Jo kuudes Alfaleiri eli nuorten aikuisten valtakunnallinen leiri vietettiin 18.-20.10.2024 Mertiörannan leirikeskuksessa. Kokoonnuimme yhteen 70 nuoren aikuisen kanssa Jämijärvelle viikonlopuksi. Iloksemme jälleen mukana oli ympäri Suomea niin vanhoja tuttuja kuin ensikertalaisiakin.
Perjantaina kokoonnuimme alkuillasta Mertiörantaan ja majoituimme sekä nautimme päivällisen. Leiriläisiä valui paikalle illan mittaan, viimeiset saapuivat vasta lauantaiaamun puolella. Perjantai-illan ohjelmaan kuului tutustumista, leirin ensimmäinen raamattuopetus ja vesper. Illan jatkoa tähdittivät uinnit ja saunat, joiden ohella nautimme toistemme seurasta keskusteluin ja pelailuin.
Leirin opetuksissa tutkimme pastori Janne Koskelan johdolla Apostolien tekoja. Pohdimme, millaisia esteitä evankeliumin leviämiseen on alusta alkaen ollut, ja miten Jumala onkaan ne kerta toisensa jälkeen ihmeellisesti ylittänyt. Opetukset ja niistä virvonneet keskustelut olivat syvällisiä, opimme paljon uutta ja löysimme jopa yhtymäkohtia nykypäivän haasteisiin. Pidimme myös pienryhmissä ilosanomapiiriä tutustuen etiopialaiseeen hoviherraan Mailis Janatuisen laatimien kysymysten johdattelemana. Lukijallekin voimme suositella taas Apostolien tekojen kertaamista.
Hienoa ja odotettua oli pitkästä aikaa nähdä ystäviä ympäri Suomen. Ohjelman lomassa nautimme aurinkoisesta säästä ulkoillen muun muassa lipunryöstön parissa. Lauantai-illasta pääsimme vielä toistamiseen saunomaan ja uimaan hyisessä Mertiöjärvessä ennen leirin huipennusta.
Lauantai-iltana leiri sai huipennuksensa leiritiimin valmistelemassa Elämäni Apostoli-ohjelmassa, jossa tutustuimme vaikuttavien tarinoiden ja hulvattomien näytelmien kautta vielä viiteen apostoliin: Paavaliin, Pietariin, Johannekseen, Markukseen ja Andreakseen. Välissä käytiin virsikatkoilla!
Sunnuntaina osallistuimme Kankaanpäässä Pyhän Simeonin luterilaisen seurakunnan messuun. Messun jälkeen oli vielä yhteinen leirin päätöstilaisuus perinteisen leirivisan merkeissä. Haikein mielin olikin jäähyväisten aika.
Seuraavaa leiriä ei onneksi kovin kauaa tarvitse odotella, kun jo uutena vuotena on edessä kansainvälinen nuorten aikuisten Corpus Christi Finland -leiri Jyväskylän Kiponniemessä.
Kiitos Herralle jälleen leirimme varjelemisesta!
Teksti: Emma Sumuvuori ja Aaro Pohjola
Lähetyshiippakunnan isoskoulutusleiri järjestetään Loimaalla, Mustajärven leirikeskuksessa tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna 3.-5.1.2025.
Leirille ovat tervetulleita sekä jo isosena olleet että isosena toimimisesta kiinnostuneet, rippikoulun käyneet nuoret. Isoset ensi kesän rippileireille valitaan tammikuussa tälle leirille osallistuneiden joukosta.
Leiri alkaa päivällisellä perjantaina 3.1. klo 17 Mustajärvellä. Se päättyy messuun ja lounaaseen sunnuntaina 5.1. noin klo 13 Loimaan evankelisella opistolla.
Leirin ohjelmassa on ainakin saunomista, raamista, ruokailuja, hetkipalveluksia, nukkumista, valvomista sekä yhteistä ohjelmaa sisällä ja ulkona. Samalla opetellaan yhdessä isosena olemista aina asenteesta ryhmän johtamiseen ja leikkien vetämiseen.
Leirin vetäjinä toimivat Hannu Mikkonen, Mikko Aho ja Pauliina Pylvänäinen. Leirille ilmoittautumiseen liittyvissä kysymyksissä sinun kannattaa ottaa yhteyttä Hannuun ja kyytiasioissa Mikkoon.
Kyydit perjantaina Loimaan rautatieasemalta leirikeskukseen ja sunnuntaina opistolta rautatieasemalle järjestämme heille, jotka ovat kertoneet kyydin tarpeestaan ilmoittautumisen yhteydessä.
Ilmoittaudu mukaan alla olevalla lomakkeella viimeistään ti 10.12.2024. Myöhässä tulleita ilmoittautumisia emme voi ottaa vastaan! Tarkista ilmoittautumisen jälkeen sähköpostisi: Jos et saa vahvistusviestiä muutaman minuutin kuluessa lomakkeen lähettämisestä, lähetä lomake uudelleen.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille, niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä. (Ps. 103: 15–18)
Seurakunnissamme elää rakkaita sisaria ja veljiä, joiden kuolema koskettaa monia ja joita jäämme kaipaamaan. Yksi tapa surra ja kunnoittaa riemuitsevaan seurakuntaan siirtyneitä läheisiämme on muistella heidän elämäntaivaltaan, ja siirtää niihin liittyviä tarinoita eteenpäin jälkipolville. Olemmekin alkaneet julkaista nettisivuillamme muistokirjoituksia. Ne ovat luettavissa täällä.
Voit milloin tahansa lähettää kirjoittamasi muistokirjoituksen julkaistavaksi. Sopiva tekstin pituus on yksi sivu (enintään 3700 merkkiä välilyönteineen). Tekstin lisäksi tarvitsemme 2-3 valokuvaa vainajasta. Tekstin ja kuvat voit lähettää sähköpostilla osoitteeseen [email protected]. Kiitos vaivannäöstäsi!
s. 25.12.1928
k. 23.6.2024
Rauha Heino syntyi tähän maailmaan joulupäivänä 1928 nuorimpana perheensä kolmesta lapsesta. Rauha kasvoi Ojanperän tilalla Maitoisilla. Rauhan koti oli maatila, jossa oli viljelystä ja vähän karjaa. Rauhan varhainen lapsuus oli hyvä ja turvallinen. Nuoruudessaan Rauha koki sodan ja sodan jälkeisten vuosien epävarmat ajat.
Työelämässä Rauha toimi mm. johtajana Hirvivaaran vanhainkodissa Mäntsälässä, johtajana Vihdin Hopearinteen palvelutalossa sekä Hausjärvellä terveyskeskuksen ylihoitajana. Hoitotyön lisäksi Rauhan arkea täyttivät rakkaus koiriin, erityisesti Bernin paimenkoiriin.
Seitsemänkymmentäluvun puolessa välissä Rauha osti Rengon Ylimmäisistä vanhan koulurakennuksen. Koulu oli aikanaan rakennettu talkoovoimin, mutta se ei ehtinyt olla koulukäytössä montaakaan vuosikymmentä lapsien vähennyttyä Ylimmäisten kylällä. Sen sijaan Rauhalle siitä tuli koti lähes viideksikymmeneksi vuodeksi. Rauhan kodin sisustuksessa näkyi hänen innostuksensa käsitöihin. Rauhan taitavissa käsissä koulun korkeat huoneet saivat kauniit tapetit ja sohvat upeat päällysteet.
Rauhalaksi nimetty koulurakennus palveli ensin koirien kasvatuksessa. Myöhemmin se sai kokonaan uuden käyttötarkoituksen, kun yläkerran juhlasali vihittiin kotikirkoksi. Ystävien kanssa Rauhalan toimelias emäntä kaunisti kirkkotilan viihtyisäksi ja ompeli jumalanpalveluskäyttöön liturgisia tekstiilejä. Vuosina 2003-2005 pastorit Sakari Korpinen ja Juhana Pohjola pitivät seuroja ja toimittivat messuja Rauhalan yläkerrassa. Rauha palveli näissä tilaisuuksissa monipuolisesti ja kokosydämisesti aina suntion tehtävistä kahvitarjoiluihin.
Rauhalassa alkaneen työn seurauksena järjestäytyi seurakunta, joka vuonna 2005 muutti vuokralle Adventtikirkon tiloihin ja sai nimekseen Matteuksen seurakunta. Myös Rauha löysi tiensä Hämeenlinnaan ja alkoi käydä säännöllisesti jumalanpalveluksissa adventtikirkolla. Satunnaisesti Matteuksen messuja pidettiin Rauhalassa vielä vuosien ajan erityisinä pyhinä. Terveydentilan heikkenemisen myötä Rauha myi Rauhalan kesäkuussa 2021 ja muutti asumaan omaan kerrostaloasuntoonsa Rengon keskustaan. Tämänkin jälkeen Rauha kuitenkin kantoi aktiivisesti seurakunnan asioita sydämellään ja keskusteli mielellään sen tulevaisuudesta. Loppuun asti Rauha tunsi Matteuksen seurakunnasta sekä äidillistä ylpeyttä että äidillistä huolta. Vaikka Rauha itse elikin elämänsä naimattomana, sai hän olla synnyttämässä seurakuntaa kodiksi monille perheille ja pienille lapsille. Seurakunnan äitinä Rauhaan voinee siten varovasti sovittaa Galatalaiskirjeen sanoja: ”Iloitse sinä hedelmätön, joka et synnytä, riemahda ja huuda sinä, jolla ei ole synnytyskipuja. Sillä yksinäisellä on paljon lapsia, enemmän kuin sillä, jolla on mies.” (Gal. 4:27, Jes. 54:1)
Vaikka korkean iän myötä silmien näkö ja kävelykyky hiipuivat Rauhan viimeisinä vuosina, hänen hengellinen näkökykynsä kirkastui loppuun saakka. Erityisesti viimeisinä vuosina Rauha puhui rohkeasti Taivas-toivostaan ja rohkaisi toisia pitämään lujasti kiinni evankeliumin lahjoittamasta ilosta. Herra Jeesus kutsui palvelijansa rauhaan korkeassa iässä ja elämästä kyllänsä saaneena.
Matteuksen seurakunnan pastori Markus Nieminen toimitti Rauhan ruumiin siunauksen Rengon kirkossa 13.7.2024. Paikalla olivat sukulaisten lisäksi saattamassa monet Rauhan ystävät. Muistotilaisuudessa pastori Sakari Korpinen avasi saattoväelle ylösnousemuksen sanoman hyödyntäen Rengon kirkon alttaritaulun kuvastoa. Alttaritaulussa opetuslapset saavat nähdä Herransa kirkastettuna Mooseksen ja Elian kanssa. Herran oman kuolemassa on myös kyse korottamisesta kunniaan. Ajan vaivan jälkeen kyyneleet vaihtuvat kiitokseen ja risti voitonseppeleeseen. Näin hyvä Herra meillä on.
Jumala iloitsee luomakunnastaan. Tällaisen kuvan saa esimerkiksi psalmista 104, jossa kirjoittaja piirtää eteemme vuoret ja laaksot, sateen ja lähteet, ruohon ja puut. Hän marssittaa esiin aasit ja haikarat, tamaanit ja leijonat. Meressä leikkivät omat olentonsa. “Saakoon Herra teoistansa iloita,” toteaa kirjoittaja (j. 31). Lukija johdatetaan ajattelemaan Jumalan nautintoa omasta luomistyöstään. Samalla huomaamme, että mekin saamme ihastella Jumalan kätten työtä.
Matemaatikon sydämen kerrotaan sykähtävän, kun hän näkee edessään kauniin yhtälön. Juuri kauneus on kuulemma syvällinen perustelu sille, että yhtälö pitää paikkansa. Epäilemättä moni tieteentekijä saa alallaan maistaa jotain luomakunnan ihanuudesta. Historian saatossa kristityt ja ei-kristityt tutkijatkin ovat kokeneet häivähdyksen ilosta, jota Luoja tuntee luomastaan kaikkeudesta. Kaikkeuden ihmeellisyys kutsuu kutakin ihmistä, niin myös tutkijaa omalla syvällisellä tavallaan.
Raamatullinen maailmankuva ja luomisteologia antaa hyvän pohjan maailman ja sen eri ilmiöiden tutkimiselle.
Tarvitaanhan jonkinlainen kokonaiskuva, jonka puitteissa tiede tulee mielekkääksi. Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen ei tarvitse pitää näkyvää maailmaa harhana, ei myöskään pahana todellisuutena, jonka kahleista olisi päästävä irti. Luomiskertomuksen lopuksi kaikuu suuri hyväksyntä kaikelle käsinkosketeltavalle: “Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää” (1. Moos. 1:31).
