Blogisti Sanna Niemi
Halutessani viettää aikaa leppoisasti istuudun mielelläni katselemaan televisiota. Yksi lempiohjelmistani on ollut tosi-tv-genreen lukeutuva Kaappaus keittiössä, jossa ammattikokki pistää ihmisten ruoanlaitto- ja ravitsemustottumukset uuteen uskoon muutaman tehokkaan päivän aikana.
Asiat ovat menneet huonolle tolalle monien inhimillisten tekijöiden johdosta: on pikkulapsivaihetta ja uupumusta, työkiireitä, sairauksia, leskeytymistä. Sarjaa katsoneet saattavat muistaa yksin asuvan naisen, jolla oli nälän iskiessä tapana kääriä savuke ja keittää pannullinen kahvia. Tai nelilapsisen perheen, jonka jokapäiväinen kauppakeskuksessa haahuilu päättyi pikaruokaketjun ranskalaisaterialle.
Saapuessaan ihmisten koteihin ja arjen keskelle Kape-kokki käärii hihansa ja alkaa ensitöikseen ystävällisesti mutta määrätietoisesti puuttua epäkohtiin ja laatia askelmerkkejä kohti uutta suuntaa. ”Kyllä täytyy olla marketin kaukana, kun pitää nakkipaketteja pakastaa”, toteaa hän vakavana kiireisen espoolaisäidin pakastimen einesten täyttämästä sisällöstä. Kohteliaana mutta silmin nähden surullisena hän syö erään perheen Kuoleman kastikkeeksi nimettyä jauheliharuokaa.
Osallistujat ovat motivoituneita muutokseen, ja kun ravitsevaan, maittavaan ja taloudelliseen ruokahuoltoon annetaan ohjausta, on muutos silminnähtävä. ”Kyllä en ois voinut ikinä uskoa tätä muutoksen määrää, mikä tästä on seurannut, siis ihan muillakin elämänalueilla, kuin syömisessä,” hämmästelee hämäläismies, joka oli ennen kaappausta kuulunut keittiön käpykaartiin itsetunto-ongelmien ja vaimon herkeämättömän kontrolloinnin johdosta. Ei tarvitse olla perheneuvoja ymmärtääkseen, mitkä elämän osa-alueet voivat nousta uuteen kukoistukseen sen seurauksena, että mies alkaa ottaa kokonaisvaltaista vastuuta perheen ruokahuollosta ja sen lisäksi valmistaa säännöllisesti viiden tähden kynttiläillallisia vaimolleen lasten nukkumaan mentyä.
Olen leikitellyt ajatuksella, millainen sarja olisi, jos teemana olisikin Kaappaus kristillisyydessä. Pastori vierailisi talouksissa, joissa hengellinen ravitsemus olisi laiminlyöty. Lasten harrastukset, vaativa työelämä ja kaikenlaiset juoksemiset olisivat kiirineet jumalanpalveluselämän edelle ja seurakuntayhteys olisi kadonnut. Armo ja anteeksianto loistaisivat poissaolollaan ja hengen hedelmien ympärillä lentelisi pilvi banaanikärpäsiä. Elämän leipä olisi korvattu täytekekseillä ja elävän veden virran sijasta noruisi jotain aivan muuta.
”Me kaikki tiedämme, että tähän tarvitaan uusi suunta,” tuumaisi pastori osallistujien nyökytellessä mietteliäinä. ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan,” hän rohkaisisi arjen painekattilan äärelle kypsyneitä. Sitten suunnattaisiin määrätietoisesti kohti sanaa ja sakramentteja, kaikki kristillisyyden parhaat lahjat otettaisiin omiksi ja käyttöön. Kristuksen tuntemisen tuoksu leviäisi ihanana ympäristöön.
”Mitä heille kuuluu nyt?”- jaksossa ihmiset voisivat kertoa, miten valtava vaikutus rukouksella, syntien anteeksisaamisella ja sen todeksi elämisellä on ollut heidän ja heidän lähimmäistensä elämään. Miten selittämätön syyllisyys on saanut väistyä ja lahjavanhurskaus on päivittäin tiedostettu.
Niin, haluaisitko osallistua tällaiseen ohjelmaan? Ensimmäistä tuotantokautta odotellessa voit esimerkiksi avata Raamattusi, ristiä kätesi ja suunnata kohti jumalanpalvelusta.
Sanna Niemi
Matteuksen seurakunnan jäsen
