Kynttilöiden aikaan             

Iltojen ja iltapäivienkin pimetessä alan kaivata kynttilöitä ja jouluvaloja. Ne saavat kaamosväsymyksen hetkeksi kaikkoamaan ja muistuttavat tulevasta valon juhlasta. Lisäksi kynttilät tuovat mieleen hautausmaat ja siellä lepäävät rakkaat, mistä päästäänkin pyhäinpäivän teemaan. Usein pyhäinpäivä tuntuu ajoittuvan lokakuun lopulle – ei tosin tänä vuonna. Pointtinani on kuitenkin se, miten nykyään Amerikasta Suomeen lainautunut halloween tahtoo jättää pyhäinpäivän (tai tänä vuonna uskonpuhdistuksen muistopäivän) varjoonsa.

Olimme ystäviemme luona kylässä 31.10. ja kummastelimme kun ovikello yllättäen soi. Opiskelijakerrostaloissa kovin harvoin kukaan odottamaton vieras tulee pimputtelemaan, joten isäntäväki lähti avaamaan ovea hämmentyneenä. Oven auetessa kuului iloinen lasten ääni: ”karkki vai kepponen?” Hetken katselimme muiden vieraiden kanssa toisiamme ja tajusimme, että tosiaan, halloweenin karkkikiertuehan siellä odotti palkkiotaan. Pikachu ja R2-D2 saivat lopulta kaurakeksit mukaansa ja muistivat jopa kiittää isännän kysyessä ”miten sanotaan?” Odottamattomien vieraiden lähdettyä aloimme pohtia, että olisipa pitänyt kysyä lapsilta, mahtoivatko he edes tietää mitä kyseisenä päivänä halloweenin lisäksi juhlittiin.

En halua kritisoida sen enempää halloweenin konseptia tai muitakaan Suomeen lainattuja tempauksia. Mielestäni naamiaiset ja muut arjesta irrottavat hauskuutukset ovat ihan mukavia, mutta en arvosta sitä, että Suomessa (ja muualla maailmassa) perinteisesti juhlitut tapahtumat jäävät näiden uusien villitysten varjoon. Miksi haluamme opettaa lapsemme pukeutumaan luurangoiksi ja irvisteleviksi kurpitsoiksi mieluummin kuin kertoa heille pyhäinpäivän merkityksestä tai uskonpuhdistuksen tapahtumista?

Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta”. (Ilm.7:9-10)

Pauliina Lahti
Nehemian luterilainen seurakunta
Joensuu