Mutta löytyykö maailmasta järjestystä, niin että sitä kannattaisi tutkia? Toisaalta on helppo luetella säännönmukaisia ilmiöitä. Toisaalta taas maailma on monimuotoisempi kuin ymmärrämme. Raamatunlukija kuitenkin tietää, että Jumala on tämän kaiken järjestänyt hyvin ja kauniisti. Jo luomiskertomuksen kirjallinen muoto toistoineen kertoo siitä, että maailmassa on tietty harmonia. Samasta puhuu se, miten Jumala piirtää rajoja ja erottaa asioita: tuolla on taivas ja tuolla maa, tuolla on meri ja tuolla maankamara. Niinpä tutkijakaan ei kohtaa vain kaaosta, josta ei saisi otetta.
Entä sopivatko ihmisen havaintokyvyt ja päättelyn taidot kaiken tämän ymmärtämiseen? On huomautettu, että evoluutioteorian pohjalta näin ei voida sanoa. Luonnonvalintaa ei kiinnosta se, ovatko maailmastamme tekemät havainnot luotettavia, tai toimiiko järkemme loogisesti. Luomiskertomuksen pohjalta sen sijaan opimme, että meidät on tehty Jumalan kuviksi. Kaikkeuden Luojan kaltaisina kykymme sopivat oikealla tavalla yhteen luomakunnan kanssa.
Luomiskertomus muodostaa siinäkin mielessä sopivan pohjan tutkimustyölle, että se opettaa meidät arvostamaan myös käsin tehtävää työtä. Ihminen on ajatteleva olento, mutta ei pelkästään sitä. Laittoihan Jumalakin ikään kuin kädet saveen, kun hän muovasi ihmisen. Maailmanhistorian saatossa on nähty paljon ruumiillisen työn halveksuntaa. On ajateltu, ettei sen kautta ainakaan ikuisiin totuuksiin päästä käsiksi. Ne tavoitetaan järkeilyn avulla. Luomiskertomuksen antama työn ja levon rytmi kertoo, että meidät on tehty molempia varten. Kun teemme työtä, teemme sitä Jumalan kanssa. Kun lepäämme jumalanpalveluksessa, otetaan meidät Jumalan lepoon. Tästä työlle annettavasta arvosta nousee myös kokeellisen tieteen tärkeä rooli.
Tämän päivän tiedeuutisoinnissa törmäämme usein ajatukseen, että joku aiempi tutkimustulos on nyt osoitettu vääräksi. Raamatun lankeemuskertomus tuo lisäelementin kristilliseen tieteen tekemisen maisemaan. Ihminen on taipuvainen erehtymään ja tekemään syntiä, jopa siinä määrin, että tutkimusta saattavat vääristää omat epäpuhtaat taipumukset. Siksi on tärkeää, että tulokset asetetaan muiden arvioitaviksi ja koeteltaviksi.
Miksi ihminen sitten tahtoo tutkia tätä kaikkea? Miksi uusi oivallus sykähdyttää? Eikö ihminen ole vain biologinen kone? Aivoissamme vain atomit törmäilevät toisiinsa? Tutkija on kuitenkin jonkin suuremman perässä. Hän tavoittelee totuutta. Hän tuntee, että tähän luomakuntaan syventymällä pystyy ikään kuin kurkistamaan syvemmälle, jonnekin mistä kaikki tämä elämisen voima lähtee, Jumalan iloon.
Teksti on julkaistu Pyhäkön lampun numerossa 4/2024.
Vuoden 2024 Sinut on kutsuttu -tapahtuma järjestettiin poikkeuksellisesti leirin muodossa. Perjantaina 11.10. yli 60 nuorta saapui Jyväskylään Kiponniemen toimintakeskukselle viettämään viikonlopun mittaista leiriä. Kyseessä oli tähän asti suurin Lähetyshiippakunnan järjestämä nuorten leiri, ja mukaan saatiin mahtava porukka ja vetäjätiimi. Vetäjinä SOK-leirillä toimivat Pauliina Pylvänäinen, Hannu Mikkonen, Kalle Väätäinen, Harri Hernesmaa, Hanna Iso-oja, Hanna Kaartokallio, Aarni Kaartokallio, Tiitus Erola, Hilla Holappa, Emmy Jääskeläinen ja Tilda Seppänen.
Leiri alkoi perjantaina päivällisellä, jota seurasi tutustumishetki. Myöhemmin saunottiin ja uitiin. Päivä päätettiin yhteiseen kompletorioon, jonka jälkeen ilta jatkui monen osalta vielä yhteisen pelailun ja rupattelun merkeissä.
