Muistoksi: Pirjo Hänninen (1955-2024)
12.3.2025
Koinoniaan kokoontui tänään kattava joukko hiippakuntaneuvoston jäseniä. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui tänään lauantaina uuden toimikauden ensimmäiseen kokoukseensa. Kokous pidettiin Helsingissä Koinonia-keskuksessa. Lisäksi yksi edustaja oli mukana etäyhteyksien välityksellä Argentiinan varhaisesta aamusta käsin. Kokouksen puheenjohtajana toimi piispa Juhana Pohjola ja sihteerinä Pauliina Pylvänäinen.
Koronan seurauksena aiemmin lähi- tai hybridimuotoisesti pidettyjä hiippakuntaneuvoston kokouksia ryhdyttiin käymään kokonaan etäyhteyksien välityksellä. Muutoksen parhaimpia seurauksia on ollut, että neuvostoon on pystynyt tulemaan mukaan jäseniä mistä vain seurakunnasta ja maamme kolkasta tahansa. Vaikka etäkokouksiin on helppo osallistua, niissä keskusteleminen ja vapaa ajatustenvaihto on haastavampaa. Siksi katsottiin hyväksi aloittaa uusi toimikausi kasvotusten.
Alkurukouksen jälkeen kokous käynnistettiin esittäytymiskierroksella, jossa sekä uusien että jatkavien jäsenten nimet ja kasvot tulivat tutuiksi. Tämän jälkeen siirryttiin varsinaisiin esityslistan asioihin: Suurena ilonaiheenaan hiippakuntaneuvosto hyväksyi Koinonian luterilaisen seurakunnan Lähetyshiippakunnan jäseneksi. Se päätti julkaista kaksi kirjaa Kesäjuhlassa elokuussa. Lisäksi neuvosto hyväksyi Lähetyshiippakunnan tilinpäätöksen vuodelta 2024. Tilinpäätös siirtyykin seuraavaksi hiippakuntakokouksen käsiteltäväksi.
Lounastauon jälkeen neuvosto kävi läpi Lähetyshiippakunnan strategiaa vuosille 2025-2030. Strategiaa oli käsitelty viimeksi viime kesäkuussa, joten siihen tehtiin nyt tarpeellisia päivityksiä. Hiippakuntaneuvosto muun muassa rohkaisee seurakuntia keskustelemaan, miten nuoret ja nuoret aikuiset otetaan huomioon seurakunnan elämässä ja päätöksenteossa, jotta strategian mukaisesti seurakunta siirtyisi “seuraavalle sukupolvelle”.
Pienryhmissä pohdittiin uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen liittyviä kysymyksiä. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntakokous valtuutti marraskuussa 2024 hiippakuntaneuvoston seuraamaan, miten uskonnolliseksi yhdyskunnaksi rekisteröitymiseen liittyvät ajatukset kehittyvät jatkossa kirkossamme. Tämänpäiväisessä kokouksessa neuvosto tarttui tähän tehtävään ja keskusteli pienryhmissä erilaisista rekisteröitymiseen liittyvistä teemoista ja kysymyksistä. Yhdessä pohdittiin, millaisiin asioihin jatkossa olisi kiinnitettävä huomiota ja millaisiin kysymyksiin olisi etsittävä vastauksia.
Viimeisenä varsinaisena kokousasiana neuvosto keskusteli hiippakuntakokouksen kehittämisestä. Tätä varten perustettiin neljän hengen tiimi, joka suunnittelee seuraavan kokouksen järjestelyjä.
Päivän päättyessä kokoukseen osallistuneet neuvoston jäsenet kertoivat olevansa tyytyväisiä kokouksen antiin. He pitivät kasvokkain tapaamista tärkeänä ja mukavana. Esille nousikin, josko neuvosto voisi tavata seuraavan kerran syksyllä Koinoniassa.
Kirkollemme on arvokasta, että kaikki neuvoston jäsenet halusivat ja pystyivät käyttämään tänään paljon aikaa yhteisten asioittemme hoitoon, ja tulemaan paikalle pitkienkin junamatkojen päästä. Kiitos mukavasta päivästä kaikille osallistujille!
Koinonia-keskuksen kellarissa on nyt useita kokoontumistiloja. Kuva: Erkki Pitkäranta
Sunnuntaina 9.2.2025 viettivät Koinonian ja Markuksen seurakuntalaiset yhteistä juhlaa, kun Koinonia-keskuksen uusitut kellaritilat otettiin käyttöön Kalevankadulla Helsingissä.
