Kevään jäsenkyselyn tuloksia
30.8.2024
Pastori Samuli Siikavirta aloittaa syksyllä Concordian teologisen seminaarin apulaisprofessorina. Kuva: Naomichi Masaki
Pyhän Markuksen luterilaisen seurakunnan pastori, tohtori Samuli Siikavirta on kutsuttu Yhdysvaltojen Fort Waynessä sijaitsevan Concordian teologisen seminaarin (Concordia Theological Seminary) apulaisprofessoriksi. Siikavirta on vastannut kutsuun myöntävästi ja aloittaa uudessa työssään syksyllä.
Seminaarin sivuilla julkaisussa artikkelissa vararehtori Charles Gieschen toteaa, että Siikavirran myönteinen vastaus kutsuun on suuri ilo heidän yhteisölleen.
– Hänen vahvat akateemiset ansionsa nuorena Uuden testamentin tutkijana, kansainvälinen näkökulmansa sekä kymmenen vuoden uskollinen kokemuksensa paimenviran hoitamisesta tunnustukselliselle luterilaisuudelle haastavassa kontekstissa ovat seminaarillemme ja kirkollemme Missouri-synodille suuri siunaus.
Suomen evankelisluterilainen lähetyshiippakunta ja Concordia Theological Seminary ovat tehneet yhteistyötä jo pitkään. Seminaarissa ovat aiemmin vierailleet opiskelemassa emerituspiispa Matti Väisänen, piispa Juhana Pohjola sekä useita pastoreita, kuten Markus Pöyry ja Esko Murto. Suomalaisen pastorin kutsumista seminaarin apulaisprofessoriksi ei kuitenkaan ole aiemmin tapahtunut. Piispa Juhana Pohjola näkee kutsun olevan monella tavalla hyvä asia:
– Tämä on hieno mahdollisuus Samuli-pastorille ja kirkollemme. Samulin laaja asiantuntemus ja kokemus varmasti rikastuttavat sisarkirkkomme pappiskoulutusta ja samalla hyvät yhteytemme Fort Waynen seminaariin ja Missouri-synodiin vahvistuvat. Vaikka valtameri on välissä, yhteinen työ Kristuksen evankeliumin ja tunnustuksellisen luterilaisuuden puolesta jatkuvat, piispa iloitsee.
Samuli Siikavirta vihittiin papiksi Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan ensimmäisessä pappisvihkimyksessä toukokuussa 2014. Saman vuoden syksyllä hän tuli avustavaksi pastoriksi Pyhän Markuksen luterilaiseen seurakuntaan, Helsinkiin, missä hänestä tuli vastaavan pastorin viransijainen elokuussa 2015 ja vastaava pastori elokuussa 2016. Siikavirta on väitellyt tohtoriksi Uuden testamentin eksegetiikasta Cambridgen yliopistossa Iso-Britanniassa vuonna 2015. Hänen väitöskirjansa ”Baptism and Cognition in Romans 6–8: Paul’s Ethics beyond ‘Indicative’ and ‘Imperative’” käsitteli kasteen ja etiikan suhdetta Roomalaiskirjeen luvuissa 6–8. Lisäksi Siikavirta on julkaissut artikkeleita teologisissa julkaisuissa, pitänyt luentoja ja esitelmiä konferensseissa niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa ja Lähetyshiippakunnan lähettämänä opettanut kaksi intensiivikurssia Odessan pappisseminaarissa, Ukrainassa.
Siikavirrat valmistautuvat uuteen elämänvaiheeseen haikean kiitollisina:
– Vaikka päätös vastata kutsuun ei ollutkaan helppo, koen vaimoni kanssa, että Jumala kutsuu nyt minua uuteen opetustehtävään kirkon palveluksessa. Seurakuntapapin roolista opettajaksi siirtymiseen liittyy myös luopumisen kipua, ja samalla iloitsen mahdollisuudesta oppia uutta ja virittää akateemisia talentteja uudelleen aktiivisiksi. Lähden Atlantin taakse kiitollisena kuluneesta vuosikymmenestä Lähetyshiippakunnan paimenena. Taakse jäävät rakkaat kollegat ja rakas seurakunta suurten muutosten keskellä, mutta Herra pitää kyllä laumastaan huolta lupaustensa mukaan niin kuin tähänkin asti, Siikavirta luottaa.
Pastori Esko Murto palvelemassa seurakuntaa Tampereella lokakuussa 2023. Kuva: Arto Jääskeläinen
Pyhän Johanneksen luterilaisessa seurakunnassa on luvassa poikkeuksellinen kevät: Seurakunnan vastuupastori Esko Murto jää neljäksi kuukaudeksi isyysvapaalle. Häntä sijaistamaan saapuu hiljattain Lähetyshiippakunnan pappiskollegioon liitetty pastori Manu Ryösö.
Esko Murto toteaa, ettei paimenviran hoito jää tauolle isyysvapaasta huolimatta. Hän arvelee, että mieli ja sydän varmasti askartelevat papillisissa asioissa myös isyysvapaan aikana. Esko ei koe varsinaisesti kaipaavansa taukoa työstään. Sen sijaan isyysvapaan ansiosta hänen perheellään on mahdollisuus viettää aikaa saksalaisten sukulaisten seurassa: – Tässä ratkaisussa ei ole juurikaan niin sanotusti työntäviä tekijöitä, eli en pidä taukoa siksi että nykyiset työt tuntuisivat puuduttavilta tai raskailta. Sen sijaan vetäviä tekijöitä on: lähdemme perheenä neljäksi kuukaudeksi vaimoni kotiseudulle Saksaan. Se on minulle hyvä tilaisuus oppia paremmin saksaa, Elisabethille ja lapsille viettää aikaa sukulaisten kanssa ja meille kaikille mahdollisuus olla perheenä paljon yhdessä. Pidän myös hapankaalista.
Murtojen perhe lähtee reissuun huhtikuun alkupuolella ja palaa takaisin Suomeen heinäkuun lopussa. Esko tuntee olevansa Tampereen asioiden suhteen hyvällä ja levollisella mielellä, koska kertoo saavansa erinomaisen pastorin sijaistamaan itseään. – En olisi voinut ottaa näin pitkää vapaata ellen olisi varma siitä, että seurakunnasta pidetään hyvää huolta myös poissa ollessamme, hän toteaa. – Saksan suhteen odotamme innokkaasti, mitä tämä pieni seikkailu tuo meidän perheellemme. Toivon, että kaiken muun mukavan ohessa pääsen tutustumaan enemmän saksalaisiin virkaveljiin, ja sitäkin kautta yhteydet kirkkojemme välillä vahvistuvat.
Pastori Manu Ryösö palvelee vastuupastorina Tampereella ensi keväänä ja kesänä. Kuva: Tero Salmela
Tampereen seurakunnan vastuupastorin sijaisuutta hoitamaan tuleva Manu Ryösö liitettiin Suomen evankelisluterilaisen lähetyshiippakunnan pappiskollegioon joulukuussa 2023. Yhteinen matka Lähetyshiippakunnan kanssa alkoi kuitenkin jo paljon aiemmin. Manu kertoo olleensa mukana jo silloin, kun Joonan luterilainen seurakunta perustettiin Lappeenrantaan 2010-luvun alussa.
Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen työntekijänä aiemmin toiminut Manu on nähnyt läheltä herätysliikkeen ja kirkon välisen kamppailun. Manu kertoo kokeneensa jo yli kymmenen vuoden ajan oikeiksi linjaukset, joita Lähetyshiippakunnassa on tehty suhteessa Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon: – Tulen herätysliiketaustasta ja olen työskennellyt Sleyn puitteissa viime vuosina. Näen herätysliikekristillisyyden vilpittömänä kilvoitteluna, mutta kirkkosuhteessa traumaattisena. Kirkko, jonka tulisi olla levon ja turvan edustaja, onkin perinteisissä herätysliikkeissä nykyään ahdingon ja painostuksen edustaja. Tällainen tilanne traumatisoi pitkittyessään ja tarjoaa vaikean viitekehyksen kasvattaa uutta sukupolvea. Manu kertookin tämän asetelman olevan pääasiallinen syy, miksi Lähetyshiippakunta on tullut hänelle yhä läheisemmäksi.
Pyhän Johanneksen luterilainen seurakunta on tullut Manulle jo jossain määrin tutuksi. Hän kertoo vierailleensa joitakin kertoja messuissa Tampereella. Seurakunta vaikuttaa hänestä erittäin positiiviselta. Vastuupastorin tehtävän Manu kertoo aloittavansa kiitollisin mielin: – Olen kiitollinen kutsusta ja mahdollisuudesta palvella Tampereella Eskon sijaisena, ja muutenkin Lähetyshiippakunnan yhteydessä. Ennen kaikkea tämä on suuri luottamuksen osoitus. Rukoukseni on, että voisin olla tämän luottamuksen arvoinen. Toivon voivani palvella osana suurempaa näkyä. Oma tunnelmani on hieman arka ja osittain tunnusteleva. Olen ikään kuin pieni karjalaispoika suuressa maailmassa. Aion etsiä turvaa Jumalan sanasta tämän kutsun ja sen hoitamisen äärellä. Tässä suhteessa olen liikkeellä luottavaisella mielellä.
Tero Kivisaari vihitään palvelemaan paimenena Lähetyshiippakunnan Uudenmaan seurakuntia. Kuva: Miikka Mäkitalo
Tammikuun viimeisenä sunnuntaina 28.1. Helsingissä vietetään pappisvihkimysmessua. Piispa Juhana Pohjola vihkii pyhään paimenvirkaan Tero Kivisaaren. Pyhän Markuksen luterilainen seurakunta on kutsunut Kivisaaren pastoriksi palvelemaan avustavana pastorina pääkaupunkiseudulla: Tulossa on messuja uudessa Koinonia-keskuksen tiloissa aloittavassa seurakunnassa, sekä vapaapäivien tuurauksia muun muassa Vantaalla ja Kauniaisissa.
Alavieskassa syntynyt ja sittemmin helsinkiläistynyt Tero ryhtyy palvelemaan pastorina oman toimensa ohella. Hän tekee pääasiassa henkilökohtaisen avustajan töitä. Samaa työtä hän teki jo opiskeluaikana Helsingissä. Tätä ennen Tero on työskennellyt rakennusalalla ja ollut enimmäkseen töissä talotehtaalla.
Nyt nelikymppinen Tero on käynyt lukion vasta vähän vanhemmalla iällä. Opinnot lukiossa toimivat pohjana, kun hän haki opiskelemaan teologiaan Helsingin yliopistoon. Teologian maisteriksi Tero valmistui viime kesänä. Yliopisto-opintojen ohella hän osallistui kaksivuotiselle SuPI-kurssille, jonka puitteissa on annettu Lähetyshiippakunnan omaa teologista lisäkoulutusta. Tero kokee Jumalan johdattaneen häntä tiellään OTO-pastoriksi: – Ennen yliopistoa suhtauduin kielteisesti teologian opiskeluun, ja ajatus pastorina toimimisesta tuntui aikoinaan hankalalta.
Tero suhtautuu tulevaan ordinaatioon ja paimenvirkaan vakavasti, mutta luottavaisesti: – Paljon oppimista ja uudenlaista on edessäpäin. Mielessäni ovat ne monet Raamatun kohdat, joissa puhutaan tästä virasta ja sen hoidosta. Ne herättävät arkuutta ja vetävät mielen vakavaksi. Samalla näen kuitenkin sen, että kutsujana on lopulta itse Jumala ja hän kyllä varustaa kutsutun. Herramme on hyvä ja armollinen. Pastorin täytyy kuitenkin valvoa itseään ja opetustaan. Seurakuntalaisten rukoukset ja toisten pastoreiden tuki auttavat varmasti paljon tulevassa tehtävässä.