Lauantai käynnistyi aamurukouksella ja raamiksilla. Leiriläiset oli jaettu ryhmiin, joissa vetäjän johdolla pidimme raamikset. Päivällä saimme kuulla Kallen opetuksen rauhasta Jumalan kanssa. Päiväkahvien jälkeen kanavien aiheena oli rauha itseni ja muiden kanssa. Kanaviin jakauduttiin ikäluokan mukaan.
Illalla oli hauska iltaohjelma ja vetäjien paneelikeskustelu nuorten elämästä, johon olimme aikaisemmin saaneet kirjoitella kysymyksiä. Mukaan lauantaipäivään mahtui myös jalkapalloturnaus, tämän kesän riparilaisten oma tapaaminen sekä paljon yhteistä hengailua ja pelailua.
Sunnuntaina aamupäivällä saimme viettää messua. Messussa palvelivat pastorit Hannu Mikkonen ja Harri Hernesmaa sekä kanttorina Hanna Iso-Oja.
Lounaan jälkeen leiri lähestyi loppuaan ja vähitellen leiriläisten ja vetäjien tiet erkanivat takaisin eripuolille Suomea.
Leirin loppuessa nuoret kertoivat olevansa tyytyväisiä viikonloppuun:
”Muihin nuoriin tutustuminen ja yhteinen pelaaminen oli mukavaa. Ruoka oli maukasta.” – Touko Nokelainen
”Odotin leiriltä hyvää opetusta ja kavereiden näkemistä, se oli parasta.” – Eino Rantala
”Oli kiva leiri, ohjelma oli hyvin suunniteltu ja toteutettu ja pääsi tutustumaan uusiin ihmisiin.” – Akseli Rantala
Teksti: Päivikki Nokelainen
Jokainen meistä voi tehdä luontohavaintoja, mikä voi olla mukavaa tai auttaa ymmärtämään luontoa paremmin. Kun luonnontieteilijät tuottavat tietoa luonnosta, se on tieteen periaatteiden mukaan jäljitettävää ja avointa. He myös kokoavat havainnot tiedoksi, mikä on auttanut estämään suomalaistenkin lajien sukupuuttoja, ohjaamaan yhteiskunnallisia lakeja ja sääntöjä ja jakamaan tietoa luonnon monimuotoisuudesta.
Raamatussa on paljon luontokuvausta, mutta mitä Jumala kertoo suhteestaan luontoon? Luomisessa Hän toteaa kuudesti kaiken luomansa olevan hyvää. Hän tuntee omistajuutta jokaiseen eläimeen ja lintuun (Ps. 50:10–11), iloitsee niistä (Ps. 104:31), huolehtii niistä (Ps. 36:7, Ps. 145:16, Matt. 6:26), on armahtavainen niille (Ps. 145:9) ja ylläpitää ja uudistaa luontoa (Ps. 104, Ps. 147:8–9). Lisäksi Jeesus opettaa, että Taivaan Isä on tehnyt kasveista kauniita omaksi ilokseen (Matt. 6:30). Raamatussa mainitaan n. 110 kasvilajia, yli 100 eläinlajia ja n. 35 lintulajia.
Raamatun mukaan Jumalalla on myönteinen luontosuhde, mutta myös luonto tuntee luojansa!
Job tietää kertoa meille (12:7–12), että ”Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle, kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat. Katso maata, se on valmis opettamaan, meren kalatkin sen sinulle kertovat. Kaikki ne tietävät tämän: Herra itse on kaiken tehnyt, hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää, jokaisen ihmisen henki.” Jesaja (48:20) opettaa, että ”Villieläimetkin kunnioittavat minua, sakaalit ja strutsit, koska olen tuonut vedet autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle antaakseni juotavaa kansalleni, valitulleni.” Lisää luonnon ylistystä luojastaan voi lukea Psalmeista 96 ja 148.
Onko sinun luontosuhteesi samanlainen kuin Herrallasi? Suomalaisista sanotaan, että meillä on läheinen luontosuhde. Miksi kuitenkin Suomen luonnon tila on heikentynyt vuosikymmen toisen perään? Joka kymmenes laji on uhanalainen. Meillä olisi parannettavaa.
Luonnontutkijat ovat havainneet maailmassa neljä ympäristökriisiä, jotka eivät ainoastaan tuhoa luontoa vaan aiheuttavat myös kärsimystä ihmisille: (1) luonnonvarojen kohtuuton käyttö, siitä syntyvät (2) saasteet ja (3) kasvihuonekaasut (jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta) ja (4) kaikista näistä aiheutuva luontokato. Nämä kaikki näkyvät Suomessakin. Yhteinen tekijä näiden kaikkien kriisien takana on ahneus.
Kohtuullisuus on vanha kristillinen kardinaalihyve, joka olisi hyvä kaivaa naftaliinista. ”Älä anna köyhyyttä, älä rikkauttakaan. Anna ruokaa sen verran kuin tarvitsen.” (Sananl. 30:8)
Maailma on muuttunut sitten Topeliuksen, joka ensimmäisten joukossa näki Suomen luontoa uhkaavat vaarat ja ajoi suojelualueiden perustamista. Teknologia mahdollistaa yhä tehokkaamman luonnonvarojen hyödyntämisen ja elintaso on nostettu tasolle, joka ei monilta osin ole kestävää. Mitä kristitty voi yksin tehdä?
Jumalan sana on kehottanut kristittyjä aina rauhan tekoihin, nälkäisten ruokkimiseen, sairaiden ja orpojen hoitamiseen ja yksinäisten kohtaamiseen, vaikka sodat eivät lopu, nälänhätää löytyy aina ja sairaaloista tai vankiloista ei väki vähene. Jumalan sana kehottaa meitä myös luonnosta huolehtimiseen ja kohtuulliseen elämään, vaikka se tuntuisi toivottomalta.
Luonnolla on kuitenkin toivo! Ilmestyskirjan mukaan (20:5) ”Valtaistuimella istuva lausui: »Uudeksi minä teen kaiken.» Hän sanoi: »Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet”. Vaikka me emme onnistuisi, niin kaikki on lopulta Herran kädessä.
Samuli Korpinen, luonnontutkija työkseen ja ilokseen
Kirjoitus on alun perin julkaistu Pyhäkön lamppu -lehden numerossa 4/2024.
Raamatussa kerrotaan Jumalan ennalta tietämisestä ja jopa ennalta määräämisestä. Siksi moni iankaikkisuuden todellisuuteen herännyt kysyykin: ”Miten minun käy? Kuulunko minä valittuihin, jotka Jumala on ennalta määrännyt pelastukseen? Ja jos en, onko minulla toivoa?”
Kristikunnassa näihin kysymyksiin on annettu ja annetaan erilaisia vastauksia. Hiljattain pastorimme Juuso Mäkinen on pohtinut esitettyjä kysymyksiä ja vastauksia tuotteliaalla tavalla: Nyt on mahdollista nauttia Mäkisen selvitystyöstä sekä kirjan että kahden podcast-jakson muodossa. Oikeasti luterilainen -sarjan osissa 121 ja 122 Mäkinen keskustelee pastori Joel Kerosuon kanssa tahdonvapauden teemasta pelastuksen ja uskonpuhdistuksen näkökulmista käsin. Jaksot ovat kuunneltavissa täällä.
Perusteellisemmin aiheen äärelle pääsee Kristuksessa valitut pelastukseen -kirjassa, jonka esipuheessa kirjoittaja Juuso Mäkinen toteaa, että teos voi antaa vastauksia kaikille, jotka etsivät Raamatusta perusteita pelastusvarmuudelle ja opille armovalinnasta Kristuksessa. Kirja auttaa myös suunnistamaan kristikunnan eri oppisuuntien viidakossa. Näin se voi parhaimmillaan tukea ihmisen autuutta Jeesuksessa. Kirja selventää, miksi ja miten pelastusvarmuus lahjoitetaan Kristuksen yhteydessä.
– Mutta jos ihmisellä on päällä omakohtainen hätä pelastuksestaan, kirjojen lukeminen ei yleensä riitä, vaan tarvitaan lisäksi keskustelua taitavan sielunhoitajan kanssa ja raitista seurakuntaa, jossa syntien anteeksiantamuksen evankeliumi kaikuu kirkkaana, pastori tarkentaa viisaasti.
Mäkinen kertoo monien kirjan jo lukeneiden maallikoiden sanoneen, että teos on selventänyt heille autuuden asiaa ja armovalintaa.
