Olen seurannut papinemäntien elämää vierestä kymmenet vuodet. Ensin tein sitä japanilaisissa seurakunnissa, joissa heidän roolinsa oli ratkaisevan tärkeä. Sisareni meni papin kanssa naimisiin ja pääsi ruustinnaksi. Ja nyt kohtaan nuoria papinrouvia eri puolilla Lähetyshiippakuntaa naistenpäiviä pitäessäni. Olen ylpeä ja iloinen nähdessäni, miten aktiivisesti he ovat mukana seurakuntaelämässä.
Eräänä pyhäaamuna jokin aika sitten istuin pappilan aamiaispöydässä. Pienempi lapsista oli väsynyt ja kärttyinen nukuttuaan huonosti edellisenä yönä. Isompi pyöritteli lusikkaa puurossa, mutta kieltäytyi sitä syömästä. Siinä kunnossa lapset piti kirkkoon viedä, toinen väsyneenä, toinen nälkäisenä. Oli siinä papinemännällä töitä, kun hän koetti saada vekaransa pysymään ”kiltisti” messun ajan. Hänellä olisi pitänyt olla siinä hommassa vähintään neljä kättä.
Papinemännän tehtävä on Jumalalta saatu kutsumus, aivan kuten papinkin tehtävä. Siihen sisältyy paljon iloa, mutta samalla myös paineita. Papin perhe joutuu tarkempaan syyniin kuin taviksen perhe, ja jokainen papinrouva tietää sen. Rohkaisun saaminen saattaa jäädä vähäiseksi. Pastori huomataan aina, mutta hänen vaimonsa jää usein pelkäksi taustahahmoksi. Yksinäinenkin saattaa papinemäntä olla. On traagista, jos hän joutuu elämään seurakuntaelämäänsä ilman yhtään läheistä ystävää.
Kaikki papinvaimot eivät ole samanlaisia. Yksi osaa ottaa luonnostaan pyhäkoulu- ja naistyöstä vastuuta, toiselta se ei ehkä sujukaan niin helposti. Hänellä on toiset vahvuudet, joita hänen pitäisi saada toteuttaa omassa seurakunnassaan.
Meidän seurakuntalaisten pitäisi siis koettaa miettiä keinoja, miten voisimme olla tukemassa oman paimenemme vaimoa. Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajalleen, sanoo Sana – ja tämä tarkoittaa myös opettajan vaimoa, ovathan he yksi liha. Jos vaimo kärsii, niin kyllä siinä paimenkin kärsii.
Papinemännälle voi siis mennä tarjoamaan apua sekä messun aikana että muulloinkin. Hänellä kun ei ole niitä neljää kättä. Ehkä pastorisi vaimo tarvitsee joskus lastenvahtia. Tai ikkunanpesijää. Tai kutsua konserttiin. Mutta ennen kaikkea hän tarvitsee esirukouksiasi, tukeasi ja arvostustasi.
Kiitos teille arvokkaasta panoksestanne seurakuntiemme toiminnassa, kaikki te Lähetyshiippakunnan ihanat papinemännät!
Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä
