Koinonian luterilainen seurakunta järjestyi Helsingissä
19.12.2024
Missouri-synodin Euraasian aluejohtaja, pastori James Krikava (oik.), iloitsee Lähetyshiippakunnan ja Missouri-synodin tiivistyvästä yhteydenpidosta. Kuvassa vasemmalla Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies.
Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan työntekijäpäivät pidettiin 15.–17.5.2017 Pälkääneen Kukkialla. Päiville kokoontui reilut kolmekymmentä työsuhteessa olevaa ja vapaaehtoista työntekijää yhteisen rukouksen, yhdessäolon ja keskustelun merkeissä. Keskustelunaiheisiin lukeutuivat muun muassa Lähetyshiippakunnan kasvatustyö, työhyvinvointi, pastorien lomittajatilanteen kehittäminen, konfliktien ratkaiseminen, eksorkismin teologia ja hautajaisjärjestelyt.
Työntekijäpäiville osallistui ulkomaalaisena kutsuvieraana Missouri-synodin luterilaisen kirkon Euraasian-työn aluejohtaja, pastori James Krikava. Prahassa asuvan Krikavan työnkuvaan kuuluu toimia ensilinkkinä Missouri-synodin ja Euraasian alueen luterilaisten kirkkojen välisissä suhteissa.
– Pyrimme pitämään yhteyttä kaikenlaisiin luterilaisiin alueella. Jaamme luterilaiset kirkot neljään kategoriaan: on täysiä partnerikirkkoja, kirkkoja, joiden kanssa on yhteistyösopimus, suuntaansa etsiviä uusia tai kasvavia luterilaisia kirkkoja sekä kirkkoja, jotka kuuluvat Luterilaiseen maailmanliittoon ja joiden kanssa pidetään yllä ekumeenisia keskusteluja, Krikava kuvailee.
James Krikava on aiemmin tutustunut Lähetyshiippakuntaan Network of Young Lutheran Theologians -verkoston tapaamisten ja Corpus Christi -nuorten aikuisten tapahtuman kautta. Missouri-synodissa ollaan kiinnostuneita tukemaan senkaltaista syvällistä teologista keskustelua ja opetusta, jota niissä harjoitetaan. Nyt aluejohtaja pääsi kurkistamaan Lähetyshiippakunnan elämään myös Suomen kamaralla.
– Pyhän Markuksen luterilaisessa seurakunnassa, Helsingissä, oli hienoa nähdä, millainen on luterilainen jumalanpalvelus adventtikirkon tiloissa! Oli yllättävää, miten muutitte tilan aivan luterilaisen näköiseksi, Krikava nauraa.
Missouri-synodi satsaa lähetystyössään luterilaiseen identiteettiin. Matthew Harrisonin johtaessa kirkkokuntaa tähän on herätty lähetyskentillä uudella innostuksella. Aiemmista lähetysstrategioista ja niiden virheistä on opittu.
– Yksi tapa vahvistaa luterilaista identiteettiä on näyttää luterilaiselta. Olemme oikein iloisia siitä, että te olette liturgisia. Moderniin jumalanpalvelusmuodon omaksuneet kirkot on vaikea opettaa siitä pois. Kuitenkin Kirgisiasta meillä on positiivinen esimerkki. Viime vierailullani siellä asiat näyttivät selvästi paremmilta kuin ennen.
Luterilainen identiteetti on myös henkilökohtaisesti Krikavan sydäntä lähellä oleva aihe. Hän kasvoi norjalaistaustaisessa Evangelical Lutheran Synod -kirkkokunnassa (ELS).
– Tulen pietistisestä norjalaisesta taustasta. ELS:ssä ei oltu matalakirkollisia, mutta liturgiaa ei myöskään pidetty kovin tärkeänä, joten vähitellen se alkoi hävitä. Pappisseminaarissa aloin opiskella Amerikan norjalaisen kirkon historiaa – se oli alun pitäen liturginen! Kun minusta tuli pappi, vietimme seurakunnassa ehtoollista vain kerran kuussa ja kirkko näytti ulkoisesti pelkistetyn kalvinistisilta. Pikkuhiljaa näin seurakunnan muuttuvan. Opetin sakramentin nauttimisen tarpeesta ja kirkkotaiteesta.
Vaikka James Krikava kasvoi norjalaisen luterilaisen kirkon keskellä, hän oppi lapsuuden kodissaan puhumaan tšekkiä. Hänen tšekkiläinen isoisoisänsä oli muuttanut Yhdysvaltoihin vuonna 1876. Kielitaidosta on ollut hyötyä lähetyskentällä. Ensimmäinen työkausi Tšekissä alkoi pian rautaesiripun sortumisen jälkeen.
– Vuosina 1990–2006 olin ELS:n lähettinä ensin Plzeňissä ja sitten Prahassa. Olin perustamassa kahta seurakuntaa, joista molemmat toimivat yhä. Vuonna 2006 palasin USA:han. Vuonna 2011 minut valittiin Luther Academy -järjestön hallitukseen. Lopulta Missouri-synodi kutsui minut palvelukseensa ja palasin lähetyskentälle. Prahassa olen asunut nyt noin kaksi vuotta.
Pastori Krikava toimii aluejohtajan pestin lisäksi perustamansa Pyhän Mikaelin luterilaisen seurakunnan viransijaispastorina.
Miten Krikava toivoo Missouri-synodin ja Lähetyshiippakunnan yhteyksien kehittyvän?
– Minun rukouksenani niin kuin myös Missouri-synodin rukouksena on, että solmimme virallisen kirkollisen yhteyden teidän kanssanne. Tiedän, että työskentelette sen eteen ja että siihen menee aikaa. Te olette hieno esimerkki meille.
Lähetyshiippakunnan piispa Risto Soramies jakaa saman toiveen.
– Toivon samaa. Meillä on kirkollinen yhteys pohjoismaisten lähetyshiippakuntien kanssa. Saksalaisen SELK:n ja brittiläisen ELCE:n kanssa olemme neuvotteluprosessissa. Elokuussa aloitamme kirkolliseen yhteyteen tähtäävät neuvottelut Lutheran Church–Canadan kanssa. Haluaisimme myös edetä samalla tavalla Missouri-synodin kanssa. Olemme todella kiitollisia siitä, että Missouri-synodi on olemassa toivona monelle pienelle luterilaiselle kirkolle maailmassa. Isona kirkkona heillä on ongelmia, joita meillä ei ole, mutta meillä on myös ongelmia, joita heillä ei ole, Soramies toteaa.
