Kristittyjen juhlat vietetään Jumalan suurten pelastustekojen mukaisesti. Ne kuuluvat välttämättä yhteen, niin kuin ketjun lenkit. Ota niistä yksikin pois, niin ketju käy hyödyttömäksi. Kaunis ranskalainen joululaulu 1600-luvulta ilmaisee tämän kaikessa lyhykäisyydessään. Laulu alkaa Betlehemin tallin heiniltä ja päättyy Golgatan ristille. Se kertoo suurimmasta rakkaudesta pahasti rikkoneita ihmisiä kohtaan. Laulun vähäisin sanoin ilmaistut aiheet puhuvat Jumalan pelastusteoista.
Heinillä härkien kaukalon nukkuu lapsi viaton.
Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.
”Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa, sillä Herra puhuu: Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi, mutta he luopuivat minusta. Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen; mutta Israel ei tunne, minun kansani ei ymmärrä. Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois.” (Jes. 1:2–4)
Tuomiopäivänä Tuomari lähettää vuohet pois kadotukseen ja kutsuu lampaat ikuisiin juhliinsa. Kuinka vuohesta voisi tulla lammas ja kuinka kelvottomista lapsista voisi tulla ymmärtäväisiä? Seimen äärellä seisova aasi ja härkäkin tuntevat isäntänsä paremmin kuin luopuneet ihmislapset Luojansa. Klassisissa seimiasetelmissa seisoo muutamien lampaitten lisäksi aina aasi ja härkä. Ne muistuttavat uuden syntymän tarpeesta: ihmissuku on Jumalan suhteen tyhmempi kuin aasi ja härkä.
Ei kelvoton kehity kelvolliseksi eikä vuohi tule koskaan lampaaksi, mutta Jumala antoi meille kadotetuille uuden syntymän Betlehemissä, toisen Aadamin, uuden Israelin, oman Poikansa, virheettömän ja viattoman Pääsiäislampaan.
Helmassa äitinsä armahan nukkuu Poika Jumalan.
Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.
”Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel. Voita ja hunajaa hän syö siinä iässä, jolloin hän oppii hylkäämään pahan ja valitsemaan hyvän.” (Jes. 7:14-15)
”Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:7)
Pienet vauvat aina ihastuttavat. Jeesus-lapsessa on kuitenkin parasta – ei niinkään vauvamainen ihastuttavuus, vaan se, että Jumalan Pojasta tuli konkreettinen ihminen, alusta asti. Jumala ei lähettänyt täysikäistä miestä laskeutumaan vuorilta, valmiina saarnaamaan ja tekemään ihmeitä. Jeesus syntyi, kasvoi, oppi, eli ja teki töitä niin kuin muutkin. Mutta alussa hän oli äitinsä hoidon tarpeessa, niin kuin vauvat ovat.
Keskellä liljain ja ruusujen nukkuu Herra ihmisten.
Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.
”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes. 9:5)
”Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ’Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.’ (…) Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.” (Matt. 2:1, 2)
Liljat ja ruusut eivät tosin kirjaimellisesti koristaneet Jeesuksen makuusijaa, mutta hän sai kuitenkin kuninkaallisen vastaanoton. Usein muistetaan kyllä mainita Jeesuksen syntyneen köyhiin ja alkeellisiin oloihin. Mutta toisaalta myös taivaan sotajoukot olivat kuuluttamassa Kuningasten Kuninkaan syntymää. Lisäksi tietäjät itäisiltä mailta ymmärsivät tuoda Jeesukselle kuninkaallisia lahjoja.
Ristillä rinnalla ryövärin nukkuu uhri puhtahin.
Enkelparven tie kohta luokse vie rakkautta suurinta katsomaan.
”Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.” (Jes. 53:11)
Joulujuhlan tekee juhlaksi meille Jeesuksen elämä Betlehemin jälkeen ja kuolema Jerusalemissa. Jeesuksen elämän varsinainen joululahja on se ”uhri puhtahin”, jonka hän antoi meidän edestämme. Siinä riittää iloitsemista ja juhlimista ikuisesti ja tämänkin vuoden 2015 joulun ajaksi. Iloitkaa, syökää hyviä jouluruokia, antakaa joululahjoja ja laulakaa joululauluja. Jouluriemuun on täysi syy!
Risto Soramies
Lähetyshiippakunnan piispa
