Olen juuri tullut pitämästä ilosanomapiiriä pienessä Shirain kirkossa Pohjois-Kenian maaseudulla. Kirkko seisoo kukkulalla hieman aitaukseen suljetun kylän ulkopuolella. Se on 5 x 3 m suuruinen rakennus, pölyävä maalattia, seinät kuivatettua savea, katto aaltopeltiä, muutama maahan lyöty lauta penkkinä, vailla ovea ja ikkunoita. Yksinkertaisin kirkkorakennus, jonka olen koskaan nähnyt – mutta siinä kokoontuu joka sunnuntai melkein 40 luterilaista kristittyä jumalanpalvelukseen. Pyhäkoulu pursuilee lapsia. Lukutaitoisia ei kirkkokansan joukosta juuri löydy. Mitenkäpä siinä voisi lukemaan oppiakaan, kun kirjoja ei ole. Vasta osia Uudesta testamentista on käännetty samburun kielelle.
Seurakuntaväki on pukeutunut traditionaalisiin samburuheimon vaatteisiin ja helmikoristeisiin. Lapset ovat likaisia ja ryysyisiä, mutta ah, niin iloisia. Ahdasta on, ja kirput vaihtavat omistajaa.
Evankelista Russell on vastuussa tästä pienestä laumasta. Kyselin nuorelta mieheltä hänen työstään ja elämästään. Hän on käynyt norjalaisten kaksivuotisen raamattukoulun ja hänellä on itse asiassa kaksikin seurakuntaa hoidettavanaan, toinen neljän kilometrin päässä kauempana kukkuloilla.
Russell esitteli minulle vaimonsa ja vanhimman tyttärensä. Miten suloinen kuusivuotias tyttö – rikkinäiset vaatteet päällään. Lapsia on kolme. Koska vettä ei Pohjois-Keniassa ole satanut kunnolla pariin vuoteen, näkevät paimentolaiset ja maanviljelijät nälkää. Ymmärsin rivien välistä, etteivät seurakuntalaiset voi pistää kolehtiin juuri mitään tällaisena nälkäaikana, eikä evankelista saa siis palkkaansa.
Russell on tehnyt aikaisemmin lisäbisnestä kuljettamalla mopollaan ihmisiä ja tavaroita kaupungista kylään ja takaisin. Tällä hetkellä mopo on kuitenkin rikki. Viime aikoihin asti ulkomailta on tullut 15 euroa kuussa evankelistan palkkaa varten, mutta sekin avustus loppui äskettäin. Suomalaiset raamatunkääntäjät sanovat, etteivät he tiedä, millä Russell perheineen elää.
Russell tietää, että jos hän siirtyy muihin töihin, jää kaksi seurakuntaa ilman työntekijää. Kaikki nuo ryysyiset, mutta silti niin iloiset lapset jäävät ilman pyhäkoulua. Koska Russell tietää tämän, hän pysyy uskollisesti paikoillaan.
Me kuulumme samaan kristilliseen kirkkoon ja samaan luterilaiseen perheeseen. Väkisinkin nousee mieleen kysymys, mitä tarkoittaa tämä sana Jumalan kansan erämaavaelluksen ajalta: ”Onhan kirjoitettu: Sillä, joka oli koonnut paljon, ei ollut liikaa, eikä siltä, joka oli koonnut vähän, puuttunut mitään.” (2. Kor. 8:15).
Mailis Janatuinen
Lähetyshiippakunnan vapaaehtoinen naistyöntekijä