Ordinaatiomessua vietetään Helsingissä, Annankadun adventtikirkolla osoitteessa Annankatu 7 28.1.2024 klo 10 alkaen.
Lauantaina leiriläiset pääsivät ulkoilemaan mukavassa pakkassäässä. Kuva: Ugis Mezulis
Neljän päivän mittainen Corpus Christi New Year’s Camp 2024 käynnistyi perjantaina Jyväskylässä. Kiponniemen toimintakeskuksessa on parhaillaan 55 leiriläistä, joista parikymmentä on saapunut paikalle Suomen rajojen ulkopuolelta. Suomen lisäksi osallistujat ovat saapuneet Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Ilahduttavasti osallistujien joukossa on myös ruotsinkielisellä Pohjanmaalla asuvia nuoria aikuisia. Leirin opetuksien, juontojen ja hetkipalvelusten kielenä on englanti. Leirin johtajan, pastori Mika Tervakankaan ohjeistuksen mukaan kaikkien muidenkin kielten puhuminen on kuitenkin sallittua – jopa useita kieliä yhdistelevä ”Tiki-Talk”.
Anna Siekkinen on hoitanut leirin valmisteluja alkusyksystä lähtien. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Leirin valmistelut aloitettiin elo-syyskuussa. Sama tiimi on jo muutamia kertoja aiemminkin järjestänyt vastaavia tapahtumia, joten järjestelyt sujuvat jo rutiinilla. Tiimin vetovastuussa on pastori Mika Tervakangas. Lisäksi järjestelyissä ovat olleet mukana Anna Siekkinen, Joona Marttila, Jere Toikka, Hanna Erkkilä ja Mari Mattila. – Ensimmäiset ajatukset tämän leirin järjestämisestä tulivat heti alkuvuonna edellisen Loimaalla järjestetyn uuden vuoden leirin jälkeen. Heinäkuussa Latviassa Corpus Christi -konferenssissa kerroimme osallistujille, että tällainen leiri on tulossa. Varsinainen suunnittelu aloitettiin elo-syyskuussa ja tuolloin myös Kiponniemen toimintakeskus valikoitui sopivaksi leiripaikaksi, Anna Siekkinen leirin järjestelytiimistä kertoo.
Pastori Matias Krögerin raamattuopetukset ovat keskeinen osa leirin antia. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Tämänkertaisen leirin teema on “We walk by faith, not by sight” (2. Kor. 5:7). Perjantain raamattuopetuksessa pastori Matias Kröger puhuikin Israelin erämaavaelluksesta ja lauantaina Kristuksesta Vanhassa testamentissa. Muutoin leiripäivien ohjelma koostuu rukoushetkistä, ruokailuista ja rennosta yhteisestä tekemisestä, tiskivuoroja unohtamatta.
Uuden vuoden aaton leiripäivä on erityinen kahdesta syystä: Aamulla leiriläiset osallistuvat Jesajan luterilaisen seurakunnan messuun Jyväskylässä. Messun jälkeen leiriläisillä on mahdollisuus syödä lounasta kaupungilla ja tutustua paikallisiin nähtävyyksiin. Illalla leiriläiset kokoontuvat vastaanottamaan uutta vuotta yhdessä. Ilta on yhdistelmä muodollisempaa ja epämuodollisempaa ohjelmaa: Väki pukeutuu parhaimpiinsa ja syö tavallista leiriateriaa hienommin. Illan ohjelmassa on laulu- ja musiikkiesityksiä, puheita sekä Corpus Christin perinteisiin kuuluvia piiritansseja ja eri maista tuoduilla makeisilla herkuttelua. Keskiyön aikaan ammutaan raketteja ja poltellaan sädetikkuja.
Jordan Tomesch saapui leirille Yhdysvalloista. Kuva: Pauliina Pylvänäinen
Jordan Tomesch on saapunut leirille Yhdysvaltojen Atlantasta, mutta hänen sukujuurensa ovat Saksassa. Muutama vuosi sitten siellä vieraillessaan hänelle suositeltiin Corpus Christi -leirille osallistumista. Jordan kiinnostui, sillä Yhdysvalloissa vastaavanlaista toimintaa ei ole järjestetty nuorille aikuisille. Jordan kertookin tämän olevan hänen kahdeksas Corpus Christi -leirinsä. Jyväskylästä Jordanin matka jatkuu Berliiniin. Siellä hän tapaa sukulaisiaan ja käy Wittenbergissä suunnittelemassa ensi kesänä siellä järjestettävää Corpus Christi -konferenssia muun järjestelytiimin kanssa. – Ensi vuoden konferenssista tulee hieno! On upeaa päästä kokoontumaan juuri Wittenbergissä. Konferenssin teemana on ”Body of Christ”, Jordan mainitsee ja kannustaa kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan.
Kuva: James Tissot: Vision de Zacharie (Brooklyn Museum) /Wikimedia Commons
Vuonna 354 Rooman keisari Julius ilmoitti, että joulukuun 25. päivää tuli viettää voittamattoman auringon syntypäivänä (Natalis Sol Invictus). Julius pyrki saattamaan voimaan sitä pakanallista uskonnollisuutta, joka oli vallinnut aiemmin Roomassa. Kristinusko oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen hiljalleen levinnyt valtakunnassa. Kristittyjä kuitenkin vainottiin monin paikoin. Tilanne muuttui vuonna 313, jolloin keisari Konstantinos I lopetti vainot ja teki kristinuskosta luvallisen uskonnon.
