”Olen ollut hiukan huolissani.”
”Kuka nyt ei olisi, kun ei voi kohta kadulla kulkea tai uutisia lukea ilman pelkoja erilaisista iskuista.”
”En tarkoita sitä, vaan päässäni leijailevat kysymysmerkit pelastukseni kohdalla.”
”Kuinkas nyt noin, kun sinähän olet tullut uskoon! Elämäsi on kuulunut Jeesukselle siitä siunatusta illasta alkaen, jolloin silmäsi avautuivat näkemään ristin Herran syntiesi sovittajana.”
”Nämä kuukaudet ovat kyllä olleet merkillisiä. En olisi koskaan voinut aavistaa, että tavaisin innolla Raamattua ja juttelisin rukouksessa kaikki asiat Taivaan Isälle.”
”Miksi sitten olet huolissasi, koska olet syntynyt uudesti ja kuulut Jumalan valtakuntaan?”
”Olen miettinyt tätä uskoani ja sen aitoutta. Olenko minä varmasti sisällä Jumalan valtakunnassa? Välillä työpaikalla ja vanhojen ystävien seurassa ollessani tuntuu, että uskon asiat ovat kuin kaukainen uni. Välillä taas huomaan, että pelastuksen ilo on poissa. Ja sitten…”
”Odota, tämä on aivan tuttua. Sinun ei pidä luottaa tunteisiisi vaan Jumalan sanaan.”
”En todella epäile etteikö Jumalan sana ole ihmeellinen ja vaikuttava. Se miekka kyllä haavoittaa ja parantaa! Mutta olen epävarma, onko sana minun kohdallani tehnyt todella työnsä vai kuvittelenko vain sen.”
”Et sinä kuvittele. Kyllä sinusta näkee päälle, että Jumalan sanan työtä sen on.”
”Mutta kun Jumala näkee sydämeen eikä siellä siltä tunnu. Lisäksi jäin miettimään yhden seurakunnan mainoskylttiä: Tervetuloa Jumalan perheeseen.”
”Sinne sinä kuulut!”
”Mutta siinäpä se. Enhän kuulu mihinkään seurakuntaan. Tiedetäänkö missään, että on tällainen kristitty kuin minä. Missä on perhe, joka tunnistaa minut jäsenekseen? Kuulin viikonloppuna junassa mielenkiitoisen keskustelun. Lopuksi siinä eräs uskova rouva lämpimästi mutta lujasti sanoi toisen olevan pakana, koska oli kastamaton. Se särähti korvaani, koska eihän minun ateistivanhemmat halunneet minua kastaa. Ymmärsin keskustelusta, että vain kasteen kautta tullaan seurakunnan jäseneksi.”
”Seurakunta on siellä, missä kaksi tai kolme rukoilee sanan äärellä yhdessä. Ei Jumalan sana ole palannut tyhjänä sinun kohdallasi.”
”Se on varmasti totta, en näitä varmaan muuten kyselisi. Mutta kaiken näiden kysymysten päälle luin eilen illalla Johanneksen evankeliumista tämän jakeen: ”Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.” Ei vain tässä puhuttaisi kasteesta…”
”Niin, kyllähän siinä taidetaan puhua.”
”Mutta sano nyt kuka minä oikein olen Jumalan ja seurakunnan edessä? Puolipakanako? Salaseurakuntalainenko? Melkein uudestisyntynyt?”
”Kaikkea en varmasti itsekään ymmärrä, mutta kristinuskossa varman pitää olla varmaa. Näin se kyllä on, että kasteen kautta liitetään seurakuntaruumiiseen. Ei taida kastamatonta kristittyä olla olemassakaan. Ja tottahan sekin on, että epävarmuuteen jäät, jollet synny Jeesuksen sanojen mukaan uudesti vedestä ja Hengestä.”
”Tarkoitatko, että kyselyhin mikä minä oikein olen, vastaus löytyykin kasteesta.”
”Kyllä, sillä kastevedestä kuuluu kolmiyhteisen Jumalan ääni: Sinä olet minun rakas poikani!”
”Minä haluan tulla kristityksi ja Jumalan lapseksi. Enää yksi kysymys: Kuinka pian voin kasteen lahjan saada?”
