Luther-säätiön 15-vuotisjuhlavideossa Ristisaatossa kuvataan tiemme säätiön perustamisesta Lähetyshiippakunnan muodostamiseen. Video ei tavoittele suurimman kirkollisen mielensäpahoittajan mediapalkintoa. Se kuitenkin kertoo ristin ja riidan kautta lähikirkkohistorian kehityksen. Se ei niinkään selvitä perustyötämme seurakunnissa, vaan taustoittaa kirkollisen hätätilan perusteella tekemiämme ratkaisuja. Ristisaatossa haluamme edelleen kulkea, mutta taistelu Suomen ev.lut. kirkossa on osaltamme pitkälti jo käyty. Millaisten haasteiden keskellä sitten Lähetyshiippakunnan arjessa kuljemme jatkossa? Nostan esille kolme seikkaa.
Ristisaatto ja maallikkovastuu. Juhlavideon ristisaatto liittyi konkreettisesti pappisvihkimyksiin. Paimenvirka evankeliumin ravitsemisvirkana onkin luovuttamaton osa seurakunnan elämää. Kysymys Jumalan sanaan pitäytyvien ja ihmisiä rakkaudella palvelevien paimenten saamisesta on ollut ja on myös jatkossa keskeistä seurakuntien hyvinvoinnille. Seurakuntien toiminnan, kasvun ja leviämisen kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, että me yhdessä löydämme tavat, joilla maallikoittemme innostus, osaaminen ja lahjat saadaan entistäkin paremmin käyttöön. Voidaksemme toimia aidosti lähetyksen palveluksessa Lähetyshiippakunnan tulee olla maallikkoliike! Tämä ei tarkoita pappien ja maallikoiden kutsumusten sekoittamista. Onhan sanottu, että papin vastuulla on täyttää saarnatuoli, seurakuntalaisten koko kirkkosali. Se merkitsee sitä, että osaamme ravita, kutsua ja valtuuttaa seurakuntalaisia niin, että he sisäistävät hengellisen paikkansa ja vastuunsa seurakunnan asioiden hoidosta ja uusien ihmisten kutsumisesta. Kivitalojen ja muhkeiden säästötilien puuttuessa evankeliumin lisäksi meidän ainut voimavaramme on seurakuntalaisemme. Toiminnallinen kohtalonkysymyksemme onkin, miten osaamme tätä suurta lahjaa ja resurssia käyttää.
Ristisaatto ja uusi sukupolvi. Juhlavideo kuvaa kirkkotaisteluja. Kriisien hyvä puoli on, että silloin joutuu selvittämään asiat itsellensä perusteellisesti. Työnäyn yhdessä löytäneillä ja siitä taistelua käyneille on helpompi kulkea samassa ristisaatossa. Osaammeko siirtää hengellisen perinnön uudelle sukupolvelle, joka ei ole käynyt läpi synnyttämisen tuskia? Siihen voimme pyrkiä siten, että jumalanpalvelus on todella lapsillemme elämänä ja seurakunta nuorillemme kotina. Tämän eteen tulee vanhempien ja seurakuntien rukoillen ja kärsivällisesti nähdä vaivaa niin opetuksen ja esimerkin kuin yhdessä monenlaisen jakamisen ja tekemisen kautta. Tällöin on mahdollisuus, että lasten aikuistuessa opiskelujen, muuton ja avioliiton solmimisen jälkeenkin he haluavat yhä kulkea Kristuksen yhteydessä samassa ristisaatossa seurakunnissamme.
Ristisaatto ja ristin sanoma. Tärkein kysymyksemme on aina se, että ristin Herra näkyy selvänä ja kuuluu kirkkaana kaikessa työssämme. Ilman sitä paraskin toimintamme on vain inhimillistä puuhastelua ilman Pyhän Hengen siunausta ja voimaa. Risti on Jumalan pyhän totuudellisuuden ja palavan rakkauden suurin ilmentymä. Kun olemme korostaneet kristillisen opin tärkeyttä, monille Lähetyshiippakunta näyttäytyy kylmänä oikeassa olevien ja tarkasti valikoitujen linnakkeena. Jos ja kun risti on kaikkia varten, eikö meidän tule olla avoimia kaikenlaisille ihmisille, joilla on myös kaikenlaisia ongelmia ja kysymyksiä? Miten osaisimme käytännössä elää niin, että Lähetyshiippakunta ristisaatossa kulkevana onkin varsinainen Tulkaa kaikki -liike? Mutta samalla tiedämme, että risti on aina loukkaus maailmalle ja itsekkäälle luonnollemme. Risti kutsuu uskomaan ja seuramaan ristin Herraa hänen sanansa viitoittamaan suuntaan. Siksi ristisaatossa kulkevina haluamme olla myös Uskokaa kaikki -liike. Haluamme rakentaa apostolisen uskon ja luterilaisen opetuksen järkähtämättömälle perustalle. Valtava haaste seurakunnille on siten se, miten samanaikaisesti kohdata ihmisten elämän rikkinäisyys ja pitää kiinni Raamatun opetuksen kokonaisuudesta, miten olla avoin kaikille ja säilyttää raamatullinen ehtoolliskäytäntö, miten olla ehdottoman rakkaudellinen ja tinkimättömän totuudellinen, miten viestittää: Tulkaa kaikki omistamaan kaikki Herran sanat!
Ristisaatossa kuljemme, koska sillä tiellä pääsee perille. Ristisaatossa kuljemme, koska vain ristin veren suojassa saamme armon. Ristisaatossa kuljemme, koska vain ristin valossa voimme nähdä usein repaleisen ja hankalankin saattoväen rakkaina sisarina ja veljinä. Ristisaatto matkaa aina heikkoudessa, mutta sille on annettu ihmeelliset lupaukset: Kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun (2.Kor.2:14).
Juhana Pohjola
Hiippakuntadekaani