Keisari Juliuksen päätös asettaa pakanallinen juhla 25:nneksi joulukuuta oli harkittu teko. Kristityt olivat nimittäin pitäneet tuota päivää Jeesuksen syntymäpäivänä. Esimerkiksi kirkkoisä Hippolytos kirjoitti vuonna 204 Danielin kirjan selityksessään: “Sillä Herramme ensimmäinen tuleminen lihassa, kun hän syntyi Betlehemissä, oli 25. joulukuuta” (4.23.3). On kuitenkin ounasteltu, että kristityt olisivat puolestaan ensin asettaneet joulun vieton samalle päivälle, jolla olisi ollut Roomassa suosittu pakanallinen Saturnalia-juhla. Tuo juhla ei kuitenkaan osunut koskaan joulukuun 25. päivälle. Juhla alkoi 17. joulukuuta ja kesti muutaman päivän päättyen viimeistään 23.12. Tunnetut antiikin juhlat eivät siis ole kristillisen joulun taustalla.
Kuinka joulu sitten asettui juuri tähän ajankohtaan? Asiasta on olemassa kaksi teoriaa. Molemmat teoriat voivat pitää yhtä aikaa paikkansa. Ensimmäinen teoria pohjaa Luukkaan evankeliumin tietoon, että Johannes Kastajan isä Sakarias kuului Abian pappisosastoon (Luuk. 1:5). Juutalaiset lähteet kertovat, että kun Rooman armeija tuhosi temppelin Av-kuussa vuonna 70, oli Joojaribin pappisosasto palvelusvuorossa. Kun Raamatun (1. Aik. 24) ja juutalaisten lähteiden perusteella tiedetään osastoja olleen 24 ja näiden palvelleen viikon jakson kaksi kertaa vuodessa, on laskettu, että Sakarian palvelusvuoro oli syyskuussa. Sakariaan palattua kotiin, Johannes sai alkunsa ja syntyi kesäkuun 25. päivä. Jeesus puolestaan syntyi puoli vuotta myöhemmin 25.12. (vrt. Luuk. 1:36).
Toinen teoria nostaa esiin muinaisen näkemyksen, jonka mukaan ihmiset elivät kokonaisen elämänkierron ja kuolivat siis sinä päivänä, jona elämä oli alkanut. Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli juhla, jota kirkko oli viettänyt alusta lähtien. Ristiinnaulitseminen osui nykyisen kalenterimme maaliskuun 25. päivälle. Kun tuo sama päivä on Jeesuksen sikiämisen päivä, päädytään jälleen Jeesuksen syntymään 25.12.
Miksi siis on väitetty, että Rooman valtakunnassa valta-asemaan päässyt kristinusko olisi tarkoituksellisesti asettanut joulun vieton pakanallisen juhlan kanssa samalle ajankohdalle? Varhaisista lähteistä ei löydy tietoa, että kristityt olisivat jollain tapaa valikoineet hyvän ajankohdan. Päivä näyttää asettuneen siihen kohtaan, mihin perimätieto ja varhaisten kirkkoisien laskelmat osoittivat. 1800-luvulla kuitenkin nousi esiin halu osoittaa kirkon rappeutuminen jo varhaisesta alkaen. Niinpä erilaisten pakanallisten ajatusten nähtiin muun muassa joulun kohdalla hiipineen kirkkoon jo 300-luvulta lähtien. Tällaista rappioteoriaa pidetään nykyään vanhentuneena.
Jouluevankeliumissa mainitaan Jeesuksen syntyneen Rooman keisari Augustuksen aikana. Jouluevankeliumin keskuksessa ei kuitenkaan ole keisarin mahti ja loisto, vaan maailman Vapahtaja ja iankaikkinen Jumala, joka syntyi ihmiseksi halpaan betlehemiläiseen seimeen. Joulun vieton lähtökohta ei ole kuninkaiden tai keisarien tai edes kirkon mahtimääräys. Joulun vieton lähtökohta on Jumalan yhdistyminen ihmisyyteen, että hän, joka tuli ihmiseksi, tekisi kirkossaan meidät Jumalan lapsiksi.
Pastori Antti Leinonen,
Stefanoksen luterilainen seurakunta, Rovaniemi
Joulusaarnan kirjoitti pastori Jukka Peranto
Augustus, Quirinius, Joosef, Maria ja Jeesus. Nämä viisi toinen toistensa aikalaista evankelista Luukas mainitsee jouluevankeliumissaan nimeltä. Jos kysyisimme muilta heidän aikalaisiltaan, ketä edellä mainituista kutsutaan herraksi ja vapahtajaksi, vastaus olisi selvä: keisari Augustus on herra ja vapahtaja. Useammasta roomalaisesta keisarista on aikanaan käytetty arvonimeä ”koko maailman pelastaja” – tai vapahtaja, kuten raamatunkäännöksemme sanan kääntävät. Niin myös Augustusta kutsuttiin ”kreikkalaisten ja koko maailman pelastajaksi”. Keisari nähtiin jumalallisena hallitsijana, jonka jokaisen tuli tunnustaa herraksi.
Jos siis jouluyönä olisi levinnyt kaikkialle tieto vapahtajan syntymästä, ihmisten ajatukset olisivat suuntautuneet Roomaan ja keisarin palatsiin. Mutta tämä Vapahtaja syntyikin aivan jossain muualla kuin Rooman kaupungissa. Hän syntyi pienessä Betlehemin kylässä. Eikä hän syntynyt keisarin palatsiin, vaan karjasuojaan. Jos vapahtaja – keisari Augustus – olisi kulkenut niillä main, koko Betlehemin kylä olisi tarvittaessa tyhjennetty häntä varten. Mutta kun Vapahtaja – Jeesus Kristus – saapui, sai hän syntyä karjaeläinten sekaan, kun muualta ei löytynyt tilaa.
