Mitä vääryyttä kärsineen kristityn pitäisi tehdä kostonhalulle? Sille vihan miekalle, joka janoaa oikeutta eikä lepää, ennen kuin väärintekijän veri – kuvaannollisesti tai ihan käytännössä virtaa? Sanotaan, että miekka kädessä on mahdotonta antaa anteeksi. “Hautaa miekkasi ja luovu taistelus-ta”, olisi helppo vastaus. Mutta Luisille se olisi tarkoittanut, että hänen olisi pitänyt haudata itsensä, ikävänsä ja muistonsa menehtyneistä omaisistaan. Se olisi tarkoittanut, että hänen olisi pitänyt unohtaa kaikki kokemansa vääryys ja epäoikeudenmukaisuus ja jatkaa elämäänsä ikään kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan, ikään kuin hänellä ei olisi ollut edes oikeutta olla vihainen ja surullinen, ei oikeutta vaatia oikeutta. “Hautaa miekkasi” kuulostaa samalta kuin “oikeastaan sinun perheesi ansaitsikin tulla ryöstetyksi, raiskatuksi ja murhatuksi, joten lakkaa siis valittamasta ja tyydy kohtaloosi”. Tässä mielessä siis vihalla on paikkansa. Sen tehtävä on suojella ihmistä toisten ylikävelemäksi joutumiselta.
Miten antaa anteeksi jos on joutunut kärsimään elämän tuhonnutta vääryyttä? Voiko katkeruudesta päästä vapaaksi? Tätä pohditaan tällä kertaa tarinan keinoin.
Saarnan tarinaan liittyvän laulun ”Kuka voisi unohtaa?” voit etsiä ja kuunnella Youtubesta, Janne Koskela Music -profiilista.
