Kolmanneksi, Herra asettaa lapsen pelastumisen esikuvaksi siksi, että hän on mitä hän on, hän on kuka hän on, vanhempiensa lapsi. Vanhemmat eivät rakasta ja hoida lastaan siksi, että hän on erityisen kaunis, viisas, onnistunut ja ihmeellisen ihana lapsi. Kymmenen pistettä synnytyslaitoksella, kaikki rastit oikeassa laidassa, pelkkiä kymppejä kokeista ja älliä kirjoituksista. Ei, vaan vanhemmat rakastavat lastaan siksi, että hän on heidän lapsensa. Myös räkänokkaisena, rääkyvänä, kakanhajuisena, vaativana ja takertuvana riiviönä. Myös silloin, kun hän kaataa jugurtin pöydässä ja hieroo sen tukkaansa, rikkoo naapurin ikkunan, pöllii karkkia kaupasta tai jää kiinni tupakanpoltosta. Silloinkin, kun hän sortuu päihteisiin, muuttaa avoliittoon, eroaa puolisostaan, sotkeutuu hämärähommiin Kaisaniemen puistossa, joutuu vankilaan tai makaa omasta syystään mukiloituna ojan pohjalla. KOSKA HÄN ON HEIDÄN LAPSENSA.
Mitä on lasten kaltaisuus? Kokemusasiantuntija, seitsemän viikon ikäinen Mikael-August konsultoi saarnassa vauvuuden olemusta ja itkee välillä vähän. Siihen on vauvoilla oikeus.