Näin jo pelkällä syntymällään Jumalan Poika saarnaa meille, kuinka erilainen onkaan taivaallinen Vapahtaja maallisiin vapahtajiin verrattuna. Hän saapui matalaan majaan, josta hänelle ei löytynyt edes omaa vuodetta, vaikka hänelle olisi kuulunut vielä suurempi kunnia ja ylellisyys, kuin yhdellekään keisarille. Maan päällä ei hänen syntymäänsä kuulutettu ympäri Rooman valtakuntaa, mutta taivaassa riemuittiin ja ylistettiin, kun Jumalan Poika syntyi ihmiseksi – meidän kaltaiseksemme.
Jos keisari olisi saanut lapsen, kukaan ei olisi lähettänyt sanansaattajaa Roomasta Betlehemiin. Mutta juuri Betlehemin kedolla valvoville ja unohdetuille paimenille lähetettiin taivaallinen sotajoukko viemään sanaa Jumalan Pojan syntymästä: ”Tänä päivänä on teille syntynyt vapahtaja! Hän on Kristus, Herra!”
Tämä paimenille kuulutettu vapahtaja ei ole mikään maallinen hallitsija, vaan hän on Kristus, Jumalan lupaama messias, ja hän on Herra. Keisari olkoon keisari, mutta Kristus on Herra. Augustus olkoon kreikkalaisten ja roomalaisten pelastaja, mutta Jeesus on koko maailman Vapahtaja. Tämä ilosanoma ei ole jäänyt paimenten omaksi tiedoksi, vaan se on julistettu sinullekin. Sinulle on syntynyt Vapahtaja Daavidin kaupungissa! Hän on Kristus, sinun Herrasi.
Herrana Hän tahtoi tulla alhaista alhaisemmaksi, koska hän tuli palvelemaan meitä eikä meidän palveltavaksemme.
Tämä Vapahtaja, joka syntyi jouluna ja laskettiin seimeen, nostettiin myöhemmin ristille meidän tähtemme. Hänet, joka Betlehemissä kapaloitiin liinoilla, käärittiin Golgatalla käärinliinoihin ja kannettiin hautaan. Kuolemallaan hän voitti synnin, kuoleman ja perkeleen vallan ja hän nousi sankarina haudasta.
Edelleen Herra ja koko maailman Vapahtaja saapuu luoksemme sanaan ja sakramentteihin ”kapaloituna”. Ei hän saavu kuin maalliset ruhtinaat omalla ylhäisyydellään koreillen tai meitä tavallisia ihmisiä vältellen. Eikä hän vaadi sinua ensiksi raivaamaan kaikkea syntiä ja saastaa pois elämästäsi, jotta hän voisi tulla luoksesi. Sinun sydämesi voi olla yhtä ahdas ja pimeä, kuin Betlehemin yön karjasuoja, ja silti Kristus on jo tullut sinne pyhässä kasteessa asumaan. Siksi tänäkin jouluna sinun uskosi oljilla aivan varmasti lepää sinun veljeksesi syntynyt Jeesus Kristus – Herra ja koko maailman Vapahtaja.
Pastori Jukka Peranto
Pyhän Marian luterilainen seurakunta, Rauma
Kuva: Artvee / Abraham Bloemaert (Dutch, 1564-1651): Adoration of the Magi (1624)
Jeesuksen syntymäkertomus voi evankeliumin lukijalle näyttäytyä kauniina, mutta sattumanvaraisena tapahtumana syrjäisessä Beetlehemissä. Tarkemmin katsottuna näemme, miten kaikkien on tietämättäänkin palveltava seimen lasta. Keisari Augustus toimittaa Quiriniuksen kautta Juudeassa verollepanon. Kuningas Herodes kuuluttaa messiaan syntyvän Beetlehemissä. Avaruuden kiertoratojen tähti-ilmiötkin ajoittuvat palvelemaan kuninkaan tuloa. Mutta Itäisenmaan tietäjät ensimmäisenä asemoivat itsensä joulun lapseen: ”Olemme tulleet häntä kumartamaan.”(Matt.2:2) Kumartaminen on ulkoinen tapa ilmaista kunnioitusta. Viime kädessä se ilmaisee, ketä ihminen pelkää ja rakastaa. Keneen hän laittaa turvansa ja toivonsa?
Tämä on teema, jota Matteus kuljettaa läpi evankeliuminsa. Ensin Herodes vastaa siihen juonikkaasti ja murhanhimoisesti ”että minäkin tulisin häntä kumartamaan” (2:8), vaikka kumarsikin vain omaa valtaansa. Perkele puolestaan tarjosi Jeesukselle maailman rikkaudet ja nautinnot, ”jos lankeat maahan ja kumarrat minua” (4:8). Rooman armeijan upseeri ”tuli ja kumartui maahan hänen eteensä” (9:18). Hän oli polvillaan tyttärensä sairauden ja kuoleman uhan edessä eikä Jeesuksen itsensä tähden. Monet muutkin eri syistä kumarsivat, mutta evankeliumi päättyy Herransa kieltäneiden opetuslasten kohtaamiseen Ylösnousseen kanssa: ”Kun he näkivät hänet, niin he kumartaen rukoilivat häntä.” (28:9)
Matteus väittää ja kysyy: Jokainen kumartaa jotakin. Toiset tekevät sen tietoisesti, toiset tietämättään. Toiset kumartavat elävää Jumalaa, toiset epäjumalaa. Ketä sinä kumarrat? Tämä on joulusi tärkein kysymys. Kaikki muut aiheet ovat mitättömiä ikuisuuteen ulottuvan vastauksesi äärellä. Seimen lapsi kysyy sinulta: Oletko pannut toivosi minuun vai pian katoaviin ideoihin ja idoleihin? Laitatko turvasi minun sanaani vai ihmisten lupauksiin ja mahdollisuuksiin? Liitytkö sinä minun vai tämän maailman jumalan kumartajien joukkoon? (Ilm.4:8, 13:4)
Hän, joka kuninkaiden kuninkaana tätä sinulta kysyy, on myös syntiemme tähden ristiinnaulittu Kristus, joka ei tullut kumarrettavaksi vaan kumartumaan sinun puoleesi. ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mk.10:45) Hänen edessään emme kumarra orjallisesta pelosta tai kuuliaisuudesta emmekä imelästi saadaksemme häneltä jotakin. Kristillinen Kirkko kumartuu Herransa seimen ja alttarin ääreen rakkaudesta häneen, joka ensin rakasti meitä ja yhä rakastaa kantaen armollaan ja täyttäen lahjoillaan.
