Matkustin junassa, jossa moni asia toimi upeasti. WLAN-yhteys pelasi ja bistrokärry kiersi. Oli leikkinurkkausta lapsille ja lukollisia säilytyslokeroita. Löytyi leveämpää penkkiä ja ravintolavaunua.
Matkustaminen oli pääosin aika mukavaa ja rauhallista. Joskus olin itsekin junan työntekijänä huolehtimassa tehtävistä yhdessä junan monista vaunuista.
Sitten jotakin dramaattista valkeni. Vaikka yksittäisissä vaunuissa matkanteko oli usein ihan mukavaa, niin junan suunnassa tuntui olevan jotakin kummallista. Tuntui että pysäkit olivat aivan erilaisia ja eri nimisiä, kuin varsinaisen suunnitelman mukaan piti olla. Asemat olivat vääriä, maisemat vieraita, kuulutuksista kaikui omituinen ja vieras ääni. Mitä oikein tapahtuu?
Keskustelin monissa vaunuissa olevien ihmisten kanssa junan tilanteesta. Selvisi, että yllättävän moni oli kiinnittänyt huomiota samaan asiaan. Jotakin oli pahasti pielessä. Junan suunta oli väärä. Mutta mitä pitäisi tehdä?
Osa sanoi, että ”onhan nuo kuulutukset aika kammottavia” ja että ”väärillä raiteilla ollaan, mutta meidän osastolla vielä bistrokärry käy ja penkitkin on ihan mukavia. Ehkä se siitä vielä kääntyy!”
Toiset taas sanoivat, että ”Ei hätää! Moukaroimalla muutaman kerran vuodessa vasaralla kaiuttimia, saa raivostuttavat kuulutukset hiljaisiksi omassa vaunussaan. Siten me voimme tässä vaunussa elää aivan omaa elämäämme keskenämme.” ”Mutta eikö juna silti kulje koko ajan väärään suuntaan? Aina vain kauemmas päämäärästä.” ”Nojoo, se on vähän joo hankalampi juttu.”
Monet totesivat, että tarjotut ratkaisumallit olivat aivan riittämättömät. Ratkaisuksi tarjottiin nopeaa juoksemista junassa taaksepäin. Mutta kuinka se oikein hyödyttäisi liikkuvassa junassa?
Minulle avautui paikka maailmassa toisessa junassa. Se on juna jossa on paljon haasteita ja paljon opeteltavaa. Junassa työntekijöitä on vain kourallinen aikaisempaan verrattuna. Tarvittaisiinkin oikeastaan kaikkien junassa olevien apua. Miten voitaisiin paremmin palvella lapsia ja nuoria, miten tehdä matkanteosta mahdollisimman mukavaa? Miten saadaan junan talous kuntoon pitkässä juoksussa?
Luopuminen monista mahdollisuuksista ja resursseista joita vanha juna tarjosi, voi olla vaikeaa. Leveällä penkillä istuminen lehti kourassa ja keksi suussa, kuulostaa joskus houkuttelevalta. Kuitenkin haasteista huolimatta itse olen valtavan kiitollinen uudesta junasta. Sillä junan suunta on selvä. Sillä on selkeä päämäärä, johon se tahtoo kuljettaa. Siitä turvallisuudesta käsin on myös ilo itse kamppailla ja tehdä lujasti töitä sen puolesta, että käytännön elämä saataisiin toimimaan mahdollisimman hyvin.
Samalla me toivomme, että se toinen juna kokisi ihmeenomaisen kääntymyksen ja palaisi aikaisemmille raiteilleen. Tätä me toivomme, samalla tunnustaen, ettemme voi rakentaa tulevaisuuttamme sen varaan. On oltava paikka, johon ihmisiä kutsua kun viimeisetkin vaunut suuremmassa junassa muuttuvat elinkelvottomiksi.
Pastori Joel Kerosuo, Joensuu.
