Mihin Lähetyshiippakuntaa tarvitaan? Miksi olisin siinä mukana? Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, joita monet kiinnostuneet kyselevät. Vastauksia on varmasti monia. Itselleni ne pelkistyvät tähän tapaan.
Tarvitsen Jeesusta Kristusta. Olen mukana Lähetyshiippakunnassa, koska ilman Kristusta ja hänen ristin sovitustyötään hukun synteihini. Paljon puhutaan Jeesuksesta, mutta vähemmän siitä, että viimeisellä tuomiolla vain Jumalan armo Kristuksessa Jeesuksessa pelastaa kadotuksesta.
Tarvitsen Jeesusta Kristusta Raamatun sanassa ja sakramenteissa. Olen mukana Lähetyshiippakunnassa, koska ilman Pyhän Hengen uskon lahjoittavaa ja ylläpitävää työtä armonvälineiden kautta Kristus ja ristin armo jäisivät minulta peittoon. Kristillisessä piireissä kuulee paljon puhetta Jeesuksesta, mutta vähemmän siitä, missä minä voin hänet kohdata. Usein julistetaan Pyhästä Hengestä, mutta vähemmän siitä, mistä varmasti tunnistan Pyhän Hengen työn tunteiden ja kokemusten kadottua. Paljon pidetään saarnoja, mutta vähemmän saarnataan ristin evankeliumia. Paljon viitataan Raamattuun, mutta vähemmän Raamattuun Jumalan pettämättömänä ilmoitussanana. Paljon puuhaillaan luterilaisuuden nimen alla, mutta liian vähän luterilaisen tunnustuksen pohjalta.
Varaukseton luottamus Raamattuun ja luterilaiseen tunnustukseen sekä siitä nouseva lain ja evankeliumin saarna kokoavat Lähetyshiippakunnan hengellisyyden sekavilla markkinoilla.
Tarvitsen Jeesusta Kristusta sanassa ja sakramenteissa, jotka lahjoitetaan jumalanpalveluksessa. Olen mukana Lähetyshiippakunnassa, koska kristityt ovat alusta saakka kokoontuneet ylösnousemuksen päivänä Ylösnousseen seuraan murtamaan leipää. Kristillisellä kentällä on paljon tapahtumia, opetuksia, seuroja, piirejä, ohjelmia ja tilaisuuksia, mutta mikään ei voi korvata messua. Paljon on puhetta voimasta ja tulesta. Ylistykset ja kädet kyllä kohoavat kohti taivasta, mutta vähemmän on puhetta alas laskeutuvasta ja vähäpätöisyyteen kätkeytyvästä Herrasta.
Mutta juuri messussa Jeesus puhuu meille sekä antaa itsensä ja lahjansa hyväksemme. Jumalanpalveluksessa synninpäästön kautta palaamme kasteessa saatuun armoon ja evankeliumin saarnan jälkeen käymme rukouksin Herran pöytään. Näin tavallisen taivaallista on elää Jumalan palveltavana luterilaisessa messussa.
Tarvitsen Jeesusta Kristusta sanassa ja sakramenteissa jumalanpalvelusta viettävässä luterilaisessa seurakunnassa. Olen mukana Lähetyshiippakunnassa, koska Jeesus on tarkoittanut jokaisen omansa elämään oksana viinipuussa ja lampaana laumassa, jolla on oma paimenensa. Paljon kristillisellä kentällä esiintyy hengellistä irtolaisuutta, tilaisuudesta toiseen vaeltamista ja julistajien perässä juoksemista, mutta vähemmän opetusta ja ymmärrystä seurakunnan tärkeydestä ja siihen sitoutumisesta. Paljon puhutaan Suomen ev.lut. kirkon paikallisseurakunnista, mutta sen tekemän hyvän työn lisäksi puhutaan vähemmän siitä, mihin kaikkeen Raamatun ja omantunnon vastaiseen sen toiminnassa usein joutuukaan mukaan. Entä miten suurten rekisteriseurakuntien keskellä löytää yhteisö ja oma paimen? Ruuan ja yhteisön perässä onkin menty perinteisesti hengellisten liikkeiden toimintaan. Mutta liikkeiden monella tapaa arvokkaan työn kohdalla jää huutava kysymys vastausta vaille: minkä seurakunnan yhteydessä minä voin elää?
Näiden kysymysten keskellä Lähetyshiippakunta kiteyttää tehtäväkuvansa: jumalanpalvelus elämäksi ja seurakunta kodiksi. Siksi me yhdessä opettelemme elämään seurakunnista muodostuvana hiippakuntana, pitämään huolta seurakunnistamme sekä niiden paimenista ja lauman muista jäsenistä.
Mutta ei se tähän jää. Eihän kyse ole vain minun tarpeistani, vaan siitä, että Jumalan valmistava pelastus Kristuksessa Jeesuksessa on tarkoitettu kaikille muillekin lähellä ja kaukana. Jumalan lähetys on hänen seurakuntansa, joka on verkkona viskattu maailmaan. Olen Lähetyshiippakunnassa mukana, koska haluan olla rakentamassa luterilaisia seurakuntia seuraavalle sukupolvelle.
Miksi Lähetyshiippakunta? Mitä Sinä vastaat?
Juhana Pohjola
Hiippakuntadekaani
