Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ja Lutheran Church—Canadan (LCC:n) edustajat tapasivat Koinonia-keskuksessa 8.–9.8.2017 kirkolliseen yhteyteen tähtäävissä neuvotteluissa. LCC:n edustajina paikalla olivat kirkkokunnanjohtaja Robert Bugbee ja pastori Warren Hamp. Lähetyshiippakuntaa edustivat piispa Risto Soramies, hiippakuntadekaani Juhana Pohjola ja konsistorin notaari Samuli Siikavirta.
LCC on Kanadan luterilaisista kirkkokunnista toiseksi suurin ja kuuluu tunnustuksellisia luterilaisia kirkkokuntia kokoavaan Kansainväliseen luterilaiseen neuvostoon (International Lutheran Council, ILC). Lähetyshiippakunta on hakenut ILC:n jäsenyyttä yhdessä Ruotsin Missionsprovinsenin ja Norjan evankelisluterilaisen hiippakunnan kanssa.
Missouri-synodista vuonna 1988 itsenäistyneessä LCC:ssä on 300 seurakuntaa ja noin 58 000 kastettua jäsentä. Lähetyshiippakunnalla on puolestaan 32 järjestäytynyttä seurakuntaa, joihin kuuluu lähes 1 900 jäsentä.
Sekä LCC että Lähetyshiippakunta pitäytyvät Raamatusta nousevaan luterilaiseen tunnustukseen. Tämä loi hyvät lähtökohdat keskusteluille kirkollisesta yhteydestä.
– Neuvottelut menivät odotetusti hyvässä hengessä. Ei kohdattu varsinaisia ongelmakysymyksiä. Pystyimme kuitenkin käymään kaikki tärkeät asiat läpi. Mitään ei peitetty tai jätetty sivuun, piispa Soramies tiivistää.
– Erityisesti kanadalaisia kiinnosti meidän kirkollinen statuksemme tai identiteettimme. Itse kanadalaiset korostivat, etteivät näe tässä ongelmaa, koska meidän itseymmärryksemme on selkeä.
LCC on tähän mennessä solminut virallisen alttari- ja saarnatuoliyhteyden vain viiden ulkomaisen kirkon kanssa. Mikä heitä kiinnostaa nyt pienessä ja nuoressa Lähetyshiippakunnassa?
– Koska olemme pieni kirkko pienine resursseinemme, periaatteenamme on lähteä neuvottelemaan kirkollisesta yhteydestä vain sellaisten kirkkojen kanssa, joiden kanssa meillä on käytännön mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä, kirkkokunnanjohtaja Bugbee toteaa.
Yhteistyötä LCC:n ja Lähetyshiippakunnan välillä on jo tapahtunut. Juhana Pohjola vietti tutkimusvapaata LCC:n pappisseminaarissa, St Catharinesissa, jossa Esko Murto paraikaa työskentelee apulaisprofessorina. Viime syyskuussa Samuli Siikavirta matkusti LCC:n taloudellisella tuella opettamaan tulevia pastoreita LCC:n lähetyskohteessa, Ukrainan Odessassa.
– Olisiko Lähetyshiippakunnalla lähettää meidän tuellamme pastoreita opettamaan Odessaan jopa kolmeksi tai kuudeksi viikoksi kerrallaan, Bugbee tiedustelee.
Myös muilla lähetyskentillä on kirkkojen välisiä yhteistyömahdollisuuksia. LCC tekee lähetystyötä Kambodžassa. Vietnamin ja Kambodžan alueilla asuvan jaraikansan parissa tehtävää työtä on alettu suunnitella myös Lähetyshiippakunnan Timoteuksen luterilaisessa seurakunnassa. Jaraikielellä tehdään jo nyt työtä niin Oulussa kuin Internetissäkin.
– Lähetyskohteissa voimme odottaa, että pikkuhiljaa tulee hyvää yhteistyötä. Meistä voi olla heille ei taloudellista hyötyä, mutta yhteistyöhyötyä, piispa Soramies pohtii.
Hiippakuntajärjestyksen mukaisesti ”Lähetyshiippakunta on osa pohjoismaista ja maailmanlaajaa tunnustuksellisten luterilaisten yhteisöä, ja tältä pohjalta se luo yhteyksiä kaikkien samaan tunnustukseen pitäytyvien kanssa niin Suomessa kuin ulkomaillakin” (I:1:3). Aikaisemmin Lähetyshiippakunta on käynyt kirkolliseen yhteyteen tähtääviä oppineuvotteluja Englannin evankelisuterilaisen kirkon (ELCE:n), Saksan Itsenäisen evankelisluterilaisen kirkon (SELK:n) sekä Suomen evankelisluterilaisen seurakuntaliiton kanssa.
Onnistuneesti käytyjen oppineuvotteluiden perusteella LCC:n ja Lähetyshiippakunnan edustajat suosittelevat kirkollisen yhteyden solmimista. Seuraava askel on asiasta päättäminen, mahdollisesti jo tänä syksynä. LCC:n kirkolliskokous on lokakuussa, ja Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous kokoontuu istuntoonsa 11.11.