– Useampi lukija on kertonut, että kirjan luettuaan he ovat entistä iloisempia ja helpottuneempia siitä, että ovat luterilaisia, Mäkinen iloitsee.
Eräs teologian lukemiseen väsähtänyt teologikin oli kommentoinut Mäkiselle, että kirja oli ensimmäinen alan opus, jonka hän on vuosiin jaksanut lukea mielenkiinnolla.
Kristuksessa valitut pelastukseen -teoksen voit nyt hankkia itsellesi alennettuun hintaan: Kun tilaat kirjan Lähetyshiippakunnan kaupasta ja käytät tilatessasi tarjouskoodia Pelastukseen2024, kirjan hinta on 20 euroa sisältäen postikulut.
Jos lisäät samaan tilaukseen muita tuotteita, niistäkään ei postikuluja tule. Tarjouskoodi toimii vain Kristuksessa pelastukseen valitut -kirjan tilauksissa ja se on voimassa 27.10. saakka. Esimerkiksi isänpäivälahjaksi paketoituna kirja antaa lukunautinnon lisäksi autuuden ilon!
Jokin aika sitten osui keskisuomalaisen syrjäseudun metsässä korviini ääni, jota en pitkään aikaan ole kuullut: hömötiaisen kimeä piiskutus. Talvisella hiihtoretkellä Porin laitamilla 1960-luvulla ei yleensä tarvinnut edetä lähintä metsänreunaa pidemmälle, kun tuon luontoäänen jo kuuli. Eipä silloin arvannut, että soma jokametsän lintu olisi tämän päivän Suomessa vakavasti uhanalainen laji.
Näin on paljossa ja samanaikaisesti käynyt myös kristilliseen uskoon perustuvalle elämänkäsitykselle, joka jo yli seitsemän vuosisadan ajan on ollut suomalaistenkin henkisenä elinympäristönä. Onko se hengellinen ilmastonmuutos ja luontokato, jota olemme todistaneet niin meillä kuin muuallakin läntisen kulttuuripiirimme alueella, enää pysäytettävissä, vai ollaanko meidät hylkäämässä pysyvästi omille teillemme? ”Eurooppalaiset arvot” näyttävät enenevästi olevan peräisin uskonnottoman tai suorastaan uskonnonvastaisen humanismin välinevarastosta.
Kun poliittisten julkkistemme taholla jatkuvasti puhutaan ihmisoikeuksista, olisi syytä pysähtyä tiedostamaan, että käsityksemme niistä pohjautuu aina käsitykseemme itse ihmisestä. Ja tämä puolestaan käsitykseemme Jumalasta, ihmisen kuvakseen luomasta. Jos irtaudutaan jumalauskoon perustuvasta todellisuudenkäsityksestä, tulevat pian tilalle ideologiset epäjumalat, niiden orjuuttava henki ja kutistunut ihmiskuva. Maanosamme historia viimeisten sadan vuoden ajalta todistaa tästä suorastaan huutaen. Ja silloin itsessään oikeatkin asiat ja arvot saavat hyvin helposti kummalla tavalla liioitellun muodon ja vääristyneen sisällön.
Tasa-arvo? Ei mitä tahansa tuon nimikkeen alla tarjoiltavia keinotekoisuuksia. Mutta kyllä, sikäli kuin on kysymys aidosta oikeudenmukaisuudesta. Vähemmistöjen oikeudet, jotka jälleen kerran ovat nousseet päivän puheenaiheeksi valtakunnan ulkopolitiikkaa myöten? Kyllä, jos tarkoitetaan ihmisten ja ihmisarvon kunnioittamista, mutta ei, jos lähdetään vaatimaan yleistä hyväksyntää elämäntavoille, joilla ei oikeutusta ole. ”Naisen oikeus omaan ruumiiseensa”? Kyllä, omaansa, mutta ei sen toisen, joka hänen ruumiinsa sisällä varttuu. Rakkaus – ja tässä kääntyy katse erityisesti kirkon suuntaan: ei pettäville hyväksymisopeille, kyllä ihmisen auttamiselle niille pitkospuille, jotka evankelis-luterilaisen kirkon entinen kristinoppi sanoitti ensimmäisessä kohdassaan näin: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.”
