neljä opasta, yhden kustakin evankeliumista. Samaten oli näille raamattupiireille keksitty uusi nimi: Glad Tidings Bible Studies, ilosanomapiiri.
Tässä vaiheessa tuli kuvaan kaksi venäläistä nuorta miestä, jotka pistivät kysymykset nettiin. Sen jälkeen on ilosanomapiirin leviäminen ollut nopeaa. Jotkut löytävät sen suoraan netistä, toiset kansainvälisen opiskelijatyön tai jonkin lähetysjärjestön kautta. Vuodesta 1997 lähtien olen itse saanut tehdä yhden tai kaksi ilosanomamatkaa vuodessa eri puolille maailmaa. Nyt ilosanomaoppaita on julkaistu netissä 30 kielellä ja kirjanakin yli kymmenessä maassa.
Mitkä ovat sitten ilosanomapiirin erityispiirteet? Ensinnäkin se on tavoittavaa työtä – piireihin voi kutsua ihmisiä, jotka eivät tunne lainkaan Raamattua. Toiseksi kysymyksiä laadittaessa on pyritty erottamaan laki ja evankeliumi toisistaan. Siksi logoon on kuvattu lammasta kantava Jeesus piikkikruunu päässään – jokaisen tekstin on näet määrä viedä osanottajat ristin juurelle. Ja kolmanneksi ilosanomapiiri pidetään aina evankeliumiteksteistä. Muihin Raamatun kirjoihin laatimani oppaat eivät kuulu ilosanomapiiri-nimikkeen alle.
Viimeisen 30 vuoden ajan olen kokenut, että raamattupiirityö on minun ensimmäinen kutsumukseni; vasta sen jälkeen tulevat kirjojen kirjoittaminen ja puheiden pitäminen. Rukoukseni on se, että mahdollisimman monet ihmiset saisivat tutustua ilosanomapiirin kautta Jeesukseen ja löytää taivaan tien.
Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä
