Strategiapäivässä suunniteltiin tulevaisuutta

Strategiapäivän alussa pastori Jari Kekäle pisti osallistujat pohtimaan, mitä strategia tarkoittaa ja miten se kannattaisi ymmärtää. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Parikymmenhenkinen joukko Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvoston ja Suomen Luther-säätiön hallituksen jäseniä, piispa, dekaani, aluerovasteja ja kanslian väkeä kokoontui lauantaina pohtimaan yhdessä Lähetyshiippakunnan strategiaa vuosille 2025–2030. Kokoontuminen toteutettiin hybridimallilla niin, että osa osallistujista oli paikan päällä Koinonia-keskuksessa ja osa mukana verkon välityksellä. Jo aiemmin talven aikana pienempi työryhmä pastori Harri Lammin johdolla oli päivittänyt edellistä strategiaa työskentelyn pohjaksi. Heidän tekemänsä pohjatyön perusteella tiettyihin teemoihin oli nyt mahdollista perehtyä syvällisemmin.

Ei paperi vaan prosessi

Yhteisen keskustelun pohjaksi pastori Jari Kekäle pisti meidät osallistujat pohtimaan, mitä strategia tarkoittaa, mitä se ei tarkoita ja mitä sen tulisi tarkoittaa. Kekäleen mukaan huolella laaditut strategiapaperit jäävät usein valmistuttuaan pölyttymään arkistoihin, mikä tarkoittaa, että niiden parissa työskentely on ollut käytännössä turhaa. Lähetyshiippakunnassa strategiatyöskentelyllä pyritäänkin siihen, ettei työskentely olisi ylhäältä-alas suuntautuvan hallinnoinnin väline. Pikemminkin esimerkiksi kunkin seurakunnan oma strategia tarkoittaa käytännössä yhteisesti tiedostettuja ja sovittuja päämääriä siitä, millaista elämää se elää, mihin se on menossa ja mitä asioita pidetään tärkeinä. Tällä tavalla ymmärrettynä strategia ei ole kertaalleen laadittu paperi vaan jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, jonka käynnissä pitämiseksi seurakunnan sisällä käytävät keskustelut ovat tärkeitä.

Kekäleen alustuksen lopuksi keskustelimme seurakunnan hallinnollisten tehtävien toteuttamisesta käytännössä. Pohdimme, ovatko nykyisten seurakuntaneuvostojen kokoukset toimivin tapa palvella seurakunnan elämää. Kuulimme esimerkkejä Porista ja Mikkelistä, joissa seurakuntaneuvostojen toimintakäytänteitä on mietitty uudelleen: Toimintaa on alettu toteuttaa niin, että seurakunnasta löytyville osaamisille ja innostukselle on järjestynyt enemmän tilaa.

Jumalanpalvelus edelleen elämäksi, seurakunta yhä kodiksi

Sauli Laurila ja Taisto Laato perehtyivät uuden strategiaversion luonnokseen. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Lounaan jälkeen kävimme Lähetyshiippakunnan valtakunnallisen organisaation strategialuonnoksen kimppuun Harri Lammin johdolla. Pienemmissä ja isommissa ryhmissä keskustelimme ensin Lähetyshiippakunnan perustehtävästä, toimintaympäristöstä, erityispiirteistä ja visiosta. Perustehtävä, erityispiirteet ja visio säilytettiin pitkälti samoina kuin edellisessä strategiassa, sillä ne eivät ole muuttuneet: Edelleenkin Lähetyshiippakunnan perustehtävä on levittää evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta seurakuntia rakentamalla ja uusia perustamalla. Tuttu visio ”Jumalanpalvelus elämäksi – seurakunta kodiksi” koettiin yhä tiivistävän olennaisen toimintamme suunnasta.

Toimintaympäristöämme tarkastellessa esille nousi monenlaisia haasteita, jotka kirkkomme tavalla tai toisella kohtaa. Yhteiskunnallisiksi haasteiksi nähtiin lisääntyvä epävarmuus esimerkiksi poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta näkökulmasta katsoen sekä kasvava individualismi, jota laajasti käytössämme oleva teknologia ruokkii. Hengellisen kentän muutoksista nostettiin esille muun muassa herätysliikekentän käynnissä oleva murros. Kirkon sisällä haasteeksi koettiin heikko tunnettavuus: Miten laajat ihmisjoukot oppisivat tuntemaan meidät paremmin?

Konkreettisia tavoitteita tulevaan

Pastori Harri Lammi (ylhäällä oikealla) oli tyytyväinen siihen, että strategiapäivään osallistui monia nuoria aikuisia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen

Päivän päätteeksi osallistujat keskustelivat vielä yksityiskohtaisemmin seuraavien viiden vuoden strategisista tavoitteista. Lähetyshiippakuntaa valtakunnallisena organisaationa koskevat tavoitteet oli jaettu kategorioihin, joiden aihepiirit ulottuivat kattavasti seuraavan sukupolven osallistamisesta talouteen ja hiippakunnan organisaatiorakenteeseen. Lauantain keskustelujen pyrkimyksenä oli tarjota näkökulmia, joiden pohjalta strategian viimeisteltyyn versioon saataisiin muotoiltua mahdollisimman konkreettiset tavoitteet. Monenlaisia ajatuksia nousikin esiin: Ideoitiin testamenttikampanjaa, puhelinsovellusta ja rovastikunnallisten keskustelukouluttajien rekrytointiakin. Pohdittiin, miten hiippakuntakokousta ja muita kokouskäytäntöjä voitaisiin uudistaa. Nähtäväksi jää, mitkä ehdotuksista päätyvät strategian lopulliseen muotoiluun.  Strategiapäivän keskustelun pohjalta tehtyjen merkintöjen kirjaamisen jälkeen strategia siirtyy hiippakuntaneuvoston käsittelyyn.

Päivän päätteeksi strategiatyöryhmän vetäjä Harri Lammille jäi päivästä päällimmäisinä kokemuksina mieleen syvä mielenkiinto kirkkomme työn kehittämiseen ja innostuneisuus strategisten kysymysten, eli pitkän tähtäimen painopisteiden, työstämiseen.

– Oli myös arvokasta saada huomata se kärsivällisyys, jolla osallistujat olivat työn äärellä, vaikka hyvin tiedostimmekin, että kaikki ei voi tulla valmiiksi kerralla, Lammi kuvaili tunnelmiaan ja tarkensi, että tarkoittaa erityisesti strategisten tavoitteiden konkreettisuutta, mitattavuutta ja aikatauluttamista.

Erityisen hienona asiana Lammi näki sen, että strategiaryhmässä oli useita nuoria aikuisia, jotka saavat olla mukana linjaamassa kirkkomme tulevaisuuden suuntia.