Sen seurakunnan, jonka kirkkoherranvirassa sain 18 vuotta palvella, kirkon katosta riippuu 1820-luvulta peräisin oleva ristiinnaulitun veistos, nykyaikaisessa, pienehkössä ja koruttomasti sisustetussa kirkkotilassa ehkä suhteettomankin suuri ja näkyvä. Teloituksensa puulla riippuva on siinä kuvattu korostetun verisenä. Esitellessäni kirkkoa kesäturisteille tapasin osoittaa veistosta ja sanoa: ”Katsokaa, tähän saliin astuessanne näette heti kynnyksellä oman hintanne!” Kristuksen risti, kristinuskon yhteinen tunnusmerkki kautta maailman ja oman valtiolippumme tunnus kai pelkistetympänä kuin minkään toisen maan, on edelleen ainoa avain pelastuksen oveen, jonka yhteinen lankeemuksemme on meiltä sulkenut. Mutta se on myös ylivertainen huutomerkki ihmisen arvosta, jokaisen yhtäläisestä arvosta.
Lähetyshiippakunnan vuosittaista Kesäjuhlaa vietettiin 2. – 4. elokuuta Loimaan evankelisella kansanopistolla. Viikonlopun aikana tapahtumaan osallistui yhteensä noin 3000 kävijää. Kesäjuhlassa palveli vajaa 400 talkoolaista yli kahdessakymmenessä vastuutiimissä.
Kesäjuhlan operatiivinen johtaja Harri Lammi toteaa, että Kesäjuhlan järjestelyt onnistuivat hyvin:
– Muutama kova sadekuuro antoi meille oman haasteensa, mutta olen todella kiitollinen Jumalalle siitä, että niinkin moni halusi osallistua kesäjuhlille vaikka sääkartat lupailivatkin hyvin vaihtelevaa säätä.
Lammi kertoo olevansa kiitollinen myös siitä, miten uutterasti ja taitavasti jokainen vastuutiimi hoiti tehtävänsä. He olivat tehneet aikaisempiin vuosiin verrattuna paljon enemmän etukäteissuunnitelua jo kuukausien ajan. Tämä näkyi positiivisella tavalla juhlien järjestelyissä.
Samalla juhlien järjestäjät toki tiedostavat, että kehitettävää riittää tuleville vuosille. Iloinen asia on, että nuorten ja nuorten aikuisten talkootyön osuus on kasvanut merkittävästi vuosi vuodelta.
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto on päättänyt järjestää Kesäjuhlan Loimaan evankelisella opistolla myös kolmena seuraavana vuonna. Juhlat ajoittuvat jo perinteeksi muodostuneeseen elokuun ensimmäiseen viikonloppuun: 1.-3.8.2025, 31.7.-2.8.2026 ja 30.7.-1.8.2027.
Ensi vuonna Kesäjuhlan johtajana jatkaa hiippakuntadekaani Joel Kerosuo ja operatiivisina johtajina jatkavat Harri Lammi ja Miika Nieminen. He työskentelevät yhteistyössä juhlia valmistelevan muun johtoryhmän kanssa. Johtoryhmä aloittaa ensi vuoden juhlien valmistelun ensi viikolla.
Kesäjuhlan operatiivinen johtaja Miika Nieminen kertoo odottavansa mielenkiinnolla aiempaa suuremman johtoryhmän työskentelyä:
– Aloitamme lauantaina 12.10. Huittisissa yhteisen juhlavision sekä juhlien teeman miettimisellä. Monesti ensimmäiset kokoukset ovat olleet luovan ideoinnin ja intensiivisen keskustelun täyttämiä. Ihmeellisesti yhteinen näkemys on vuodesta toiseen hahmottunut, ja olemme voineet julkaista juhlateeman johtoryhmän yhteisenä löytönä.
Kun teema on kirkastunut, johtoryhmä alkaa koota ohjelmasisältöjä ja vastuutiimejä.
– On ilo aloittaa kuudennen kesäjuhlan valmistelu, kuvailee Nieminen järjestäjien tunnelmia.
Kesäjuhlan majoitusvaihtoehtoja on lisätty sitä mukaa kuin juhlien kävijämäärä on vuosien mittaan kasvanut. Tästä huolimatta juhlaviikonlopun majoitus kannattaa varata hyvissä ajoin. Majoitusta voi tiedustella esimerkiksi Loimaan evankelisen opiston toimistolta tai tälle sivulle listatuista paikoista.
Tapaamisiin siis ensi vuonna juhlilla!