1. Riemuitse, Siion! Nouse veisaamaan
kiitosta Paimenesi, Kuninkaan,
ja kaikin voimin, täysin sydämin
soita nyt harpun äänin taivaisin
hänelle, joka täyttää korkeuden,
vaan silti laskeutuu luo syntisen.
2. Taas tänään katson leipää elämän.
Asetussana kutsuu kiittämään
elämän leipää, jonka Herramme
mursi ja antoi apostoleille.
Meillekin on se tullut ruoaksi:
armoksi, pelastuksen tuojaksi.
3. Saavu, oi Rakkaus, auta laulamaan
korkeaan ääneen, sointiin ihanaan.
Sydämet, huulet aina kiittäkää
juhlallisesti hänen pyhyyttään.
Hän kirkkain kasvoin kuulee laulumme
ja johtaa täältä luokseen kotiimme.
4. Ei lakia, vaan Kristus Herrana!
Pöytämme siunaa uusi Karitsa.
Egyptin pääsiäinen syrjäytyy,
nähdessään armon koiton etääntyy.
Himmenee varjo esikuvien,
yö kuolee päivänkoittoon autuuden.
5. Uhria täytettyä katsele!
On tullut päätös esikuville;
Jeesus on tullut sijaan Iisakin,
pääsiäislampaan, taivaan mannankin.
Kärsivä palvelija Jesajan
on itse Kristus, Poika Jumalan.
6. On osanamme aikaan iäiseen
kätkeä Herran teot sydämeen
ja niiden salaisuutta hengittää,
ammentaa Herrastamme elämää,
syödä ja juoda sakramentissaan,
niin saada yhdistyä Jumalaan.
7. Maan päällä huonekunta Kristuksen
tunnustaa tämän opin taivaisen:
on nimi, luonto heillä entinen,
vaan taakseen kaiken tämän jättäen
he aukaisevat suunsa ottamaan
Herransa lihan, veren kokonaan.
8. Syntistä luontoansa uhmaten
kristitty uskoo Herran lupauksen:
ehtoollisleivän, viinin hahmossa
on Herra tässä sakramentissa.
Leivässä liha, veri viinissä;
yksi on Jeesus tässä hetkessä.
9. Ei suumme Herran lihaa raatele,
kun ehtoollisen pyhän nauttii se.
Ei joukko suuri, tuhantinenkaan
Herraamme yhtä pysty jakamaan.
Ei voi se yhden osaa vähentää,
täyteyttä Herran ruumiin pienentää.
10. Vaikka on juhlaan kutsu kaikille
ja ruoka sama joka vieraalle,
kuitenkin kuolemaa syö vieras se,
ken usko ei, vaan elää synnille.
Ei siitä armon Herraa syyttää saa,
kun epäusko tuottaa kuolemaa.
11. Leipämme murretussa muodossa
on Herra läsnä joka murussa.
Olkoon siis lailla ruumiin ykseyden
Kirkkokin yksi, pyhä, yhteinen,
niin kuin on Herra Jeesus tullessaan
yksi ja täydellinen kokonaan.
12. Mestari Jeesus, olet ruokamme:
ruumiisi annat ravinnoksemme.
Rakkaus olet kuolevaisissa,
teet meidät voittajiksi taivaassa.
Luonamme pysy loppuun maailman,
johdata meitä luokse Jumalan.
Anssi Simojoki (1944-) ja Ida Heikkilä (1986-) Richard Crashaw’n (1613-1649) runon pohjalta hänen mukaelmastaan Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) hymnistä ”Lauda Sion Salvatorem” (1264). Sävel: Hymns and Hymn Tunes in the English Metrical Psalters #d620
kiitosta Paimenesi, Kuninkaan,
ja kaikin voimin, täysin sydämin
soita nyt harpun äänin taivaisin
hänelle, joka täyttää korkeuden,
vaan silti laskeutuu luo syntisen.
2. Taas tänään katson leipää elämän.
Asetussana kutsuu kiittämään
elämän leipää, jonka Herramme
mursi ja antoi apostoleille.
Meillekin on se tullut ruoaksi:
armoksi, pelastuksen tuojaksi.
3. Saavu, oi Rakkaus, auta laulamaan
korkeaan ääneen, sointiin ihanaan.
Sydämet, huulet aina kiittäkää
juhlallisesti hänen pyhyyttään.
Hän kirkkain kasvoin kuulee laulumme
ja johtaa täältä luokseen kotiimme.
4. Ei lakia, vaan Kristus Herrana!
Pöytämme siunaa uusi Karitsa.
Egyptin pääsiäinen syrjäytyy,
nähdessään armon koiton etääntyy.
Himmenee varjo esikuvien,
yö kuolee päivänkoittoon autuuden.
5. Uhria täytettyä katsele!
On tullut päätös esikuville;
Jeesus on tullut sijaan Iisakin,
pääsiäislampaan, taivaan mannankin.
Kärsivä palvelija Jesajan
on itse Kristus, Poika Jumalan.
6. On osanamme aikaan iäiseen
kätkeä Herran teot sydämeen
ja niiden salaisuutta hengittää,
ammentaa Herrastamme elämää,
syödä ja juoda sakramentissaan,
niin saada yhdistyä Jumalaan.
7. Maan päällä huonekunta Kristuksen
tunnustaa tämän opin taivaisen:
on nimi, luonto heillä entinen,
vaan taakseen kaiken tämän jättäen
he aukaisevat suunsa ottamaan
Herransa lihan, veren kokonaan.
8. Syntistä luontoansa uhmaten
kristitty uskoo Herran lupauksen:
ehtoollisleivän, viinin hahmossa
on Herra tässä sakramentissa.
Leivässä liha, veri viinissä;
yksi on Jeesus tässä hetkessä.
9. Ei suumme Herran lihaa raatele,
kun ehtoollisen pyhän nauttii se.
Ei joukko suuri, tuhantinenkaan
Herraamme yhtä pysty jakamaan.
Ei voi se yhden osaa vähentää,
täyteyttä Herran ruumiin pienentää.
10. Vaikka on juhlaan kutsu kaikille
ja ruoka sama joka vieraalle,
kuitenkin kuolemaa syö vieras se,
ken usko ei, vaan elää synnille.
Ei siitä armon Herraa syyttää saa,
kun epäusko tuottaa kuolemaa.
11. Leipämme murretussa muodossa
on Herra läsnä joka murussa.
Olkoon siis lailla ruumiin ykseyden
Kirkkokin yksi, pyhä, yhteinen,
niin kuin on Herra Jeesus tullessaan
yksi ja täydellinen kokonaan.
12. Mestari Jeesus, olet ruokamme:
ruumiisi annat ravinnoksemme.
Rakkaus olet kuolevaisissa,
teet meidät voittajiksi taivaassa.
Luonamme pysy loppuun maailman,
johdata meitä luokse Jumalan.
Anssi Simojoki (1944-) ja Ida Heikkilä (1986-) Richard Crashaw’n (1613-1649) runon pohjalta hänen mukaelmastaan Tuomas Akvinolaisen (1225-1274) hymnistä ”Lauda Sion Salvatorem” (1264). Sävel: Hymns and Hymn Tunes in the English Metrical Psalters #d620