1. Iloitse, sielu, vaivoissa,
Jumalan armoon luota.
Hän auttaa, neuvoo kaikessa,
köyhilleen avun tuottaa.
Ei aina ruusutarhojaan
voi ilonansa pitää.
Ken uskoo, luottaa Jumalaan,
ikuisen turvan löytää.

2. Sen hurskas Joosef useinkin
todeksi koki tiellään.
Jobista, Daavidistakin
Raamattu kertoo kieltään,
kun heidän suureen tuskaansa
Jumalan apu koitti.
Ken uskoo yksin Herraansa,
vihollisen jo voitti.

3. Ja vaikka paha maailma
Perkeleen kanssa hyökkää
niin, että Herran apua
en mistään voisi löytää,
Jumala lupaa apunsa
Pojassaan Jeesuksessa.
Ken uskoo hänen sanansa,
ei pelkää maailmassa.

4. Kun häijyt vihamiehetkin
pilkkaavat irvistellen
kuin hyljätty jo olisin,
en taivu tuskitellen.
On suuri turvaherrani
Jumala ainoastaan.
Hän, minun korottajani,
puolustaa aina lastaan.

5. Jos näyttäisikin Jumala
lapsensa hyljänneeltä
ja julma, raaka maailma
kokonaan tuominneelta,
niin tiedän, että Jumala
lopulta apuun rientää,
ja sielu häneen luottava
saa hyvyyttänsä kiittää.

6. Voit, rakas sielu, iloita,
et joutua voi hukkaan.
Maailma, synti, Saatana,
ne eivät voita koskaan,
kun Jeesus Kristus, Jumala,
ne on jo kukistanut.
Armoonsa aina rakenna,
niin avun olet saanut.

7. Ei ketään uskovaisistaan
milloinkaan Herra hylkää.
Hän huolen pitää lapsistaan
voimatta heitä jättää.
Uskossa, rakkaudessa
iloksi murhe muuttuu.
Ei uskovalta Herrassa
milloinkaan mitään puutu.

8. Se vasta onkin vaivainen,
ken ihmisapuun luottaa.
Hän hylkää Herran ylhäisen,
häpeän päälleen tuottaa.
On auttajamme ainoa
Jumala Kristuksessa.
Jokainen häneen uskova
kruunataan autuudessa.

Sanat Caspar Schmucker n. 1580, Saksa
Sävel Burkhard Waldis 1553.
Kääntänyt Anssi Simojoki