Oliko Johanneksella epäilyksiä ja uskon heikkoutta? Vai oliko hän yhä vankilassakin se sama järkähtämätön, jylisevä ääni erämaassa ja Jeesuksen kasteen silminnäkijätodistaja? Epäilystä ehkä siinä määrin kuin ristillä Jeesuksella: Eeli, Eeli, lama sabaktani. Hän oli ihminen; mutta Hengellä täytetty. Itse ajattelen, että hän ei ollut kiveä vaan lihaa ja verta. Mietti, arveli, tiesi ja puntaroi – samalla myös antoi seuraajilleen mahdollisuuden saada itsensä Jumalan Pojan todistus ei Johanneksesta, vaan Herrasta. Silti ajattelen, että myös Johannes tarvitsi nämä sanat. Jos mekin ne tarvitsemme uskon vahvistuksena. Sillä vahvinkin Herrassa joutuu koetukselle eikä kukaan ihminen paitsi Herra Jeesus itse ole ollut tai ole täydellinen. Epätoivoiseksi Johannesta emme voi kuitenkaan sanoa, silloin on jo luovuttu ja hukattu vakaa perustus. Johannes Kastaja vertautuu Moosekseen: lain voimasta ei luvattuun maahan päästy, se jäi joen, rajan toiselle puolelle. Johanneksen oli väistyttävä, parannuksen kaste ei ollut kristillinen kaste vaan sen esikuva, välitila vanhan ja uuden liiton välillä. Johannes tiesi, että Jeesus on Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Mutta hän oli ihminen siitä huolimatta. Pyhä Henki ei epäile eikä anna siihen aihetta, oma lihamme on toista maata ja siitä Johanneskin oli osallinen ja tarvitsi Kristusta voittamaan sen. Ja Jeesuksen sanassa on voima auttaa – asettihan Sana uuden liiton ja kristillisen kasteen asunnokseen.