Koronapandemian alkaessa ja Loimaan kesäjuhlien estyessä Koinonian kellaritilat oli yhtäkkiä muutettava Studio Kryptaksi. Runsaan kymmenen vuoden kuluessa myös toiminnallinen ajatus tilojen käytöstä oli muuttunut. Seurakuntiemme nuorten ja nuorten aikuisten määrä on kasvanut. Koinonian luterilaisen seurakunnan aloitettua toimintansa oli tarpeen myös tarkastella tilojen käyttöä uudesta näkökulmasta.
Tilojen kehittäminen aloitettiin viime vuoden keväällä kirkkosalin sakaristosta. Sitten tehtiin selvitys Koinonia-keskuksen tilankäytön muutostarpeista. Nyt kellarin muutokset on saatu valmiiksi.
Kellaritilat ovat yllättävän laajat. Niiden päätila on kirjasto, johon Studio Krypta muutama vuosi sitten rakennettiin kovalla kiireellä.
Nyt oli uudelleenarvioinnin paikka. Erkki Pitkäranta kertoo, että tavoitteena oli palauttaa tilojen avaruus, vapauttaa tilat varastoista toiminnan käyttöön, kohentaa tilojen ilmettä ja viihtyisyyttä pääasiassa kertynyttä tarpeetonta tavaraa vähentämällä ja järjestämällä olemassa oleva kalustus uudella tavalla.
Neuvotteluhuoneessa on nyt viihtyisää järjestää pieniä kokoontumisia. Kuva: Erkki Pitkäranta
Kirjastotilassa Studio Krypta siirrettiin sisääntulon luota kirjaston perälle. Sohvahuoneen sohvat tuotiin kirjaston puolelle, ja entinen sohvahuone sisustettiin neuvottelutilaksi. Kellarin perällä olevaan tilaan rakennettiin säilytystilaa myytäville kirjoille ja valmistautumistila Studio Kryptan vieraille.
Kellarin perälle on sijoitettu valmistautumistila Studio Kryptan vieraille. Kuva: Erkki Pitkäranta
Päävastuun projektista kantoi Erkki Pitkäranta Koinonian seurakunnan suntiotiimin avustuksella, johon kuuluivat Kalle Pajala, William Pöyhtäri ja Matias Koponen. Matti Reinikka antoi vahvan panoksen studion kehittämiseen. Eero Pihlava hoiteli tehokkaasti tavaroita kierrätykseen ja piti yllä kannustavaa ilmapiiriä. Marja Pitkäranta oli korvaamaton apu suunnittelun sparraajana, monenlaisten roudausten, järjestelyjen ja huoltohommien uupumattomana toimijana. Suunnittelussa ja erityisesti tilojen virittämisessä eli stailauksessa korvaamaton apu oli Liisa Mäkisalo.
Käyttöönottojuhlissa oli runsaasti väkeä. Ilmapiiri oli innostunut. Koinonian ja Markuksen seurakuntien yhteistyö tiivistyi. Toivotamme kaikki Lähetyshiippakunnan ystävät tervetulleiksi tutustumaan yhteisiin tiloihimme!
Koinonian luterilaisen seurakunnan synnystä on kirjoittanut seurakunnan vastaava pastori Eero Pihlava. Kuva: Janne Koskela
Seurakuntayhteisö syntyy ja rakentuu evankeliumin voimasta. Yhteisö on suuri ja avara. Kun lausumme Isä meidän -rukousta, emme rukoile vain läsnä olevan seurakunnan kanssa. Auringon painuessa veljet ja sisaret toisella puolella planeettaa jatkavat yhteistä rukousta. Seurakunta on kristitylle elämän merkittävin yhteisö. Siinä elämme sunnuntaista toiseen Jumalan kansan yhteydessä. Jaan kolme ajatusta seurakunnan rakentamisesta:
Koinonian luterilainen seurakunta perustettiin 15. joulukuuta 2024. Seurakunnan perustamista suunnitellut ryhmä koostui pääosin Helsingin Markuksen seurakunnan jäsenistä. Se tapasi ensimmäisen kerran lokakuussa 2023.
Ensimmäisen tapaamisen keskeinen kysymys oli “Miksi?”. Mikä on syy uuden seurakunnan perustamiseen? Aihe on merkittävä, sillä Koinonian perustamiseen liittyi haasteita. Markuksen seurakunnan historian aikana väkeä on lähtenyt perustamaan seurakuntia sekä Vantaalle että Espooseen. Jälleen kerran tuo ihana yhteisö joutui uuden eteen.
Lähetyshiippakunnan seurakunnissa on vastaavankaltaisissa tilanteissa puhuttu muun muassa seurakuntien ”tuplaamisesta” tai ”jakaantumisesta”. Koinonian kohdalla motivaatio ja kieli löytyi lähetystyöstä. Pyrimme tavoittamaan ihmisiä kahden seurakunnan kautta. Lähetystyössä kukaan ei jää jälkeen, mikään ei jakaannu, vaan kaikki osallistuvat: toiset lähettävät ja toiset lähtevät. Lähetysnäky säilyy myös seurakunnan perustamisen jälkeen. Toivon mukaan saamme lähettää joskus Koinoniasta väkeä perustamaan uutta seurakuntaa, sillä seurakuntaa perustettaessa lähdemme perustamaan kahta yhteisöä.
Perhe on seurakuntayhteisön rakentamisen perusyksikkö. Voisiko alkanut vuosikin olla seurakunnissamme perhetyön aikaa? Esimerkkinä mainitsen, kuinka olen Tuomaksen seurakunnan kohdalla ajatellut seuraavaa. Kokoonnumme keväällä kuukausittain seurakuntailtoihin. Illoissa lauletaan, syödään ja keskustellaan alustusten pohjalta. Keskusteluaiheiksi olen ehdottanut perheen ajankäyttöä, avioliitosta huolehtimista ja perheen hartauselämää. Nuorena isänä ja monin tavoin vajaana puolisona kuulisin mielelläni muiden kokemuksia. Voisiko vastaavaa olla teillä?
Mainitsen vielä lopuksi yhden asian jumalanpalveluksen merkityksestä perhetyössä. Omassa nuoruudessani seurakunnan nuorisotyö ohjasi eristäytymään oman ikäryhmän tilaisuuksiin. Rippikoulun jälkeen vanhempani antoivat minulle vapauden päättää, tulenko jumalanpalveluksiin heidän kanssaan. Useinkaan en mennyt.
Näin nuoruuteni seurakuntayhteydessä oli varsin vähän vuorovaikutusta itseäni vanhempien tai nuorempien kanssa. Usko oli ikäryhmään kuuluva asia. Kun nuoruus jäi, suhde nuoreen seurakuntayhteisöön haaleni. Armosta löysin myöhemmin tieni takaisin.
Lähetyshiippakunnan seurakunnissa lapsilla ei aina ole nuorteniltoja tai edes ikätovereita. Samalla kaikenikäisten yhteinen jumalanpalvelus opettaa nuorille kristityille, kuinka seurakunta ja usko eivät ole vain nuoruuden vaiheita. Alttarille etsivät tietään niin mummot kuin vastasyntyneet huoltajiensa sylissä. Jumalanpalvelus on tärkein perhetyön muoto ja tukee uskon siirtymistä seuraavalle sukupolvelle.
Olkoon rukouksenamme ja tavoitteenamme, että seurakuntiemme lapset itsenäistyvät aikanaan näin: He ovat kokeneet säännöllisesti, kuinka kaikenikäiset kristityt kokoontuvat sunnuntaisin Jumalan sanan kuuloon ja syntisten aterialle. Usko ei näyttäydy vain nuoruuden asiana vaan elämän perustana, joka jäsentää viikkoa sunnuntaista toiseen.
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 1/2025.
Helsingin Kalevankadun Koinonia-keskukseen saapui 3. adventtisunnuntaina messuvieraita tavalliseen tapaan — onhan samalla porukalla, samassa paikassa ja samaan aikaan vietetty messuja jo maaliskuusta lähtien. Kuitenkin seurakunnan virallinen järjestäytyminen 15. joulukuuta oli toivottu ja odotettu päivä seurakuntalaisille.
Koinonian luterilaisessa seurakunnassa olemme rakentaneet yhteisöllisyyttä ennen järjestäytymistä jo yli vuoden verran. Yhteisten tapaamisten ja keskustelujen kautta olemme oppineet tuntemaan toisiamme paremmin myös messujen ulkopuolella. Seurakunnan tuore jäsen Erkki kuvailee tilannetta harvinaiseksi, ja toteaa että pohjatyö on osoittanut sekä taloudellisesti että toiminnallisesti, että tässä meillä on porukka, joka tämän seurakunnan haluaa perustaa.
Messun jälkeen pidetyssä järjestäytymiskokouksessa 31 seurakuntalaista liittyi Koinonian luterilaiseen seurakuntaan. Allekirjoituksia seurasi nauravainen ja iloinen puheensorina. Seurakuntaan liittynyt Joona kuvailee tunnelmaa luottavaiseksi. Hän pitää järjestäytymistä merkittävänä etappina vuoden valmistautumisen jälkeen. Mailis puolestaan iloitsee nuorista jäsenistä. Hän pohtii, mahtaako Suomessa olla kovin montaa muuta seurakuntaa, jossa hän 75-vuotiaana on miltei vanhin. Päiväunilta herännyt Lilja 4 kk on toistaiseksi seurakunnan nuorin jäsen. Liljan jokeltaessa vaunuissa vanhemmat Emmi ja Simo korostavat kiitollisuutta uudesta seurakunnasta ja siitä, että Lilja saa pienestä pitäen elää Jumalan huoneessa.
Perustamisasiakirjaa allekirjoitettiin iloisissa tunnelmissa.
Kuva: Juuso Siltanen
Koinonian luterilaisessa seurakunnassa vallitsee hyvin kodinomainen tunnelma. Seurakuntaan liittynyt Essi iloitsee siitä, että vaikkei kaikkia seurakuntalaisia vielä tunne, on kuitenkin semmoinen olo, että kaikille voi mennä juttelemaan. Lisäksi Essi toteaa, että uuden seurakunnan myötä on tullut myös helppo ja matala kynnys vastuunkannolle. Kodinomaista tunnelmaa vahvistaa varmasti myös se, että seurakunnassa tietyt kotityöt, esimerkiksi kahvitusvuorot, jaetaan seurakuntaperheenjäsenten kesken tasan.
Seurakunnan vastaava pastori Eero toteaa, että seurakunnan järjestäytymistä seuraa tiettyjä odotuksia sekä tavoitteita että vastuuta. Hän muistuttaa lähetyskäskystä, joka alunalkain tätä porukkaa ohjasi uutta seurakuntaa perustamaan. Erkki täydentää, että kaiken työn ja valmistelun tähtäimenä on se, että me kaikki saisimme tulla hengellisesti ravituiksi, ja että seurakuntamme voisi olla paikka niille, jotka haluavat löytää vastauksia askarruttaviin kysymyksiin ja löytää sosiaalisen yhteyden muihin kristittyihin.
Olet lämpimästi tervetullut tutustumaan seurakuntaamme! Messuja vietetään sunnuntaisin klo 11 osoitteessa Kalevankatu 53.
Koinonian luterilaisen seurakunnan perustajajäsenet.
Kuva: Juuso Siltanen
Teksti: Anni Erkkilä
Maaliskuusta lähtien Lähetyshiippakunnan Koinonia-keskuksessa on kokoonnuttu sunnuntaisin messuun. Kuva: Emma Sumuvuori
Lähetyshiippakunnan uuden, Koinonia-keskuksessa klo 11 kokoontuvan seurakunnan messut alkoivat puolitoista kuukautta sitten, 3.3.2024. Messujen alkamista edelsi huolellinen ja harkittu valmistelutyö, joka alkoi keväällä 2023 ”Koinonia-projektin” nimellä kulkeneen hankkeen esillä pitämisestä Markuksen ja Tuomaan seurakunnissa. Keväästä 2023 alkaen seurakuntia valmisteltiin tuleviin muutoksiin ja vapaaehtoisia uuden seurakunnan rakentamiseen etsittiin. Koinonia-projektia luotsasi nykyisin seurakunnan pastorina toimiva Eero Pihlava ja hänen apunaan pastori Jari Kekäle. Tulin itse tietoiseksi projektista ystävieni Lotan ja Johanneksen kautta ja harkinnan jälkeen päätin lähteä siihen mukaan.
Projektin seuraava etappi saavutettiin lokakuussa 2023, kun reilut toistakymmentä henkeä kokoontui yhteen ideoimaan ja vaihtamaan ajatuksia ja toiveita uutta seurakuntaa koskien. Tuon tapaamisen jälkeen kokoonnuimme säännöllisesti suunnittelun merkeissä joka kuukausi aina messujen alkamiseen saakka. Tapaamisissa käsittelimme ainakin Jumalan perheväen yhteiselämän periaatteita, budjettia, taloudellista kannattamista, yhteistoimintaa Markuksen seurakunnan kanssa, halua osallistaa kaikki seurakunnan jäsenet seurakunnan päätöksentekoon, kuukausittain messujen jälkeen järjestettäviä kirkkokahvikeskusteluja sekä vastuunkannon tasaista jakautumista ja jakamista.
Seurakunnan pastorina toimii Eero Pihlava. Kuva: Emma Sumuvuori
Seurakunnan tulevan toiminnan suunnittelu huipentui 1.3.2024 järjestettyihin yhteisiin virsiseuroihin Kekäleiden kotona. Tilaisuus oli lämminhenkinen ja hitsasi seurakunnan jäseniä tiiviimmin yhteen. 3.3. toimitettu ensimmäinen messu houkutteli paikalle viitisenkymmentä henkeä. Herra siunasi vaivannäkömme ja oli hienoa todistaa Hänen suuria tekojaan silmiensä edessä. Messujen kävijämäärä on sittemmin liikkunut 20–50 välillä.
Suurempia messutoiminnan ulkopuolella tapahtuneita asioita ovat olleet Koinonia-keskuksen keittiön siivoaminen sekä sakastin remontoiminen, joka tapahtui Pitkärannan Erkin johdolla.
Koinonia-projektiin lähtemistä en ole katunut hetkeäkään. Ylösnousseen Herramme antamat lähetyskäskyt velvoittavat koko Hänen Kirkkoaan (Matt. 28:18-20; Mark. 16:15-20; Luuk. 24:44-49; Joh. 20:19-23). Pääkaupunkiseutu kaipaa kipeästi yhä enemmän uusia seurakuntia, joissa Herramme evankeliumi kaikuu puhtaana ja Hänen pyhät sakramenttinsa toimitetaan oikein. On suurta Jumalan armoa, että Hän on katsonut tällaisenkin syntisen arvolliseksi olemaan mukana maailman loppuun saakka jatkuvassa lähetystehtävässä ja että Hän on antanut ympärille tällaisen seurakuntaperheen, jonka kanssa tuota lähetystehtävää saa yhdessä toteuttaa omat lahjansa Herran käyttöön antaen. Olet lämpimästi tervetullut seurakuntaamme osoitteeseen Kalevankatu 53! Tietoa tulevista tilaisuuksistamme löydät täältä.
Teksti: Kalle Pajala
Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo
Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.
Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.
Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.
Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.
Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7 28.1.2024 klo 10 alkaen.
Lauantaina 16.9. Mailis Janatuisen (keskellä) elämäntyötä olivat juhlimassa hänen ”opetuslapsensa” Soili Haverinen ja Yooko Sugaya.
Astun sisään Koinonia-keskuksen ovesta. Iloinen puheensorina kantautuu korviini ja säteilevä juhlan keskipiste, Mailis, on ovella vastassa. Saan lämpimän halauksen, kuten aina tavatessamme. Tänään on suuri juhlapäivä; Mailiksen elämäntyön kiitosjuhla. Pöytään on kauniisti katettu monenlaista herkkua, ihanien kakkujen ja muiden leivonnaisten joukossa on kevätkääryleitä ja muuta Japaniin viittaavaa. Salissa huomaa, että monet ihmiset tuntevat toisensa ja ne, jotka eivät tunne toisiaan, saavat helposti keskustelun aikaan aloittamalla ”Missäs sinä olet tutustunut Mailikseen?”. Kaikilla on yhteinen ilon ja kiitoksen aihe; Mailis.
Juhlan ohjelmaosuus alkaa juontajien Tsuua Kekäleen ja Päivi Pohjolan toivottaessa juhlaväen tervetulleeksi. Virsi ”Kiitos nyt Herran” kajahtaa komeasti ja varmasti jokainen tässä hetkessä yhtyy sydämestään kiitokseen. Jari Kekäleen kauniiseen lauluun ”Teit nimestäsi kauniin”, on juhlakansan myös helppo yhtyä.
Juhlan ohjelmaosuuden avasivat Tsuua Kekäle ja Jari Kekäle. Kuva: Anna Punkeri
Kun sitten erilaisia tervehdyksiä aletaan lukea ja puhua, alkaa mieleen hahmottua, kuinka monessa Mailis on ehtinyt olla mukana. Tervehdyksiä tulee Perussanomalta, Raamattuopistolta, Kylväjältä, Iisalmen seurakunnan lähetysystäviltä, Kansanlähetykseltä, Priscilla ry:ltä, Radio Patmokselta, TV7:lta ja vieläpä Mongoliasta saakka ja tietenkin Japanista.
Tervehdyksiä kuunnellessa välittyy kuulijoille monipuolinen kuva Mailiksen työurasta; kirjoja, puheita, raamattupiirejä, leirejä, kursseja, radio-ohjelmia, televisio-ohjelmia, lähetystyötä, seurakuntavierailuja, matkoja, matkoja ja taas matkoja. Kaikkea tätä yhdistää yksi asia; Jeesus Kristus on ollut aina kaiken Mailiksen tekemisen keskiössä. Mailiksella onkin opetuslapsia ympäri maailman, moni on kiitollinen Herralle Mailiksesta, jonka kautta on saanut kuulla evankeliumin pelastavan sanoman.
Japanitunnelma huokuu puheiden keskellä Markuksen seurakunnan kuoron laulaessa japanin kielellä Mailiksen lempivirren. Sanoista en ymmärrä mitään, mutta kauniilta kuulostaa ja varma olen, että sanoissa on vahva sanoma. Sen verran luulen Mailista tuntevani. Piispa Risto Soramies kertoo puheessaan lukeneensa Mailiksen kirjaa Raamatun naisista ja miettineensä, ketä naisista Mailis muistuttaa. Varmasti jokainen löydämme monista Raamatun naisista Mailiksen piirteitä.
Piispa Risto Soramies mietti puheessaan, ketä Raamatun naisista Mailis itse muistuttaa. Kuva: Anna Punkeri
Japanista juhlaan oli matkustanut Yooko Sugaya, Lea Lukka auttaa meitä japania ymmärtämättömiä tulkkaamalla puheen suomeksi. Puheesta kuuluu suuri kiitollisuus ja kunnioitus Mailista, opettajaa, kohtaan. Ison osan elämäntyötään Mailis onkin Japanissa tehnyt tuoden evankeliumia tuon kansan keskelle.
Japanista Suomen-vierailulle saapunut Yooko Sugaya, tulkkinaan Lea Lukka. Kuva: Anna Punkeri
Juhlan kuitenkin ehkä mieleenpainuvin ja liikuttavin osuus on säästetty loppuun. Valot himmenevät, kaunis klassinen musiikki alkaa soida ja valkokankaalla alkavat pyöriä diat. Ensimmäisessä diassa lukee, että kuvasarjan on tehnyt Mailis omiin hautajaisiinsa. Alla teksti: ”Kenraaliharjoitus 16.9.2023”. Puhuttelevaa. Saamme olla mukana näissä kenraaliharjoituksissa ja Mailis on ilonamme keskuudessamme. Diat alkavat pyöriä ja eteemme avautuu pikkuhiljaa iso joukko ihmisiä, joita Mailis haluaa kiittää. Viimeinen dia on kiitos Jumalalle. Kiitosjuhla elämäntyöstä on hyvä päättää tähän kiitokseen. Jumalalta olemme saaneet elämämme, toisemme ja elämäntehtävämme, niin Mailis kuin me kaikki muutkin.
Juhlan päätteeksi täysi salillinen juhlavieraita lauloi Mailiksen toivevirren 376, ”Sinua Jeesus rakastan”. Kuva: Anna Punkeri
Kiitollisin mielin käyn halaamassa Mailista juhlan jälkeen; Mailiskin vaikuttaa iloiselta ja kiitolliselta, eikä tässäkään tilanteessa jätä kysymättä, miten minä jaksan ja mitä kuuluu. Tämä on Mailis. Hän jaksaa kiinnostua ihmisistä eikä unohda rukoilla heidän puolestaan. Mailiksella on suuri sananjulistajan ja rohkaisijan leiviskä, jota hän on hyvin hoitanut. Tänään saamme kiittää Jumalaa Mailiksesta.
”Hänen herransa sanoi hänelle: ”Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija. Vähässä sinä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Mene herrasi iloon.” Matt. 25: 21
Teksti: Mari Nieminen