Siksi tänäkin jouluyönä kristikunta yhtyy riemulliseen virteen, joka kaikuu läpi kuoleman, pelon ja epätoivon pimeyden:
Herrojen Herra, valo maailmamme,
ihmisen lapseksi syntynyt.
Katsokaa lasta, taivaan kuningasta,
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa Herraamme.
VK 27:2
Riemullista Vapahtajamme syntymäjuhlaa!
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvoston puheenjohtajana toimii piispa Juhana Pohjola. Neuvosto kokoontuu kokouksiinsa verkossa. Kuvassa neuvoston jäseniä lounaalla Kesäjuhlassa elokuussa 2023. Kuva: Kari Puustinen
Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto kokoontui torstaina 7. joulukuuta. Yksi kokouksessa käsitellyistä asioista oli Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisen työn rakenne ja siihen tehtävät uudistukset. Ruotsinkielisen työn johtoryhmän toimenkuvaa tarkennettiin, ja työlle nimettiin koordinaattori.
Ruotsinkelisellä työllä on jo vuodesta 2019 lähtien ollut oma johtoryhmänsä (”ledningsgrupp”), mutta jatkossa johtoryhmällä on aiempaa selkeämpi mandaatti tukea seurakuntien työtä. Se työskentelee Lähetyshiippakunnan ruotsinkielisten seurakuntien yhteisten asioiden, kuten tapahtumien ja julkaisujen, parissa. Johtoryhmällä on myös tärkeä tehtävä luoda yhteys maantieteellisesti hajallaan olevien ruotsinkielisten seurakuntien välille. Johtoryhmän tehtävänä on myös tukea Lähetyshiippakunnan kansliaa ruotsinkielisten julkaisujen ja käännöstöiden toteuttamisessa. Yhteyttä Ruotsin ja Norjan sisarkirkkoihin etsitään siltä osin kuin se on toiminnallisen yhteistyön kannalta mielekästä.
Johtoryhmän puheenjohtaja Ida Heikkilä.
Johtoryhmän jäsenet nimitetään vuodeksi kerrallaan. Teologian tohtori Ida Heikkilä jatkaa johtoryhmän puheenjohtajana seuraavana kautena. Heikkilä kertoo, että johtoryhmällä on moninaisia tulevaisuuden suunnitelmia: – Tulemme seuraavan kahden vuoden aikana jatkamaan ruotsinkielisen työn aseman selkiyttämistä Lähetyshiippakunnan kokonaisuudessa. Pohdimme yhdessä hiippakunnan johdon kanssa, miten ruotsinkieliset seurakunnat voisivat parhaiten toimia ja kehittyä kirkossa, jonka yhteinen toiminta tapahtuu pääasiassa suomeksi. Käytännön tasolla tavoitteenamme on tuottaa ruotsinkielistä sisältöä hiippakunnan eri medioihin sekä kehittää ruotsinkielistä lapsi- ja nuorisotyötä. Haaveenamme on erityisesti ruotsinkielinen rippikoululeiri. Suunnitelmissa on yhteinen seurakuntapäivä loppukeväästä 2024 ja mahdollisesti kesäleiri vuonna 2025. Katsotaan, mihin rahkeet riittävät! Kaikessa toiminnassamme tahdomme myös tukea uusien ruotsinkielisten seurakuntien syntymistä.
Ruotsinkielisellä työllä ei ole tätä ennen ollut koordinaattoria. Ruotsinkielisen työn koordinaattorin tehtävänä on pysyä ajan tasalla ruotsinkielisten seurakuntien tilanteesta, jotta hän voi myös auttaa Lähetyshiippakunnan kansliaa välittämällä tietoa ja ilmaisemalla työn tarpeita ja toiveita. Koordinaattori pitää yhteyttä ruotsinkielisten seurakuntien pappeihin ja johtaa työtä heidän keskuudessaan. Hän on myös johtoryhmän jäsen.
Ruotsinkielisen työn koordinaattori Richard Eklund.
Kaudeksi 2024–2025 Lähetyshiippakunnan hiippakuntaneuvosto nimitti koordinaattoriksi pastori Richard Eklundin. Eklund kertoo olevansa kiitollinen valinnasta sekä valmis yhteistyöhön ja toiminnan kehittämiseen: – Aloitan kiitollisin mielin! On kyse uudesta tehtävästä, joka etsii vielä muotojaan. Meidän tarvitsee jatkossakin tehdä yhdessä parhaamme ja luottaa Jumalaan ja Hänen johdatukseensa!
Hiippakuntakokouksen puhetta johti pastori Harri Lammi (keskellä). Sami Niemi (oikealla) toimi sihteerinä. Kuva: Asko Iso-Kungas
Lähetyshiippakunnan ylin päättävä elin, hiippakuntakokous, kokoontuu joka vuosi marraskuun kolmantena lauantaina. Tänä vuonna kokous pidettiin lauantaina 19.11. hybridimallilla eli siihen pystyi osallistumaan sekä paikan päällä Koinonia-keskuksessa että verkkoyhteyden välityksellä. Jokaisesta Lähetyshiippakunnan seurakunnasta oli valittu kokoukseen kaksi edustajaa ja pastori. Lisäksi kokoukseen oli kutsuttu mukaan hiippakuntaneuvoston, Suomen Luther-säätiön hallituksen ja konsistorin jäsenet.
Ennen varsinaista hiippakuntakokousta sen edustajilla oli ollut mahdollisuus osallistua etätapaamiseen, jossa käsiteltiin yksityiskohtaisemmin vuoden 2022 toimintakertomusta ja tilinpäätöstä. Yksi siellä käsitelty asia nousi esille myös varsinaisessa hiippakuntakokouksessa. Edellisen vuoden lopulla tehtiin päätös Jyväskylän pastorin työsuhteen osa-aikaistamisesta heinäkuusta alkaen. Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo kävi läpi Jesajan seurakunnan tilanteen kehittymistä viime vuosina: Jyväskylässä käytiin keskusteluja dekaanin kanssa, tehtiin toimia ja asetettiin tavoitteita. Seurakunta teki hienon nousun taloudessaan. Samalla kuitenkin vaikutti siltä, että tilanne on liian harvojen harteilla eikä kokonaisuutta saatu riittävästi tasapainoon.
Jesajan seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Tero Salmela kommentoi puheessaan tilannetta: – Mekin otimme aluksi ristiriitaisin tuntein vastaan, kun Joel kertoi tilanteesta. Kun asioista oli puhuttu avoimesti, oli helpottavaa alkaa rakentaa uutta kasvua ja taloutta, joka ei olisi enää alijäämäinen. Kun jatkossa uusia seurakuntia perustetaan, tai me joskus saamme uudelleen 100 % pastorin Jyväskylään, toimintaa on kehitettävä talous edellä siten, että seurakunta kasvaa toiminnan mukana. Kaikkien ikävien asioiden jälkeen me näemme hyvinkin valoisana tulevaisuuden ja olemme hyvällä mielellä. Haluan kiittää Lähetyshiippakuntaa, dekaania ja piispaa sekä aluerovasti Kalle Väätäistä tuesta, kannustuksesta ja rinnalla kulkemisesta. Missään vaiheessa talouden ja kaikkien muiden asioiden kanssa meitä ei ole jätetty yksin, ja meillä on hyvät suunnitelmat tulevaisuuteen.
Vuoden 2022 tilinpäätöstä käsitellessä tuli ilmi, että kokonaistulos oli runsaasti alijäämäinen. Hiippakunnan työ jäi alijäämäiseksi 36000 euroon, ja yhdessä seurakuntien kanssa 132000 euroon. – Menot tulivat aiemmin aloitettujen työalojen työstä eivätkä uusien työalojen avaamisesta, hiippakuntasihteeri Sami Niemi totesi.
Toiminnantarkastajana toiminut Ida Heikkilä totesi lausunnossaan, että Lähetyshiippakunnan taloutta on hoidettu asianmukaisesti. Heikkilä nosti esiin toiveen siitä, että avoimuutta suhteessa Lähetyshiippakunnan tukijäsenenä toimivaan Suomen Luther-säätiöön voisi edelleen vahvistaa. Jo tänä vuonna olikin niin, että vuoden 2024 talousarvio sisältää rakenteellisen muutoksen: Joidenkin kustannuspaikkojen muutosten lisäksi aiemmat Lähetyshiippakunnan hiippakuntamaksu ja Luther-säätiön säätiömaksu yhdistyvät yhteiseksi seurakuntien hiippakuntamaksuksi. Sen suuruus määrittyy seurakunnan vuoden 2022 messukävijäkeskiarvon mukaan. Vuonna 2024 seurakunnan hiippakuntamaksu on 3,582 e/messukävijä. – Uudistuksella on pyritty selkeyttämään asiaa. Yritetään yhdellä summalla piirtää esiin kaikki se kirkon työ mitä eri työaloilla ja kokonaisuudessa tapahtuu lastenleireistä ehtoollisleipiin ja piispan junalipusta kanslian kirjekuoreen, dekaani Kerosuo kuvasi.
Hiippakuntadekaani Joel Kerosuo vastasi moniin kokousedustajien esittämiin kysymyksiin. Kuva: Asko Iso-Kungas
Hiippakuntakokous myönsi myös konstituutiokomitealle valtuudet jatkaa työskentelyä vuonna 2024. Konstituutiokomitea sai aiemmin hiippakuntakokoukselta valtuutuksen selvittää, mitä hyviä ja huonoja puolia olisi, jos Lähetyshiippakunta rekisteröityisi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Tämä selvitys tulee saataville seurakuntiin tulevana keväänä. Sen yhteydessä tarkoituksena on kuulla seurakuntalaisia ja seurakuntia sekä saada syvempi käsitys erilaisista näkökulmista asiaan liittyen. Vuoden 2024 hiippakuntakokoukselle toimitetaan konstituutiokomitean loppuraportti.
Toimintasuunnitelman kohdalla oli myös esillä pyrkimys, että Lähetyshiippakunnan strategista työtä pyritään vahvistamaan tulevana vuonna.
Hiippakuntakokouksen loppumetreillä tehtiin kirkkohistoriaa. Hiippakuntakokous totesi esityksen mukaisesti kirkollisen yhteyden Lähetyshiippakunnan ja Seurakuntaliiton välillä. Piispa Juhana Pohjola pohjusti esitystään kertomalla, että Seurakuntaliitto on 1920-luvulla perustettu itsenäinen luterilainen kirkko, joka viettää parhaillaan 100-vuotisjuhlia. Lähetyshiippakunta ja Seurakuntaliitto ovat käyneet opillisia keskusteluja vuodesta 2015 lähtien. – Yhteinen uskonoppi todettiin jo aiemmin, mutta pelkkä yhteinen käsitys ei riitä, piispa totesi ja jatkoi: – Tarvitaan myös molemminpuolista tutustumista työntekijöiden ja seurakuntien kesken. Tätä on jatkunut useamman vuoden ajan. Tämä on päätynyt siihen, että voimme tunnustaa ja todeta, että meillä on uskon ja opin yhteys. Meille tämä on historiallista, sillä tämä on ensimmäinen suomalainen luterilainen kirkko, jonka kanssa meillä on yhteys. Näen tässä Jumalan hyvän, kutsuvan ja kokoavan työn. Kun hiippakuntakokous oli todennut opillisen yhteyden Seurakuntaliiton kanssa, piispa Juhana Pohjola valtuutettiin allekirjoittamaan asiakirja Seurakuntaliiton kanssa. Historiallista tilannetta kunnioitettiin veisaamalla seisten ”Herraa hyvää kiittäkää” -virren ensimmäinen säkeistö sekä yhteisellä rukouksella.
