Suomen Luther-säätiön perustajaisän teol.lis Simo Kivirannan kuolemasta tuli 29.1.2014 kuluneeksi kymmenen vuotta. Sen merkeissä Suomen teologisessa instituutissa pidettiin Kiviranta-symposium sekä muistoseurat Koinonia-keskuksessa. Puheissa ja esityksissä monipuolisesti kuvattiin ja arvioitiin Kivirannan merkitystä Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opettajana, herätysliikekentässä ja tunnustusrintaman teologisina aivoina ja myös Luther-säätiön perustamisessa.
Itselleni jäi oman hengellisen isäni muistopäivästä päällimmäiseksi kiitollisuuden lisäksi joitakin ajatuksia.
Kivirannan elämäntyön kantava teema oli oikean kristillisen kirkon jatkuvuus Suomessa. Tämä näkyikin usealla tavalla. Ensinnäkin se merkitsi Kivirannan kutsumuksessa syvällistä paneutumista Pyhään Raamattuun, vanhankirkon opettajiin, luterilaiseen reformaatioon, Suomen kirkkohistoriaan, herätysliikeperintöön ja ekumeenisen liikkeen tuloksiin. Hänen teologinen oppineisuutensa oli mykistävä, mutta se oli aina kirkon ja toisten palveluksessa. Teologia oli hänelle viime kädessä käytännöllinen tiede, joka Jumalan ilmoitussanaan pohjaten tähtää aina kirkon tuntomerkkien mukaiseen elämään ja ihmisen pelastukseen.
Toiseksi se näkyi siinä, että tutkijakammiosta oli hänellä aina lyhyt matka saarnatuoliin ja julkiseen tunnustuksen puolustamiseen. Kiviranta omalta osaltaan kokosi 1970-luvulla syntynyttä tunnustusrintamaa ja kulki sen teologisena aurankärkenä kuolemaansa asti. Hän oli kokoava persoona, ei vain aatelisen luonteensa tähden, vaan koska hän kestävästi ja kärsivällisesti rakensi Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen varaan. Paavalin synodin perustamisen lisäksi yhtenä näkyvänä Simon työn hedelmänä oli Suomen teologisen instituutin synty, jonka teologisen yhteistoiminta-asiakirjan synnyssä hänellä oli ratkaiseva vaikutus. Vuonna 1999 Kivirannan kotona perustettiin Suomen Luther-säätiö, jonka puheenjohtajana hän toimi kuolemaansa asti.
Kolmanneksi hänen huolensa kirkollisesta jatkuvuudesta näkyi suurena panostuksena teologian opiskelijoihin. Poliosta johtuneesta ruumiillisesta heikkoudestaan huolimatta, mutta myös sen tähden, hänellä oli aikaa keskustella, kuunnella ja ohjata niin perus- kuin jatkotutkintoa suorittavia opiskelijoita. Muistankin hautajaisista, miten 70 pastoria seisoi hänen arkkunsa vieressä laulamassa Te Deumia. Lähellä hänen sydäntään oli myös maallikoiden opettaminen ja yhteiseen pappeuteen perustuvan kirkollisen aloitteellisuuden tukeminen.
Tätä perintöä me Lähetyshiippakunnassa saamme jakaa ja jatkaa. Kristillisen kirkon jatkuvuuden tähden Suomessa mekin olemme liikkeellä.
”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa” (Hebr.13:7)
Symposiumin puheet ovat videotallenteina katsottavissa: http://sti.fi/index.php/videot
Muistoseurojen puheet sekä ennen muuta Kivirannan omia puheita ja esitelmiä on puolestaan kuunneltavissa: www.lhpk.fi/simo-kivirannan-puheita
Juhana Pohjola