Hiippakuntakokous päätettiin jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kirjojen julkaisemiseen. Piispa Juhana Pohjola esitteli vuoden 2023 Vuosikirjan sekä pastori Juuso Mäkisen kirjoittaman ”Kristuksessa valitut pelastukseen. Pelastusvarmuus ja ennalta määrääminen” -nimisen teoksen.
Hiippakuntakokouksessa julkaistut kirjat tulevat myyntiin seurakuntien kirjapöydille ja Lähetyshiippakunnan kauppaan.
Diakonissa Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä 29. lokakuuta. Kuva: Tuomo Simojoki
Kenian luterilaisessa kirkossa vietetään huomenna suurta juhlaa, kun syyskuussa diakonissaksi valmistunut Faith Kajuju siunataan tehtäväänsä. Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiaattiohjelman tuella opiskellut henkilö, joka pääsee nyt aloittamaan työnsä.
Faithin työ sijoittuu Keski-Kenian Merun alueelle. Se kohdistuu erityisesti lapsiin ja nuoriin. Yksi Faithin päätehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Keniassa seurakunnissa on paljon lapsia, mutta pyhäkoulutyötä ei ole aina hyvin järjestetty. Muutoinkin lapsi- ja nuorisotyö on vielä monessa seurakunnassa vielä aluillaan. Faith kokee tämän työn olevan erityisen lähellä hänen sydäntään. Hän on iloinen ja energinen nainen, joka on valmistautunut kiertämään eri seurakuntia Katekismus ja lastenraamattu laukussaan.
Yksi Faithin tehtävistä on kehittää pyhäkoulutyötä. Kuva: Tuomo Simojoki
Faith on ensimmäinen Lähetyshiippakunnan stipendiohjelmasta valmistunut opiskelija. Porissa toimiva Sakkeuksen luterilainen seurakunta on kantanut taloudellisen vastuun Faithin stipendivarojen keräämisestä. Lisäksi hänen puolestaan on rukoiltu messussa esirukouksissa. Varsinaisesti Faithin opiskelutaival päättyi elokuun lopussa, kun viimeinen harjoittelujakso loppui. Syyskuussa Matongon teologisessa seminaarissa vietettiin Faithin valmistujaisia.
Opintojen aloittaminen ei ollut Faithille itsestäänselvyys. Hänen elämäntilanteensa ei ollut lainkaan helppo. Miehensä hylkäämisen takia Faith on kolmen nuoren yksinhuoltaja. Opintojen aloittaminen vaati häneltä lähtemisen pois kotoa, lasten luota. Myös lasten koulumaksujen hoituminen oli iso kysymys. Vaikka Lähetyshiippakunnan stipendiin sisältyy pieni taskuraha, se ei riittänyt koulumaksuihin. Faith kysyi piispaltansa Bernard Kugerialta, miten hänen tulisi tehdä. He hiljentyivät rukoukseen. Sen jälkeen piispa totesi, että jos Jumala on ihmeellisesti johdattanut stipendin, johdattaisi hän varmasti muunkin avun. Tämän uskon varassa Faith uskalsi lähteä opiskelemaan. Sukulaiset vuorostaan ottivat opiskelujen ajaksi lapset hoitaakseen.
Jumala vaikutti niin, että Suomesta, Lähetyshiippakunnan parista, eräs yksityishenkilö otti omaehtoisesti vastuulleen Faithin lasten koulumaksut. Tämä tapahtui Faithin pyytämättä tai olematta asiasta erikseen yhteydessä. Vasta jälkikäteen selvisi, miten hän oli ylipäätään epäröinyt koko opiskeluasiaa, ja minkälainen paine koulumaksujen suhteen oli ollut. Miten hienosti Jumala oli kaiken ennakkoon valmistanut! Miten sopivaa on, että näin tapahtui ihmiselle, jonka nimi on Faith, sillä englanniksi nimi tarkoittaa nimenomaan uskoa.
Kenian luterilaisessa kirkossa on huutava työvoimapula. Kirkko kasvaa, mutta työntekijöitä on liian vähän. Hiippakunnassa saattaa olla esimerkiksi yli 80 seurakuntaa, mutta pastoreita vain 20. Toisin kuin Suomessa, Keniassa opiskelu ei ole ilmaista. Monen opinnot jäävät toteutumatta, sillä heillä tai heidän seurakunnillaan ei ole varaa opintomaksuihin.
Jotta rahanpuute ei olisi este saada kirkoille hyviä työntekijöitä, Lähetyshiippakunta on alkanut tarjota opiskelijoille stipendejä. Faith Kajujun valmistumisen jälkeen Lähetyshiippakunnalla on yhteensä kahdeksan stipendiaattia. Heistä kolme on jarai-kansaan kuuluvia pappisopiskelijoita, jotka opiskelevat Kambodzassa. Loput viisi opiskelevat Faithin tavoin Kenian Matongossa. Voimme Lähetyshiippakunnassa iloita, että jokainen meistä saa omalta osaltaan olla mukana tukemassa heitä – Jumalan armosta.
Faith Kajuju opettamassa pyhäkoulua Kituissa. Kuvassa mukana swahilinkieliset lastenraamatut, joiden painamista tuettiin Lähetyshiippakunnan keräyksellä. Kuva: Tuomo Simojoki
Teksti: Tuomo Simojoki
